Evankeliumien mukaan Jeesus kertoi paljon vertauksia selvänteekseen arkipäiväisten ilmiöiden avulla jonkun tärkeän hengellisen periaatteen Jumalan valtakunnan olemuksesta, kuten vertaus viljan (nisun) jyvästä. Jeesuksen vertaus viljan jyvästä yrittää selvittää viljelijöille tutun asian verrannollisuuden, jonka yhteyden avulla aukaista sen välittämä hengellinen totuus.
Vertauksessa puhutaan nimenomaan vehnän, eli nisun jyvästä, jonka historia on melkein yhtä vanha kuin ihmiskunnankin. Jaakobin aikana vehnä oli Mesopotamian tärkein viljakasvi, ja nisunleikkuun aika oli ajanmääre. Vehnä oli tärkeimpiä niistä siunauksista, jotka Jumala oli luvannut Israelille siinä maassa, jonka he tulisivat saamaan omakseen.
Vehnä kylvettiin mieluimmin heti ohran jälkeen marras joulukuussa ja korjattiin tavallisesti touko-kesäkuussa, Jordaninlaaksossa vähän aikaisemmin. Kylväminen riippui sadeaikojen saapumisesta.
Ns. egyptiläisessä vehnässä oli monesti useita tähkiä samassa korressa. Vehnää käytettiin Israelissa erilaisissa uhreissa, ja se oli Jumalan hyvyyden ja huolenpidon vertauskuva.
Suurimmalle osalle kansaa nämä arkipäiväiset asiat olivat tuttuja, koska he olivat tekemisessä näiden maanviljelyyn liittyvien asioiden kanssa. Kaikki tunsivat viljelyyn liittyvät periaatteet, joille Jeesus kertoi hengellinen vastaavuuden, jotta Jumalan valtakunnan periaatteet tulisivat tutuiksi ja ymmärrettäviksi kuulijoille ja nykyään evankeliumin lukijoille.
Mielestäni Jeesuksen vertauksessa viljan jyvästä on opetus siitä, kuinka voimme itsellemme kuolemisen kautta saada yhteyden Jumalaan uudesti syntymällä hengessä, eli luovutamme itsenäisyytemme ja saamme riippuvuuden Jumalaan, eli kuolemme itsellemme ja synnymme hengessä Jumalan hedelmällisiksi lapsiksi. Näin syntyy yhteys Jumalaan, joka syntiinlankeemuksessa oli menetetty.
Raamatun mukaan Paratiisissa ihminen menetti yhteyden hengellisesti Jumalaan, koska Jumala sanoi ihmisen kuolemalla kuolevan, jos syö puun hedelmään, jonka oli kieltänyt. Syntiinlankeemuksen seurauksena ihminen karkotettiin myös Paratiisista, eli hengessä yhteys katkesi, emmekä voineet tuntea Jumalaa, jolloin ihminen loi itselleen omat Jumalansa erilaisista materiaaleista, koska ihminen ei voi elää ilman yhteyttä Jumalaan. Tämän jälkeen Jumalan sana avautuu meille Pyhän Hengen kautta, jolloin Raamattu puhuu meille ja tiedämme Jumalan sanan olevan totta.
Johanneksen evankeliumi 12:24 ”Totisesti, totisesti: jos vehnänjyvä ei putoa maahan ja kuole, se jää vain yhdeksi jyväksi, mutta jos se kuolee, se tuottaa runsaan sadon.”
Tämä Jeesuksen opetus löytyy (vanhemmissa käännöksissä käytetään sanaa nisun jyvä).
Vertauksella on kaksi tavallisesti esitettyä selvitystä, mitä vertaus voisi merkitä tämän päivän uskosta elävälle, eli Jeesus olisi kertonut kuolemastaan kuolemasta ja ylösnousemuksesta, jolloin Jeesus vertaa itseään vehnänjyvään. Hänen täytyi kuolla ristillä ja tulla haudatuksi (kuin siemen maahan), jotta uusi elämä ja pelastus voisivat puhjeta esiin. Yksittäisestä kuolemasta syntyi ”runsas sato” eli koko kristillinen seurakunta ja uskovien joukko.
Vertauksen vertaus on yleensä nähty kutsuksi Jeesuksen seuraajille, sillä heti vertauksen jälkeen Jeesus sanoo: ”Joka rakastaa elämäänsä, kadottaa sen…”. Tämä tarkoittaa, että kristityn on oltava valmis luopumaan omasta itsekkyydestään ja omasta tahdostaan. Vasta kun ihminen ”kuolee” omille itsekkäille pyyteilleen, Jumala voi synnyttää hänessä uutta, hengellistä hedelmää.
Mielestäni Jeesuksen vertauksessa annetaan kuva siitä, että meidän pitäisi kuolla itsellemme ja seurata Jeesusta, mutta nykyään kuulemme opetusta, jossa meitä kehotetaan itsekkäästi anomaan ja etsimään omaa etua, että Jumala olisi vain meidän toiveiden täyttäjä, joka antaa meille menestyksen ja rikkauden, eikä meitä testattaisi vaikeuksilla, kuten Jobia, eikä meidän tarvitsisi muuttua Jeesuksen kaltaisiksi..
Mutta todellisuudessa Raamatun mukaan meiltä odotetaan kuolemistamme omille haluillemme ja ymmärtää, että meidän tulee tulla riippuvaiseksi vain Jumalasta ja pyrkisimme oppimaan Raamatun sanan ja uskovien yhteyden kautta oppimaan Jeesuksen Herranamme ja kuninkaana, eikä vain meidän toiveiden täyttäjänä.
Käsittääkseni tarvitsisimme uutta uskon puhdistusta, sillä kristilliseen uskoon on tullut paljon asioita, jotka eivät kuulu siihen, kuten Martti Lutherin aikoihin oli aneen jne. tulleet vääristämään aitoa uskoa.
Lähteet ja kirjallisuus:
Samuel Yrjölä ”Syntisten sovittajasta seurakunnan herra – Jeesuksen vertaukset ja mitä ne tarkoittavat” (Aurinko 2016)
Vesa Ollikainen ”Jeesuksen vertaukset” (Uusi Tie 2009)
Wikipedia
Tietoa kirjoittajasta:
https://www.tv7.fi/arkki/isannan-poydassa/vieraana-pentti-mattila-osa-1-3_p107651/
https://www.tv7.fi/arkki/isannan-poydassa/vieraana-pentti-mattila-osa-2-3_p107652/
https://www.tv7.fi/arkki/isannan-poydassa/vieraana-pentti-mattila-osa-3-3_p107653/
