Etelä-Amerikassa sijaitseva Argentiina on kaukana Suomesta. Argentiina on pinta-alaltaan maailman kahdeksanneksi suurin valtio ja Brasilian jälkeen Etelä-Amerikan toiseksi suurin. Argentiinan pinta-ala on noin kuudennes Etelä-Amerikan pinta-alasta. Katolilaisia Argentiinassa on 92 %, protestantteja 2 %, juutalaisia 2 %, muut 4 %. Argentiinan juutalainen väestö on Etelä-Amerikan suurin, ja maassa on myös yksi maanosan suurimmista moskeijoista.
G. A. Gripenberg ”Diplomaatin arkipäiviä” (WSOY 1965), josta lainaus sivulta 91: ”Saavuin Buenos Airesiin syyskuun 17. päivänä 1929. Matka Royal Mailin suurella Arandora Star -matkustajalaivalla Lissabonista tyynen valtameren yli – vain Pernambucon kohdalla oli kuten tavallista ollut hiukan kuoppaista – oli kestänyt viisitoista vuorokautta lämpötilan noustessa jatkuvasti…
Ennen Euroopasta lähtöäni olin kuullut järkyttäviä kuvauksia elinkustannusten kalleudesta Argentiinassa samoin kuin synkkiä ennustuksia siitä, mikä minua tässä suhteessa odotti. Totesin heti, etteivät pessimistiset ystäväni olleet syyllistyneet mihinkään liioitteluun… Saapuessani Argentiinaan maata hallitsi presidentti Hipólito Irigoyen, joka oli vasemmistosävyisen Unión Civica Raddical-puolueen johtaja. Hän oli jo kerran aikaisemmin, vuosina 1919-1922, ollut maan korkeimmassa virassa ja lokakuun 12. päivänä 1928 hän pääsi uudelleen valtaan…
Kenraali José Francisco Uriburu luovutti helmikuun 20. päivänä korkeimman vallan kenraali Agustin Justolle, joka oli ollut hänen lähimpiä avustajiaan kaksi vuotta aikaisemmin sattuneessa vallankaappauksessa… Kenraali Juston valtaantulo merkitsi liberaalisempaa ja perustuslaista tiukemmin kiinni pitävää hallintoa kuin kenraali Uriburun aikana… Tri Bioy oli jättänyt ulkoministerin paikan, ja hänen seuraajakseen oli valittu tri Carlos Saavedra Lamas…
Tri Saavedra Lamas oli tähän aikaan 54 vuoden ikäinen… Kuuden vuoden ajan, aina vuoteen 1938 asti, hän oli toimiva Argentiinan ulkoministerinä. V. 1936 hän oli saava Nobelin rauhanpalkinnon, hänet valittiin samana vuonna Kansainliiton yleiskokouksen presidentiksi Genévessä ja ne teokset, joita hän oli kirjoittanut poliittisista ja juridisista kysymyksistä – esimerkiksi miten maailmanrauha voitaisiin parhaiten turvata – oli otettu ainakin hänen kotimaassaan vastaan mielenkiinnolla ja arvonannolla.””
Oiva Pohjanpirkka ”Hyvien tuulten satama” (Finnpublishers 1983), josta lainaus sivulta 7: ”Jo 1930-luvulla nähtiin Buenos Airesissa usein suomalaisia laivoja. Mutta vasta toisen maailmansodan jälkeen Suomen Etelä-Amerikan Linja alkoi nopeasti lisätä säännöllisiä laivavuoroja linjalla Suomi – Rio de Janeiro – Buenos Aires. Reitin tärkein satama meidän kauppamme kannalta oli Buenos Aires. Samaan aikaan sinne alkoi yhä enenevässä määrässä saapua ns. villin linjan laivoja – niillä ei siis ole kiinteitä reittejä. Koska laivojen purkamis- ja lastaustyöt kestivät tuohon aikaan Argentiinassa huomattavasti kauemmin kuin muualla maailmassa, laivat joutuivat viipymään satamassa viikkokaupalla. Niinpä Argentiinan pääkaupungissa saattoi 1940-luvun loppupuolella olla jopa toistasataa suomalaista merimiestä keskimäärin vuoden jokaista päivää kohti.”
Argentiinan historiaa
Espanjalainen löytöretkeilijä Juan Diaz de Solis saapui Argentiinaan La Platan suuhun vuonna 1515. Espanjalaiset perustivat La Platan ympärille vuodesta 1516 alkaen siirtokuntia, jotka kuuluivat aluksi Perun ja vuodesta 1776 La Platan varakuningaskuntaan. Vuonna 1826 säädettiin perustuslaki, jota 1853 muutettiin federalistiseen suuntaan. Espanja tunnusti Argentiinan itsenäiseksi vuonna 1842.
Poliittinen epävakaisuus johti kuitenkin väkivaltaisuuksiin ja diktatuuriin. Myös Brasilian ja Uruguayn kanssa Paraguayta vastaan 1865–70 käyty sota vaikeutti taloudellista ja yhteiskunnallista kehitystä. Pitkään jatkuneen laman seurauksena 1938 esiintyi levottomuuksia, jopa aseellinen kapina. Toisen maailmansodan loppuvaiheessa 1945 Argentiina julisti sodan Saksalle ja Japanille.
Juan Perón syntyi pientilallisen poikana, joka meni sotilasakatemiaan 1911. Hän toimi myöhemmin akatemian kouluttajana ja vieraili 1939 Mussolinin Italiassa, matkustaen Saksan ja Espanjan kautta. Eversti Perón tuli vuonna 1943 sotilasjuntan työministeriksi. Työministerinä hän perusti häntä tukevan ammattiyhdistysliikkeen, johon kuului paljon köyhiä työläisiä, descamisadoseja (kirjaimellisesti paidattomia). Perónin hallituskumppanit olivat hyvin huolestuneita hänen kansansuosiostaan ja pidättivät Perónin lokakuussa 1945, mikä sai descamisadot raivoihinsa, ja he aloittivat suurmielenosoitukset radiotoimittaja Eva ”Evita” Duarten yllyttäminä.
