Kottelemus

Uskon, että kaikki kokevat erilaisia koettelemuksia ja vastoinkäymisiä elämänsä aikana, jotka kasvattavat meitä. Mikä niiden tarkoitus on elämässämme, ehkä se, että koettelemukset nostaa pintaan meidän sydämemme tilan, jolloin on mahdollisuus tehdä elälle suunnan muutosta. Elämäni aikana olen huomannut, että ajattelemme, että muilla menee vain hyvin, että kukaan ei ymmärrä kuinka vaikeaa juuri minulla on tai miksi toisilla asiat on hyvällä tolalla, jolloin ryhdymme kadehtimaan niitä, joilla näyttäisi olevan asiat paremmalla tolalla, vaikka emme tiedä todellista tilaa ja syytä siihen.

Elämän koettelemukset ovat väistämättömiä vastoinkäymisiä, jotka testaavat henkistä sietokykyämme. Ne voivat ilmentyä odottamattomina kriiseinä, kuten menetyksinä tai sairauksina, tai pitkäaikaisena kuormituksena. Vaikka koettelemukset aiheuttavat kärsimystä, ne toimivat usein myös arvokkaina kasvukokemuksina, jotka syventävät itsetuntemusta, auttavat arvostamaan hyviä asioita syvemmin.

Miten suhteudumme koettelemuksiin, kun ne tulolevat kohdalle. Ryhdymmekö kyselemään, miksi tämä tuli minun kohdalleni, mitä pahaa olen tehnyt, emmekä näe koetusten tuomia mahdollisuuksia, vaan katkeroidumme koettelemusten seurauksensa. Raamatussa puhutaan Joosefista, joka näki unia suurenmoisesta tulevaisuudesta, mutta hänet koeteltiin, kun veljet myivät kateellisuuden seurauksena Egyptiin orjaksi.

Vaikka Potifarin orjana asiat olivat hyvin, niin Joosef sai lisää koetuksia, kun Potifarin vaimo puhui perättömiä miehelleen, jolloin olosuhteet tulivat vieläkin vaikeammiksi. Kaikki koetukset kestettyään Joosef sai sen paikan, josta oli nähnyt unia nuorena poikana, mutta hänet koeteltiin ensin ja valmistetiin tulevien tehtäviinsä.

John Bunyan Kristityn vaellus (The Pilgrim’s Progress from This World to That Which Is to Come) on kertomus millaista on tulla kristityksi, jolloin joutuu kokemaan monenlaisia koettelemuksia vaelluksensa edistyessä. Bunyanin kirja on julkaistu vuonna 1678.

Bunyan kirjoitti kirjan ensimmäisen osan ollessaan vangittuna vuonna 1675. Häntä syytettiin tuolloin luvattomasta saarnaamisesta. Laki määräsi kaiken uskonnon harjoittamisen tapahtuvaksi Englannin angilkaanisen kirkon sisällä. Laajennettu painos, johon oli lisätty osia Bunyanin vapautumisen jälkeen, ilmestyi vuonna 1679. Kirjan toinen osa, Kristityn lesken ja lasten vaellus, ilmestyi vuonna 1684.

Teos on yksi kirjallisuuden suurimmista klassikoista. Se on käännetty englannista yli sadalle kielelle. Teos on todennäköisesti luetuin ja käännetyin alun perin englanniksi kirjoitettu kirja.

Suomeksi kirja ilmestyi 1809, ja sen jälkeen julkaistiin useita painoksia, viimeinen 1879, joissa on tehty kielellisiä korjauksia.

Päähenkilönä on Kristitty-niminen henkilö, joka on juuri sitä, mitä nimi hänestä kertoo. Kertomuksen muut henkilöhahmot on nimetty sen mukaan, mitä he edustavat. Kristitty kohtaa tiellään muun muassa Epäluulon, Pelkurin, Alttiin, Ateistin, Ylpeyden, Maallisen Kunnian, Toivon ja Tietämättömän jne. Kristitty asuu alussa Turmion kaupungissa, mutta tuntee raskaan taakan selässään.

