On asetettu Sosiaali- ja terveysministeriön asettamia työryhmiä jne., jotka ovat ehdottaneet mm. Suomen sairaalaverkon ja päivystysten karsimista. Työryhmä ei ehdota yhdenkään sairaalan lakkauttamista, mutta palvelutason karsimista useissa sairaaloissa Suomessa. Ehdotuksilla tavoitellaan ainakin 100 miljoonan euron säästöjä vuodesta 2027 alkaen Petteri Orpon hallitusohjelman mukaisesti.
Mielestäni pitäisi kiinnittää enemmän huomiota virheinvestointien tuomaan rahan ja ajan haaskaukseen. On tehty opinnäytetöitä, jossa on havaittu turhien kokeiden ja hoitojen määräämistä varmuuden vuoksi, mikä kuormittaa entisestään ylikuormitettua järjestelmää aiheuttaen miljoonakuluja.
Maamme julkisissa sairaanhoidossa on tehty virheinvestointeja, kuten se on yleistä kaikilla julkisilla ja yksityisillä sektoreilla, koska ivestoinnit tehdään vähällä tideoilla ja olemattomalla henkilöstön koulutuksella, jona olen laittanut merkille, kun toimin opetusalalla.
Olen ihmetelly sitä, miksi kaikki ja kaikille pitäisi olla lähtökohtaisesti ihan ilmaista, jolloin näitä palveluja ei edes arvosteta, kun ovat ilmaisia. Vaalien alla ehdokkaat etsivät taas uusia asioita joita voisivat vaatia kaikkille ilmaisiksi. Mielestäni yhteiskunnan pitäisi auttaa vain niitä, jotka eivät itse kykene pitämään itsestään huolta, eikä yhteiskunta voi taata kaikkia palveluja kaikille, että se on tasa-arvoista, mutta se ei ole kovinkaan järkevää.
Velalla ei kannata rakentaa tai ylläpitää hyvinvointiyhteiskuntaa, eikä se ole edes mahdollista kovin pitkään. Tämän vuoksi ihmiset saavat palkkaa ja heillä on säästöjä ja omaisuutta, jolla maksaa tarvitsemansa hyvinvointipalvelut. Tämä, jos mikä on tasa-arvoa, jolloin ne, jotka eivät kykene itse hankkimaan palveluja, niin he saavat ne yhteiskunnalta, jolloin veronmaksajien taakka ei kasva liikaa, eikä verotuksesta tule tähtitieteellisen korkeaa.
Tutkiessani epävirallisia hoitokeinoja netissä, niin löysin tiedon, että 1990-luvun alussa epävirallisia hoitokeinoja käytti 46 prosenttia suomalaisista. Säännöllisesti epävirallisia hoitoja kuulemma käytti 1990-luvulla 6 prosenttia naisista ja 3 prosenttia miehistä. Vaihtoehtolääkinnän käyttö lisääntyi 31 prosenttia vuosien 1982 ja 1992 välillä. Eniten suosiota kasvattivat meditaatio, paasto, vyöhyketerapia ja luonnonlääkkeiden eli luontaistuotteiden käyttö.
Perinteisten menetelmien, kuten hieronnan ja kuppauksen suosio kasvoi vähemmän. Vuonna 2017 suomalaisista noin 35 prosenttia käytti vaihtoehtoisia hoitokeinoja. Yleisimmät hoitokeinot olivat hieronta (12 %), homeopatia (6 %), osteopatia (5 %) ja yrttihoidot (5 %). Useimmat käyttivät vain yhtä täydentävää hoitokeinoa. Hoitokeinoja käytetään Suomessa pääasiassa lääketieteellisen hoidon ohessa, eikä korvaamaan lääketieteellistä hoitoa.
Lääketieteeseen perustumatonta lääkintää kutsuttiin 1970-luvulla luonnonlääkinnäksi tai luontaislääkinnäksi. Käsitteillä tarkoitettiin rohdosvalmisteiden ja kansanomaisten hoitojen käyttöä sairauksien hoitoon ja ehkäisyyn. Luontaislääkinnän nousu kytkeytyi 1960-luvun Yhdysvalloissa niin sanottuihin vaihtoehtoliikkeisiin, ja tämän vuoksi luontaislääkinnän nimitykseksi tuli yleisesti käyttöön sana vaihtoehtolääkintä.
Vaihtoehtolääkinnän historiallinen perusta on Yhdysvalloissa, jossa oli 1800-luvulla laillistettuja homeopaattisia lääkäreitä. Termi vaihtoehtolääkintä ilmestyi suomalaisten ammattilehtien otsikoihin kymmenen vuotta myöhemmin 1985. Esimerkkejä uskomuslääkinnästä ovat muun muassa perinteinen kansanparannus, homeopatia, kiviterapia, vyöhyketerapia, luontaislääkkeiden käyttö. Osalla menetelmistä on pitkät perinteet. Joitakin hoitomuotoja, kuten akupunktio ja kiropraktiikka, on hyväksytty osittain myös terveydenhoidon piiriin.
