Viha tarkoittaa yleensä voimakasta ja pitkäkestoista pahansuopuutta, suuttumusta, jopa raivoa, vastenmielisyys tai muu senkaltainen tunne jotain asiaa tai henkilöä kohtaan. Ihminen tuntee vihaa, kun hänen rauhaansa, vapauttaan tai itselle tärkeitä arvoja loukataan tai uhataan. Tyypillisempiä esimerkkejä vihan ja vihanpidon alkamisesta on Suomessa perinnönjakoriidat, jotka katkaisevat sukulaisten yhteydet, jopa vihanpitoon saakka.
Myös mielipide-erot perheessä voivat aiheuttaa pitkäkestoista vihaa. Esimerkkinä minulla on kansalaissodan ajalta vuodelta 1918, jolloin vaarini Jaakko ja hänen veljensä Juho, jotka olivat aktiivisia työväenaatteen kannattajia ja kuuluivat myös punakaartiin, jolloin heidän vihansa kohdistui porvareihin. Tämän vuoksi viha kohdistui myös hänen siskoonsa, joka oli valkoisten puolella, jota vaarini ei sen jälkeen ikinä voinut enää pitää siskonaan ja vihanpito jatkui. Myös vaarini veli Juho pakeni Oulun taisteluista Ruotsin ja Norjan Oslon kautta Yhdysvaltoihin New Yorkkiin ja sieltä Portland Oregon, jolloin hänkin oli aatteen petturi.
Kristillisessä maailmankatsomuksessa viha ja vihamielisyys on perinteisesti nähty syntinä, sillä silloin ei ole edes kristitty, jos vihaa lähimmäistään, eli veljeään, josta apostoli Johannes kirjoittaa 1 Joh. 1:7-11 näin: ”Rakkaat ystävät! Käsky, jonka teille kirjoitan, ei ole uusi. Se on se vanha käsky, joka teillä on ollut alusta alkaen, se sana, jonka te olette kuulleet. Ja kuitenkin käsky, jonka teille kirjoitan, on uusi: nyt se on toteutunut hänessä ja teissä, sillä pimeys hälvenee ja tosi valo loistaa jo.
Joka väittää olevansa valossa mutta vihaa veljeään, on yhä pimeydessä. Joka rakastaa veljeään, pysyy valossa, eikä hänessä ole mitään, mikä veisi lankeemukseen. Mutta se, joka vihaa veljeään, on pimeydessä. Hän vaeltaa pimeässä eikä tiedä, minne on menossa, sillä pimeys on sokaissut hänen silmänsä.”
Ja 1 Joh. 3:11-17 ”Tämä on se sanoma, jonka te alusta alkaen olette kuulleet, meidän tulee rakastaa toisiamme. Me emme saa olla sellaisia kuin Kain, Pahan lapsi, joka tappoi veljensä. Ja miksi hän tappoi tämän? Siksi, että hänen omat tekonsa olivat pahoja mutta veljensä teot oikeita. Älkää ihmetelkö, veljet, jos maailma teitä vihaa. Me rakastamme veljiämme, ja siitä me tiedämme siirtyneemme kuolemasta elämään.
Joka ei rakasta, pysyy kuoleman vallassa. Jokainen, joka vihaa veljeään, on murhaaja, ja te tiedätte, ettei iankaikkinen elämä voi pysyä yhdessäkään murhaajassa. Siitä me olemme oppineet tuntemaan rakkauden, että Jeesus antoi henkensä meidän puolestamme. Samoin olemme me velvolliset panemaan henkemme alttiiksi veljiemme puolesta. Jos joku, jonka toimeentulo on turvattu, näkee veljensä kärsivän puutetta mutta sulkee häneltä sydämensä, kuinka Jumalan rakkaus voisi pysyä hänessä?”
Viha vallassa eläminen on kuluttavaa. Viha voi perustua vihan kohteen pelkoon tai aiempiin kielteisiin kokemuksiin kohteesta tai jostakin siihen yhteydessä olevaan. Monesti vihaa kuvaillaan rakkauden tai ystävyyden vastakohdaksi. Käsittääkseni viha voi periytyä vanhempien kasvatuksen tuloksena.
Viha syntyy aina yksilön kokemasta subjektiivisesta epäoikeudenmukaisuuden tunteesta. Jos alistumme pakon tai kuvitellun pakon edessä, petymme myös itseemme. Tämän vihan purkaminen edelleen heikompiin voi edelleen lisätä vihaa itseä kohtaan. Itsensä vihaaminen on kuitenkin kuluttavaa, joten ihminen on taipuvainen vihaamaan omia heikkouksiaan muissa ihmisissä.