Evita ja Perón menivät naimisiin ja 1946. Perón valittiin presidentiksi antiamerikkalaisen ja populistisen kampanjan avulla. Perón aloitti käänteentekevät sosiaaliset uudistukset, kansallisti ulkomaiset yritykset ja aloitti laajat työllisyyshankkeet. Sodan jälkeen maahan tuli runsaasti pakolaisia mm. Saksasta. Peron antoi turvapaikan monille Euroopasta paenneille saksalaisille sotarikollisille.
Viidentoista vuoden ikäisenä Eva Duarte matkusti Buenos Airesiin pyrkien elokuva- ja radiotyöhön. Eva tapasi Perónin ensimmäistä kertaa työskennellessään näyttelijänä B-luokan melodraamoissa ja Radio El Mundon saippuaoopperoissa. Kenraali Juan Perón perusti työväen ja ammattijärjestöjen puolueen ja tuli presidentiksi vuonna 1946. Perónin puoliso Eva Duarte oli miehensä tukena kansansuosion hankinnassa, kunnes hän kuoli 1952 syöpään. Sotilaskapina kukisti Perónin 1955 ja hän joutui poistumaan maasta. Kenraali Juan Perón palasi 1973 Argentiinaan asuttuaan 18 vuotta Espanjassa. Perónin kannattajien, peronistien, ehdokas Hector Campora valittiin presidentiksi 1973, niin hän luopui tehtävästä Perónin hyväksi.
Juan Perón kuoli 1974 ja hänen puolisonsa varapresidentti Maria Estela Martinez de Perón tuli presidentiksi Juan Perónin kuoltua, kunnes hänet syrjäytettiin 1976.
Alicia Dujovne Ortiz on kirjoittanut kirjan ”Evita köyhien kuningatar” (Otava 1997), josta lainaus sivulta 70: ”Työllä ja tuskalla taltutetut sankat hiukset ja kotkannenä kielivät intiaanialkuperästä: eikö Perón muistuttanutkin intiaani Patoruzúa, suositun argentiinalaisen sarjakuvan sankaria, josta Asterixin tekijät ottivat mallia? Todellisuudessa hänen poskiensa miehekäs ahava johtui psoriasiksesta, jota hän hoiti ja peitti ihovoiteella – siitä gardelmainen kuvauksellinen maski…
Perónin tuohon aikaan julistama oppi oli lainattu paavin kiertokirjeistä. Toisin sanoen ne toistivat kristinopin mukaista yhteiskuntakäsitystä. (Isä Benitez sanoo olleensa puheiden takana, mikä saattaa hyvin pitää paikkaansa.) Viesti oli yksinkertainen ja helposti mieleen painuva ei pelästyttänyt porvareitakaan: hän muisti sanoa työläisille, etteivät kaikki työnantajat sentään olleet kunnottomia…”
Tässä kirjassa mainitaan myös Evitan perustamat avustussäätiöt ja muu köyhien auttaminen. Evitan avustussäätiö keräsi melkein pakolla tai kyseenalaisilla keinoilla yrityksiltä ja työläisiltä avustusrahat asemansa avulla, mutta vain osa kerätyistä varoista meni avustustyöhön. Ehkä he keskittyivät liikkaa köyhien avustamiseen, eikä työpaikkojen ja yrittämisen edellytyksien parantamiseen luomalla kestävää yhteiskuntamallia, jossa ei tarvita avustustoimintaa, jos työtä on tarjolla kaikille, palkalla tulee toimeen ja jää säästöönkin.
Juan Perónin talouden huono hoito johti kansan köyhtymiseen, sekä vallankaappaukseen, joten Perónin oli paettava maasta. Evitasta on tehty musikaalielokuva Alan Parkerin toimesta vuonna 1996, joka perustuu teatterimusikaaliin, jonka. Elokuva kertoo Argentiinan presidentin puolisosta Eva Perónista. Elokuva voitti Oscarin parhaasta laulusta ”You Must Love Me”, jonka sävelsi Andrew Lloyd Webber ja Tim Ricen sanoitti. Elokuvan pääosissa nähdään Madonna, Antonio Banders ja Jonathan Pryce.
Kenraalien Jorge Rafael Videlan, Roberto Eduardo Violan ja Leopoldo Galtierin johtamien sotilashallitusten epäonnistuneen talouspolitiikan, räikeiden ihmisoikeusloukkauksien ja 1982 Isolle-Britannialle hävityn Falklandin sodan seurauksena Argentiinaan valittiin 1983 jälleen siviilipresidentti Raúl Alfonsínin. Peronistipresidentti Carlos Saul Menem (1989–1999) pyrki saamaan talouden kuntoon.
Falklandin sodan jälkeen katkenneet diplomaattisuhteet Ison-Britannian kanssa solmittiin uudelleen 1990. Lokakuussa 1997 pidetyissä edustajainhuoneen välivaaleissa peronistit menettivät vuoden 1995 vaaleissa saamansa ehdottoman enemmistön, mutta säilyttivät asemansa suurimpana puolueena. Maassa käytiin keskustelua sotilashallitusten aikaisista ihmisoikeusrikkomuksista ja useita korkeita upseereita oli vangittuna.
Juan Peronin ystävistä
Tommy Hicksin tulkin Kaleva Salorannan kirjoittamassa esittelyssä ”Maasta maahan Jeesuksen nimessä” nimisessä kirjassa mainitaan, että Tommy menetti nuorena poikana onnettomuudessa vanhempansa vuonna 1914. Hän sai uuden kodin setänsä perheen luota, jossa hän koki yhdentoista vanhana hengellisen ratkaisun herätyskokoussarjassa. Tommy opiskeli neljä vuotta lääketiedettä, niin hän koki kutsun lähteä lähetyssaarnaajaksi Afrikkaan.
Afrikassa Tommy oli kymmenen vuotta, jonka jälkeen hän palasi takaisin Amerikkaan ja ryhtyi rakennusurakoitsijaksi. Tommy avioitui, mutta menetti lapsensa vuonna 1943, koska lapsi sairastui. Tommyn vaimo kuoli myös ja Tommy itse sai veritulpan aivoihinsa, jonka seurauksena tuli halvaus ja Tommy oli liikuntakyvytön. Tämän takia hän odotti kuolemaansa, mutta sitten tapahtui ihme, sillä Tommy Hicks kääntyi Jumalan puoleen Hänen lupauksiinsa luottaen ruumiillisen parantumisensa suhteen. Tämä uskonrukous paransi hänet 2.9.1949.
