Yhteisöllisyys

Näyttäisi siltä, että ihmiset kaikkialla maailmassa ovat jakaantumassa erilaisiin ryhmiin, jotka ovat jopa vihamielisiä toisilleen, mikä on ongelmallista. Kuinka rakentaa yhteisöllisyyttä tässä kahtia jakaantuneessa ja rikkinäisessä maailmassa, jossa erilailla eli väärinajattelijat ovat vain vihollisia. Kuinka löytää tie sovintoon ja yhteen hiileen puhaltamisen ideaan? Olen pohtinut mikä voisi olla keino, millä erilaiset ja toisilleen vihamieliset ihmiset voisivat luontaisesti kohdata ja luoda ystävyyssuhteita, sekä antaa anteeksi vanhat asiat, joita ei voi korjata enää ja mennä vaan eteenpäin ilman menneisyyden taakkoja. Kun olin ammattikoulun opettajana, niin erään kirjapainon tuotantopäällikkö sanoi, vaikka heillä olisi kuinka taitava työntekijä tahansa, mutta ei ole kykyä toimia yhteisöllisesti työpaikkayhteisössä muiden kanssa, silloin ei tällaisella työntekijällä ole heille mitään käyttöä. Mitkä keinot voisivat sopia yhteisöllisyyden toteutustavoiksi. Ammattikoulussa opiskelijoiden aloittaessa koulunkäyntinsä silloin ryhmäytymisellä, eli ryhmäytymisretkiä jne., jotka helpotti yhteisöllisyyden ja ystävyyssuhteiden luomista, vaikka kaikki tulivat omista erilaisista taustoistaan.

Pekka Simojoki kertoi Majatalo illoissa Fuengirolassa 1-3.3.2025. Hänen puheistaan muistan tämän tapaista, että hän oli tottunut Afrikassa siihen, että seurakunnan kokouksiin tullaan kokemaan uskovien yhteyttä olemalla läsnä toinen toiselle ja huomioimaan muut. Pekka Simojoki oli ollut järkyttynyt, kun palasi Suomeen vanhempien lähetysmatkan päätyttyä, sillä suomalaisissa luterilaisessa seurakunnissa tullaan yhteiseen kokoukseen, että voidaan olla yksin joukon keskellä. Pekka joutui ihmettelemään kuinka suomalainen seurakunta voi olla niin erilainen, kun se tuntui niin kuolleelta. Suomessa usko on niin syvällä, ettei sitä kukaan näe tai koe millään tavalla. Afrikassa seurakuntien kokoontumiset ovat vähintään 4 tuntia kestäviä eläviä tapahtumia, jossa osoitetaan kiitollisuutta Jumalalle elehtien ja äännellyt.

Soveltuisivatkohan kahvilat tällaiseen toimintaan, jos kahviloiden henkilökunta ja omistajat auttaisivat löytämään yhteyksiä toisilleen vieraiden ihmisten kesken, sillä kuppikuntaisuus on vältettävä. Kahvilat voisivat mahdollistaa kokoontumisia muiden kuin jo tuttujen samanmielisten kanssa, kuten olen kokenut sen toimineen esim. Espanjan aurinkorannikon Fuengirolan Seurakuntakodin kahvilassa vieraillessani, sekä muissakin ns. gospelkahvila toiminnassa, jossa toivotaan vieraiksi juuri niitä, jotka eivät ajattele asioista samalla tavoin, mikä voisi edistää meidän kaikkien henkistä hyvinvointiamme. Ihmisillä on tapana rajata ystäväpiiriänsä siten ettei kaikki mahdu mukaan tai eivät edes ansaitse ystävyyttämme monista eri syistä, minkä takia joistakin tulee myös yksinäisiä. Eräs turistikirkkoseurakunta Espanjan Aurinkorannikolla pitää mm. karaoke-iltoja paikallisessa huoneistohotellissa suomalaisille, joka luo yhteisöllisyyttä paikallaolijoiden keskuuteen.

Tavallisissakin kahviloissa voisi olla aikaa asiakkaan palvelemiseen fyysisten tarpeiden täyttämiseen, sillä monet ovat yksinäisiä ja tarvitseva huomiota ja huomaavaisuutta, kuten Yhdysvalloissakin on tapana kysyä mitä kuuluu ensin jne., ennen kuin ryhdytään tilausta käsittelemään. Yhteiskuntamme on keskittynyt vain meidän fyysisten tarpeiden huomioimiseen ja niihin vastaamaan, mutta henkisiin keskitytään vasta, kun tarvitaan jo mielenterveys y. palveluita tilanteen mennessä huomaamatta pahan laatuiseksi.

