Yhteiskuntamme on hyvin moniulotteinen, eikä kaikesta voi olla kovinkaan hyvin selvillä, kuten mitä Black metal musiikki pitää sisällään. Yleisesti on tiedossa, että Black metal musiikin juuret ovat okkultismissa, sillä se oli ollut 1960–1970-lukujen taitteen rock-muusikkojen parissa suosittu harrastus, josta syntyi Black metal musiikki.
Nuorena kuuntelin Black metal musiikkia tietämättä siitä mistä siinä oli kyse, josta on nyt korkea aika sanoutua irti. Minulla on lukihäiriö, joka on estänyt vieraiden kielien oppimisen, enkä ymmärtänyt kuuntelemieni musiikin sanoituksia, minkä vuoksi en päässyt perille mistä metallimusiikissa on kyse.
Raamatussa kielletään okkultismi ihmisille haitallisena ja vahingollisena, eikä muita jumalia saanut pitää. On arveltu, että Black metal musiikin kuuntelu on portti okkultismin harjoittamiselle ja siten myös mielenterveysongelmiin. Ensimmäiset Black metal bändit aloitettiin jo vuonna 1970, jolloin julkaistiin Black Sabbathin albumit Black Sbbath ja Paranoid sekä Deep Purplen Deep Purple in Rock, jotka olivat tyylille tärkeitä tien avaajia muille. Black Sabbath oli kehittänyt erityisen raskaan soittotyylin ja yhtyettä pidetäänkin heavy metalliin kuuluvan synkän ja raskaan soundin yhtenä suurimpana kehittäjänä.
Black metal -sanoitusten perinteisin aihe on Saatanan palvonta. Se leimasi ja määritteli tyyliä jo Venomin ja Mercyful Faten aikoihin. Saatananpalvonta oli luonnollinen jatke varhaisten metalliyhtyeiden (Black Sabbath) ja okkulttisille teemoille. Saatanan lisäksi monet black metal -yhtyeet käsittelevät myös muuta okkultismia.
Yleinen aihe on kristinuskoa kohtaan osoitettu viha ja halveksunta. Toisinaan kritiikki kohdistuu myös kirkon toimintaan. Kristinusko nähdään ihmisiä alistavana ja näiden todellisen luonnon kieltävänä oppijärjestelmänä. Saatana edustaa ihmisen eläimellistä olemusta ja päämääränä on fanien pääsy helvettiin, joka on saatanapalvojien paratiisi.
Newcastlessa 1979 perustettu Venom oli ensimmäinen avoimen saatanaa palvova yhtye, joka saavutti merkittävää suosiota. Se oli myös ensimmäinen yhtye, joka kuvaili musiikkiaan sanaparilla black metal, ja vuonna 1982 yhtye jopa julkaisi Black Metal -nimisen albumin. Yhtyettä on luonnehdittu siihenastisista rockyhtyeistä raskaimmaksi, äänekkäimmäksi ja šokeeraavimmaksi.
Meluisa äänimaailma, sahaavat kitarat, rytisevä basso, epäselvät rummut ja örisevä laulu olivat ennenkuulumaton yhdistelmä. Jäsenet omaksuivat okkultismiin viittaavat taiteilijanimet, mikä oli siihen aikaan harvinaista. Saatana edustaa yhtyeen sanoituksissa voimaa ja valtaa.
Vuonna 1981 perustetun Mercyful Faten laulaja King Diamond oli luultavasti ensimmäinen metallimuusikko, joka kuului Saatanan kirkkoon. Hänet tunnetaan myös mustavalkoisesta kasvomaalauksestaan, joka innoitti myöhempien black metal -muusikoiden suosimia corpse paint -naamioita.
Väkivaltaiset tapahtumat loivat black metalille maineen äärimmäisenä musiikinlajina, kehoituksineen kirkkojen polttoon, auktoriteettien kumoamiseen jne. Joidenkin mielestä rikokset tekivät faneista kykeneviä saamaan saatanan ja lajitovereiden hyväksynnän kaikkeen pahuuteen, joka on päämäärä.