Tommy Hicks oli luvannut rukoillessaan antaa koko loppu elämänsä evankeliumin julistustyöhön, jos hän paranee. Ja hän koki saaneensa lisää elämän päiviä kuten Raamatun kuningas Hiskia aikoinaan Israelissa. Parantumisen jälkeen hän oli kokenut saaneensa erityisen Jumalan kutsun Argentiinaan. Argentiinaan Tommy Hicks saapui Evitan kuoleman jälkeen.
Dr. R. Edward Millerin kirjassa ”Sinun Jumalasi hallitsee” Out of Africa ry 2007 kerrotaan mm. Tommy Hicksin Argentiinan kokouksista, josta seuraava lainaus: ”Argentiinan massaevankeliointitoimikunta oli pyytänyt tunnettua amerikkalaista parantajaevankelistaa pitämään kokouksia. Kun hän ei ollut päässyt tulemaan, Tommy Hicks lähetettiin hänen sijastaan…
Tommy, tuntematon ja maineeton parantajaevankelista Yhdysvalloista, sanoi Jumalan käskeneen hänen mennä tapaamaan presidentti Peronia. Hän halusi keskustella tämän kanssa tulevasta herätyskokoussarjasta… Ajatus oli aivan liian järjetön!…
Kuitenkin Tommy – jonka Jumala oli lähettänyt Argentiinaan – oli pohtinut matkalla lentokoneessa, miten aloittaisi kokouksensa Argentiinassa. Miettiessään hän kuuli Jumalan puhuvan hänelle; Herra kehotti häntä vierailemaan herra Peronin luona. Nimi ei merkinnyt hänelle mitään, joten hän kutsui lentoemäntää ja kysyi häneltä, oliko tämä ehkä koskaan kuullut sen nimisestä argentiinalaisesta miehestä. Nainen nauroi vastatessaan: ’Tietysti; hän on Argentiinan presidentti.’…
Seuraavana päivänä Tommy käveli tulkkinsa kanssa Casa Rosadalle (’vaaleanpunaiselle talolle’), jossa hallituksen virastot sijaitsivat. Hänen lähestyessään sisäänkäyntiä aseistettu sotilas, joka toimi samalla ovenvartijana, pysäytti hänet. Osoittaen konepistoolilla Tommyn rintaa hän kysyi töykeästi: ’Kuka sinä olet? Mitä haluat?’ Pastori Hicks selitti hänelle huolellisesti, mitä halusi – pitää pelastumis- ja parantumiskampanjan. Mitä enemmän hän selitti, sitä kiinnostuneemmaksi vartija tuli. Lopulta tämä kysyi: ’Tarkoitatko, että Jumala pystyy parantamaan?’ ’Kyllä, Hän pystyy parantamaan ja tekee myös niin!’ vastasi Tommy. ’No’, sanoi vartija, ’pystyykö Hän parantamaan minut?’ Kyllä pystyy.
Mikä ongelmasi on?’ kysyi Tommy. ’Minulla on maksatulehdus, ja kärsin juuri nyt hirveitä maksakipuja’, sanoi vartija- ’Anna minulle kätesi’, evankelista vastasi ja rukoili siinä paikassa uskon rukouksen. Jumalan voima virtasi vartijan ruumiiseen, ja hänen kipunsa ja sairautensa katosivat yhdessä hetkessä… Kun evankelista saarnasi yksinkertaisen sanoman (sillä hän ei ollut mikään loistava puhuja) Jeesuksesta, Pelastajasta ja Parantajasta, kansanjoukot vastasivat: ’Me haluamme tämän Jeesuksen Pelastajaksemme ja Parantajaksemme.’ Pastori Hicks kääntyi lavalla olevien pastoreiden puoleen ja sanoi: ’Näettekö tämän ihanan näyn? Argentiina tarvitsee Kristusta.
Eivätkö teidän sydämenne pala?’ Uskon rukouksen lausumisen jälkeen evankelista huusi: ’Vapauta uskosi, tee, mitä et ole koskaan aikaisemmin tehnyt!’ Kaikkialla syntyi liikehdintää. Hyljätyt kainalosauvat nostettiin ilmaan. Toiset luopuivat pyörätuoleistaan. Jotkut huudahtivat: ’Pystyn näkemään!'” Edward Miller toimi lähetystyöntekijänä Argentiinassa 1950-luvulla.
Olavi Eskola on tehnyt Juhani ja Marjatta Wariksen mielenkiintoisesta lähetystyöstä kirjan ”Pioneerityössä Uruguayssa ja Espanjan Baskimaalla” (Aikamedia 2013), jossa kerrotaan Juhanin muutosta Uruguayhin Montevideoon 1953.
Montevideossa hän lehdestä luki Agrentiinassa alkaneesta suuresta herätyksestä, joka käynnistyi Tommy Hicksin toimesta, joka oli vielä silloin tuntematon henkilö suurelle yleisölle. Warikset tutustuivat myös Tommy Hicksiin.
Tommy Hicks tutustui presidentti Peroniin parantumisihmeen kautta. Tämän presidentti Peronin ystävyyden takia hän joutui myös poistumaan maasta, koska tuli vallankumous ja uuden vallanpitäjät. Tämä Argentiinan Buenos Airesin herätys toteutti, sillä Tommy Hicks kuuli Jumalan puheen ja ohjeet, sekä toimi niiden mukaan.
Peter Youngrenin kirjassa ”Sinä voit vastaanottaa parantumisen Jumalalta” (EKM 2003), josta lainaus: ”1950-luvulla Tommy Hicks johti sen ajan historian suurinta kokousta Buenos Airesissa, Argentiinassa. Yhteen ainoaan kokoukseen osallistui jopa 400 000 ihmistä. Kaikki alkoi siitä, kun Jumala paransi useita korkea-arvoisia argentiinalaisia. Tämä avasi Tommy Hicksille ovet päästä stadionille. Se takasi hänelle myös mahdollisuuden mainostaa kokouksia kansallisissa tiedotusvälineissä. Suurin osa Argentiinan helluntai- ja karismaattisista seurakunnista on syntynyt tuosta herätyksestä.”
