Pettymykset

Siirtyessäni jo 70 vuoden paremmalle puolelle, niin on hyvä muistella mitä elämä on tähän mennessä tuonut koettavaksi. Yksi asia ovat pettymykset, josta ajattelin jakaa jotakin. Me kaikki kohtaamme pettymyksiä tässä rikkinäisessä maailmassa. Pettymykset ovat luonnollisia, odotusten ja todellisuuden välisestä ristiriidasta syntyviä tunnekokemuksia, jotka tarjoavat oikein oivallettuna mahdollisuuden kasvamisen oppimiseen ja sopeutumiskyvyn kehittämiseen, sekä kasvaa selviytyjäksi.

Muistan lapsuudestani erään pettymyksen, kun olimme alle kouluikäisiä, jolloin enoni piti hakea meidät työpäivän jälkeen äitini ja enoni vanhempien kotipaikkaan Ilomantsiin. Meidät oli puettu jo hyvissä ajoin parhaimpiimme ja meidän piti kiltisti odottaa enoni tuloa, mutta hän ei kuitenkaan saapunut, joten lopulta jouduimme palaamaan normaaliin arkirutiiniin ja käydä yöpuulle, vaikka ilmassa oli pettymys sakeana tunteena, johon ei saatu selitystä, eikä ymmärrystä. Kaikki valmistelut, tuliaiset valuivat hukkaan.

Opiskeltuani ammattikoulussa koin, etten oppinut niitä asioita, joita minun olisi pitänyt oppia selviytyäkseni työelämässä osaksi siksi, etteivät ne kovasti kiinnostaneet. Siirryttyäni työpaikalle, niin olin pettynyt saamaani osaamiseen ja itseeni.

Monella meillä on tapana yliarvioida omat kyvyt, jolloin tehdyt lupaukset jäävät toteutumatta luvatussa hetkessä ja tuotamme pettymyksiä ja saamme kokea myös niitä toisten tahoilta. Tärkeintä on oppia käsittelemään vajavaisuutemme ja ottaa vastuuta katteettomista lupauksista, ettei tekisi niitä tarpeettomasti aiheuttaen jopa tarpeetonta kärsimystä. Monien ajattelemattomuus voi tuoda suuriakin kustannuksia, sillä muistan tapauksen, kun minulla oli pieni yhdistys, joka auttoi lastenkodin lapsia Venäjällä ja Intiassa.

Silloin yli kymmenen vuotta sitten oli suunnitteilla matka Intian avustuskohteeseen omakustanteisesti, jolloin mukaan piti tulla mukaan hallituksen eräs jäsenen, joka tarvitsi matkaliput jne., mutta hän perui yllättäen kaikki liian myöhään ilman todellista syytä, jolloin liput ym. varaukset jäivät käyttämättä aivan turhaan, mikä tuotti suuren pettymyksen. Kaikki eivät ajattele vastuullisesti, kun lupaavat toimia, mutta jos mielenmuutos ei maksa heille itselleen mitään, niin ei se heitä juurikaan haittaa. Näiden ja muiden syiden takia yhdistyksen toiminta lakkasi luottamuksen puutteeseen hallituksen jäsenten kesken, eikä kukaan halunnut jatkaa sen kanssa.

Liisa Keltikangas-Järvinen ”Itsekkyyden aika – Miten yltiöyksilöllinen kulttuurimme sai meidät voimaan pahoin” (WSOY 2026), jossa kerrotaan, että tämänhetkisessä kulttiirissamme monet aiemmin narsismin häiriöön kuuluviksi katsotut piirteet ovat muuttuneet hyväksyttäviksi. Kun ihminen yrittää toimia yksilöllisyyttä suosivien ihanteiden mukaan, hän alkaa voida huonosti. Huonosti menee myös yhteiskunnalla, kun ponnistelu yhteisten asioiden hyväksi ei enää kiinnosta.

Monesti pettymyksen tuovat sellaiset ystävät, jotka aikovat vain hyötyä ystävyydestä jollain tavalla laskelmoidusti, jopa huijaamalla, ehkä siksi, että arvelee kohteen olevan rikas. Myös sellaiset ystävät, jotka ryhtyvä puhumaan pahaa kateudesta, jotta voisivat kokea ylemmyyttä ja keverin voi painaa valheilla alas, ettei kukaan voisi saada huomiota enemmän kuin hän. Näin tapahtui työpaikallani ja yhdistyksessä, jossa toimin, sillä eräs avustusmatkoilla Venäjällä ollut henkilö ryhtyi puhumaan perättömiä satuja eräässä miesten saunaillassa, joka kuulijoissa synnytti vihaa minua kohtaan, koska kertoja sai minut näyttämään heille roistolta. Kuullessani tämän myöhemmin, kun minulta kysyttiin miksi olin tehnyt väärin tätä henkilö kohtaan. Taas petyin ystävään, joka ei ehkä ollutkaan ystävä.

Pettymyksiä on paljon, mutta nämä tulivat kirjoittaessani mieleen.

Pettymysten kokeminen kasvattaa kärsivällisyyttä ja opettaa varautumaan uusiin pettymyksiin, vaikka niitä ei voi välttääkään. Yhteiskunnassa ja perheissä pyritään ennakkoon varautumaan monenlaisiin pettymyksiin, ettei varsinkaan lasten tarvitsi kokea pettymyksiä, mikä ei ole kenellekään mahdollista. Tämän seurauksena lapset eivät osaa pettymyksiä kohdatessaan toimia järkevästi, kun ei ole aiempia kokemuksia.

Kirjallisuutta ja lähteitä:

Liisa Keltikangas-Järvinen ”Itsekkyyden aika – Miten yltiöyksilöllinen kulttuurimme sai meidät voimaan pahoin” (WSOY 2026)