Onnellinen lapsuus

Kaikkien unelma on varmaan saada onnellinen lapsuus tai järjestää sellainen lapsilleen, mutta se ei näyttäisi olevan mahdollista saada aikaan ponnisteluistamme huolimatta aina. Kaikkien elämässä on enemmän tai vähemmän onnellisia hetkiä lapsuudessa, mutta näiden hetkien pituus voi vaihdella voimakkaasti. Me voimme parantua lapsuutemme haavoistamme myös antamalla anteeksi vanhemmillemme.

Mistä onnellinen lapsuus voisi koostua? Onnellisessa lapsuudessa voi löytyä turvalliset ja rakastavat vanhemmat, jotka tukevat lastaan, sekä turvallinen ympäristö, jossa ei tarvitse pelätä näiltä tahoilta mitään pahaa. Lapsilla on paljon tarpeita, joihin tarvitsevat niiden täyttymystä, kuten nälkään, läsnäoloon, sekä kaikenlaiseen huolenpitoon, jossa ohjataan ja opetetaan selviytymään arkipäivän haasteista. Lapsi reakoi täyttymättömiin tarpeisiinsa itkemällä huutamalla jne.

Tämä onnellinen lapsuus ei ole todellisuutta kaikkien lasten osalta, vaikka lainsäädäntö, järjestöt jne. ovat pyrkineet sen tekemään mahdolliseksi, mutta vanhemmat voivat kuulua syrjäytyneeseen sukuun. Suvussa olevat samat ongelmat saattavat periytyvät sukupolvesta toiseen, kuten alkoholismi, työttömyys jne., jos niitä ei tiedosteta tai tehdä mitään. Maapallolla, jossa elämme, on paljon erilaisia kulttuureja ja olosuhteita, jotka saavat lapset alistumaan kaikenlaiselle hyväksikäytölle, koska vanhemmat ovat köyhiä, jolloin myyvät, antavat ja jospa hylkäävät lapsensa.

Liisa Keltikangas-Järvinen ”Itsekkyyden aika” (WSOY 2026), josta lainaus sivulta 33: ”Muutoksen tarkoitus oli luoda parempi yhteiskunta. Sen piti tarkoittaa uudenlaisia vapauksia ja yksilön oikeuksia, lisääntyvää tasa-arvoa. Sen piti tarkoittaa rajoittavista normeista vapautumista, mahdollisuutta toteuttaa itseään ja elää omanlaistaan elämää.

Muutos kuitenkin meni aina vaan pitemmälle, kunnes voidaan kysyä, puhutaanko yksilöllisyyden sijasta jo itsekkyydestä. Onko vapautuminen, avoimuuden ja suvaitsevaisuuden sijasta siirrytty elämään yksilöllisen minäkeskeisyyden aikaa? … Kehitys kohti ’maailman onnellisinta maata’ perustui rakenteelliseen muutokseen ja taloudelliseen kasvuun. Rakeenteellinen muutos toi mukanaan kulttuurisen muutoksen, individualismin. Yksilöllisyys kehittyi yhä pitemmälle, kunnes yhteiskunta ei enää tukenut mentaalista hyvinvointia ja psyykkiset ongelmat lähtivät kasvuun.

Elämme minäminä-aikaa. Ihmisen tulee tietää, mitä hän tahtoo, ja tietää, mitkä ovat hänen juttujaan. Hänen ei tule olla epävarma etsijä vaan oman elämänsä sankari. Hänen tulee pitää kiinni oikeuksistaan, hänen pitää saada olla ihmissuhteissa oma itsensä, kompromisseihin hänen ei tule taipua, Hän itse on projekti, jota hän hoivaa.”

Saadessani sydämelleni sukuni vaiheiden selvittämisen, niin minulle selvisi, että Venäjän Karjalassa asuu viidensiä serkkujani äitini Ilomantsin puolelta, sillä äitini isän suvulla on sukuseura, jota kautta nämä asia selvisi minulle. Sain yhteyden Venäjän Karjalan sukulaisiini ja heidän kauttaan tutustuin siellä oleviin lastenkoteihin, joissa monien ongelmien vuoksi olivat lapset joutuneet lastenkoteihin. Erään lastenkodin johtaja sanoi, että oli tärkeämpää käydä heitä katsomassa kuin tuoda tavara-apua.