Kanadalainen pastori Oswald J. Smith (1889-1986), joka perusti Torontoon The People’s Churchin vuonna 1928. Oswald J. Smith vieraili Suomessa 1959 ja Ristin voitto julkaisi hänen kirjansa Tuska sieluista ensimmäisen kerran 1952, jonka Aikamedia on julkaissut nyt uudestaan. Oswald J. Smithin kirjassa ”Maailman huuto, The cry of the World” (Kuva ja Sana 1961), josta lainaus: ”Vuoden 1957 aikana minulle tarjoutui erikoinen tilaisuus pitää suuria kokoussarjoja sen suurissa kaupungeissa. Silloin Etelä-Amerikan seurakunnat ja kirkot olivat koko olemassaolonsa historian aikana ensimmäistä kertaa yhteistyössä.
Esimerkiksi Montevideossa oli 71 seurakuntaa kokoussarjani järjestäjänä, Santiagossa 90 ja Buenos Airesissa 300 eri kirkkoa ja seurakuntaa. Tällaista kristittyjen yhteenliittymistä ei ollut koskaan aikaisemmin tapahtunut. Samalla tavalla pitäisi kaikkialla maailmassa kristittyjen yhtyä yhteiseen rintamaan.
Buenos Airesissa, jossa asuu 6 miljoonaa ihmistä, tuli kokoukseemme jopa 25.000 yhdellä kertaa. Saarnasin siellä kaksi viikkoa evankeliumia. Sama toistui muissakin Etelä-Amerikan suurissa kaupungeissa. Valtavat joukot kokoontuivat kuuntelemaan evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta huolimatta siitä, että he kuuluvat melko 100%:sti roomalaiskatoliseen kirkkoon.
Tommy Tenney ”Tähtäimessä Jumala” (Aikamedia 2003), josta lainaus 74: ”Edward Miller on kirjoittanut kirjan nimeltä Cry for Me Argentina, jossa hän kuvailee yhtä Argentiinan suuren herätyksen taustatekijöistä… Hän kertoo, kuinka viitisenkymmentä opiskelijaa alkoi rukoilla hänen johtamassaan raamattukoulussa ja näki enkelinäyn… Opiskelijat rukoilivat neljäkymmentäyhdeksän päivän ajan keskeytymättä Argentiinan puolesta… maata hallitsi Juan Peron…
Miller kertoi, että opiskelijat itkivät päivän toisensa jälkeen… Opiskelijat eivät pelkästään katuneet omia syntejään. Pyhä Henki oli vaikuttanut heissä sijaiskatumusta, he alkoivat katua sitä, mitä muut olivat tehneet heidän kaupungeissaan, alueellaan ja koko Argentiinassa… Puolentoista vuoden kuluttua argentiinalaiset tulivat evankelioiviin parantumiskokouksiin parinsadantuhannen katsojan jalkapallosationeille. Väkijoukot eivät mahtuneet edes maan suurimmille stadioneille.”
Carlos Alberto Annacondia syntyi Quilmesin kaupungissa Buenos Airesin maakunnassa 1944. Carlos Annacondia tuli uskoon 1979 ja aloitti kokopäiväisenä evankelistana 1982 järjestössään Mensaje de Salvacion.
Carlos Annacondian kirjassa ”Kuuntele minua saatana” (KKJMK OY 2007) kerrotaan kuinka Carlos oli kutsuttu vaimonsa Marian kanssa kokoukseen 19.5.1979, jossa saarnasi Panaman lähettiläänä Boliviassa toiminut pastori Manuel Ruiz. Uskoon tultuaan heillä ei ollut paikallisseurakuntaa, siksi he kokoontuivat perheiden kanssa, jotka olivat tulleet uskoon. Tässä joukossa oli Carlosin yrityksen työntekijöitä. He perustivat sitten seurakunnan ja tässä alkuvaiheessa oli pastori Jorge Gomelsky auttamassa. Tästä lähti liikkeelle Carlos Anacondian maailmanlaajuinen palvelutyö.
Stephen Hill ”Herätyksen palo” (Aika Oy 2001), josta lainaus sivulta 89: ”Suoritettuamme kielikoulun loppuun Jeri ja minä lähdimme välittömästi Argentiinan pääkaupunkiin Buenos Airesiin aloittamaan seurakuntien istutus- ja evankelioimistyötä…
Olin Mar Del Platassa, Atlantin rannikolla sijaitsevassa vilkkaassa turistikaupungissa, joka muistutti monella tapaa Las Vegasia. Päätin käydä tunnetun evankelistan Carlos Annacondian pitämässä evankelioimiskokouksessa. Kokoukset pidettiin kaupungin avoimessa puistossa; olin kuullut, että niihin tuli 15000-20000 ihmistä.”
Stephen Hill ”Radikaali kristitty” (Elämän Sanan Kustannus Oy 2003), josta lainaus sivulta 124: ”Yksi lempiharrastuksistamme Argentiinassa oli nousta yhteen Buenos Airesin monista paikallisjunista mukanamme noin sadan kirjasen laatikollinen. Asetuimme junavaunuun ja odotimme, kunnes se täyttyi matkustajista. Lähtövihellyksen soidessa ovet sulkeutuivat ja juna alkoi liikkua raiteita pitkin. Ihmiset asettuivat 30 minuuttia kestävälle matkalle keskusasemalle.
Sopivaan aikaan menin seisomaan vaunun toiseen päähän ja julistin kovaäänisesti: Hola, mi nombre es Esteban Hill. Yo era traficante y drugadicto por muchos aňos en los Estados Unidos. Tomaba alchol y fumaba marijuana y comitia crimines para sustener mis habitos. Pero un dia, un hombre de Dios, me hablo del amor de Jesus. Yo quieria cambiar pero no sabia como. En ese dia Cristo me toco y me transformo. Ahora, vivo en Argentina para compartir con ustedes el amor de Jesus. Quiero regarte una copia de mi testimonio se llama Creo en Milagros. Es absolutemente gratis. Si queres una copia, por favor, levante su mano. Y despues de leerlo, Jeri y you estamos aqui para contestar tus preguntas y orar contigo. Muchas gracias!
