Asioita voi monella tapaa oppia, kuten käymällä kursseilla, käydä tutkintoon johtavaa koulutusta, tai itseopiskelemalla. Videokuvauksen opiskelin itsekseni, sillä kun olin painoviestinnän opettaja opettaen painotekniikkaa, niin koululla oli tarve opettaa videokuvauksen perusteita, eikä ketään siihen löytynyt, jolloin minä ilmoittauduin vapaaehtoiseksi. Ennen opintokokonaisuuden alkua perehdyin asiaan hankkimalla videokameran ja videoeditointiohjelmiston kotikäyttöön, loin käyttäjätilin Youtubeen julkaistakseni editoimiani videoita, sekä hankin myös aiheeseen liittyvää kirjallisuutta jne. Hankaluutta aiheutti koulun käyttämät ammattitason editointiohjelmat, mutta näistä haasteista huolimatta hoidin nämä opetukset ennen siirtymistäni eläkkeelle.
Tässä on jotakin siitä, mitä opin ja opetin eteenpäin. Videokameroita on monenlaisiin tarpeisiin, kuten harraste ja ammattikäyttöön. Videokuvauksen perusteihin kuuluu tietää videokameroiden kuvan tarkkuudet, kuten teräväpiirtoinen HD (high definition), jonka tallentaman kuvan pikselikoko on vähintään 1280×720, 4K jne. kuvalaadut. Objektiivin valovoima kertoo, kuinka paljon valoa pääsee sen läpi. Valovoima merkitään f-kirjaimella. Videokamerassa on tärkeä asia optiikan valovoima, mikä määrittelee kuinka hämärässä sillä voi kuvata laadukasta videota. Linssi on sitä valovoimaisempi, mitä pienempiä aukkoarvoja löytyy. Linsseissä on aukkoja, jolloin se voi olla suuri, kuten f-aukkoarvona valovoimainen 1,4 jolla saa sydeltään kapeaa videokuvaa ja aukkoarvolla 22 saadaan enemmän syvyysterävyyttä. Terävyysalueeseen (depth of field) vaikuttaa siis aukon koko siten, että mitä pienempi aukko, eli suurempi numeroarvo linssin himmenninkiekolla, sitä suurempi terävyysalue. Videokuvauksessa pitää ottaa huomioon valaistusolosuhteet ja tarvittaessa saada lisävalaistusta oikealla värilämpötilalla. Videokuvauksessa monesti tarvitaan hyvää jalustaa.
Valotusaika (shutter speed) tarkoittaa sitä, että montako kuvaa videokamera ottaa sekunnissa, eli 25 k/s (kuvaa sekunnissa). Videokamera tallentaa kuvausdataa videokameran muistikortille, jonka on oltava riittävän nopea ottamaan vastaan kuvauksen bittivirtaa, sillä muistikortteja on nopeudeltaan monenlaisia.
Kun tehdään videotuotosta, niin pitää olla etukäteissuunnitelma siitä mitä ollaan tekemässä. Tätä suunnitelmaa voi kutsua aiheen mukaiseksi tarinaksi käsikirjoitukseksi, ottaen huomioon videokerronnan edellytykset. Kuvauskäsikirjoitus kuvataan sopivin videoleikkein, josta editointiohjelmalla leikkaamalla ja yhdistämällä saadaan sopiva kokonaisuus, jota voi täydentää editointiohjelmien tehosteilla, tekstityksillä ja äänillä. On syytä muistaa, että en varsinaista kuvausta on hyvä harjoitella, että kaikki menee suunnitelmien mukaan.
Kaarle Stewen kirjoittaa ”Tämä on televisio – Opas suomalaiseen tv:n maailmaan” (Weilin+Göös 1968) sivulla 34 näin: ”Tv-organisaation perustana on ja tulee kaikissa olosuhteissa olla ohjelma, sen tarpeet ja tekeminen. Ohjelman syntyminen on moninainen prosessi. Lähtökohtana on idea, ohjelmaidea, joka vähin erin muuttuu suunnitelmaksi, alkaa organisoitua. Kun syntynyt ohjelmaidea saa kiinteitä muotoja, alkaa myös organisaatio toimia, syntyy yhteydenottoja, tiedottamista, suunnitelmia, ihmisiä ja aivoja; organisaatio toimii. Tv-ohjelmaa palvelevat peruselementit idean syntymisen jälkeen ovat toisaalta tuotannollisia ja toisaalta hallinnollisia. Nämä palvelevat ohjelmaidean syntymistä ja toteutusta ohjelmaksi aina siihen muotoon asti, jollaisena me näemme sen kotiemme kuvaruuduissa. Nämä kaksi elementtiä ovat ohjelman ohella myös tv-organisaation rakennusaineet. Tuotannolliset palvelut jakaantuvat kahteen ryhmään. Toisen osan muodostavat tekniset edellytykset sekä toisen ohjelmatuotannossa tarvittavat muut toiminnot kuten lavastetoiminta, erilaiset järjestelytoiminnot, puvustot, maskeeraus jne. Tämä tuotantotoiminnan osa käsittää kaiken sen ohjelman valmistamiseen tarvittavan palvelutoiminnan, joka ei ole puhtaasti teknistä toimintaa, vaan kunkin ohjelman mahdollisimman taloudelliselle ja tarkoituksenmukaiselle toteuttamiselle sopivan tuotantovälineistön hankintaa.