Sydämelleni tuli ajatus vierailla Intiassa seurakunnissa, joissa oli lastenkoti. Tätä tarkoitusta varten perustin joidenkin tuttujeni kanssa, joita en kovinkaan hyvin kuitenkaan tuntenut, yhdistyksen tätä avustustyötä varten. Tämä oli toiveajattelua omassa ymmärryksessä tehtynä. Ilman tukea se oli muutaman vuoden kuluttua lakkautettava monestakin syystä. Minä en ole kyennyt enää auttamaan tai vierailemaan lastenkodeissa, koska jäädessäni eläkkeelle, mutta se jäi kuitenkin sydämelleni ajatuksena lasten auttamisesta.

Olen kokenut mielestäni huonon lapsuuden, jossa vanhemmat riitelivät, eivätkä jaksaneet tai vasemmistolaisen aatteiden vuoksi halunneet olla lastensa tukena, koska heidän aatteensa mukaan yhteiskunta pitää huolen heidänkin lapsistaan, vaikka siitä ei ollut kovinkaan paljon todisteita näkyvissä.

Minulla on omakohtaisia kokemuksia siitä, miltä tuntuu, kun lapsuudesta puuttuu huolenpito, rakkaus ja ohjaaminen päivän askareissa. Kodin arvaamattomuus teki minusta epävarman lapsen, joka ei ollut varma mistään ja epäröin kaikessa, sillä pelkäsin tekeväni virheitä, jolloin yritin varmistaa, miten kaikki toimii, mikä on äärimmäisen rasittavaa.

Pauline Joyce Meyer os. Hutchison syntyi 4. kesäkuuta 1943 Etelä-St. Louisissa ja on amerikkalainen karismaattinen kristitty kirjailija, puhuja, sekä Joyce Meyer Ministriesin johtaja. Joyce Meyerillä on yksi tohtorin ja kaksi kunniatohtorin titteliä teologiasta. Meyer on julkaissut yli 80 kirjaa ja osallistuu puhujana lähes 15 konferenssiin vuosittain. Hänen opetuksensa ovat hyvin käytännönläheistä.

Meyer käsittelee kirjoissaan ja puheissaan muun muassa kristinuskoa, vaikeuksista selviämistä, itsetuntoa ja positiivisen elämänasenteen omaksumista. Joycella ja hänen aviomiehellään Davella on neljä aikuista lasta, ja he asuvat St. Louisin ulkopuolella Missourissa.

Joyce Meyerin isä meni armeijaan ja osallistui toiseen maailmansotaan pian Joycen syntymän jälkeen. Joyce Meyer on kertonut, että isä alkoi käyttää lastaan Joycea seksuaalisesti hyväksi isän palattua sodasta, eikä äiti kyennyt auttamaan lastaan.

Joyce Meyer jakaa tätä ikävää ja pitkäaikaista kokemustaan myös opetuksissaan kokouksissa ja kirjoissaan. Joyce Meyer valmistui O’Fallonin teknisestä lukiosta St. Louisissa ja meni naimisiin osa-aikaisen automyyjän kanssa pian lukion viimeisen vuoden jälkeen. Avioliitto kesti viisi vuotta.

Avioeron jälkeen Meyer kävi paikallisissa baareissa ennen kuin tapasi Dave Meyerin. He menivät naimisiin 7. tammikuuta 1967. Joyce Meyer aloitti aamupäivän raamattutunnin johtamisen paikallisessa kahvilassa ja ryhtyi aktiiviseksi Life Christian Centerissä, Fentonissa. Muutaman vuoden sisällä Meyer oli kirkon apulaispastori. Hän aloitti myös päivittäisen 15 minuutin radiolähetyksen St. Louisin radioasemalla. Vuonna 1985 Meyer erosi apupastorin toimesta ja perusti oman palvelutyönsä, alun perin nimeltään ”Elämä Sanassa”.

Opinnäytetöitä:

Jetta Laine ”HYVÄ ELÄMÄ LAPSEN SILMIN” (Satakunnan ammattikorkeakoulu, opinnäytetyö 2013)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/65390/LaineJetta.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Hannele Räsänen ”’ISYYTTÄ ETSIMÄSSÄ – VANHEMMUUTTA TUKEMASSA’ – Päihteitä käyttävien isien kokemuksia kuntoutuksen Isäteemaviikosta” (Diakonia-ammattikorkeakoulu Oulun toimipiste Opinnäytetyö 2014)
https://www.lskl.fi/wp-content/uploads/opinnytety_isyytt_etsimss_-_vanhemmuutta_tukemassa.pdf