Eero Balk ja Tapani Kärkkäinen ”Kadonnutta kahvilaa etsimässä” (Otava 2000), josta lainaus sivulta 9: ”Tämän kirjan tekstit kuvaavat Keski-Euroopan sydänalueiden kahvilaelämää. Näille seuduille kahvi ja kahvilta kotiuivat hieman myöhemmin kuin läntiseen Eurooppaan, vasta 1600-luvun lopussa, mutta niistä muodostui nopeasti erottamaton osa varsinkin nousevan porvariston ja älymystön elämäntapaa… Kahvilassa paitsi luettiin, myös kirjoitettiin ja toimitettiin lehtiä. Joskus siellä tehtiin myös politiikkaa… Mutta kahvilassa myös vain oleiltiin. Tavattiin toisia, tarkkailtiin kadun vilinää, pohdittiin elämää. Solmittiin tuttavuuksia, joille kahvilan ainutlaatuinen ilmapiiri antoi mahdollisuuden sekä pysyä muodollisina että kehittyä intiimeiksi. Suurkaupunkien levoton elämä ja yksinäisyys loivat sen sosiaalisen tilauksen, jonka varaan rakentui kahvilaelämän kukoistus Keski-Euroopassa 1800-luvun lopulla. Yhtenä syynä oli myös asuntokurjuus. Sata vuotta sitten kaupunkilainen saattoi paeta ahdasta, kylmää ja pimeää asuntoaan kahvilaan…”

Yrjö Lautela, Jyrki Palo ”Itävalta – Kappale mennyttä suuruutta” (Kleio 2005), josta lainaus sivulta 226: ”Oikean wieniläiskahvilan pöydässä voi mainiosti työskennellä, kirjoittaa, luonnostella tai vain lukea päivän lehdet, sillä lehtien pitää kahvilasta löytyä… Wieniläiskahvilassa ollaan, kuten joskus on sanottu, ’ei omassa kodissa, mutta kuitenkin kotona’. Siellä on asiakkaille myös pelikortteja, shakkilautoja, dominonappulat tai biljardipöytä. Monista löytyy tietosankirjakin, jos keskusteluissa sattuisi syntymään kiistaa faktoista.”

Yhteisöllisyys on myös muslimeille tärkeä asia, kuten se selviää tästä:

Ayaan Hirsi Ali ”Pakomatkalla” (Tammi 2008), josta lainaus sivulta 13: ”Viisivuotiaaksi olen pärjännyt hyvin. Olen onnistunut luettelemaan esi-isäni kolmensadan vuoden ajalta eli ratkaisevan tärkeiltä osin. Osaman Mahamud on isäni alaklaanin ja siten minunkin klaanini nimi. Se kertoo, mihin kuulun, kuka olen. Myöhemmin varttuessani isoäiti suostuttelee – väliin lyömälläkin – minut opettelemaan isäni esi-isät kahdeksansadan vuoden ajalta, suuren Daarood-klaaniperheen alkuun. Klaaneja ovat Daarood, Harti, Majerteen, Osman Mahamud. Polveudun siitä vaimosta, jota sanotaan Korkeimmaksi olkapääksi. Olen Maganeja. ’Opettele ne kunnolla’, isoäiti varoittaa heristäen minulle vitsaa.’Nimet tekevät sinusta vahvan. Ne ovat sinun sukupuusi. Jos pidät ne kunniassa, ne pitävät sinut hengissä. Jos kohtelet niitä kunniattomasti, sinut hylätään. Silloin et ole mitään. Elät viheliäisen elämän ja kuolet yksinäisyydessä…’”