Luonnonparannus (luontaisparannus, luontaishoito) tarkoittaa tautien parantamista lääkkeittä ruokavalion, liikunnan, kylpyjen tai muiden vastaavien avulla. Luonnonparannukseen kuuluvat myös erilaiset luonnon kasvit, joita hyödynnetään myös nykyisessä tieteellisessä lääketieteessä, niiden todistettujen vaikutusten takia.
Energiahoidoissa pyritään vaikuttamaan kehoon henkimaailman energioiden avulla. Hoidoissa manipuloidaan tai lisätään energiaa kehoon ulkopuolelta. Hoidoissa ajatellaan, että kehossa on sisällä erilaisia energiakenttiä. Tutkimuksissa ei ole havaittu näiden energiakenttien olemassaoloa.
Tämän ja monen muun syyn vuoksi monet sairaat saattavat etsiä parantumista kristillisistä seurakunnista, jotka rukoilevat Raamatussa olevien lupauksien pohjalta. Joissakin seurakunnissa järjestetään erityiskokouksia, joissa rukoillaan sairaiden puolesta, että he paranisivat sairauksistaan Jumalan voimasta.
Mielestäni terveyden vastaanottamisessa uskossa Jumalalta, ei ole kyse menetelmistä tai tiedoista, kuin siitä, että meillä on suhde Jumalaan, joka haluaa parantaa Raamatun sanoman mukaan. Vanhenmiten olen vakuuttunut siitä, että terveyden ja parantumisen vastaanottaminen Jumalalta uskossa edellyttää Jumalan auktoriteetin ehdotonta hyväksyntää ja siinä elämistä, sillä me emme ole itsenäisiä ja tasa-arvoisia Jumalan kanssa. Onko olemassa mitään muuta uskontoa, kuin juutalaiskristillinen uskonto ja sen kirjallinen ilmoitus Raamattu, jossa Jumala puhuu luomiensa ihmisten huolenpidosta, kuten sairaiden parantamisesta.
Mielestäni kaikki parantuminen lähtee Jumalan hyvästä tahdosta parantaa, mutta ajankohta ja tapa, kuinka Jumalaa haluaa parantaa, on vain Jumalan omissa käsissä, eikä me voida pakottaa Jumalaa tekemään mitään, sekä ketä Jumala haluaa käyttää välikätenään ja puhuu siitä mitä tulee silloin tehdä, että Jumalasta lähtevä parantuminen kohtaa sairaan, joka tarvitsee Jumalan armoa. Täytyy muistaa, että parantuneetkin aikanaan kuolee ja kerran taivaassa Jumalan luona ikuisuudessa ei ole enää kipuja eikä sairauksia, silloin olemme lopullisesti parannettuja.
Markku Vuorinen ”Kai Antturi – Rakentaja” (aikamedia 2008), josta lainaus sivulta 281: ”Sitä vastoin saman vuoden (1950) huhtikuussa järjestettiin suuret kokoukset Messuhalliin William Branhamin vieraillessa Helsingissä. Sairaiden parantuminen rukouksen kautta tuli hetkessä yleiseen tietoisuuteen, ja Messuhallin kokouksiin suorastaan jonotettiin sisäänpääsyä…
Vuosikertomuksessa vuodelta 1950 todetaan: ’Branhamin ja kumppanien käynti maassamme oli sekä hengellisesti että historiallisesti täysosuma saaden liikkeelle koko Suomen sanomalehdistön ja uskonnollisen maailman. Toiset olivat puolesta ja toiset vastaan niin kuin aina silloin, kun Jumala toimii. Jumalan kansalle koitui siitä suuri virvoituksen aika, jopa siinä määrin, että usko sairaiden parantumiseen elpyi kaikissa uskonnollisissa piireissä.’
Kansanedustaja Mauri Ryömä teki eduskunnassa kysymyksen kokousten laillisuudesta. Siihen vastasi oikeusministeri Urho Kekkonen todeten, että kokoukset olivat kyllä laillisia, mutta hallitus toivoo, ettei sellaisia järjestetä.”