Virpi Timonen ”LAPSIPERHEKÖYHYYS JA HUONO-OSAISUUS -lapsen kehitystä suojaavat tekijät kodin olosuhteissa” (Kandidaatintutkielma, Jyväskylän avoin yliopisto 2023)
https://jyx.jyu.fi/bitstreams/a404faf5-6e77-4a42-9235-287eba6c30aa/download

Lähteet ja kirjallisuus:

Juha T. Hakala ”Onnellinen lapsi – vanhempien kasvatusoppi” (Gummerus 2011)
Tiina Laiho, Johanna Matikka Linner ”Toivuin onnelliseksi – lapsuuden haavoittavista kokemuksista tasapainoisuuteen” (Basam Books 2020)
Ben Furman ”Ei koskaan liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus” (Lti 2017)
Liisa Keltikangas-Järvinen ”Itsekkyyden aika – miten yltiöyksilöllinen kulttuurimme sai meidät voimaan pahoin” (WSOY 2026)

Pyhäkoulu

Pyhäkoulu, sunnuntaisin lapsille järjestetty oma jumalanpalvelus- tai hartaustilaisuus, jossa heille opetetaan kristillisen uskon sisältöä havainnollisessa muodossa. Pyhäkoulutyö sai alkunsa Englannissa 1700-luvun lopulla, sillä Robert Raikes (1735-1811) perusti pyhäkoulun (the Sunday School) Isoon-Britanniaan 1780. Maallikoilla on ollut suuri osuus pyhäkouluissa johtajina ja opettajina.  

Pyhäkoulun perustajaa tai perustamisajankohtaa ei oikeastaan ole, vaan sen juuret ovat kirkon opetustoiminnassa. Jo vuoden 1571 kirkkolaki velvoitti vanhemmat antamaan lapsille opetusta kristinuskosta. Kaikki vanhemmat eivät siihen kuitenkaan kyenneet oman puutteellisen tai olemattoman lukutaitonsa vuoksi. Siksi opetus jäi lukkareille ja palkatuille pitäjänkoulumestareille. 1600-luvulla alettiin käyttää Gezelius- piispojen mallia lasten sunnuntaiopetuksessa. Tällä haluttiin poistaa lukutaidottomat rippikoululaiset. 

Motiivina lasten sunnuntaikoululle oli saada lapset käyttämään aikansa oikein sunnuntaisin ja pyhäpäivinä. Kaikki yli kuusivuotiaat lapset saivat opetusta. Myös lukkarin koulu ja kinkerit auttoivat lukutaidottomuudessa.  Opetusta annettiin kaikille lapsille. Opettajina näissä pietistien pitämissä kouluissa olivat lukutaitoiset maallikot. Pyhäkoulutoiminnan uranuurtajia Suomessa ovat olleet Johan Fredrik Bergh (1795-1866) ja Aron Gustaf Borg (1810-1883).

Lähteet ja Kirjallisuus:

Alaja, Seppo 1983: Pyhäkoulunopettajan käsikirja. Lasten Keskus. Jyväskylä.

Alaja, Seppo 1990: Miksi pyhäkoulu on lapselle jumalanpalvelus.

Alopaeus-Karhunen, Pirkko-Liisa 1990: Pyhäkoulun elävöittäminen.

Lindgren, Kaisa 1990: Pomppa: Unelmasta totta: Pyhäkoulun opettajan peruskurssi. Lasten Keskus Oy. Helsinki.

Lasten tarpeet

Phyllis Kilbourn (kasvatustieteen tohtori) toteaa toimittamassaan kirjassaan ”Lapsen tähden” (Päivä Osakeyhtiö 1997), näin, josta sivulta 30 tämä lainaus: ”Aivan kuten olen nähnyt lasten elävän huoletonta ja iloista lapsuutta, olen myös omin silmin nähnyt monia muita, joiden lapsuus on armottomasti riistetty heiltä. Hyväksikäyttö ja lapsiin kohdistuva väkivalta ovat yleisiä eri puolilla maailmaa. Laajamittainen hyväksikäyttö on aiheuttanut sen, että miljoonien lasten ilon, vapauden ja turvallisuuden leimaama lapsuus on joko rajusti muuttunut tai kokonaan pyyhitty pois.

