Ihmissuhdeongelmat ongelmat ovat paljon lisääntyneet monestakin syystä. Ennen ihmiset olivat enemmän riippuvaisia toisistaan ja suvuistaan ja sen tuomasta turvasta, mutta tämä kaikki on murentunut teollistumisen ja kaupungistumisen tuoman juurettomuuden vuoksi, sillä kaikki juuret kotipaikkaan, sukuun ja ystäviin ovat katkenneet, emmekä ole enää riippuvaisia näiden tahojen tuomasta avusta ja turvasta, eikä niitä pidetä edes tarpeellisina.
Sukulaisuuden tuoman turvan on korvannut yhteiskunnan laitokset, jotka ovat uusia kasvottomia sukulaisiamme. Työpaikallakaan emme tiedetä toistemme taustoista juuri mitään, jos emme itse kerro siitä, mistä johtuu turhat arvailut ja luulottelut, jopa työpaikkakiusaamiset. Tämä johtuu paljolti myös yksityisyyden suojan kasvamisesta äärimmäisyyksiin EU:n direktiivien myötä.
Ammattikoulun opettajana ollessani joskus kysyin opiskelijoilta, että tuntevatko he isovanhempiaan tai ovatko jopa vierailleet heidän luonaan. Tulin siihen käsitykseen saamistani vastauksista etteivät tunteneet tai tieneet heistä juuri mitään. Me olemme niin minä keskeisiä.
Individualismi on maailmankatsomus, joka korostaa yksilön ainutlaatuisuutta, itsemääräämisoikeutta ja vapautta suhteessa yhteisöön. Se asettaa yksilön tarpeet, oikeudet ja henkilökohtaisen kehityksen kollektiivin edelle. Tämä tarkoittaa, että yksilöllä on oikeus määrätä omasta elämästään, arvoistaan ja valinnoistaan muista piittaamatta ilman yhteisön tai perinteen asettamia rajoitteita, eikä hyväksytä niiden arvostelua.
Varhaisen liberalismin ja humanismin ihanteissa korostetaan, että yksilön vapaa toiminta ja oman edun tavoittelu hyödyntävät lopulta koko yhteiskuntaa.
Tämän vastakohta on kollektivismi, jossa ryhmän (esimerkiksi perheen, yrityksen tai valtion) etu ja yhtenäisyys ovat yksilön edun yläpuolella.
Yksilökeskeisyyteen on varmaan vaikuttanut myös New age uskomuksien ihmiskäsitys (eli uushenkisyys), joka korostaa ihmisen jumalallista alkuperää, rajattomia kehitysmahdollisuuksia ja syvää yhteyttä koko maailmankaikkeuteen. Ihminen nähdään ensisijaisesti henkisenä ja kosmisen energian ohjaamana olentona, jonka päämääränä on saavuttaa korkeampi tietoisuus, itsetuntemus ja sisäinen harmonia.
Sielu nähdään kuolemattomana, ja ihmisen katsotaan kehittyvän useiden elämien kautta kohti täydellisyyttä tai valaistumista. Elämän tarkoituksena on yksilön tietoinen itsensä kehittäminen, johon käytetään esimerkiksi meditaatiota, joogaa, mindfulnessia ja energiahoitoja.
Liisa Keltikangas-Järvinen ”Itsekkyyden aika” (WSOY 2026), josta lainaus sivulta 49: ”Eräs osoitus ihmissuhteiden ja niihin liittyvien odotusten kulttuurisesta muutoksesta onkin viime aikoina käyty vilkas keskustelu siitä, pitääkö omaisten ja läheisten kanssa tulla toimeen. Aiemmin aiheesta olisi tuskin ollut keskusteluksi. Lähtökohta oli, että ylipäätään ihmisten, myös hankalien, kanssa pitää tulla toimeen, ja erityisesti omaisten kanssa on toimeentuleminen vähintään suositus ja välien katkaiseminen poikkeus.
Viimeaikaisessa keskustelussa on ollut toinen lähtökohta: suhdetta myös omiin vanhempiin ja sisaruksiin tulee arvioida siltä kannalta, kuinka tyydyttävä se on itselle. Jos se ei ole tyydyttävä, se on parasta hylätä…
Aiemmin piti yrittää tulla toimeen ongelmista huolimatta ja ilman merkittävää hyötyä. Nyt saa jo lähtökohtana pitää sitä, mitä hyötyä suhteesta on itselle. Aiemmin olisi myös ajateltu, että jos ei olla missään tekemisissä keskenään, ei mitään suhdettakaan ole.”
Roosa Melina Di Baldo & Lasse Karjalainen opinnäytetyössään: josta lainaus ”Abigail ja Cahn (2011) ovat kirjoittaneet käsikirjan, jossa he määrittelevät konfliktin neljän eri ulottuvuuden kautta. Heidän mukaansa interpersoonallinen konflikti on ongelmallinen tilanne, joka sisältää seuraavat erityispiirteet: 1) konfliktissa olevat osapuolet ovat toisistaan riippuvaisia; 2) konfliktissa olevilla osapuolilla on käsitys, että he tavoittelevat yhteensopimattomia asioita tai lopputulosta, tai että toinen suosii yhteensopimattomia keinoja samaan lopputulokseen pääsemiseen; 3) havaittu yhteensopimattomuus voi potentiaalisesti vaikuttaa haitallisesti parisuhteeseen jättäen emotionaalista taakkaa, jos sitä ei käsitellä; ja 4) konfliktin ratkaisemiseen liittyy kiireellisyyden tunne. Tässä tutkimuksessa käytämme konfliktista termiä riitely.
