Lehtikeisari ja Espanja

Työurani ensimmäisiä työpaikkoja syväpainajana oli 1970-luvulla SKK:n syväpaino, joka fuusioitiin Herttoniemen Hertson kanssa Helprintiksi 1970-luvun lopussa. Helprintin yksi omistajista oli lehtikeisari Urpo Lahtinen.

Urpo Lahtinen Lehtimiehet Oy:stä otti yhteyden Hertso Oy:n ja maaliskuussa 1972 kaupat syntyivät ja koko osakekanta siirtyi Lehtimiehet Oy:lle. Johtokunnan puheenjohtaja oli Urpo Lahtinen ja jäseninä olivat Matti Lahtinen, Antti Honkasuo, Paavo Manner, sekä Seppo Sinivaara. Uudeksi toimitusjohtajaksi tuli Matti Lahtinen.

SKK:sta otettiin yhteys Matti Lahtiseen ja ehdotettiin Hertso Oy:n myymistä SKK:lle. Matti Lahtinen ehdotti kuitenkin SKK:n liittämistä Hertso Oy:n. Tämän seurauksena syntyi uusi syväpaino Helprint Oy. Siinä olivat osakkaina Lehtimiehet 45%, Uusi Suomi 45% ja Rauma-Repola Oy 10%. Vuonna 1977 A-lehdet osti Uuden Suomen osuuden Helprintistä. Yhtiön toimitusjohtajaksi nimitettiin Paavo Manner.

Urpo Juhani Lahtinen s. 22.4.1931 Helsingissä, k. 15.10.1994 Tampereella oli suomalainen liikemies ja aikakauslehtikustantaja. Urpo Lahtisen tunnetuin julkaisu oli vuonna 1959 perustettu Hymy-lehti. Hän nimesi lehden vaimonsa Hymy Lahtisen mukaan. Lahtisen sukua on tutkittu aina 1600-luvulle saakka.

Urpon isoisä Juho Lahtinen oli saarnamiehenä hämeessä 1900-luvun taitteessa. Juho Lahtinen muutti Tampereelle ja toimi siellä kauppiaana. Juho Lahtinen kuoli 1916, hänen vaimonsa Matilda Vilhelmiina eli vielä 24 vuotta miehensä kuoleman jälkeen. Urpo Lahtisen isä Oiva Rudolf Lahtinen syntyi toiseksi vanhimpana 21.11.1902. Keskikoulun jälkeen Oiva Lahtinen meni Tampereen Teknilliseen Opistoon, mistä valmistui koneteknikoksi, myöhemmin häntä kutsuttiin insinööriksi. Helsingissä Oiva Lahtinen avioitui Siiri Elisabeth Erikssonin (s. 19.10.1907 Loviisassa) kanssa.

Urpo Lahtisen isä kaatui talvisodassa ja Urpo vietti nuoruutensa äitinsä kanssa erittäin vaatimattomissa oloissa pienessä helsinkiläisessä kerrostaloyksiössä. Kesällä 1951 Lahtinen tapasi Hymy Jokisen eräissä iltamissa Karhulassa ja he avioituivat vielä saman vuoden joulukuussa.

Urpo Lahtinen aloitti journalistin uransa 1952 kirjoittamalla Eteenpäin-lehteen Kotkassa. Isänsä Oiva Lahtisen tavoin Urpo Lahtinen, sekä Hymy Lahtinen erosivat kirkosta. Vuonna 1955 Lahtinen muutti Tampereelle saatuaan toimittajan paikan Kansan Lehdestä, johon hänet pestasi silloinen päätoimittaja, juuri maanpaosta Ruotsista palannut Arvo Poika Tuominen.

Kesällä 1957 Urpo Lahtinen sai kolme stipendiä, joiden turvin Urpo ja Hymy Lahtinen lähtivät opintomatkalle ensin Espanjaan Malagan Fuengirolaan, josta jatkoivat Hollannin Amsterdamiin, missä oli Hymy Lahtisen sukulaisia. Amsterdamissa Urpo näki ilmaiseksi jaettavan ilmoitustuloilla kustannettavan tabloidkokoisen lehden De Echo. Urpo kuuli, että myös Yhdysvalloissa, Tanskassa ja Ruotsissa ilmestyi samantyyppisiä, ilmoitusmyynnillä rahoitettavia lehtiä. Ensimmäiset ilmaisjakelulehdet oli perustettu 1800-luvun lopulla Isossa-Britanniassa.

Matkan jälkeen Urpo Lahtinen sai Aaro Kärkkäisen perustamaan yhdessä kanssaan 1.8.1957 T:mi Lehtimiehet Lahtinen & Kärkkäinen Ky. Vuonna 1957 hän aloitti ilmaisen Tamperelainen-lehden julkaisemisen, jonka bisnesidean hän oli saanut matkallaan Hollannissa. Lehteä julkaisi Lahtisen oma yhtiö nimeltä Lehtimiehet.