Yhdistyneitten Kansakuntien kuvaus normaalista lapsuudesta on tullut miljoonille ontoksi sanahelinäksi: ’Maailman lapset ovat viattomia, haavoittuvia ja riippuvaisia. He ovat myös uteliaita, aktiivisia ja täynnä toivoa. Heidän päiviensä tulisi olla täynnä iloa ja rauhaa, leikkiä, oppimista ja kasvamista. Heidän tulevaisuutensa tulisi olla tasapainoista ja yhteistyöhön perustuvaa. Heidän elämänsä tulisi varttua samalla kun he laajentavat näkemyksiään ja kokevat uusia asioita. (UNICEF, Julistus lasten selviämisestä, suojelusta ja kehityksestä, 1991)’  

Surullista kyllä, pelkkä vilkaisu vaikeissa olosuhteissa elävien miljoonien lasten muuttuneeseen lapsuuden todellisuuteen paljastaa, miten syvän menetyksen lapset kokevat silloin kun heiltä riistetään normaali, terve lapsuus. Miksi näin rajuja muutoksia tapahtuu? Siksi, että suuressa osassa maailmaa lapsille ei enää tarjota elinympäristöä, joka edistäisi heidän onnellisuuttaan, kasvuaan ja kehitystään. Heille ei myöskään suoda suojaa ja niitä lapsuuden perusasioita, joita terve kehitys edellyttää…

Mikä häpeä monille yhteiskunnille, myös amerikkalaiselle, että jo kolmivuotiaita lapsia on nyt opetettava suojelemaan itseään siltä väkivallalta ja niiden väärinkäytöksiltä, joista on tullut arkitodellisuutta heidän kodeissaan ja naapuristossaan! Kuka olisi kuvitellut, että monissa niin sanotuissa nykyaikaisissa yhteiskunnissa on jouduttu perustamaan orjuutta vastustavia yhdistyksiä pelastamaan pieniä lapsia tuhoisalta hyväksikäytöltä?

Slummien köyhyys on pakottanut tuhannet lapset luopumaan sekä leikistä että koulusta voidakseen jotenkin auttaa muun perheen elättämisessä. Monien kansojen moraalinen rappio edistää kauppaa, jossa lapsia vaihdetaan ja myydään kuin mitä tahansa tavaraa. Tämä rikos tapahtuu vain siksi, että lapsia voidaan käyttää yhteiskunnan turmeltuneiden jäsenten halujen tyydyttämiseksi. Nämä aikuisten roolit, joihin lapset pakotetaan eivät jätä aikaa tai voimia leikkimiseen, koulunkäyntiin, ystäville tai ihmissuhteiden kehittämiselle. Turvallisen, terveen kodin ja elinyhteisön sijaan miljoonat lapset joutuvat elämään pelon, turvattomuuden, köyhyyden ja trauman ympäristössä. Heidän fyysiset, henkiset, hengelliset ja emotionaaliset tarpeensa jäävät huomiotta…

Andy Butcher Katulapset: ”Kasvava kaupungistuminen, kiihtyvä kehitysmaiden velkaantuminen, teollisuusmaiden lisääntyvä työttömyys ja perhe-elämän kiihtyvä hajoaminen – kaikki osaltaan aiheuttavat karkaamisia ja hylkäämisiä. Katulasten määrä näyttää kasvavan tulevina vuosina. ’Ellei nykyinen suuntaus muutu, on  ennustettavissa, että hylättyjen lasten lukumäärä kaksinkertaistuu vuoteen 2000 mennessä’, varoitti World Vision kansainvälinen presidentti Graeme Irvine. (Graeme Irvine: Abandoned Children, the Most Marginalized, Hylätyt lapset syrjäytyvät eniten, Together, World Vision International, loka-joulukuu 1991…”

Marjorie McDermid seksuaalisesti hyväksikäytetyt lapset: Vuonna 1987 arveltiin Intiassa työskentelevän 150.000 nepalilaista prostitoitua. Heistä joka viides oli alle 16-vuotias. Tyttöjä myyvät ilotalojen omistajille syrjäisillä köyhillä seuduilla elävät vanhemmat tai sukulaiset – ihmiset joihin tytöt luottavat. Eivät nämä tytöt, eivätkä aina heidän vanhempansakaan, eivät pitkän, usein monen päivän kävelymatkansa aloittaessaan tiedä seksikaupasta, johon he ovat joutuneet.