Jos et kyennyt ymmärtämään tätä pientä espanjankielistä esitelmää, salli minun kääntää se sinulle: Hei, nimeni on Steve Hill. Olin huumekauppias ja huumeiden käyttäjä Yhdysvalloissa monien vuosien ajan. Join alkoholia, käytin marihuanaa ja tein rikoksia rahoittaakseni aineiden käytön. Mutta eräänä päivänä eräs Jumalan mies puhui minulle Jeesuksen rakkaudesta. Haluaisin muuttua, mutta en tiennyt miten.
Tuona päivänä Jeesus kosketti minua ja muutti minut. Nyt asun Argentiinassa kertoakseni sinulle Jeesuksen rakkaudesta. Haluaisin antaa sinulle todistukseni sisältävän kirjasen, jonka nimi on ’Uskon ihmeisiin’. Se on täysin ilmainen. Jos haluat saada sen, nosta kätesi ylös. Luettuasi sen Jeri ja minä olemme täällä vastataksemme kysymyksiinne ja rukoillaksemme kansanne. Kiitos paljon.
Meillä oli tietenkin tarkkaavainen yleisö – heidän oli pakko kuunnella. He eivät päässeet minnekään. Yllätykseksemme joka kerta kun julistimme Jeesuksen rakkautta ja tarjosimme kirjasta, suurin osa matkustajista nosti kätensä ylös. Jeri ja minä jaoimme kirjaset ja käytimme loppumatkan keskustellen, antaen sielunhoitoa ja johdattaen usein ihmisiä Jeesuksen luokse.”
Buenos Aires
Espanjalaiset perustivat Buenos Airesin ensi kerran 1536, mutta intiaanit hävittivät sen lähes heti, minkä jälkeen se perustettiin uudelleen 1580. Buenos Airesista tuli 1776 espanialaisen varakuningaskunnan ja 1816 itsenäistyneen Argentiinan pääkaupunki, mutta sen asema liittovaltion pääkaupunkina vakiintui vasta 1880. Kaupunki on kasvanut 1900-luvulla erittäin nopeasti, mikä on aiheuttanut ylikansoittumista ja pahojen slummialueiden syntymisen.
Buenos Aires on Argentiinan pääkaupunki Río de la Platan suppilosuun etelärannalla, jossa on esikaupunkeineen 13 miljoonaa asukasta. Yhtenäinen kaupunkiasutus jatkuu paljon liittopiirikunnan rajojen yli, ja se on siten Etelä-Amerikan suurimpia kaupunkeja. Suuralueella asuu kolmasosa maan väestöstä. Buenos Aires on talouden, politiikan, kaupan ja kulttuurin keskus. Ja siellä on elintarvike-, metalli-, auto-, öljy-, kemian- ja tekstiiliteollisuutta.
Pääosa kaupunkia on rakennettu 1900-luvun alussa seuraten säännöllistä ruutuasemakaavaa, jota kuitenkin halkovat vinosti kulkevat pääkadut. Buenos Airesin keskus on sen vanhin tori, Plaza 25 de Mayo, ja siihen liittyvä Plaza Colón, joita reunustavat monet julkiset rakennukset. Täältä länteen johtaa pääkatu Avenida de Mayo Plaza el Congreso -torille, jonka laidassa on uusi parlamenttitalo. Kaksi kansallista ja seitsemän muuta yliopistoa. Suuri ooppera. Kaupunki on maan talouselämän keskus, tärkein teollisuuskaupunki, Etelä-Amerikan suurin satama ja tärkeä rautatieristeys. Ezeizan kansainvälinen lentoasema.
Suomalaisen Merimieskodin tai Hogar de Marineros Finlandeses Buenos Airesin toiminta voidaan jakaa kahteen osaan: 1) pappien johtamaan vaiheeseen vuodesta 1952 vuoteen 1982 ja kyseisen aikakauden jälkeiseen vaiheeseen vuodesta 1983 lähtien.
Cordoba
Córdoba, Samannimisen provinssin pääkaupunki Río Primeron varrella Argentiinassa; 1 276 000 as. (1999). Córdoba sijaitsee keinokastellun maanviljelysalueen reunalla. Río Primeron pato kaupungin ulkopuolella antaa sähkövoimaa kaupungin monipuoliselle teollisuudelle. Matkailukeskus. Kansainvälinen lentoasema. Córdoba on kulttuurikeskus, jossa on mm. useita korkeakouluja (yliopisto vuodesta 1613). Vanhoja barokkikirkkoja, museoita ja Espanjan varakuninkaan talo. Kaupunki on perustettu 1573, jolloin siitä tuli jesuiittojen lähetystyön keskus.
Matkakertomusia Argentiinaan
Thesleff, Arthur (1871–1920), kielentutkija ja kasvitieteilijä. Thesleff tutki romanien elämää Suomessa, Skandinaviassa, Keski-Euroopassa, Välimeren maissa, Venäjällä ja Pohjois-Afrikassa. Hän julkaisi n. 2 000 sanaa sisältävän romanikielen sanakirjan Wörterbuch des Dialekts der finländischen Zigeune, joka yhä on kansainvostettu arvostettu lähde. Thesleff oli myös merkittävä sienitieteilijä.
Vuonna 1906 Thesleff oli perustamassa Colonia Finlandese-nimistä utopiasiirtokuntaa Argentiinan koillisosassa sijaitsevaan Misiones-maakuntaan ja toimi siirtokunnan ensimmäisenä johtajana vuoteen 1909 saakka. Siirtokunta-ajatuksen taustalla oli joukko suomenruotsalaisia aktivistipiirejä lähellä olleita nuoria miehiä kuten Herman Gummerus, J. N. Reuter ja E. A. Fabritius jotka halusivat siirtyä pois Suomesta Venäjän sortotoimia pakoon.