Aaro Kärkkäinen luopui osakkuudestaan Lehtimiehissä ja Matti Lahtinen (Matti ei ollut Urpon sukulainen) oli saanut perinnön, joten osti Aaro Kärkkäisen osuuden pois yhdessä Finlaysonilla varaston esimiehenä työskennelleen monitoimimies Veikko Sulinin kanssa. Myöhemmin Veikko Sulinin osakkeet osti Matti Lahtinen ja Hymy Lahtinen.

Taatakseen jatkuvan ilmestymisen ilmaisjakelulehti Tamperelaiselle, niin Lahtiset perustivat Erikoisjakelu Oy:n, joka hoiti myös muuta mainosjakelua. Vuoden 1960 lopulla lehdellä oli noin sata jakajaa. Liiketoimillaan Lahtinen keräsi suuren omaisuuden, jonka hän sijoitti taiteeseen. Vuonna 1976 hän rakennutti asunnokseen ja Lehtimiehet-yhtiön edustustilaksi ison huvilan Näsijärven rannalle Ylöjärven Siivikkalaan, Villa Urpoksi niminen huvila.

Yksi Urpo Lahtisen harras toive oli menestyä kirjailijana. Hän ihaili esimerkiksi Ernest Hemingwayn teoksia. Viimeisiin vuosiinsa saakka hän lupaili muistelmiaan, joita ei koskaan julkaistu. Parikymppisenä Urpo pääsi vihdoin kiertämään Eurooppaa. Hemingwayn teosten myötä häntä kiinnosti erityisesti Espanja, josta tulikin vuosikymmeniksi hänen toinen kotinsa.

Erkki Napi Lepokorven kirjassa ”Sanovat Urpon sammuneen” (Gummerus 1983), kerrotaan, että Urpo Lahtiselle tuli voimakas halu nähdä maailmaa 1950-luvun lopussa, etenkin Espanjan Andalusia. Matka alkoi Kotkan satamasta pestautumalla Hollantiin menevään Zeeland-nimiseen laivaan, josta liftaamalla jakoi Alicanten kautta mm. Malagaan ja Fuengirolaan. Fuengirolassa Urpo tapasi taiteilijat Henrik Tikkasen ja Tuomas von Boehmin. Toisen kerran Urpo Lahtinen lähti vaimonsa Hymyn kanssa stipendimatkalle Fuengirollan, jossa olivat fondassa eli majatalossa Fuengirolassa silloisessa viehättävässä kalastajakylässä  pari kuukautta.

Urpo Lahtinen oli keväällä 1962 matkustanut Eurooppaan ja laivalla Baleaarien saarten Ibizalle, josta tuli hänelle 20 vuodeksi miltei toinen koti. Aluksi Urpo asui hotellissa, mutta vuokrasi sittemmin asunnon vanhasta talosta La Penan kalastajakaupungista. Ibizalle oli muuttanut suomalaisia taiteilijoita, kuten Anita Snellman, tekstiilitaiteilija Dora Tuomisaari.

Taiteilijat, rikkaat tyhjäntoimittajat ja heidän siipiveikkonsa kokoontuivat juhlimaan jonkun kotiin, usein varakkaan Vriginia von Platenin huvilalle. Ibizan boheemiin elämäntapaan kuuluivat alkoholin lisäksi huumeet. Niihin Urpo Lahtinen oli saanut tuntumaa Marokon matkalla, mutta vasta Ibizalla hän tutustui niihin enemmän. Railakas elämä vaati veronsa, sillä silloin tällöin joku kuoli huumeiden yliannostukseen. Urpo oli oppinut puhumaan Espanjaa. Urpo Lahtinen osti Por Jesuksen kylästä huvilan. Huvilan ostossa oli omat niksinsä, sillä Suomen valuuttasäännöstelyn vuoksi rahat piti kierrättää mutkan kautta.

Mutkana toimi Hymy Lahtisen Hollannissa asuva täti, jolle Urpo toimitti rahat ja Hollannista edelleen Ibizalle. Ibizan huvilan ulkoseinässä komeili nimi Don Urpo.

Espanjan Ibizan loma-asunto Don Urpo 1980-luvulla alkoi rapistua, eikä Urpo Lahtisella ollut innostusta kunnostaa sitä, joten uusi huvila löytyi Malagan Marbellasta rannan tuntumasta Paseo Maritimon varrelta seitsemän kerroksisesta turisteille rakennetusta talosta. Siitä Urpo Lahtinen osti kolmannen kerroksen asunnot, jossa pohjakerroksessa lukitut tilat BMW:lle. Urpo Lahtinen vei Marbellan asuntoonsa satunnaisia rakastajattaria, joista mm. yksi oli Lehtimiesten talousosastolla. Urpo Lahtinen oli äärettömän mustasukkainen naisistaan.