Tapani Suonto ”Tapahtui perjantaina” (Kustannuskeskus Päivä Oy 1978), josta lainaus sivulta 81: ”Gospel Garden on kahvilaa muistuttava kampanjamme työkeskus Helsingin sydämessä. Siellä sijaitsevat kampanjatoimisto ja kalustovarasto. Keskuksessa järjestetään kaikki kampanjaan liittyvät neuvottelut ja toimikunnan kokoukset. Siellä pidetään myös osa kampanjaan liittyvistä koulutustilaisuuksista ja rukouskokouksia… Gospel Garden sijaitsee Iso Roobertinkadulla useiden kapakoiden ympäröimänä. Kivenheiton päässä on mm. ravintola Budapest, naapurissa kreikkalainen ravintola ja aivan vastapäätä homojen Gay Gambrini. Heti ensimmäisinä iltoina kapakkamme tulvahti täyteen värikästä yleisöä, miehiä ja naisia, homoja ja heteroja, nuoria ja varttuneita. He istuivat aluksi aina hämmästyneen näköisinä uuden kapakkamme hämyssä värivalojen tuikkiessa gospelmusiikin pitäessä heille seuraa. Toimintamme perustui pääasiassa henkilökohtaiseen keskusteluun pöydissä ja tätä varten tarvittiin reilut toistakymmentä työntekijää joka ilta. Puolenyön jälkeen oli usein vuorossa myös ohjelmaa, lauluesityksiä ja jokunen lyhyt puheenvuorokin. Joskus ohjelma lähti itsestään rönsyilemään yleisön heitellessä kysymyksiä, joihin yritimme parhaamme mukaan vastata. Ne asiakkaamme, jotka halusivat tehdä täyskäännöksen ja antaa elämänsä Kristukselle, vietiin alakertaan. Siellä oli rauhallista keskustella ja rukoilla.

Mike Wave ”Amerikkalainen unelma – Turkulaispojan tie amerikkalaiseen unelmaan” (IBMEDIA 2020), josta lainaus koskien Lake Worthia sivulta 135: ” Suomalainen kahvila sijaitsee Ocean Avenuella. Sen valikoimista löytyy suomalaiseen makuun kaikkea muna-anjovisleivästä hillomunkkiin. ’Paikalliset suomalaiset kutsuvat kahvilaa parlamentiksi, sillä tuttu miesporukka istuu siellä päivittäin puhumassa asiat halki.”

Helena Ewalds, Olav, Fanuelsen, Flemming Jensen, Hansk-Erik Lindström, Ragnheidur Sverrisdottir ”Rajojen yli – Diakoniatyötä Pohjoismaissa” (Suomen Ev. Lut. kirkon kirkkohallituksen julkaisuja 2001), josta lainaus sivulta 56: ”Karlskogan seurakunta päätti avata yökahvila 39:n tiloihin. Kahvilaa pidettiin auki perjantaisin ja lauantaisin. Päätös ei ollut minkään perusteellisen analysoinnin ja pohdinnan tulos. Se oli pikemminkin luonnollinen seuraus tämän seurakunnan diakoniatyön perustuvanlaatuisesta suhtautumisesta: osallistutaan aktiivisesti Karlskogan kehittämiseen, nähdään ja yritetään täyttää uusia tarpeita, ja ollaan paikalla kun tarvitaan. ’Todellisuus tarttui kirkkoon’, sanoo seurakuntadiakoni Britt Rosén, yksi aloitteentekijöistä. Tähän voisi lisätä, että kirkko antoi todellisuuden tarttua siihen. Tarvittiin kohtaamispaikka, joka voisi myötävaikuttaa nuorten kehitykseen, ja oli itsestään selvää, että seurakunta avasi ovensa. Seurakunta halusi tarjota nuorille päihteettömän ympäristön, missä he voivat seurustella, mutta myös positiivisen kontaktin aikuisiin. Yökahvilasta tuli pian hyvin suosittu. Perjantai- ja lauantai-iltaisin ja -öisin monet seurakuntakodin huoneista täyttyivät 13-20-vuotiaista nuorista. Kävijöitä oli iltaa kohden 300-500. He joivat kahvia, juttelivat, kuuntelivat musiikkia ja pelasivat pöytätennistä ja seurapelejä. Joskus joku soitti kitaraa tai pianoa ja moni lauloi. Jotkut auttoivat tarjoilussa. Seurakunta hoiti kahvilatoimintaa oman henkilökuntansa ja vapaaehtoisten avulla.”

Tein 2000-luvun alussa Venäjän Karjalan Lahdenpohjan lastenkoteihin vierailuja tehdessäni pysähdyin muutaman kerran Lappeenrannan Gospel-kahvilaan, jossa toiminta oli välillä käsittääkseni kellon ympäri tapahtuvaa, siellä koin olevan yhteisöllisyyttä, jonne voi poiketa kuuntelemaan lauluja ja tarvittaessa keskustelemaan mieltä painavista asioita, mutta toiminta siellä on jo loppunut. Jatkaessani matkaa Lappeenrannasta Pietariin, niin Pietarissa ja Hatsinassa vierailessani yllätyin siitä, kuinka ammattimaisesti pieni venäläinen seurakunta toteutti näytelmiä ja juhlia asianmukaisine pukuineen osana seurakuntakokouksia, mikä lisäsi seurakunnan sisäistä yhtenäisyyttä yhteisen tekemisen kautta.