Oiva Pohjanpirkka ”Hyvien tuulten satama” (Finnpublishers 1983), josta lainaus sivulta 26: ”Suomalaisten siirtolaisten lukumäärä Argentiinassa lienee ollut suuremmillaan 1950-luvun alkupuolella, jolloin se lähenteli viittäsataa… Tulee kysyneeksi, mistä syystä Argentiina ei sen enemmän houkuttele meiltä siirtolaisuuteen muuttavia. Ilmastolliset tekijät mainitaan eräänä syynä siihen, miksi suomalaiset eivät viihdy Argentiinassa. Kosteus, rajut lämpötilojen vaihtelut, hirmumyrskyt ja kaatosateet saattavat olla todella koettelevia…
Moni suomalainen siirtolainen, jonka päähän ei ole pälkähtänytkään, että uskonasioista voisi aiheutua vaikeuksia, on yllätyksekseen huomannut katolisen Argentiinan ehkä hieman hankalaksi siirtolaismaaksi… Suomalaiset liike- ja teollisuusmiehet ovat pettyneitä Argentiinan taloudellisten näkymien suhteen. Suunnattomien luonnonrikkauksiensa turvin Argentiinan pitäisi kuulua maailman johtavien talousmaitten joukkoon…
Ensimmäisen vierailun maaseudulle teimme kauppaneuvos Heinosen karjatilalle Las Palmasiin – Las Palmas -nimisiä paikkakuntia lienee espanjaa puhuvassa maailmassa satoja. Siellä Paraná-joen rantatörmällä n. 120 kilometrin päässä kaupungista Heinosella oli n. 550 hehtaarin suuruinen karjatila, jolla laidunsi ’vain’ 1.200 päinen karja… Valtavien maahan juntattujen teräsbetonipaalujen varaan Heinonen aikoi tälle, hänelle aivan ilmaiselle alueelle rakentaa kokonaisen teollisuuskompleksin. Nimeksi oli jo etukäteen annettu Industria Heinonen…
Argentiinan vanhin suomalainen siirtokunta syntyi vuoden 1906 suurlakon jälkeen, jolloin joukko helsinkiläisiä maistereita, agronomeja, ylioppilaita ja ’herrasväen poikia’ lähti ehkä osittain keisarillisen Venäjän kostotoimenpiteitä pakoon. Argentiinan ajautunutta ryhmää johti sittemmin mustalaislähetykselle koko elämänsä uhrannut idealisti Arthur Thesleff. Argentiinan Rio Negron provinssin viljalakeuksilla Thesleff koki pettymyksen. Pientilojen viljeleminen ei niillä lakeuksilla tullut kysymykseenkään… Niinpä Thesleff joukkoinen siirtyi maan koillisosiin, Misionesiin, jonne hallitus aivan erityisesti houkutteli Euroopasta tulleita siirtolaisia asettumaan…
Colonia Finlandesan perustamisesta ehti kulua lähes puoli vuosisataa, ennen kuin Suomen kirkon etsivä käsi sinne saakka ulottui. Siirtokunnan suuruudeksi mainittiin syyskuussa 1953 siellä käydessämme 100-150 henkeä… Yleensä he vielä puhuivat kohtalaisesti suomea. Useimmat heistä olivat löytäneet aviopuolison pienen suomalaisen siirtokunnan ulkopuolelta. Heidän lapsensa antoivatkin päänvaivaa siirtokunnan väenlaskua suoritettaessa… Aivan oman ryhmänsä muodostivat ne pari kolme tapausta, joissa guarini-intiaanityttö on tullut suomalaisen miehen vaimoksi ja joutunut opettelemaan suomea siksi, että miehen espanjankielen oppiminen on edistynyt hitaanlaisesti.”
Rovasti Oiva Pellervo Pohjanpirkka (Peltonen) syntyi 21. joulukuuta 1915 Pirkkalassa, kuoli 12. maaliskuuta 1995 Tampereella, oli Merimiespappina Lontoon suomalaisessa merimieskirkossa 1946-51 ja Buenos Airesissa Argentiinassa 1951-62. Uskonnonopettaja Lempäälän-Vesilahden yhteiskoulussa 1968-70. Lempäälän kirkkoherra 1971-77. Erityisesti Buenos Airesin merimieskirkko tunnettiin aikoinaan ”yksikätisen papin kirkkona”, sillä Oiva Pohjanpirkka oli menettänyt sodassa vasemman kätensä, sillä hän haavoittui Summassa 23.12.1939.
Merenkulku muuttui, ja suomalaisalusten käynnit Buenos Airesissa alkoivat 1960-luvun lopulta harveta. Samalla papin työ alkoi painottua ikääntyvän ja samalla harvenevan siirtokunnan hoitoon. Kirkon ylläpito alkoi käydä merimieslähetykselle liian kalliiksi, ja työ päätettiin lopettaa.
Kirkko pantiin myyntiin 1984, mutta se osoittautui hankalaksi. Rakennusta kaupiteltiin turhaan muun muassa valtiolle. Seura luopui oikeuksistaan paikkaan 1992, ja kirkko jäi valtiolle ja suurlähetystön valvontaan.
Kimmo Kääriäinen, Olli-Pekka Lassila ”Matkassa maailmalla – Kirkon ulkosuomalaistyö 1900-luvulla” (Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisuja 83), josta lainaus sivulta 105: ”Raportissaan Ojasti esitti huolestumisensa Buenos Airesin kirkkokiinteistön huonosta kunnosta. Se oli alttiina luvattomalle valtaukselle. Marraskuussa 1989 Aimo Varpenius kirjoitti Lassilalle, että Buenos Airesin seurakunnan virallinen perustaminen on edelleenkin vireillä. Heinäkuussa 1990 hän valitteli, että suurlähetystö suhtautuu seurakuntahankkeeseen viileästi ja halusi myydä kirkkokiinteistön. Yhdessä seurakunnan voimanaisen Irene Cederlöfin kanssa Varpenius vetosi kirjeellään Suomen kirkkoon, että Buenos Airesin kirkkoa ei myytäisi…
Argentiina sai vuonna 1992, maaliskuusta jouluun, lyhytaikaisen oman suomalaispapin Kari Salosen siirryttyä opiskelemaan ISEDET:n (Instituto Superior Evangélico de Estudios Teolóicous) teologiseen seminaariin Buenos Airesiin. Opintojensa ohella pastori Salonen toimi Argentiinan suomalaisten palkattomana pappina. Salonen raportoi huhtikuussa 1992 pastori Winterstamin siirtyvän Sao Pauloon ja Ruotsalaisella kirkolla pidettävän lähinnä espanjankielisiä jumalanpalveluksia.