Black metalin ympärille alkoi vuosituhannen vaihteessa syntyä merkittävää liiketoimintaa. Norjalainen Dimmu Borgir oli vuoteen 2000 mennessä yltänyt arviolta 400 000 kappaleen levymyyntiin, ja englantilainen Cradle of Filth oli vielä suositumpi. Kumpikin esitti musiikkia, joka oli valtavirtaisempaa kuin perinteinen black metal.
Black metal musiikkia kuunteleviin saatananpalvojiin tutustuin omakohtaisesti, kun oli ammattikoulun opettajana noin 30 vuotta sitten. Poika ja tyttö tulivat kesken opintojaan Jyväskylästä jostain syystä Porvooseen, sillä yksityisyyden suoja estää tietojen välittämisen opettajille monesti.
He pukeutuivat täysin mustiin vaatteisiin ja käyttivät mustaa huulipunaa, sekä ihomaalia ja kynsilakkaa ja heillä oli mustaksi värjätyt hiukset, tatuointeja jne., jotta kaikki voisivat tunnista mitä aatetta he kannattavat, jolloin samanmieliset voivat pitää yhteyttä helposti, kun tunnistavat toisensa.
Luokanvalvojana keskustelin heidän kanssaan uskoon liittyvistä asioista. He kertoivat siitä, kuinka he asuessaan koulun asuntolassa kokivat ihmeellisiä asioita, sillä silitysraudat ja muut esineet liikkuivat jopa kulkivat ilmassa liitelemällä itsestään heidän asuntolassaan jne.
He olivat sisustaneet asuntolan asunnon mieleisekseen maalamalla sen mustalla maalilla lupaa kysymättä. Kysyin mikä saa heidät olemaan tässä saatanapalvonnassa mukana. He vastasivat, että ovat olleet jo liian pitkään ja syvällä, ettei seuraisi hyvää, jos jättäisivät saatanan. Keväällä mitään sanomatta he katosivat ja asuntolan talonmies kävi kysymässä, että mihinkä ovat lähteneet, sillä ovat jättäneet asunnon siivottomaan kuntoon ja isoa remonttia tarvitaan, sekä tietoa remonttilaskun maksajista.
Black metal yhtyeet antavat väärän kuvan helvetistä, joka ei ole tavoiteltava paikka, eikä paratiisi kenellekään, vaan todellisen vaivan paikka. Tästä on kirjoittanut Maurice Rawlings ”Kuoleman tuolla puolen” (Suomen Raamattuopiston Kustannus Oy 1986), josta lainaus sivulta 96: ”Thomas Welch kuvaa kirjassaan Oregon’s Amazing Miracle hyvin epätavallista kokemusta, jossa hän näki valtavan ’tulijärven, järisyttävimmän näyn, minkä ikinä voi ennen viimeistä tuomiota nähdä’.
Welch oli tukkityömaalla Oregonissa, ja hänen oli käveltävä 17 metriä vedenpinnan yläpuolella olevilla telineillä. ’Menin telineelle purkamaan muutamaa puuta, jotka olivat juuttuneet kuljettimeen. Yhtäkkiä kaaduin telineeltä ja putosin puiden välistä kolmen metrin syvyiseen lampeen. Hytissään istuva koneenkäyttäjä, joka vyörytti tukkeja lampeen, näki minun putoavan. Putosin päälleni ensimmäiselle parrulle yhdeksän metriä alemmas ja sitten alas parrulta toiselle, kunnes putosin veteen ja katosin näkyvistä.
Sahalla oli silloin työssä 70 miestä. Saha pysäytettiin ja kaikki saatavilla olevat miehet kutsuttiin etsimään ruumistani, kuten he kertoivat. Minut löydettiin noin tunnin kuluttua, ja löytäjä M. J. H. Gunderson, on antanut oman selostuksensa tämän kertomuksen todistukseksi.
Olin kuollut, mitä tähän maailmaan tulee. Mutta elin toisessa maailmassa. Aikaa ei mennyt hukkaan. Opin enemmän tuon tunnin aikana, jonka olin poissa ruumiistani, kun olin ikinä oppinut ruumiissa ollessani. Muistan ainoastaan, kuinka putosin telineeltä. Koneenkäyttäjä näki koko putoamisen alas veteen.