Urpo Lahtisella oli loma-asunto Espanjan Malagan Marbellassa, jonne oli vienyt Kalastajatorpalla tapaamansa Kauppalehdessä työskennelleen Maija-Liisa Tynellin. Maaliskuussa 1991 Urpo Lahtinen sai Espanjassa Marbellassa aivoinfarktin ja halvaantui. Urpo Lahtisen sairastumisen jälkeen Maija-Liisa Tynell otti ohjat käsiinsä. Urpo lennätettiin Suomeen Taysiin.

Maija kutsui Urpo Lahtiselle hoitajaksi venäläisen ihmeparantaja Tsuna Davidasvilin, joka oli hoitanut aiemmin mm. Elizabeth Tayloria, Boris Jeltsiniä ja Muhamed Alia jne. Sairaalassa oli syntynyt välikohtaus, kun virallinen vaimo Hymy Lahtinen ilmestyi Urpo Lahtisen luokse sairaalaan ja julistanut: ”Huorat ulos! Minä olen vihitty vaimo.” Virallisesti Urpo ja Hymy Lahtinen olivat asuneet erillään. Kahden viikon kuluttua tästä Urpo Lahtinen ja Maija-Liisa Tynell (s. 20.9.1949) vihittiin Villa Urpossa. (lähde: Ilta-Sanomat 20.1.2016)

Jo ennen sairastumistaan Urpo Lahtinen oli tutustunut Moskovassa yksityisklinikkaa pitävään ihmeparantajaan Tsuna Davidasviliin. Urpo Lahtisen sydämen pysähdyksestä selvittyään Maija Liisa Tynell soitti Aimo Minkkiselle ja pyysi tätä järjestämään ihmeparantajan Suomeen. Tsuna istahti vuoteen jalkopäähän ja sairaaseen koskematta alkoi jalkoterien kautta siirtää energiaa. Tsuna Davidasvili oli Suomessa muutaman päivän ja Urpo Lahtinen kävi vielä myöhemmin hänen klinikallaan Moskovassa. Ihmeparantajan potilaaksi ei kuka tahansa päässyt, hän nimittäin hinnoitteli hoitonsa huippukalliiksi.

Rahaa tulvi niin valtavasti, että sitä piti sijoittaa sinne sun tänne. Bisnekset laajenivat myös esimerkiksi matkailuun, ja yksi lukuisista kumppaneista oli chinchilla-turkissa liihotteleva pitkätukka Kalevi Keihänen. Vilahtipa Urpo Lahtinenkin vuonna 2020 Keihäsestä kertovassa tv-sarjassa Keihäsmatkat.

Alkuun Urpo valitsi edustustilaisuuksissa lasiinsa Pommacia. Ennen pitkää tammitynnyrissä kypsytetty virvoitusjuoma vaihtui samppanjalasilliseen. Päälle tuli herkästi siemaistua toinen tai kolmaskin, joiden avulla aika kului sutjakasti. Ihmisten ilmoilla Urpon tyyli säilyi, mutta vuonna 1976 valmistuneen hulppean kodin, Villa Urpon, kiviseinien sisällä oli toisin.

Lehtimiehet Oy:n perustamisen aikaan Urpon rinnalla kulki hänen vaimonsa Hymy Lahtinen (1930–2017), jonka mukaan yhtiön tunnetuin lehtikin nimettiin. Parin avioliitto purettiin vasta 1991, mutta asumuserossa he elivät jo 1970-luvun alkupuolelta lähtien.

Kaikkiaan Urpo Lahtisen aikana perustettiin yli 60 lehteä. Lippulaivana oli yli neljänsadantuhannen levikkiin noussut Hymy. Muita yhä elossa olevia lehtiä ovat mm. Tekniikan Maailma, Erä, Alibi, Tamperelainen ja Kaksplus. Yhtiöstä tuli varsin edistyksellinen koko Suomessa. Ei pelkästään juttupuolella. Yhtiö mm. kehitti irtonumeromyyntiä, irtonumeropalautusjärjestelmää ja kestotilaussysteemiä. Lehtimiehet Oy:n pitkäaikaisin työntekijä, sinne vuonna 1964 tullut ja kaupallisena johtajana toiminut Antti Aro.

Urpo Lahtinen oli paljon poissa työpaikaltaan Lehtimiehistä ja näin asiat sujuivat ongelmitta. Vaikka Urpo Lahtinen olikin pihi, työntekijöillä oli normaalia paremmat palkat, niin väki tunsi olonsa turvalliseksi. Sen näki, että firmassa on rahaa. Lehtimiehissä juhlittiin paljon, oli avoimien ovien päiviä, sekä muuta kivaa. Lehtimiesten omistamassa Tahkovuoressa henkilökunta ryyppäsi yhden koko viikonlopun aina syksyisin.