Kari ja hänen lääkäri-vaimonsa Paula palvelivat siirtokuntaa laajalti ja vierailivat heinäkuussa Misoneksessa ja elokuussa Zaratessa. Oberán alueella oli Kari Salosen mukaan vielä noin 30 suomalaista perhettä… Joulun alla 1992 Saloset lähtivät Argentiinasta paluumatkalle Suomeen annettuaan vapaaehtoiselta pohjalta merkittävän panoksen mantereen kirkolliseen ulkosuomalaistyöhön…
Vuotuiset joulukirkkokierrokset vuosina 1994-2001 suoritti KUN:n toimeksiannosta Helsingin Norra Svenska församlingenin kirkkoherra, rovasti Jaakko Kuusinen, joka entisenä Buenos Airesin merimiespappina sekä hallitsi espanjan että tunsi tuon mantereen ja sen ihmisiä.”
Lauri K. Ahosen ”Lähetyskäskyä täyttämään – Helluntaiherätyksen lähetyshistoria 1907-1934” (Aikamedia 2002) kirjassa, jossa kerrotaan Argentiinan Annista eli Anni Silanderista, joka oli syntynyt Turussa 1887. Kokoaikaiseen hengelliseen työhön Anni ryhtyi vuonna 1931. Hänen lähetyskutsuaan vahvisti englantilaisen evankelista Smith Wigglesworthin vierailu Silanderien kodissa kesäkuussa 1931. Anni sai profetian kautta ilmoituksen tulevasta tehtävästään. Myös Aurora-äidin kautta oli Jumalan Henki puhunut samasta asiasta. Anni Silander erotettiin lähetystyöhön 9.10.1933 Turun Smyrna-seurakunnassa. Anni lähti Suomesta 30. toukokuuta Ruotsin kautta Brasiliaan ja sieltä Buenos Airesiin. Anni opiskeli espanjaa ja osallistui ruotsalaisen helluntailähetyksen toimintaan.
Niilo Ylivainio vieraili Argentiinassa 1979 Bahias Blancasin kaupungissa. Mauno Saaren kirjasta ”Niilo Yli-Vainion taistelu, testamentti ja päiväkirjat” (WSOY 1983) lainaus: ”Argentiina, Bahia Blanca, 20.1.79. Vapaasti. Väkeä oli enempi kuin kirkkoon sopi. – Kuuma kuin pätsissä. Noin 30 haluisi pelastua. – Kun rukoiltiin niin alussa ei tapahtunut mitään näkyvää, ajattelin jo lopettaa rukoilemisen. Olin väsynyt ja märkä.
Jatkoin ja sitten ihmiset alkoivat pudota lattiaan. Argentiina 21.1.79. Mr. 5:25 -. Noin 300. Kadulle asti seisoi ihmisiä. 30 halusi pelastua. Noin 150 ’lensi’. Oli totisesti voimaa tässä kokouksessa. Mutta oli niin kuuma että olin kuolla. – Majapaikkaan klo 24.00… Argentiina 23.1.79. Klo 10. työntekijäin kokous. Noin 200 koolla – Elian vaippa – Valtava voima – Melkein kaikki kaatuivat lattialle Jumalan voimasta. – Uskon herätyksen alkavan Argentiinassa… 29.1.79. Lensimme Monte Videoon – Sieltä autolla Tarski Salokankaalle – San José – Sinne tuli monia – kaikki kaatuivat lattialle ja 2:n selkä parani…”
Aadolf Eichmann lähti Saksasta vuoden 1950 alussa ja meni Italiaan, jossa muuan fransiskaanimunkki järjesti hänelle Ricardo Klementin nimelle kirjoitetun passin ja Argentiinaan viisumin. Heinäkuun puolivälissä 1950 Eichmann matkusti Argentiinaan Buenos Airesiin. Hänen vaimonsa ja heidän kolme lastaan muuttivat Argentiinaan 1953. Paikallisessa saksalaisyhteisössä karkurin henkilöllisyys oli melko laajalti tiedossa.
Israelin tiedustelupalvelu Mossad pääsi syksyllä 1959 muuta kautta selville Eichmannin piilopaikasta. Israelin salaisen palvelun joukot kaappasivat Eichmannin Argentiinassa 11. toukokuuta 1960 maan lakien vastaisesti, ilman argentiinalaisten viranomaisten lupaa. Eichmann lennätettiin 21. toukokuuta 1960 salaa.
Argentiina katsoi tapauksen suvereniteettinsa loukkaamiseksi, kutsui Israelin-suurlähettiläänsä kotiin ja vaati YK:n turvallisuusneuvostoa koolle. Eichmannista on kirjoitettu lukuisia teoksia. Eichmannin kaappauksesta Israeliin Mossadin silloinen päällikkö Isser Harel on kirjoittanut teoksen Kaappaus Garibaldin kadulla (WSOY, 1976). Joitakin vuosia myöhemmin yhdysvaltalainen sotakirjeenvaihtaja Quentin Reynolds sekä israelilaiset toimittajat Ephraim Katz ja Zwy Aldouby kirjoittivat samasta aiheesta kirjan Kuoleman asiamies: Adolf Eichmannin tarina (Karisto, 1961). Molemmat kirjat päättyvät Eichmannin syytteeseen asettamiseen.
Kanadalainen pastori Oswald J. Smith (1889-1986), joka perusti Torontoon The People’s Churchin vuonna 1928. Oswald J. Smith vieraili Suomessa 1959 ja Ristin voitto julkaisi hänen kirjansa Tuska sieluista ensimmäisen kerran 1952, jonka Aikamedia on julkaissut nyt uudestaan. Oswald J. Smithin kirjassa ”Maailman huuto, The cry of the World” (Kuva ja Sana 1961), josta lainaus: ”Vuoden 1957 aikana minulle tarjoutui erikoinen tilaisuus pitää suuria kokoussarjoja sen suurissa kaupungeissa.
