Ihmissuhdeongelmat ongelmat ovat paljon lisääntyneet monestakin syystä. Ennen ihmiset olivat enemmän riippuvaisia toisistaan ja suvuistaan ja sen tuomasta turvasta, mutta tämä kaikki on murentunut teollistumisen ja kaupungistumisen tuoman juurettomuuden vuoksi, sillä kaikki juuret kotipaikkaan, sukuun ja ystäviin ovat katkenneet, emmekä ole enää riippuvaisia näiden tahojen tuomasta avusta ja turvasta, eikä niitä pidetä edes tarpeellisina. Sukulaisuuden tuoman turvan on korvannut yhteiskunnan laitokset, jotka ovat uusia sukulaisiamme. Työpaikallakaan emme tiedetä toistemme taustoista juuri mitään, jos emme itse kerro siitä, mistä johtuu turhat arvailut ja luulottelut. Tämä johtuu paljolti myös yksityisyyden suojan kasvamisesta äärimmäisyyksiin EU:n direktiivien myötä.
Liisa Keltikangas-Järvinen ”Itsekkyyden aika” (WSOY 2026), josta lainaus sivulta 49: ”Eräs osoitus ihmissuhteiden ja niihin liittyvien odotusten kulttuurisesta muutoksesta onkin viime aikoina käyty vilkas keskustelu siitä, pitääkö omaisten ja läheisten kanssa tulla toimeen. Aiemmin aiheesta olisi tuskin ollut keskusteluksi. Lähtökohta oli, että ylipäätään ihmisten, myös hankalien, kanssa pitää tulla toimeen, ja erityisesti omaisten kanssa on toimeentuleminen vähintään suositus ja välien katkaiseminen poikkeus.
Viimeaikaisessa keskustelussa on ollut toinen lähtökohta: suhdetta myös omiin vanhempiin ja sisaruksiin tulee arvioida siltä kannalta, kuinka tyydyttävä se on itselle. Jos se ei ole tyydyttävä, se on parasta hylätä…
Aiemmin piti yrittää tulla toimeen ongelmista huolimatta ja ilman merkittävää hyötyä. Nyt saa jo lähtökohtana pitää sitä, mitä hyötyä suhteesta on itselle. Aiemmin olisi myös ajateltu, että jos ei olla missään tekemisissä keskenään, ei mitään suhdettakaan ole.”
Roosa Melina Di Baldo & Lasse Karjalainen opinnäytetyössään: josta lainaus ”Abigail ja Cahn (2011) ovat kirjoittaneet käsikirjan, jossa he määrittelevät konfliktin neljän eri ulottuvuuden kautta. Heidän mukaansa interpersoonallinen konflikti on ongelmallinen tilanne, joka sisältää seuraavat erityispiirteet: 1) konfliktissa olevat osapuolet ovat toisistaan riippuvaisia; 2) konfliktissa olevilla osapuolilla on käsitys, että he tavoittelevat yhteensopimattomia asioita tai lopputulosta, tai että toinen suosii yhteensopimattomia keinoja samaan lopputulokseen pääsemiseen; 3) havaittu yhteensopimattomuus voi potentiaalisesti vaikuttaa haitallisesti parisuhteeseen jättäen emotionaalista taakkaa, jos sitä ei käsitellä; ja 4) konfliktin ratkaisemiseen liittyy kiireellisyyden tunne. Tässä tutkimuksessa käytämme konfliktista termiä riitely.
Väkivalta ja riitely on olennaista erottaa toisistaan. Väkivalta ei ole riitelyä, vaan se on ihmisoikeusrikos. Lisäksi siihen liittyy vahvasti pelon tunne. Parisuhdeväkivalta voidaan määritellä toiminnaksi, jonka tavoitteena on vahingoittaa, pelotella, nujertaa, ahdistaa ja nöyryyttää. Pariskunnan osapuolista väkivaltaa voi harjoittaa toinen tai molemmat, kun taas riitelyyn tarvitaan aina kaksi. (Kruus, 2010.)
Parisuhteet, joissa toinen tai kumpikin osapuoli on käyttänyt väkivaltaa, on jätetty tämän tutkimuksen ulkopuolelle. Lisäksi tutkimuksemme kannalta riitely tai konflikti on oleellista erottaa erimielisyydestä. Erimielisyyteen ei liity aiemmin mainittuja riitelylle tunnusomaisia piirteitä (Abigail & Cahn, 2011).
Yksinkertaisimmillaan erimielisyys on sitä, että ihminen on eri mieltä toisen henkilön kanssa ääneen sanotusta asiasta. Meidän tutkimuksessamme erimielisyyden täytyy ilmetä erimielisyyden osoituksena toisen viestiä kohtaan joko verbaalisesti tai nonverbaalisesti, kuten silmien pyörittelyllä tai kielen naksauttamisella.
Erimielisyys voidaan nähdä konfliktin lievimpänä muotona, jolloin sillä ei ole välttämättä suurta merkitystä parisuhteen osapuolille, eikä siihen aina myöhemmin palata. Tällaiset erimielisyydet voivat ratketa helposti, eikä niillä tällöin ole kielteistä vaikutusta parisuhteeseen. (Kaittila, 2017.) Tällaisia erimielisyyksiä voidaan kuvailla jopa neuvotteluiksi (Evertsson & Nyman, 2014; Weingarten & Leas, 1987).
Tässä neuvottelulla tarkoitamme prosessia, joka tähtää yhteisymmärryksen ja molempia osapuolia tyydyttävän ratkaisun löytämiseen. Parisuhteessa esiintyviä riitoja ja erimielisyyksiä on tutkittu eri tieteenaloilla ja useista eri näkökulmista. Tieteenalojen välisen keskustelun vähyys on johtanut siihen, että yhteistä ja yksiselitteistä määritelmää konfliktin käsitteelle ei ole luotu (Abigail & Cahn, 2011). Huomioitavaa on myös se, että tutkimusta erimielisyyksistä ja riidoista on tehty myös ilman, että näitä käsitteitä on määritelty lainkaan. Tämän tutkimuksen kannalta oleellista riidan määrittelyn lisäksi on luokitella erimielisyyksiä ja riitoja.”
Lähde:
Liisa Keltikangas-Järvinen ”Itsekkyyden aika” (WSOY 2026)
Roosa Melina Di Baldo & Lasse Karjalainen ”RIIDAN JA ERIMIELISYYDEN AIHEET JA NIIHIN LIITTYVIEN TUNNESISÄLTÖJEN LAADULLINEN MUUTOS PARIPSYKOTERAPIASSA” Pro gradu -tutkielma, Jyväskylän yliopisto 2019)
https://jyx.jyu.fi/bitstreams/ecc3b2a5-121d-41d2-a883-55d6d869852e/download
Pentti Mattila 