Väkivalta ja riitely on olennaista erottaa toisistaan. Väkivalta ei ole riitelyä, vaan se on ihmisoikeusrikos. Lisäksi siihen liittyy vahvasti pelon tunne. Parisuhdeväkivalta voidaan määritellä toiminnaksi, jonka tavoitteena on vahingoittaa, pelotella, nujertaa, ahdistaa ja nöyryyttää. Pariskunnan osapuolista väkivaltaa voi harjoittaa toinen tai molemmat, kun taas riitelyyn tarvitaan aina kaksi. (Kruus, 2010.)
Parisuhteet, joissa toinen tai kumpikin osapuoli on käyttänyt väkivaltaa, on jätetty tämän tutkimuksen ulkopuolelle. Lisäksi tutkimuksemme kannalta riitely tai konflikti on oleellista erottaa erimielisyydestä. Erimielisyyteen ei liity aiemmin mainittuja riitelylle tunnusomaisia piirteitä (Abigail & Cahn, 2011).
Yksinkertaisimmillaan erimielisyys on sitä, että ihminen on eri mieltä toisen henkilön kanssa ääneen sanotusta asiasta. Meidän tutkimuksessamme erimielisyyden täytyy ilmetä erimielisyyden osoituksena toisen viestiä kohtaan joko verbaalisesti tai nonverbaalisesti, kuten silmien pyörittelyllä tai kielen naksauttamisella.
Erimielisyys voidaan nähdä konfliktin lievimpänä muotona, jolloin sillä ei ole välttämättä suurta merkitystä parisuhteen osapuolille, eikä siihen aina myöhemmin palata. Tällaiset erimielisyydet voivat ratketa helposti, eikä niillä tällöin ole kielteistä vaikutusta parisuhteeseen. (Kaittila, 2017.) Tällaisia erimielisyyksiä voidaan kuvailla jopa neuvotteluiksi (Evertsson & Nyman, 2014; Weingarten & Leas, 1987).
Tässä neuvottelulla tarkoitamme prosessia, joka tähtää yhteisymmärryksen ja molempia osapuolia tyydyttävän ratkaisun löytämiseen. Parisuhteessa esiintyviä riitoja ja erimielisyyksiä on tutkittu eri tieteenaloilla ja useista eri näkökulmista. Tieteenalojen välisen keskustelun vähyys on johtanut siihen, että yhteistä ja yksiselitteistä määritelmää konfliktin käsitteelle ei ole luotu (Abigail & Cahn, 2011). Huomioitavaa on myös se, että tutkimusta erimielisyyksistä ja riidoista on tehty myös ilman, että näitä käsitteitä on määritelty lainkaan. Tämän tutkimuksen kannalta oleellista riidan määrittelyn lisäksi on luokitella erimielisyyksiä ja riitoja.”
Liisa Keltikangas-Järvinen ”Itsekkyyden aika” (WSOY 2026), josta lainaus sivulta 75: ”Eräs renessanssin merkittävimmistä ajattelijoista, firenzeläinen politiikan teoreetikko Niccoló Machiavelli (1469-1527), esitti oman versionsa renessanssi-ihmisestä menestyksekkään hallitsijan muodossa. Teoksessaan Ruhtinas (julkaistu 1532) Machiavelli hahmottelee, mitä hallitsijan on oltava valmis tekemään pysyäkseen vallassa. Machiavellin mukaan viisas hallitsija ei saisi koskaan sitoa itseään moraalisiin tai uskonnollisiin sääntöihin, vaan tämän olisi kaikissa tilanteissa ajateltava omaa etuaan…
Machiavellin Ruhtinas voidaan pitää varhaisena – ellei varhaisimpana – järkiperäisenä kokonaisesityksenä äärimmäisyyksiin asti menevästä yksilökeskeisyydestä, joskin nimensä mukaisesti teos pyrkii kuvailemaan ainoastaan ideaalihallitsijaa, ei ideaaliyksilöä. Ajan ilmapiiristä myös kertoo jotain se, miten kielteisen vastaanoton Machiavellin kirjoitukset saivat aikalaisilta. Kauhistusta herätti etenkin se, miten Machiavelli oli häivyttänyt uskonnolliset perustelut väitteidensä pohjalta – häntä syytettiinkin vuoroin kristinuskon viholliseksi ja ateistiksi, vuoroin pakanaksi.”
Lähteet ja kirjallisuus:
Liisa Keltikangas-Järvinen ”Itsekkyyden aika” (WSOY 2026)
Antero Rinne ”Individualismin eetillinen arvostelu” (WSOY 1930)
Vesa Mauriala ”Uutta aikaa etsimässä – individualismi, moderni ja kulttuurikritiikki tulenkantajien elämässä 1920- ja 1930-luvulla” (Gaudeamus 2005)
Roosa Melina Di Baldo & Lasse Karjalainen ”RIIDAN JA ERIMIELISYYDEN AIHEET JA NIIHIN LIITTYVIEN TUNNESISÄLTÖJEN LAADULLINEN MUUTOS PARIPSYKOTERAPIASSA” Pro gradu -tutkielma, Jyväskylän yliopisto 2019)
https://jyx.jyu.fi/bitstreams/ecc3b2a5-121d-41d2-a883-55d6d869852e/download
Linkkejä:
https://mediakirjasto.sley.fi/mediakirjasto/2658/new-age-ja-uudet-uskonnot-ihmiskuvan-harha
Pentti Mattila 