Kaikkien unelma on varmaan saada onnellinen lapsuus tai järjestää sellainen lapsilleen, mutta se ei näyttäisi olevan mahdollista saada aikaan ponnisteluistamme huolimatta aina. Kaikkien elämässä on enemmän tai vähemmän onnellisia hetkiä lapsuudessa, mutta näiden hetkien pituus voi vaihdella voimakkaasti. Me voimme parantua lapsuutemme haavoistamme myös antamalla anteeksi vanhemmillemme.
Mistä onnellinen lapsuus voisi koostua? Onnellisessa lapsuudessa voi löytyä turvalliset ja rakastavat vanhemmat, jotka tukevat lastaan, sekä turvallinen ympäristö, jossa ei tarvitse pelätä näiltä tahoilta mitään pahaa. Lapsilla on paljon tarpeita, joihin tarvitsevat niiden täyttymystä, kuten nälkään, läsnäoloon, sekä kaikenlaiseen huolenpitoon, jossa ohjataan ja opetetaan selviytymään arkipäivän haasteista. Lapsi reakoi täyttymättömiin tarpeisiinsa itkemällä huutamalla jne.
Tämä onnellinen lapsuus ei ole todellisuutta kaikkien lasten osalta, vaikka lainsäädäntö, järjestöt jne. ovat pyrkineet sen tekemään mahdolliseksi, mutta vanhemmat voivat kuulua syrjäytyneeseen sukuun. Suvussa olevat samat ongelmat saattavat periytyvät sukupolvesta toiseen, kuten alkoholismi, työttömyys jne., jos niitä ei tiedosteta tai tehdä mitään. Maapallolla, jossa elämme, on paljon erilaisia kulttuureja ja olosuhteita, jotka saavat lapset alistumaan kaikenlaiselle hyväksikäytölle, koska vanhemmat ovat köyhiä, jolloin myyvät, antavat ja jospa hylkäävät lapsensa.
Saadessani sydämelleni sukuni vaiheiden selvittämisen, niin minulle selvisi, että Venäjän Karjalassa asuu viidensiä serkkujani äitini Ilomantsin puolelta, sillä äitini isän suvulla on sukuseura, jota kautta nämä asia selvisi minulle. Sain yhteyden Venäjän Karjalan sukulaisiini ja heidän kauttaan tutustuin siellä oleviin lastenkoteihin, joissa monien ongelmien vuoksi olivat lapset joutuneet lastenkoteihin. Erään lastenkodin johtaja sanoi, että oli tärkeämpää käydä heitä katsomassa kuin tuoda tavara-apua.
Sydämelleni tuli ajatus vierailla Intiassa seurakunnissa, joissa oli lastenkoti. Tätä tarkoitusta varten perustin joidenkin tuttujeni kanssa, joita en kovinkaan hyvin kuitenkaan tuntenut, yhdistyksen tätä avustustyötä varten. Tämä oli toiveajattelua omassa ymmärryksessä tehtynä. Ilman tukea se oli muutaman vuoden kuluttua lakkautettava monestakin syystä. Minä en ole kyennyt enää auttamaan tai vierailemaan lastenkodeissa, koska jäädessäni eläkkeelle, mutta se jäi kuitenkin sydämelleni ajatuksena lasten auttamisesta.
Olen kokenut mielestäni huonon lapsuuden, jossa vanhemmat riitelivät, eivätkä jaksaneet tai vasemmistolaisen aatteiden vuoksi halunneet olla lastensa tukena, koska heidän aatteensa mukaan yhteiskunta pitää huolen heidänkin lapsistaan, vaikka siitä ei ollut kovinkaan paljon todisteita näkyvissä.
Minulla on omakohtaisia kokemuksia siitä, miltä tuntuu, kun lapsuudesta puuttuu huolenpito, rakkaus ja ohjaaminen päivän askareissa. Kodin arvaamattomuus teki minusta epävarman lapsen, joka ei ollut varma mistään ja epäröin kaikessa, sillä pelkäsin tekeväni virheitä, jolloin yritin varmistaa, miten kaikki toimii, mikä on äärimmäisen rasittavaa.
Opinnäytetöitä:
Jetta Laine ”HYVÄ ELÄMÄ LAPSEN SILMIN” (Satakunnan ammattikorkeakoulu, opinnäytetyö 2013)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/65390/LaineJetta.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Hannele Räsänen ”’ISYYTTÄ ETSIMÄSSÄ – VANHEMMUUTTA TUKEMASSA’ – Päihteitä käyttävien isien kokemuksia kuntoutuksen Isäteemaviikosta” (Diakonia-ammattikorkeakoulu Oulun toimipiste Opinnäytetyö 2014)
https://www.lskl.fi/wp-content/uploads/opinnytety_isyytt_etsimss_-_vanhemmuutta_tukemassa.pdf
Virpi Timonen ”LAPSIPERHEKÖYHYYS JA HUONO-OSAISUUS -lapsen kehitystä suojaavat tekijät kodin olosuhteissa” (Kandidaatintutkielma, Jyväskylän avoin yliopisto 2023)
https://jyx.jyu.fi/bitstreams/a404faf5-6e77-4a42-9235-287eba6c30aa/download
Lähteet ja kirjallisuus:
Juha T. Hakala ”Onnellinen lapsi – vanhempien kasvatusoppi” (Gummerus 2011)
Tiina Laiho, Johanna Matikka Linner ”Toivuin onnelliseksi – lapsuuden haavoittavista kokemuksista tasapainoisuuteen” (Basam Books 2020)
Ben Furman ”Ei koskaan liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus” (Lti 2017)
Liisa Keltikangas-Järvinen ”Itsekkyyden aika – miten yltiöyksilöllinen kulttuurimme sai meidät voimaan pahoin” (WSOY 2026)
Pentti Mattila 