Silloin Etelä-Amerikan seurakunnat ja kirkot olivat koko olemassaolonsa historian aikana ensimmäistä kertaa yhteistyössä. Esimerkiksi Montevideossa oli 71 seurakuntaa kokoussarjani järjestäjänä, Santiagossa 90 ja Buenos Airesissa 300 eri kirkkoa ja seurakuntaa.
Tällaista kristittyjen yhteenliittymistä ei ollut koskaan aikaisemmin tapahtunut. Samalla tavalla pitäisi kaikkialla maailmassa kristittyjen yhtyä yhteiseen rintamaan. Buenos Airesissa, jossa asuu 6 miljoonaa ihmistä, tuli kokoukseemme jopa 25.000 yhdellä kertaa. Saarnasin siellä kaksi viikkoa evankeliumia. Sama toistui muissakin Etelä-Amerikan suurissa kaupungeissa. Valtavat joukot kokoontuivat kuuntelemaan evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta huolimatta siitä, että he kuuluvat melko 100%:sti roomalaiskatoliseen kirkkoon.
Argentiinalaisia
Claudio Freidzon Argentiinasta puhui konferenssissa 1.8-5.8.2001 Jesajan kirjan luvun 6 ja jakeiden 1-8 ”Kuningas Ussian kuolinvuotena minä näin Herran istuvan korkealla ja ylhäisellä istuimella, ja hänen vaatteensa liepeet täyttivät temppelin. Serafit seisoivat hänen ympärillään; kullakin oli kuusi siipeä: kahdella he peittivät kasvonsa, kahdella he peittivät jalkansa, ja kahdella he lensivät. Ja he huusivat toinen toisellensa ja sanoivat: ”Pyhä, pyhä, pyhä Herra Sebaot; kaikki maa on täynnä hänen kunniaansa.”
Ja kynnysten perustukset vapisivat heidän huutonsa äänestä, ja huone täyttyi savulla. Niin minä sanoin: ”Voi minua! Minä hukun, sillä minulla on saastaiset huulet, ja minä asun kansan keskellä, jolla on saastaiset huulet; sillä minun silmäni ovat nähneet kuninkaan, Herran Sebaotin.” Silloin lensi minun luokseni yksi serafeista, kädessään hehkuva kivi, jonka hän oli pihdeillä ottanut alttarilta, ja kosketti sillä minun suutani sanoen: ”Katso, tämä on koskettanut sinun huuliasi; niin on sinun velkasi poistettu ja syntisi sovitettu.” Ja minä kuulin Herran äänen sanovan: ”Kenenkä minä lähetän? Kuka menee meidän puolestamme?” Minä sanoin: ”Katso, tässä minä olen, lähetä minut.”
Siitä kuinka kuningas Ussian kuolinvuotena oli huonot ajat tulleet, mutta Jumala ilmestyi silloin. Claudio puhui kuulioille kuinka meilläkin on käsillä Jumalan ilmestyminen vaikeuksien keskellä. Hän puhui elämää ja toivoa Suomen kansan ylle, sillä meidän huonoin vuotemme voi olla paras, sillä Herra kääntää kohtalomme. Claudio näki Jumalan voiman pilven, joka oli katsomon yllä. Claudio saarnasi Jumalan voimassa ja pyysi ihmisiä esille, jotka halusivat antaa elämänsä Jeesukselle ensimmäistä kertaa. Näille oli järjestetty jälkihoito ja jälkihoitomateriaalia. Claudio palveli kaikkia rukoillen heidän puolestaan ja salin täytti suuri ilo Jumalan voiman läsnäolon seurauksena.
Torstaisin iltatilaisuudessa Claudio puhui kuinka me uskovat voimme olla rampoja, niin kuin Apostolien teoissa mainittu rampa, joka kohtasi Pietarin ja Johanneksen Kauniinportin äärellä. Meitä uskovia estää pääsemästä Jumalan kutsuun joku pieni asia, mikä estää pääsemästä eteenpäin ja tämä voi olla jokin pieni syntitottumus (pornografia jne.). Claudio kehotti kaikkia huutamaan Jumalan puoleen ja tunnustamaan synnit, jotta Jumalan tuli voi laskeutua ja nostaa meidät vaikeuksistamme. Claudio palveli ihmisten tarpeissa Jumalan voimalla niin, että ihmiset kaatuivat Jumalan voiman alla.
Linkkejä:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Colonia_Finlandesa
https://fi.wikipedia.org/wiki/Eino_Heinonen_(kauppaneuvos)
https://www.geni.com/people/Eino-Vilhelm-Heinonen/6000000027711857943
Lähteet ja kirjallisuus:
Otavan Suuri Ensyklopedia
CD Fokus (WSOY)
Wikipedia
Marjatta Nieminen ”Suomalaiset merimiehet 1900-luvun Buenos Airesissa ja siirtolaisuus” (www.migrationinstitute.fi 2003)
Kustaa Hautala ”Merimiesten karkaaminen suomalaisilta laivoilta 1800-luvulla” (Porvoo 1967)
Olavi Lähteenmäki; Reino Kero ”Colonia Finlandesa: Uuden Suomen perustaminen Argentiinaan 1900-luvun alussa” (Suomen historiallinen seura 1989)
G. A. Gripenberg ”Diplomaatin arkipäiviä” (WSOY 1965)
Oiva Pohjanpirkka ”Hyvien tuulten satama” (Finnpublishers 1983)
Enrique Tessieri ”Kaukainen maani: päätepysäkki Colonia Finlandesa” (WSOY 1986)
Olavi Koivukangas ”Kaukomaiden kaipuu: Suomalaiset Afrikassa, Australiassa, Uudessa-Seelannissa ja Latinalaisessa Amerikassa” (www.migrationinstitute.fi 1998)
Pekka Valtonen ”Latinalaisen Amerikan historia” (Gaudeamus 2001)
Claudio Freidzon ”Pyhä Henki – Janoan sinua”
Danny Aeberhard, Andrew Benson and Lucy Phillips. The rough guide to Argentina. (www.roughguides.com)
Carlos Annacondia ”Kuuntele minua saatana” (Kristillinen Kirja- ja Musiikkikustannus KKJMK OY 2007)
Neal Bascomb ”Tähtäimessä Eichmann – pahamaineisen natsirikollisen metsästys” (Gummerus 2012)
Pentti Mattila 