Yhteisöllisyydellä varmaan voidaan tarkoittaa sitä, että voimme tuntea olevamme vaikutusympäristössä tärkeitä, tulemme nähdyiksi, kuulluiksi ja tunnemme kuuluvamme joukkoon, eikä mollatuiksi ulkopuoliseksi. Muistan nuoruudestani omakotialueelta, jossa asuimme, kotirouvien seurapiirin, jossa siihen osallistuvat saivat kokea yhteyttä, vertaistukea ja apua, eli monia hyviä asioita, vaikka olivat kovin erilaisista taustoista tulleet tähän yhteisöön, vaikka seurasin tilannetta etäältä. Itse olen saanut olla mukana seurakunnan kotisolutoiminnassa, jossa kokoonnutaan jonkun perheen kotiin kasvamaan kristittyinä kokemalla yhteyttä samalla tavoin kuin nämä kotirouvat seurapiirissään. Intiassa eräässä seurakunnassa vieraillessani sain tutustua paikalliseen seurakuntaan, jonka pastorit vierailivat vuoden aikana noin 2000 kotisolutapaamisessa, jossa ihmiset voivat tulla paremmin kuulluiksi, kohdatuiksi rukouksin ja nähdyiksi, kuin suurissa seurakunnan kokouksissa. Käsittääkseni kummi- ja rippikoulutoiminta on tarkoitettu, että voisi päästä yhteyteen toisten kristittyjen kanssa ystävyyden ja kristinuskon totuuksia oppien.

Kahvila tyyppinen yhteisöllinen toiminta saattaisi pienentää uskosta luopuvien ja seurakunnan toiminnasta poisjäävien määrää, eli opetuslapseuttaa ne, joilla ei ole suhdetta seurakunnan toimintaan, eivätkä tunne seurakunnasta ketään. Myös kahvila ajatukseen sopisi hyvin kristillinen karaoke, jollaisen olen nähnyt toimivan eräässä järvenpääläisessä seurakunnassa, jonne kristillisen karaoken sydämelleen saanut toi laitteet ja osaamisensa luodakseen yhteishenkeä seurakuntaan yhdessä tekemiselle karaokelaulun muodossa. Espanjassa vieraillessani olen laittanut merkille myös siellä perheiden ja sukujen yhteisöllisyyden, eli ollaan riippuvaisia toisistamme hyvässä mielessä.

Stelk miestyöstä

Olen ollut mukana joitakin vuosia Stelk Helsingin miestyössä, josta kerron kannustaakseni tulemaan mukaan toimintaan, vaikka en olekaan liikemies, enkä menestysteologi, vaan vähävarainen eläkeläinen.

Demos Shakarianin, John ja Elizabeth Sherrill ”Maailman onnellisimmat ihmiset” (STELK -Finland ry. 2002), josta lainaus sivulta 97: ”Tohtori Price oli painottanut, että maallikot tulisivat olemaan Jumalan tärkeimpiä kanavia, ei papisto tai teologit tai lahjakkaat saarnaajat, vaan miehet ja naiset, jotka tekivät tavallista työtä tavallisessa maailmassa… Täyden Evankeliumin Liikemiesten Kansainvälinen Liitto… Kokoontumispaikaksi valitsimme Cliftonin kahvion Broadway and Seventh -kadulla… Virallisesti Täyden Evankeliumin Liikemiesten toiminta alkoi viikkoja myöhemmin, kun yhtiöjärjestys allekirjoitettiin ja viisi miestä nimitettiin johtokuntaan… Aloimme pitää aamiaiskokouksia Cliftonilla joka lauantaiaamu. Täytimme tarjottimemme kahvion alakerrassa ja kannoimme ne yläkerran pöytiin. Yläkerrassa rukoilimme ja kerroimme kokemuksiamme. Joskus meillä oli tunnettu puhuja, mutta enimmäkseen toimimme liikemiesten varassa… Sitten heräsi vastustus. Mitä Shakarian yritti tehdä, pastorit alkoivat kysellä saarnatuoleistaan. Aloittaa uuden seurakunnan? Pysykää erossa tuosta yhteisöstä, joka vie miehiä ja rahaa pois seurakunnista… Ostin puoli tuntia radioaikaa joka lauantai aamu ja lähetin osia kokouksista saadakseni laajempaa huomiota… Minä olin kuitenkin toiminut aivan kuin kaikki olisi kiinni minun voimastani, ikään kuin minun henkilökohtaisesti olisi aloitettava tuhat osastoa, joista Oral Roberts oli puhunut. Tietenkään en ollut pystynyt aloittamaan yhden yhtäkään osastoa. ’Herra Jeesus, anna anteeksi.’ … Se kokous ei ollut kovinkaan suuri, mutta se oli riemukkain mitä meillä oli koskaan ollut. Sen kuluessa nimitimme Thomas R. Nickelin uuden lehden päätoimittajaksi ja julkaisijaksi. Lehden nimeksi tulisi Täyden Evankeliumin Liikemiesten Ääni… Hieman uudenvuoden jälkeen saimme puhelun Sioux Fallsista Etelä-Dakotasta. Tommy Hicks soitti eräästä kokoussalista, jossa hän oli juuri ollut puhumassa. ’Demos’, hän sanoi. ’Luulen, että olette saaneet toisen osaston.’ … Samanaikaisesti lauantaiaamun kokoukset Cliftonilla aiheuttivat toisenlaisia ongelmia. Ensimmäisenä vuonna emme saaneet miehiä tulemaan, nyt emme pystyneet pitämään heitä poissa. ’Yläsalissa’ oli istumapaikat neljällesadalle ihmiselle, ja me yritimme joka viikko saada sinne sopimaan viisi- tai kuusisataa.”