Ohjelmatoimintaan tarvittavat hallinnolliset palvelut voidaan niin ikään jakaa kahteen pääryhmään. Toinen osa on ihmisten käsittelyä, heidän tehtäviensä kuvaamista, kommunikaatiota, rationalisointia, avustamista tehtävien järjestelyssä, sosiaalitoimintaa, liikkeenjohtoa, organisaatiota eli kaikkea sitä, mikä liittyy ohjelmayksikön rationaaliseen toimintaa. Hallinnollisen toiminnan toisen osan muodostaa taloushallinto, rahaliikkeen hoito, budjetointi, kustannuslaskenta ja -valvonta. Tv-toiminnassa on huomattava merkitys ennakkosuunnittelulla. Riittävän tehokkaalla ja ennakoivalla suunnittelulla pyritään saamaan ohjelmatoivomukset sekä tekniset edellytykset tasapainoon tehtyjen investointien ja hyväksytyn ohjelmapolitiikan puitteissa. Suunnittelun tehtävänä on tarjota vaihtoehtoja päätöksentekoa varten.
Moderneissa televisio-organisaatioissa pyritään ohjelmatoiminta keskittämään toiminnallisesti joustaville pienyksiköille, aihealoittain kootuille toimituksille tahi suppeahkoille tuottajaryhmille; pyrkimyksenä on byrokratiaa välttäen muodostaa tehokkaasti toimivia pienkokonaisuuksia. Tv-työ on tuotantoa, tuottamista ja tämän mukaisesti ohjelmatoiminnan perussolu on tuottaja. Tv-terminologia on tuontitavaraa; alkuperäisnimi ’producer’ merkitsee filmikielellä ohjelmahankkeen ohjelmallista, hallinnollista ja taloudellista johtajaa, vieläpä usein rahoittajaa… Ja sivulta 171: ”Aloittelevalta tv-avustajalta…
Kannattaa ensin yrittää ’myydä’ ehdotus. Vasta sen jälkeen, kun ohjelmaehdotus on jonkin ohjelmayksikön asianomaisella osastolla hyväksytty, on vuorossa käsikirjoituksen laatiminen. Idean esittämiseen ei tarvita käsikirjoitusta. Siihen riittää lyhyt idean tai aiheen selostus, synopsis. Sanakirjan mukaan synopsis on yhdistävä yleiskatsaus. Televisiokielessä se tarkoittaa lyhyttä, selkeätä tiivistelmää ohjelman aiheesta, aineksista, tarkoituksesta mihin ohjelmalla pyritään. Synopsis esittelee ohjelman oleelliset ainekset. Pituudeksi riittää yleensä yksi konekirjoitusliuska. Synopsis on kirjalliseen muotoon laadittu ohjelmaehdotus… Synopsiksella ei ole tarkkaa muotoa tai kaavaa. Selkeys olkoon tärkein vaatimus. Sen voi kirjoittaa omin sanoin, kunhan siinä esitellään loogisesti idean kannalta keskeiset asiat…
Television ohjelmatuotannossa ulkopuolinen avustaja yleisimmin on juuri ohjelman suunnittelija. Jos suunnittelija on paitsi kirjoitus- myös puhetaitoinen ihminen, hän voi lisäksi esiintyä ohjelmassaan: haastattelijana, juontajana, taustaselostajana jne. Kokemusten karttuessa suunnittelija voi laatia suunnitelmastaan ohjelman käsikirjoituksen. Tämä edellyttää että suunnittelija tuntee jo melko paljon ohjelmien toteutusmahdollisuuksia ja -tekniikkaa. Suunnitelmassa on päähuomio kiinnitetty kysymykseen mitä, käsikirjoitus vastaa yksityiskohtaisen tarkasti kysymykseen miten. Suunnitelmassa on jäsennetty esitettävä asia tarkoituksenmukaisella tavalla, käsikirjoitus ’halkaisee’ suunnitelman kirjaimellisesti kahteen rinnakkaiseen osaan: kuvasuunnitelmaan ja tekstisuunnitelmaan. Käytännössä tämä tapahtuu niin, että käsikirjoitus kirjoitetaan kahtena rinnakkaisena palstana. Konekirjoitusarkki jaetaan pituussuunnassa keskeltä kahtia; vasemmalle palstalle kirjoitetaan kaikki se, mitä ja miten kuvissa näkyy, oikealle puolelle se, mikä ohjelmassa kuullaan puheena – repliikkeinä, selostuksena, lauluna jne.”