Kaiken lisäksi hän on saanut varman tiedon siitä, että hänen kotikaupunkinsa tulee tuhoutumaan. Myös asukkaat tuhoutuvat, elleivät etsi tietä pelastukseen, ja sen Kristitty haluaa löytää. Muut turmiolaiset pitävät Kristityn puhetta kuitenkin hulluutena, eivätkä ota varoituksesta vaaria. Niinpä Kristitty joutuu jättämään vaimonsa ja lapsensa niin sanotusti turmion omaksi ja lähtemään etsimään tietään pelastukseen. Matka on pitkä, eikä se ole helppo. Monessa kohtaa matkan vaarat meinaavat viedä hänet mennessään. Lopussa Kristitty kuitenkin saapuu Taivaan kaupunkiin. Käy lukemassa kirja: https://www.gutenberg.org/ebooks/51157

Charles Swindollin kirjassa ”Valo voittaa pimeyden” Päivä 2004 ”Meidän Herramme keskeinen päämäärä sen jälkeen, kun olemme tulleet tuntemaan hänet, on kuuliaisuus. Hän ei ole mikään taivaallinen hotellipalvelija, joka odottaa soittoasi ja kuuntelee innokkaasti tilaustasi voidakseen sanoa: ’Kyllä, kuten haluatte. Mielihyvin, totta kai, heti paikalla!’ Hän ei ole taivaallinen pullon henki valmiina toteuttamaan kaikki toiveesi tai hymyilemään ja vastaamaan kaikkiin rukouksiisi. Hän haluaa luoda omissa lapsissaan kyvyn kestäväisyyteen.

Tuohon kykyyn harjaannumme pääasiassa vaikeuksien, pettymysten ja väärinymmärrysten kautta sekä myös fyysisen ja usein emotionaalisten kärsimysten ja sydänsurujen kautta. Odotahan nyt, sinä sanot. Eikö elämässä ole kysymys täyttymyksestä? Eikö siinä ole kyse siitä, että löydämme tyydytyksen, naurun ja leikin kauniin valtaväylän? Eikö Jumala ensisijaisesti toivo meidän olevan onnellisia? Näytäpä vain minulle Raamatusta jae, joka lupaa keskeytymättömän onnea, niin saarnaan siitä mielelläni.”

Mistä koettelemukset voivat johtua?

Liisa Keltikangas-Järvinen ”Itsekkyyden aika” (WSOY 2026), josta lainaus sivulta 33: ”Muutoksen tarkoitus oli luoda parempi yhteiskunta. Sen piti tarkoittaa uudenlaisia vapauksia ja yksilön oikeuksia, lisääntyvää tasa-arvoa. Sen piti tarkoittaa rajoittavista normeista vapautumista, mahdollisuutta toteuttaa itseään ja elää omanlaistaan elämää.

Muutos kuitenkin meni aina vaan pitemmälle, kunnes voidaan kysyä, puhutaanko yksilöllisyyden sijasta jo itsekkyydestä. Onko vapautuminen, avoimuuden ja suvaitsevaisuuden sijasta siirrytty elämään yksilöllisen minäkeskeisyyden aikaa? … Kehitys kohti ’maailman onnellisinta maata’ perustui rakenteelliseen muutokseen ja taloudelliseen kasvuun. Rakeenteellinen muutos toi mukanaan kulttuurisen muutoksen, individualismin. Yksilöllisyys kehittyi yhä pitemmälle, kunnes yhteiskunta ei enää tukenut mentaalista hyvinvointia ja psyykkiset ongelmat lähtivät kasvuun.

Elämme minäminä-aikaa. Ihmisen tulee tietää, mitä hän tahtoo, ja tietää, mitkä ovat hänen juttujaan. Hänen ei tule olla epävarma etsijä vaan oman elämänsä sankari. Hänen tulee pitää kiinni oikeuksistaan, hänen pitää saada olla ihmissuhteissa oma itsensä, kompromisseihin hänen ei tule taipua, Hän itse on projekti, jota hän hoivaa.”

Jumala koettelee ihmisiä, elikoettelee sydämen, kuten Psalmissa 17:3: ”Sinä koettelet minun sydäntäni, tarkkaat sitä yöllä, sinä tutkit minua, mutta et mitään löydä. Jos minä pahaa ajattelen, ei se käy suustani ulos”. Sananlaskuissa 17:3 todetaan: ”Hopealle sulatin, kullalle uuni, mutta sydämet koettelee Herra”.  Sydämen laadun, Jeremian kirja 12:3 ”Mutta sinä, Herra, tunnet minut; sinä näet minut ja tutkit minun sydämeni, millainen se on sinun edessäsi. Tempaa heidät pois niinkuin lampaat teuraiksi ja vihi heidät tapon päivää varten”.