Demos Shakarian syntyi 21. heinäkuuta 1913 Downey, Los Angeles, California, USA, kuoli 23. heinäkuuta 1993 Downey, Los Angeles, California, USA oli Full Gospel Business Men’s Fellowship International perustaja. Demos Shakarian esitti maallikkojen miestyöidean idean Oral Robertsille vuoden 1951 Los Angelesin Robertsin ristiretkellä. Oral Roberts puhui Shakarianin ensimmäisessä kahvilakokouksessa. Järjestön ajatus oli kannustamaan miehiä osallistumaan tarjoamalla liikemiehille mahdollisuutta kahviloissa järjestää keskusteluja uskon asioista. Suunnitelmaa tuki Oral Roberts. 1970-luvun loppuun mennessä Demos Shakarian johti 1 700 FGBMFI:n osastoa 66 maassa, aikakauslehteä Voice, jota painettiin 500 000 kappaletta kuukaudessa, sekä televisio-ohjelmaa, jota hän isännöi Good News nimellä, jota lähetettiin yli 300 asemalla. Parhaimmillaan ja Shakarianin johdolla FGBMFI:llä oli osastoja yli 190 maassa, myös Suomessa. Ensimmäinen yritys aloittaa Stelk toiminta Suomessa tapahtui 1970-luvulla. STELKin toiminta vakiintui kuitenkin vasta vuonna 1980-luvulla. 1990-luvulla Stelk-Finland ry:n pitkäaikaisena hallituksen puheenjohtajana toimi Pertti Jotuni, joka liittyi toimintaan 1980-luvun lopulla. Vuonna 2007 hallituksen puheenjohtajana toimii Tarmo Mäyränen. Vuonna 2009 Stelk-osastoja toimi 14 paikkakunnalla. Järjestön suomenkielinen lehti on myös nimeltään Voice ja ilmestyy muutaman kerran vuodessa.