Erkki Napi Lepokorpi ”Sanoivat Urpon sammuneen” (Gummerus 1983), josta lainaus sivulta 63: ”Olin myös tutkinut Heartsin kuuluisan sanomalehtisuvun historiaa, heidän tapaansa tehdä lehtiä. Olihan aiheesta Orson Wellesin tekemä elokuvakin, jossa käsiteltiin peitellysti, tosin hiukan yksipuoleisesti, tätä sanomalehtikuningasta, jonka lehdistö suosi sensaatiouutisia ja suoraa kirjoitustapaa.

Yhdysvaltain senaattihan joutui laatimaan erikoislainkin sen tähden, että katsottiin yhden miehen käsiin tulleen liian paljon valtaa, kun hänellä oli joka puolella Yhdysvaltoja mahtavia lehtiä. Nykyään samanlainen tapaus on Murdoch, minun ikäiseni mies, joka on australialainen ja siinä onnellisessa asemassa, että on syntynyt kielialueella, joka on oikeastaan koko maailma. Hänellä on lehtiä Australiassa, Englannissa, Yhdysvalloissa. Minun kohdallani on se mutta, että suomen kielellä luetaan niin vähän.”

Urpo Lahtisen harrastuksiin kuului 1960- ja 1970-luvulla myös autourheilu.

Urpo Lahtinen sai aivoinfarktin lomamatkallaan Espanjassa. Lahtisen viimeisiä vuosia varjosti alkoholismin myötä heikentynyt terveys. Lahtisen yhtiö Lehtimiehet myytiin Yhtyneet Kuvalehdet -yhtiölle n. 300 miljoonasta markasta 1980-luvun lopussa. Lahtisen taidekokoelman ja Villa Urpon omistaa 1991 perustettu Urpo ja Maija Lahtisen säätiö (vuodesta 2008 eteenpäin Urpo Lahtisen säätiö, joka on mennyt konkurssiin vuonna 2007. Kokoelmassa oli noin 500 teosta. Villa Urpon lunasti taideteoksineen itselleen kesäkuussa 2008 Urpo Lahtisen poika Jeppe Lahtinen.

Hymy Ulpu Lahtinen (o.s. Jokinen, s. 13.10.1930 Urjalassa, k. 22.10.2017 Tampereella oli lehtikustantaja Urpo Lahtisen ensimmäinen vaimo. Urpo ja Hymy Lahtisella on poika Jeppe Lahtinen, joka syntyi 1963.

Urpo Lahtinen ja Mauri Lintera kävivät Saksassa Gruhner & Jahrilla ja Ranskassa eri kustantamoissa. Urpo Lahtinen osti puuhalehti Jipon oikeudet, jossa oli sarjakuvia ja tehtäviä. Lehden myyntivaltti oli mukana oleva koottava jippo, joka saattoi olla kiikari tai joku muu vempain. Tämä Suomessa painettu Jippo vietiin eri kieliversioina Ruotsiin, Norjaan ja Tanskaan, joissa oli omat konttorinhoitajat.

Markkinointia hoiti Antti Linnavirta. Linnavirralla oli Tukholmassa asunto tätä markkinointia varten. Jipon ongelmana Suomessa oli ylisuuri painos ja ylisuuri palautus, vaikka myynti olikin alussa hyvä. Ongelmana oli, kun jipot eivät toimineet kunnolla ja ne menivät helposti rikki. Jippo lopetettiin.

Urpo kuoli pitkään sairasteltuaan sydänvaltimon tukokseen lokakuussa 1994.

Lähteet ja kirjallisuus:

Wikipedia

Ilta-Sanomat

Iltalehti

Hymy-lehti

Tietoja kirjoittajasta:

https://www.tv7.fi/arkki/isannan-poydassa/vieraana-pentti-mattila-osa-1-3_p107651/

https://www.tv7.fi/arkki/isannan-poydassa/vieraana-pentti-mattila-osa-2-3_p107652/

https://www.tv7.fi/arkki/isannan-poydassa/vieraana-pentti-mattila-osa-3-3_p107653/

Julkaissut Pentti Mattila

Olen eläkeläinen ja harrastan sukututkimusta, josta kerron näillä kotisivuillani. Koko elämäni ajan olen ollut kirjapainoalan eri tehtävissä alan yrityksissä Helsingissä. Painajaksi valmistuin 1974 Käpylän ammattikoulusta. Kirjapainoalan teknikoksi valmistuin 1985 Helsingin teknillisestä koulusta. Olen toiminut vuodesta 1990 painoviestintäalan opettajana, eli media-alan. Jyväskylässä pätevöidyin ammatillisessa opettajakorkeakoulussa opettajaksi vuonna 1994.

Vastaa