Näyttäisi siltä, että tulevat eduskuntavaalit käytäisiin pääasiassa kahden suuren vaaliteeman kautta, jotka olisivat verotuksen lisääminen tai sen ennallaan pitäminen, jopa sen alentaminen.
Suomi on ajautunut suuriin vaikeuksiin rahoittaessaan hyvinvointiyhteiskuntaa velkarahalla odottaen aikojen parantamista, jolloin yrityksiltä ja kansalaisilta saadut normaalit verotuotot kattaisivat hyvinvointiyhteiskunnan aiheuttamat kulut, kuten Nokian aikaan, joka on jo mennen talven lumia. Ongelmana on, ettei talouskasvua ole ollut näkyvillä pitkään aikaan, vaikka sitä yritettiin saada aikaan yrityksille jaetuilla tukiaisilla koronapandemian aikaan, jopa Euroopan laajuisesti, jos se siitä talous lähtisi elpymään, mutta ei lähtenyt.
Osasyynä tähän nykytilanteeseen on käytävät pitkät ja laajat sodat ja niiden vakavat vaikutukset maailman talouteen. Sodat pitäisi saada loppumaan, jolloin maailmantilanne paranisi myös taloudellisesti itsestään, mutta se ei ole näköpiirissä. Ajatellaan, että tämä velkakriisin tilanne voisi muuttua, kun maksamme aina vaan enemmän veroja, vaikka syy on maailmantaloudessa, jolloin meidän pitäisi vain sopeuttaa kuluja tulojen mukaan ettemme joutuisi konkurssiin.
Uutena uhkana maailmanlaajuisesti on tekoäly, joka vie työpaikkoja kiihtyvään tahtiin kaikkialla maailmassa, mutta tekoäly ei maksa edes veroja. Veroja maksavien osuus koko ajan väestöstä vähenee etenkin Suomessa syntyvyyden voimakkaan laskemisen vuoksi. Työelämä on voimakkaassa murroksessa tekoälyn syrjäyttäessä ihmisiä työpaikoilta, joten maailman taloustilanne vain pahenee, eikä kansalaisten verotuksen kiristys mielestäni ole kovinkaan hyvä ratkaisu, koska heiltä menee ostovoima. Verotuksen kiristäminen ei ratkaise hyvinvointivaltion ongelmia, sillä verotettavien osuus pienenee koko ajan, jolloin ainoaksi järkeväksi vaihtoehdoksi jäisi menojen sopeuttaminen tulojen mukaiseksi.
Ammattiyhdistykset ovat perinteisesti nähneet tärkeäksi jäsenistön palkkojen todellisen ostovoiman kasvun, mutta jos verotus vie sen heti holhousyhteiskunnalle, niin mikä motivoi tekemään enää työtä, kun sen palkan muut käyttävät puolestasi?
Eräs konkaripolitiikko on havainnut, että hänellä on liian pieni veroprosentti, joten hänen ja kaikkien muidenkin veroprosentit pitäisi kunnolla korottaa, jotta hyvinvointivaltio säilyisi. Ongelmana on silloin, että saadut ansiot menisivät verotuksen kautta yhteiskunnan päätettäväksi, jolloin taskurahat jäisivät meille veronmaksajille ja olisimme sosialististen maiden kaltaisia, joissa yhteiskunta holhoaa ja päättää puolestasi asioistasi, jolloin olet työläisten paratiisissa. Naapurissa ollut kommunistinen valtio luhistui järjestelmän toimimattomuuteen ja mahdolttomuuteensa, mutta sen pystyttämistä yritetään nyt kuitenkin uudelleen, jos se täällä Suomessa toimisi ainakin vaalilupauksien muodossa.
Toisessa vaihtoehdossa kaikilla on mahdollisuus päättää itse ansioidensa käyttämisestä parhaalla mahdollisella tavalla ostoskäyttäytymisensä kautta. Tässä mallissa edelleenkin ne jotka tarvitsevat apua saavat sitä, jos eivät itse kykene tulemaan toimeen, mutta kaikista ei tehdä elätettäviä. Meidän pitäisi ajatella asioita pitkäjännitteisesti, eikä vain uskoa iskulauseita, joita ei kyetä täyttämään.
Lähteitä ja kirjallisuutta:
Anneli Levo-Kivirikko, Paavo Uusitalo ”Työllistävä verotus – työllisyys, yritysverotus ja sosiaaliturvan rahoitus” (Yliopistopaino 1999)
Juho Kusti Paasikivi ”Verotus, demokratia, parlamentarismi” (1930)
Opinnäytetöitä:
Antti Arvola ”YHTEISÖVEROKANNAN MUUTOKSEN VAIKUTUS SUOMALAISTEN PÖRSSIYRITYSTEN TULOKSENJÄRJESTELYYN” (Oulun yliopisto, Pro gradu –tutkielma 2014)
Tietoa kirjoittajasta:
https://www.tv7.fi/arkki/isannan-poydassa/vieraana-pentti-mattila-osa-1-3_p107651/
https://www.tv7.fi/arkki/isannan-poydassa/vieraana-pentti-mattila-osa-2-3_p107652/
https://www.tv7.fi/arkki/isannan-poydassa/vieraana-pentti-mattila-osa-3-3_p107653/
