Media on uutisoinut taas suomalaisten opiskelijoiden romahtaneista oppimisen tuloksista, joita on Pisa- tutkimuksella selvitetty. Pisa-tutkimustulokset osoittavat, että ei enää lueta, vaikka lukutaito on, mutta haluta nähdä vaivaa oppimisen eteen jne.
(Katso YLE: https://yle.fi/a/74-20245073).
PISA on lyhenne sanoista Programme for International Student Assessment on OECD-maiden joka kolmas vuosi toteuttama 15-vuotiaiden tulevaisuuden avaintaitoja mittaava tutkimus. Ensimmäistä kertaa oppilaiden taitoja mitattiin vuonna 2000, jolloin tutkimuksen painopistealueena oli lukutaito. Sen jälkeen tutkimuksessa on mitattu vuorotellen myös matematiikan ja luonnontieteiden osaamista.
Syitä tähän tilanteeseen voi löytää seuraavien kirjoittajien sanomisista:
Staffan Bruun ”Mies joka rakasti uutisia” (Siltala 2018), josta lainaus sivulta 278: ”Sain tehtäväkseni haastatella K-G Berghiä… Toimitusjohtajan huoneessa oli Berghin lisäksi hänen poikansa, noin 15-16-vuotias teini… Poikani tietää, mihin maailma on menossa. Hän sanoi juuri jotakin niin viisasta, että kirjoitin sen muistiin… ’Sanomalehden lukeminen on liian rasittavaa, ei nuoret jaksa. Jutut on liian pitkiä ja tylsiä.
Verkossa pitäisi olla joku siisti hupiohjelma, jossa kerrotaan, mitä lehdissä on. Siinä voisi olla pari rentoo tyyppii, jotka vitseillä selittäis sisältöö, niin sais nauraa.’ Vilkaisin Berghiä selvittääkseni, oliko tämä vitsi. Mutta hän nyökkäsi ylpeästi osoittaakseen olevansa samaa mieltä poikansa kanssa. -Tämä kundi edustaa uutta aikaa. Teidän siellä ylhäällä toimituksessa pitää kuunnella näitä kundeja, sillä heissä on tulevaisuus, Bergh sanoi vakavana…
Samaan aikaan Husiksen tuhoamisoperaatio suomenruotsalaisten valtakunnallisena lehtenä eteni, tehtiin tyhjäksi myös sen 150-vuotista historiaa… Marraskuussa 2015 oli tarkoitukseni tarkistaa Kuka kukin on -teoksesta joitakin henkilötietoihin liittyviä faktoja. Neljännessä kerroksessa sijainneen kirjaston hyllyt ammottivat tyhjyyttään. Ihmettelin, minne kirjat oli siirretty, ja oletin niiden olevan vain väliaikaisesti jossakin muualla…
Kun vahtimestari kertoi, että koko toimituksen kirjasto oli heitetty jätelavalle, luulin hänen pilailevan… Etsimäni Kuka kukin on -teoksen ohella hävisi hyllymetreittäin ainutlaatuisia karttoja, hakuteoksia ja sanakirjoja, monenlaisia matrikkeleita, kylähistoriikkeja, muistelmia, bibliografioita ja lukemattomia suurteoksia menneistä sodista. Paljon vanhaa ja ainutlaatuista materiaalia – arvokkaita niteitä, joita ei enää löydä.”
Liisa Keltikangas-Järvinen ”Itsekkyyden aika” (WSOY 2026), josta lainaus sivulta 128: ”Länsimaisen yhteiskunnan sanotaan sairastuneen yksilöllisyyteen. Se tarkoittaa sitä, että äärimmäisestä yksilöllisyydestä on tullut uusi normi, joka ei enää välttämättä vapautakaan yksilöä, vaan johtaa yksilötasolla vaatimusten paineeseen, yksinäisyyteen ja irrallisuuden tunteeseen ja yhteisön tasolla vaikeuteen elää yhdessä, löytää yhteisiä tavoitteita ja sopia yhteisistä säännöistä.
Yksilöllisyyden ihanteen jatkuva vahvistuminen ja yksilöllisyyttä korostavan elämäntyylin lisääntyminen eivät ole lisänneet psyykkistä hyvinvointia, vaan tilastot osoittavat, että yhä lisääntyvän individualismin ja mielenterveyden välillä on pikemmin negatiivinen yhteys: yksilöllisyyden jatkuvasti korostuessa on mielenterveys alkanut laskea. Äärimmäinen individualismi ei tuokaan sitä yksilöllistä onnea, jota yksilölliseltä ihmiskäsitykseltä toivottiin.”
Ja sivulta 136: ”Länsimaisen menestyjän tarinaan kuuluu, että jokainen kykenee mihin vaan, kaikki on mahdollista. Kaikki on kiinni omasta tahdosta tai oikeiden unelmien asettamisesta, kuten kuuluu viimeisin slogan. Koska se ei ole totta, vaan menestykseen tarvitaan myös sopivia olosuhteita, ripaus onnea ja tahtomisen lisäksi myös kykyjä ja osaamista, on tämä valheellinen lupaus omiaan lisäämään ihmisen epävarmuuden ja huonommuuden tunteita.
Lupaus sisältää myös vaatimuksen, että ei tulekaan tyytyä mihinkään tavanomaiseen. Jatkuva puhe siitä, miten ihmisen pitää toteuttaa itseään, etsiä itselleen merkityksellinen elämä ja miten kaikki on ihmiselle mahdollista, saattaa kannustuksen sijasta johtaa katteettomiin odotuksiin ja rohkaisun sijasta lisätä ahdistusta. Omasta tahdosta riippuva menestyjän mantra saattaa pahimmillaan johtaa ihmisen jopa epärealistiseen haavemaailmaan.”
Lähteet ja kirjallisuus:
Staffan Bruun ”Mies joka rakasti uutisia” (Siltala 2018)
Liisa Keltikangas-Järvinen ”Itsekkyyden aika” (WSOY 2026)
YLE
Wikipedia
Tietoja kirjoittajasta:
https://www.tv7.fi/arkki/isannan-poydassa/vieraana-pentti-mattila-osa-1-3_p107651/
https://www.tv7.fi/arkki/isannan-poydassa/vieraana-pentti-mattila-osa-2-3_p107652/
https://www.tv7.fi/arkki/isannan-poydassa/vieraana-pentti-mattila-osa-3-3_p107653/