Seuraava mitä muistan oli tulimeri, jonka rannalla seisoin. Se oli se, mistä Raamatussa sanotaan: ’ … siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa’ (Ilm. 21:8). Tämä on järisyttävin näky, minkä ikinä voi ennen viimeistä tuomiota nähdä.
Muistan selvemmin kuin mitään muuta, mitä minulle on elinaikanani tapahtunut, jokaisen hetken, jokaisen yksityiskohdan, kaiken mitä näin ja mitä tapahtui tuon tunnin aikana, kun olin poissa tästä maailmasta… Järvi, joka paloi tulta ja tulikiveä. Siinä ei ollut ketään. Minä en ollut siinä. Näin ihmisiä, jotka olin tuntenut ja jotka olivat kuolleet minun ollessani kolmentoista ikäinen. Eräs heistä oli poika, joka oli ollut koulutoverini ja joka oli nuorena kuollut leukasyöpään, joka oli todettu hammasjuuren tulehduksen jälkeen. Hän oli minua kaksi vuotta vanhempi. Tunsimme toisemme, vaikkemme sanoneet mitään. Hekin näyttivät olevan ymmällään, aivan kuin eivät uskoisi silmiään. He näyttivät hämmästyneiltä.
Näkymä oli niin järkyttävä, että sanat eivät riitä sitä kuvaamaan. Sitä ei voi kuvata muuten kuin sanomalla, että nyt näimme viimeisen tuomion edessämme. Ei ole mitään pakotietä, ei mitään ulospääsyä… Sanoin ääneen itselleni: ’Jos olisin tiennyt tämän, olisin tehnyt mitä tahansa minulta olisi vaadittukin, etten olisi joutunut tällaiseen paikkaan.’
Kun nämä ajatukset myllersivät mielessäni, näin vielä erään miehen tulevan näkyville. Tiesin heti, kuka se oli. Hänen kasvonsa olivat voimakkaat, ystävälliset ja säälivät, tyynet ja pelottomat; hän oli sen kaiken herra mitä hän näki. Se oli Jeesus itse…
Hän käveli ohitseni, ja näytti siltä, ettei hän katsoisi minuun päin, mutta juuri ennen kuin hän hävisi näkyvistä, hän käänsi päätään ja katsoi suoraan minuun. Muuta ei tarvittu. Hänen katseensa riitti. Hetkessä olin palaamassa ruumiiseeni. Oli kuin olisin tullut talon ovesta sisään. Kuulin isäntäperheeni rukoilevan minuutteja ennen kuin kykenin avaamaan silmäni tai sanomaan mitään. Kuulin ja ymmärsin mitä tapahtui. Sitten yhtäkkiä heräsi eloon ja avasin silmäni ja puhuin heille.
On helppo puhua jostain mitä on nähnyt ja kuvailla sitä. Tiedän, että on olemassa tulinen järvi, koska olen nähnyt sen… Kiitän Jumalaa ihmisistä, jotka osaavat rukoilla. Se, jonka kuulin rukoilevan puolestani, oli rouva Brocke. Hän sanoi: ’Jumala, älä ota Tomia, hän ei ole pelastunut!’”
Opinnäytetyöt:
Eero Nykänen ”Paholainen musiikissa – Black metal -musiikin teoreettisia tyylipiirteitä” (Metropolia Ammattikorkeakoulu, Opinnäytetyö 21.11.2025)
https://www.theseus.fi/server/api/core/bitstreams/6d65166d-b138-4c1e-a783-ff8a8c034aaa/content
Annukka Jäske ”SAATANANPALVONTAAN SUHTAUTUMINEN – Ehkäiseviä ja auttavia suhtautumis- ja toimintatapoja saatananpalvontaan etsimässä” (Jyväskylän yliopisto, Pro gradu -tutkimus 2002)
https://jyx.jyu.fi/jyx/Record/jyx_123456789_7941
Lähteet:
Wikipedia
Tietoa Kirjoittajasta:
https://www.tv7.fi/arkki/isannan-poydassa/vieraana-pentti-mattila-osa-1-3_p107651/
https://www.tv7.fi/arkki/isannan-poydassa/vieraana-pentti-mattila-osa-2-3_p107652/
https://www.tv7.fi/arkki/isannan-poydassa/vieraana-pentti-mattila-osa-3-3_p107653/