Myös kateus voi kehittyä vihaksi, jos kadehdimme esimerkiksi etuoikeutettuja ihmisiä tai niitä, jotka kykenevät nauttimaan meille kielletyistä iloista. Tiedän yhden tapauksen, sillä hän kertoi tultuaan uskoon, ettei voi juoda alkoholia, mikä hänen mielestään rajoitti häntä, joten hän vihasi niitä, jotka saivat vapaasti kännätä, koska itse halusi sitä kuitenkin, eli ei ollut oikeasti vapautunut himoistaan. Tämän vihanpidon seurauksena hänestä taas tuli alkoholisti ja perhe hajosi, jonka seurauksena hän perusti taas uuden perheen, eli suuri murhenäytelmä.
Vihan inhimillisyys havainnollistuu, kun ajatellaan vihaa omia läheisiä ja rakkaita kohtaan. Tämä johtuu ristiriidasta vapauden ja läheisyyden tarpeiden välillä.
Vihan ja tyytymättömyyden voima voi ajaa ihmistä myös loputtomiin ponnisteluihin itsensä kehittämisessä.
Viharikoksiksi kutsutaan joihinkin ihmisryhmiin, yleensä etnisiin ryhmiin kohdistuvan vihan ilmauksia, yrityksiä luoda vihaa muissa, ja tekoja, jotka on tehty tällaisen vihan vallassa. Suomen rikoslaissa nämä ovat rangaistuksen koventamisperusteita.
Kati Tuppurainen ”’SE VOI OLLA JONKUN MIELESTÄ KIVA LÄPPÄ’ – Nuoret ja vihapuhe” (HAMK ammattikorkeakoulu, opinnäytetyö 2018), josta lainaus: ”Vihapuhe on puhuttanut ihmisiä paljon viime vuosina ja se on löytänyt tiensä myös nuorison käyttämään kieleen. Vihapuhe on käsitteenä hyvin tulkinnanvarainen ja sen vuoksi sen määrittely on haasteellista. Keskeisimmät piirteet ovat kuitenkin selvästi eroteltavissa: kyseessä on loukkaavaa ilmaisua, jolla halutaan satuttaa ja rajoittaa toisen ihmisen elämää.”
”Vihalla ilmaistaan äärimmäisiä inhon ja vastenmielisyyden tunteita. Viha-puhe voidaan puolestaan nähdä kielen käyttönä, jonka kautta vihaa ja suvaitsemattomuutta ilmaistaan toisia ihmisiä kohtaan. (Post 2009, 123 – 124.) Suomen lainsäädännössä ei erikseen määritellä vihapuhetta, koska se on koettu liian tulkinnanvaraiseksi käsitteeksi. Sille ei ole löytynyt myöskään kansainvälisesti hyväksyttyä määritelmää ja tämän vuoksi vihapuhetta lähestytään usein ihmisoikeuksien näkökulmasta; rasistiset ja vihamieliset teot nähdään loukkaavan ihmisoikeuksia ja uhkaavan demokratian perusteita sekä oikeusvaltion periaatteita. (Neuvonen 2015, 15, 19 –21.)
Useat kansainväliset sopimukset ja julistukset pitävät sisällään erilaisia syrjinnän kieltoja muun muassa rodun, uskonnon tai alkuperän perusteella. Suomen valtiokin on osaltaan sitoutunut noudattamaan näitä sopimuksia. Suomen perustuslaissa myös turvataan oikeus elämään ja henkilökohtaiseen vapauteen, yhdenvertaisuuteen, uskonnonvapauteen sekä koskemattomuuteen ja turvallisuuteen. Vihapuheen kieltämistä kuitenkin rajoittaa sananvapaus, jonka myötä ihmisillä on oikeus ilmaista ja julkistaa tietoja, mielipiteitä tai muita viestejä muiden sitä estämättä. (Neuvonen 2015, 15, 19 – 21.)”
Kirjallisuus ja lähteet:
Tatu Hyttinen, Jasmin Hannonen ”Vihapuhe – syyt, seuraukset ja kontrollointi” (Gaudeamus 2025)
Riku Neuvonen ”Vihapuhe Suomessa” (Edita 2015)
Wikipedia
Tietoa kirjoittajasta:
https://www.tv7.fi/arkki/isannan-poydassa/vieraana-pentti-mattila-osa-1-3_p107651/
https://www.tv7.fi/arkki/isannan-poydassa/vieraana-pentti-mattila-osa-2-3_p107652/
https://www.tv7.fi/arkki/isannan-poydassa/vieraana-pentti-mattila-osa-3-3_p107653/