Koetus selvittää rakkauden vilpittömyyttä, kuten 5 Mooses 13:3 ”niin älä kuuntele sen profeetan puhetta tai sitä unennäkijää, sillä Herra, teidän Jumalanne, ainoastaan koettelee teitä tietääksensä, rakastatteko Herraa, teidän Jumalaanne, kaikesta sydämestänne ja kaikesta sielustanne”. Vieraiden kansojen kautta, kuten sen ilmaisee Tuomarien kirja 2:22 ”Minä tahdon näin heidän kauttansa koetella Israelia, noudattavatko he Herran tietä ja vaeltavatko sitä, niinkuin heidän isänsä tekivät, vai eivätkö.”

Koetus voi tulla tulen kautta, sekä kärsimyksen pätsissä, Jesajan kirja 48:10 ”Katso, minä olen sinua sulattanut, hopeata saamatta, minä olen sinua koetellut kärsimyksen pätsissä”. Hän koettelee ihmistä joka hetki, Jobin kirja 7:18, sekä tutkii vanhurskaat, Psalmi 11:5. Jokaisen teko koetellaan, kuten sen ilmaisee 1 Korittilaskirje 3:13. Psalminkirjoittaja jopa pyytää Herraa koettelemaan häntä, Psalmi 26:2. Herra koetteli Aabrahamia, 1 Moos. 22:1, Hiskiaa, 2 Aikakirja 32:31, Israelia, 2 Mooses 20:20. Jeesus koetteli Filippusta, Johanneksen evankeliumissa 6:6. 

Koetuksen kestäminen

Pyri sellaiseksi, joka koetukset kestää, josta puhutaan 2 Timoteuskirjeessä 2:15. Se, jota Herra suosittelee, on koetuksen kestävä, 2 Korinttilaiskirje 10:18. Koetuksen kestänyt saa elämän kruunun, Jaakobin kirje 1:12. 

Ihmiset koettelevat toisiaan

Saban kuningatar asetti Salomon koetukselle vaikeilla kysymyksillä, 1 Kuningastenkirja 10:1. Paavali koetteli Korinton seurakuntaa, 2 Korinttolaiskirje 2:9. 

Meidän on koeteltava itseämme

Meidän on Raamatun mukaan koeteltava, että olemmeko uskossa, 2 Korinttolaiskirje 13:5 ”Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta”. Ennen Herran ehtoollista, 1 Korinttolaiskirje 11:28,29 ”Koetelkoon siis ihminen itseänsä, ja niin syököön tätä leipää ja juokoon tästä maljasta; sillä joka syö ja juo erottamatta Herran ruumista muusta, syö ja juo tuomioksensa”.

Meidän on koeteltava

Meidän on koetelta Henget, sillä 1 Johanneksenkirje 4:1 ”Rakkaani, älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta; sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan”. Profeetalliset sanomat, 1 Korinttolaiskirje 14:29 ”Profeetoista saakoon kaksi tai kolme puhua, ja muut arvostelkoot”. Niitä, jotka sanovat itseänsä apostoleiksi, Ilmestyskirja 2:2, sekä kaikki 1 Tessalonkilaiskire 5:21. 

Koeteltu usko

Usko koetellaan tulessa, 1 Pietarinkirje 1:7. Uskon kestäväisyys koetuksissa saa aikaan kärsivällisyyttä, Jaakobinkirje 1:3, kärsivällisyys koettelemuksen kestämistä, Roomalaiskirje 5:4, koettelemuksen kestäminen toivoa, ja koetellun mielen, Filippiläiskirje 2:22. 

Jumalan koetteleminen

On väärin koetella Jumalaa, kuten Israel teki, Psalmi 95:9. Israel kiusasi Jumalaa, Hebrelaiskirje 3:9. Oikein on sitä vastoin tutkia, mikä on Jumalan tahto.

Lähteet ja kirjallisuus:

Pirjo Alajoki ”Suunta huomiseen – elämän koettelemusten muutosvoima” (Päivä Osakeyhtiö 2022)
Liisa Keltikangas-Järvinen ”Itsekkyyden aika” (WSOY 2026)

DIGI IRT
Tekoäly