Michael Harper ”Niin kuin alussa” (Ristin Voitto 1971), josta lainaus sivulta 91: ”Lukuisia vuosia ennen Azusa Streetin kokouksia oli Balkanin ja Venäjän eri osissa puhjennut monia herätyksiä. Niiden aikana oli esiintynyt kielilläpuhuista ja profetoimista, ja muidenkin Pyhän Hengen lahjojen oli nähty toimivan. Vuonna 1855 muuan yksitoistavuotias oppimaton venäläinen poika, joka asui Armeniassa, koki jotain sangen epätavallista. Hän oli noin viikon ajan Jumalan voiman alla ja kirjoitti ennustuksia tulevista tapahtumista. Hän piirsi kuvia, karttoja ja taulukoita, jotka ennustivat suurta sotaa ja turkkilaisten hyökkäystä Armeniaan. Poika varoitti kristittyjä sanoen, että heidät tapettaisiin, elleivät he lähtisi Armeniasta ja matkustaisi meren yli toiseen maahan. Kartat paljastivat, että tämä maa oli Amerikka… Kara Kalan kaupungissa asui presbyteeriperhe nimeltä Shakarian. Tämä perhe oli ensimmäisten helluntaikokemuksen saaneiden joukossa. Pariskunta suri sitä, ettei heillä ollut poikaa. Vuoden 1891 toukokuussa kävi isosetä perheessä vierailulla, ja kun hän eräänä päivänä istui lukemassa Raamattua, hän sai äkkiä innoituksen. Hän ponnahti seisomaan ja kiiruhti sanomaan rouva Shakarianille: ’Jumala on kuullut sinun rukouksesi. Vuoden kuluttua olet oleva pojan äiti.’ Tasan vuotta myöhemmin toukokuun 25. päivänä vuonna 1892 syntyi poika, ja tietysti hän sai nimen Isaac, sillä hän oli lupausten lapsi niin kuin Aabrahamin poikakin. Vuonna 1900 sama oppimaton talonpoika, joka oli jo yli viisikymmenvuotias, alkoi puhua uudelleen ystävilleen ja naapureilleen. Hän varoitti heitä siitä, että aika, jolloin oudot profetiat kävisivät toteen, lähestyi… Viisi vuotta myöhemmin Shakarianit pakkasivat tavaransa, myivät maansa ja lähtivät Kara Kalasta asettuakseen väliaikaisesti Los Angelesiin. Helluntailaisten äkillisen joukkoevakkomatkojen on täytynyt huvittaa epäilleväisiä maanmiehiä, mutta vuoteen 1912 mennessä viimeinenkin helluntailaisperhe oli lähtenyt – juuri vähän ennen kuin ennustukset alkoivat toteutua. Kun ensimmäinen maailmansota puhkesi 1914, turkkilaiset tunkeutuivat Armeniaan ja yli kolme miljoonaa armenialaista tapettiin, Kara Kalan asukkaat mukaan luettuina… Eräänä päivänä herra Demos Shakarian, Isaacin isä, lähti kävelylle kaupunkiin kahden ystävänsä kanssa. Rupatellessaan he sattuivat kulkemaan Azusa Streetin ohi ja kuulemaan oudon tuttua ääntä vanhasta, ränsistyneestä puutalosta. Kurkistaessaan sisälle he olivat hämmästyneitä, kun joutuivat hyvin samantapaiseen jumalanpalveluksen todistajiksi kuin mihin he olivat Armeniassa tottuneet… Nyt kertomus siirtyy Isaacin poikaan Demosiin, joka oli saanut nimensä isoisän mukaan. Hän näytti päinvastoin kuin isänsä sotkevan kaikki liikeasiansa.”

Granville ”Oral” Roberts syntyi 24. tammikuuta 1918, kuoli 15. joulukuuta 2009, oli yhdysvaltalainen evankelista. Roberts syntyi Pontotocin piirikunnassa Oklahomassa. Hänen äitinsä oli osaksi cherokee intiaani. Roberts opiskeli Oklahoma Baptist Universityssä sekä Phillips Universityssä. Robertsista tuli tunnettu televisioevankelista, ja hän myös julkaisi toistasataa kirjaa. Niiden joukkoon kuuluu omaelämäkerta Expect a Miracle. Hän perusti Oral Roberts Evangelistic Associationin ja vuonna 1963 Oral Robertsin yliopiston Tulsaan. Osana Oral Roberts Evangelistic Associationia toimii lisäksi Abundant Life Prayer Group.

Tommy Hicks on saattanut olla ensimmäinen FGBMFI/Stelk-mies 1950-luvun puolivälissä Suomessa, sillä hänen kokoukset olivat Helsingissä, koska Gideon-veljien toimesta toteutunut. Helsingin Kaisaniemen suuri kenttä rautatieaseman vierestä vuokrattiin kokouksia varten. Helsingin Kaisaniemen urheilukentällä Tommy Hicksin piti kokoussarjan elo-syyskuun vaihteessa 1955 teemalla ”Jumalan valtakunta on lähellä”, jossa tuhansia Suomalaisia tuli Kristuksen luokse. Päivälehdet antoivat kokousselostuksille palstatilaa. Arviolta noin 200.000 kuulijaa on laskettu osallistuneen yhdentoista päivän aikana kokouksiin. Kokoussarjan huippukohta oli Senaatintorin kokous josta 15.000 henkeä marssi Senaatintorilta Kaisaniemeen Pelastusarmeijan soittokunnan tahdittamana.