Eero Pokela ”Kutsu – Jussi Latvalan kolme elämää” (Minerva 2012), josta lainaus sivulta 68: ”Latvalat kuuluivat Vaajakosken Babtistiseurakuntaan, Kun tunnettu amerikkalainen evankelista Branham saapui Suommen saarnamatkalle, päätti seurakunta lähteä Helsingin Messuhalliin järjestettävään juhlaan. Branhamilla oli kuulemma parantamisen armolahja. Hänen tilaisuuksissaan jopa rammat olivat lähteneet liikkeelle…
Saarna oli voimallinen. Mutta niin oli myös puhetta seuraava jaksokin. 12-vuotias Latvala katseli, miten parin metrin päässä pyörätuolissa istuva rouva rupesi heiluttelemaan käsiään ja yritti nousta seisomaan. Hetken kuluttua hän jo seisoi tuolinsa vieressä ja astui ensimmäiset askeleensa. Ne olivat lyhyitä ja horjuvia. Mutta ei mennyt kuin joitain kymmeniä sekunteja, kun halvaantunut käveli reippaasti pitkin käytävää ja otti jopa juoksuaskeleita.” Katso myös: https://fi.wikipedia.org/wiki/William_Marrion_Branham
Nuorempana kärsin muutaman kerran vuodessa selän ongelmista johti kumarassa- ja katkokävelyyn, joita kutsuttiin noidannuoliksi, vasemman jalan halvauksena vajaan vuoden verran, sekä jäätyneenä olkapäänä ja polven kipuina, joista olen parantunut vähitellen, kun niiden puolesta on rukoiltu, myös silmieni näkökyky on tullut paremmaksi jne. Itse koen, että Jumala on auttanut minua parantumaan sairauksistani. Tämän vuoksi haluan jakaa sen, mitä olen kokenut ja oppinut tästä asiasta.
Kathryn Kuhlman ”Jumala voi” (Mission Press, Vancouver, Canada 1970), josta lainaus sivulta 12: ”Tulkaa minun mukaani, sanoi hän äkkiä. Tarttuen käteeni hän vei minut pienelle ovelle, joka johti esiintymislavalle. Näettekö nuo kolme askelmaa? Ja tuon mustan ovenkahvan? Minä kuolen tuhat kuolemaa joka kerta, kun nousen nuo portaat, käännän kahvasta ja kävelen lavalle.
Tuhannet ihmiset, jotka ovat tuolla salissa, ovat tulleet epätoivoisina, tullakseen terveiksi, löytääkseen Jumalan. Mutta minulla ei ole mitään annettavaa heille. Yksin Pyhä Henki voi antaa heille jotain. Ette voi ymmärtää, miltä tuntuu, kun seison tässä portailla ja avaan tämän oven. Tiedän ihmisten tulleen kaukaa. Tämä on heidän viimeinen toivonsa. Minulla ei ole valtaa parantaa. Enin, mitä voin tehdä, on muistuttaa heitä Jumalan suuruudesta, että Hän on kaikkivaltias. Olen ainoastaan Hänelle antautunut astia. Jumala tekee lopun.”
Larry Keefauver ”Kun Jumala ei heti paranna” (Kuva ja Sana 2000), josta lainaus sivulta 146: ”Varhaiset kirkkoisät merkitsivät muistiin useita paranemisihmeitä. Lyonin piispa Irenaus (n. 147-202 jKr.) kirjoitti: ’Toiset parantavat yhä sairaita panemalla kätensä heidän päälleen, ja he tulevat terveiksi. Niin, ja enemmänkin, kuten olen sanonut, jopa kuolleet ovat nousseet ylös ja viipyneet meidän keskkudessamme vielä monia vuosia. Mitä muuta minä vielä sanoisin? Ei ole mahdollista luetella niitten lahjojen kaikkea määrää, jotka seurakunta (laajalle levinnyt) on saanut koko maailmassa Jumalalta Jeesuksen Kristuksen nimessä.’
Toinen alkukirkon merkittävä johtaja, aleksandrialainen kirkkoisä Origenes Egyptistä kirjoitti, että ihmeellisiä parantumisia tapahtui Jumalan voimasta monissa ihmisissä, jotka ’vapautuivat murheellisista onnettomuuksista, mielenjärkytyksistä ja hulluudesta sekä lukemattomista muista sairauksista.’ Piispa Atanasius kuvaa kirjoittaessaan Antoniuksen elämää (n. 250-356 jKr.), luostarilaitoksen isää, Antoniusta, ihmisenä ’jonka kautta Herra paransi monien läsnäolevien ruummilisia sairauksia ja puhdisti muita pahoista hengistä.’ Muita kirkkoisiä, joiden kautta ihmeparannuksia tapahtui, olivat Pakom (n. 287-347 jKr.), Hilarius (305-385 jKr.) ja Benedictus Nursialainen (n. 480-547 jKr.).”
Kirjallisuutta:
Mark Buntain ”Ihmeiden kehässä” (Kuva ja Sana 2005)
John Bevere ”Älä anna periksi” (Kuva ja Sana 2012)
Tietoja kirjoittajasta:
https://www.tv7.fi/arkki/isannan-poydassa/vieraana-pentti-mattila-osa-1-3_p107651/
https://www.tv7.fi/arkki/isannan-poydassa/vieraana-pentti-mattila-osa-2-3_p107652/
https://www.tv7.fi/arkki/isannan-poydassa/vieraana-pentti-mattila-osa-3-3_p107653/