Videoiden levityskanavat
Videoille on löytänyt niin kansainvälisesti kuin Suomessakin uuden levitys-kanavan Internetistä ja sen videopalvelimista kuten Youtubesta ja Vimeosta. Näihin palvelimiin kirjautunut käyttäjä voi ladata omia videotiedostoja, joita muut palvelun käyttäjät voivat katsoa Internetin välityksellä. Esimerkiksi vuonna 2005 perustetulla Youtubella oli vuoden 2009 huhtikuussa n. 120 miljoonaa videoleikettä ja palveluun lisätään päivittäin n. 200 000 videota lisää. Vimeo on Internetissä toimiva englanninkielinen videopalvelu. Se perustettiin marraskuussa 2004, mutta kenen tahansa käytettävissä olevana julkisena palveluna Vimeo avattiin 16. helmikuuta 2005. Sivusto tukee mm. videoiden näyttämistä muilla verkkosivuilla sekä pitkäaikaista videovarastointia. Videoiden katsominen ja käyttäjäksi rekisteröityminen on ilmaista. Rekisteröityneet käyttäjät voivat lisätä sivustolle omia videoitaan, kirjoittaa videoiden yhteyteen kommentteja sekä liittää profiiliinsa käyttäjäkuvan.
Toisin kuin eräistä kilpailevista palveluista, Vimeosta on mahdollista tallentaa videotiedosto henkilökohtaiselle tietokoneelle ilman lisäohjelmia, kunhan videon lisääjä ei ole asetuksia muokkaamalla estänyt tallentamista. Peruskäyttäjien lisäämät videot ovat saatavilla alkuperäisessä muodossaan viikon ajan, minkä jälkeen vain pakattu versio on tallennettavissa. Yhden viikon aikaraja otettiin käyttöön 1. elokuuta 2009. Nimi Vimeo on Jakob Lodwickin keksimä. Se on anagrammi englannin kielen sanasta movie ja muistuttaa myös sanaa video. Vimeossa puolestaan oli vuoden 2010 maaliskuussa 3 miljoonaa rekisteröitynyttä-käyttäjää ja videoita ladataan 16 000 päivittäin lisää. Youtubeen ja Vimeoon ladattujen videoleikkeiden laatu on parantunut uudistusten myötä ja suurin osa uusista palvelimiin ladatuista videoista on nähtävillä HD-laatuisena eli parempi laatuisena kuin television nykyinen lähetyskuva.
Käy katsomassa videoitani: https://www.youtube.com/@PenttiMattila
Opinnäytetöitä:
Oleg Demchenkov ”Informatiivisen videon suunnittelu, kuvaaminen ja tuottaminen” (Haaga-Helia ammattikorkeakoulu, Opinnäytetyö 2023)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/795406/Demchenkov_Oleg.pdf?sequence=2&isAllowed=y
Ida-Maria Tunturipuro ”Building a Low-Cost streaming system” (Metropolia, opinnäytetyö 2015)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/92853/Tunturipuro_Ida-Maria.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Kirjallisuutta:
Kari Leponen ”Videokuvaus taitoa ja tekniikkaa” (WSOYpro Oy 2010)
Pekka Punkari ”Kaikki kuvaa – parempia valokuvia ja videoita” (Docendo 2018)
Johanna Ailio ”Vähän parempi video – opas laadukkaan videon suunnitteluun ja toteutukseen” (Turun ammattikorkeakoulu 2015)
Adam Juniper, David Newton ”Videokuvaa järkkärillä – 101 huippuvinkkiä” (Docendo 2011)
Pentti Mattila 