Frederick K. C. Price syntyi 3. tammikuuta 1932, kuoli 12. helmikuuta 2021 oli amerikkalainen evankelista ja kirjailija, joka oli Etelä-Los Angelesissa Kaliforniassa sijaitsevan Crenshaw Christian Centerin (CCC) perustaja ja pastori. Hänet tunnettiin Ever Increasing Faith ministeries -lähetyksestään, joka esitettiin viikoittain televisiossa ja radiossa. Price syntyi vuonna 1932 Santa Monicassa, Kaliforniassa, Los Angelesin esikaupunkialueella. Winifredin ja Frederick Pricen vanhin poika, joka omisti vahtimestaripalvelun Länsi-Los Angelesissa. Myöhemmin hän sai kunniakirjan Rhema Bible Training Centeristä (1976) ja jumalallisuuden kunniatohtorin tutkinnon Oral Robertsin yliopistosta.

Kenneth E. Hagin syntyi 20. elokuuta 1917 McKinney, Texas, Yhdysvallat, kuoli 19. syyskuuta 2003 Tulsassa, Oklahomassa Yhdysvalloissa oli yhdysvaltalainen karismaatikko ja helluntaisaarnaaja, jota pidetään Uskon sana Word of Faith Rhema liikkeen perustajana. Vuonna 1935 Kenneth Hagin toimi pienen baptistikirkon pastorina Texasin Rolandissa. Hagin sai vuonna 1937 20-vuotiaana Assemlies of God -seurakunnan saarnaluvan, ja siitä lähtien hän toimi 12 vuoden ajan Assemblies of God -seurakunnissa pastorina. Vuoden 1949 maaliskuusta alkaen Hagin oli kiertelevä saarnamies, ja vuodesta 1951 alkaen Kenneth Hagin toimi Täyden evankeliumin eli Full Gospel Business Men’s Fellowshipin International -järjestössä. Hagin perusti vuonna 1974 Oklahoman osavaltioon Tulsan kaupunkiin Rhema Bible Institute -raamattukoulun.

Pertti Anton Elias Jotuni syntyi 16. toukokuuta 1931 Helsinki, kuoli 19. tammikuuta 2007 Espoo oli suomalainen tiedetoimittaja. Koulutukseltaan hän oli diplomi-insinööri ja suuntaukseltaan matemaatikko. Jotuni työskenteli uransa alussa Teknillisen Aikauslehden päätoimittajan apulaisena ja Insinööriuutisten päätoimittajana.^. Vuonna 1964 hän siirtyi tiedetoimittajaksi Uuteen Suomeen ja toimi sittemmin vapaana toimittajana. 1960-luvulla Jotuni oli yksi ensimmäisistä informaatiotekniikan kansantajuistajista. Apollo-avaruuslentojen aikaan 1969–1972 hän teki radio- ja televisioselostuksia Yleisradioille televisio-ohjelmaan Kuustudio, sekä juonsi television valtavat katsojamäärät saaneet kuulentoja käsittelevät paneelikeskustelut.

Martti Issakainen on STELK:in (Suomen Täyden Evankeliumin Liikemiehet) nykyinen puheenjohtajana jo yhdettätoista vuotta. Hän on myös Venäjän Luostarien Ystävät ry:n puheenjohtaja ja Helsingin Raamattukoulun Miesfoorumissa mentorina. Hän toimii etupäässä Pohjoismaissa, ja asuu sekä Suomessa että Tanskassa. Lisäksi hän toimii osa-aikaisena seniorikonsulttina omassa yrityksessään.
Martti on julkaissut EU:iin liittyvän kirjan Euroalueen joutsenlaulu, sekä toimittanut Radio Deissä joku vuosi sitten ohjelmasarjaa Todistajien ketju. Hän on toimittanut Lähiradiossa ohjelmaa ”Martin aamuvartti”. Katso lisätietoja TV7:sta
https://www.tv7.fi/arkki/isannan-poydassa/vieraana-martti-issakainen_p70047/