Tytöt joutuvat kokemaan lyömistä, majoittumaan pimeisiin huoneisiin, ja selviämään vähällä ruoalla. Näiden julmuuksien tarkoituksena on saada heidät alistumaan omistajiensa tahtoon. Omistajat olettavat tyttöjen ottavan keskimäärin viisi asiakasta päivässä… Usein välittäjät uskottelevat lapsille, että nämä tulevat työskentelemään tehtaassa tai toisessa maassa olevassa perheessä. Näitä lapsia ryöstetään, siepataan, huutokaupataan, myydään ja myydään edelleen. Lapsilla käytävään seksikauppaan vaikuttavat myös laittomat adoptiot…

Edward T. Bradley Lapsityövoima: ”Lapsityövoimaa käytetään hyväksi monenlaisten verukkeiden varjolla. Velkavankeus ja oppisopimukset tarjoavat monenlaisia mahdollisuuksia saada ’laillinen hyväksyntä’ lasten riistämiselle halpana työvoimana. Velkavankeutta pidetään nykyajan orjuutena. Abdrew Girrelli toteaa: ’Miljoonat Etelä-Aasian velkavangit… elävät oloissa, jotka ovat käytännössä orjuutta.’

Velkavankeus on yleisintä prostituutiossa, kotiavun käytössä, maanviljelyksessä ja monissa pienissä teollisuusyrityksissä. YK:ssa orjuus määritellään lasten hyväksikäytöksi, jossa vanhempi antaa alle 18-vuotiaan lapsen yrityksen tai toisen ihmisen käyttöön. Tätä liiketoimintaa ei tehdä vain perheen tulojen lisäämiseksi, vaan usein pyritään maksamaan velkoja. Tavallisesti lapsi tekee työtä maksaakseen korkoa lainasta eikä hänen työllään koskaan lyhennetä itse lainapääomaa. Serauksena on peritty ja jatkuva velka, joka siirtyy sukupolvelta toiselle. Intiassa yli viisi miljoonaa lasta tekee työtä maksaakseen perheen velkoja.”

Bill Wilson Huuto kaupungista: ”…älkää heittäkö heitä hukkaan: Tässä slummissa palvelustyötä tekevällä Metro Ministriesillä on erilainen toimintafilosofia. Olemme vakuuttuneita siitä, että on helpompi rakentaa poikien ja tyttöjen elämää kuin korjata miehiä ja naisia. Ennaltaehkäisy on kaiken toimintamme perustana… Vuodesta 1980 lähtien Metro Ministries on ollut eturivissä tavoittamassa Yhdysvaltain unohtuneita kaupunkislummeja. Entisen Rheingold-panimon tiloissa toimiva Metro-seurakunta pitää yhtä Yhdysvaltain suurimmista pyhäkouluista.

Sen palveluksessa on yli 60 kokopäiväistä työntekijää ja 300 vapaaehtoista, jotka vierailevat yli 16 000 lapsen luona viikottain. Lauantaisin ja sunnuntaisin paikka herää henkiin! Metro Ministries on ottanut tehtäväkseen muuttaa Amerikan – lapsi kerrallaan… Pyhäkoulutapaamisten aikana lapset saavat nauttia kaikesta hauskasta, peleistä, musiikista ja työntekijöiden rakastavasta huomiosta. He saavat kuunnella raamattutunteja, jotka korostavat Jumalan henkilökohtaista rakkautta jokaista heitä kohtaan. ’Jumala rakastaa sinua’ on se viesti, joka välittyy erityisesti elokuvista, videoanimaatioista ja sketseistä.

Oppitunneilla he oppivat uusia arvoja: kuinka tärkeää on tehdä työtä ja menestyä koulussa; opettajien ja vanhempien kunnioittamista; ettei tule valehdella, pettää tai varastaa; huumeiden ja alkoholin välttämistä. Vierailijat järkyttyvät usein kun alamme kerätä kolehtia. Uskon kuitenkin, että lasten täytyy oppia tukemaan Jumalan työtä antamalla omastaan.”

Helsingin Sanomissa 19.3.2012 Jukka Huusko kirjoitti, että yli puolet maailman lapsista asuu kaupungeissa. Yhä suurempi osa maailman lapsista jää kokonaan koulutuksen, ruoka- terveyspalveluiden ulkopuolelle toteaa YK:n lastenjärjestö Unicef helmikuun lopussa julkaisemassaan raportissa Children in an Urban World.

Raportin mukaan yhä suurempi joukko joutuu elämään äärimmäisessä köyhyydessä kaupunkien slummialueilla, joiden kehittämisen vallanpitäjät ovat laiminlyöneet. Slummit sijaitsevat kaupungeissa rikkaiden alueiden kyljessä. Egyptin Kairossa arviolta 8 miljoonaa Kairon 15 miljoonasta asukkaasta asuu kaupunginosissa, joita kukaan ei ole suunnitellut. Slummit ovat nousseet kolmen viime vuosikymmenen aikana. Vanhassa Kairossa sijaitsevassa Establ Antarin slummissa suurimmat ongelmat liittyvät puhtaaseen veteen ja viemärijärjestelmän puutteeseen.   

Köyhyys on talouskriisin myötä lisääntynyt myös Espanjassa, jossa työttömiä n. 23%. Lähes 600 000 espanjalaisella ei ole minkäänlaisia tuloja. Katolisen avustusjärjestön Caritasin raportin mukaan n. joka viidennes kodeista elää köyhyysrajan alapuolella.

Toisaalta lapsetkin tarvitsevat rajoja, josta voi lukea Larry Stockstillin kirjasta ”Jäännös” (www.kkjmk.net 2012) todetaan sivulla 31 näin: ”Menestyskirjassaan Boundaries with Kids (Rajoja lapsille) tri Henry Cloud ja tri John Townsend esittävät kaavan toiminnallisen lapsen kasvattamiseksi: vapaus on valintoja, mitkä merkitsevät seurauksia, mitkä taas ovat rakkautta. Jumala antoi Aadamille ja Eevalle vapauden syödä mistä tahansa puutarhan puusta, paitsi yhdestä. Heidän väärä valintansa johti edeltämäärättyyn seuraamukseen: ’Sinun pitää kuolemalla kuoleman’ (1. Moos. 2:17). Heidän väärä valintansa toi mukanaan myös karkottamisen Eedenistä, aivan kuten Jumala oli sanonut.

Mutta tuo karkottaminen, vaikka se oli oikeudenmukainen seuraus, tapahtui Jumalan rakkaudessa ja oli osoitus siitä. Hän osoitti heille armoa peittämällä heidät eläimennahkoihin, mutta hän ei millään tavoin muutanut heidän tekojensa seurauksia. Tohtorit Cloud ja Townsend osoittavat, että me usein häiritsemme luonnollista kylvämisen ja niittämisen lakia kasvattaessamme lapsiamme. Mutta luonteenmuutosta ei tapahdu ilman kipua. Lapsi, joka ei koskaan tunne kipua vääristä valinnoistaan, toistaa niitä jatkuvasti.”

Larry Stockstill ”Jäännös” (KKJMK OY 2012) sivulla 142: ”Täällä Bethanyssa meidän miesten ja naisten tiimimme tekevät hämmästyttäviä, luovia asioita yhdessä. Yksi naisten tiimi järjesti kokopäivätapahtuman suurelle joukolle tyttöjä, jotka olivat vaarassa joutua huonoille teille. He nimesivät tapahtuman ’Prada-tytöiksi’ (joka tulee sanasta ’prodigal’, tuhlaajapoika), ja järjestivät sketsejä, työpajoja ja pienryhmäkeskusteluja aiheesta puhtaus. Niin menestyksekäs oli tapahtuma, että päivän lopussa monet tytöt itkivät ja todistivat aikomuksestaan ja halustaan vaeltaa seksuaalisessa puhtaudessa. Tämä on vain yksi todistus siitä, mitä sitoutunut, Jumalaan keskittyvä tiimi voi saada aikaan.”

Johanneksen evankeliumissa todetaan, että vihollinen on tullut varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan, mikä näkyy erityisesti kehittyvissä maissa esim. Afrikassa, jossa on AIDS, heimosodat, rosvot, sekä onnettomuuksien seurauksina syntyy orpoja, jotka altistuvat erilaisten hyväksikäyttäjien alaisiksi, kuten lapsisotilaiksi, sisäelinten kaupan kohteiksi jne.., koska heistä ei kukaan pidä huolta. Tästä asiasta puhuu Lester Sumrall kirjassaan ”Maailman nälkä ja kristillinen ratkaisu” (Uskon Sanan Kustannus Oy 1990) josta lainaus sivulta 47: ”Keskimäärin 24 ihmistä kuolee nälkään joka minuutti. Heistä 18 on lapsia. Noin 15 miljoonan lapen arvioidaan kuolevan vuosittain nälkään maapallolla. Mutta muista, että luvut ovat vain arvioita. Olen varma siitä, että luku on paljon suurempi.”