Yhteiskristillinen Stelk miestyöjärjestön tarkoitus suomessa on tukea seurakuntia järjestämällä miehille kokoontumisia omakustanteisten ruokailun ja kesktelujen merkeissä, jossa arvostetaan kaikkia läsnäolijoita taustoistaan huolimatta, sekä kannustetaan menemään elämässä eteenpäin, varsinkin uskonasioiden ja Jumalan tuntemisen suhteen. Stelk-järjestöön voi liittyä myös jäseneksi paikalliseen yhdistykseen, mutta muutenkin voi osallistua toimintaan. Ensisijainen tarkoitus on, että jäsenet ovat liikemiehiä, joilla on resursseja pyörittää Stelk-toimintaa, eikä ole tarvetta kerätä varoja toiminnan pyörittämiseen, kuin jäsenmaksuilla. Stelk-työ on myös vapaaehtoistyötä. Tämä miestyö ei vie seurakunnilta jäseniä, vaan päinvastoin, sillä sitä kautta tulee seurakuntiin uusia jäseniä, koska järjestö ei ole seurakunta. Stelk järjestössä pidetään tärkeänä kokouksiin osallistuvia ohjata käymään omassa seurakunnassa ja seurakunnassa pysymiseen, sekä seurakunnan rakentamiseen omalla panoksellaan. Stelk kokoukset järjestetään ravintoloissa tai kahviloissa, joka on sopivalla paikalla, sekä joissa on sopiva paikka kokoontua esim. kabinetti. Stelk-kokouksen kutsuja huolehtii kutsujen lähettämisestä, sekä valmistaa alustuspuheen kokoontumisen tulleiden keskusteluja varten, jos ei ole vierailevaa puhujaa. Koollekutsuja huolehtii, että kaikki esittelevät itsensä ja johtaa keskusteluija jakamalla puheenvuoroja, sekä pitää huolen ettei politikoida jne. Rukouspalvelu kuuluu sitä tarvitseville. Katso Stelkin Voice-lehteä:
https://www.stelk.fi/wp-content/uploads/2022/03/VOICE1_22_kevyt.pdf

Kahvilatyötä

Tass Saada ”Taistelin Arafatin joukoissa: PLO:n tarkka-ampujan tie uuteen elämään” (Perussanoma Oy 2018), josta lainaus sivulta 159: ”Minulle avautui tilaisuus avata pieni kahvila historialliseen rakennukseen, joka sijaitsi Kansas Cityn keskustassa vastapäätä liittovaltion oikeustaloa. Siellä tarjottaisiin piirakoita, voisarvia, voileipiä ja muuta vastaavaa vain aamiaiseksi ja lounaaksi. Karen ja minä rukoilimme asian puolesta ja tunsimme, että Jumala näytti meille vihreää valoa. Annoimme kahvilalle nimen ’Cafe Demi-Tass’ pienen espressokupin mukaan… Omistimme sen Herran käyttöön, ja siitä tuli eräänlainen evankelioiva työmuoto… Aloimme tarjota kahvilassa esirukouspalvelua, joka kosketti ja rohkaisi monia ihmisiä.” Aikanaan Tass Saada myi kahvilansa ja sai siitä sen mitä oli pyytänyt.

Loren Cunningham ja Janice Rogers ”Oletko se todella sinä, Jumala? – Kirja Jumalan äänen kuulemisesta” (YWAM Kustannus Oy 2013), josta lainaus sivulta 98: ”pysähdyimme Pink Pussycat -yökerhon viereen. Kristillinen kahvila, jota käytimme päämajanamme, oli kerhon naapurissa. Purimme autosta laatikot, joissa melkein kuivat lehtiset olivat. Veimme ne alakerran punamustaksi maalattuun saliin, jossa kadun ihmisille tarjottiin ilmaista kahvia ja edullisia voileipiä. Sisään tuli nuoria muutaman hengen ryhmissä, kunnes paikalla oli 30 ihmistä. Katselin kapeisiin muotihousuihin pukeutuneita teini-ikäisiä poikia ja minihameisia tyttöjä viimeisen huudon mukaisissa kengissään.”

Inkeri Numminen ”Arvo Ylpön vuosisata” (WSOY 1987), josta lainaus sivulta 90: ”Suomeen oli jo 1900-luvun vaihteessa alettu levittää osuustoiminta-aatetta periaatteina taloudellinen yhteistoiminta, itsemääräämisoikeus ja omatoimisuus. Osuustoiminnalla nähtiin olevan ihmisiä yhdistävä, ei erottava vaikutus. Ensimmäisiä osuuskauppoja oli perustettu jo 1800-luvun loppupuolella. Suomessa osuustoiminta-aate oikein roihusi. Intomieliset osuustoimintaihmiset olivat dosentti Hannes Gebhardin johdolla jo vuonna 1899 perustaneet Pellervo-seuran. Jo seuraavana vuonna se oli alkanut julkaista omaa lehteä… Vuonna 1905 oli Helsingissä perustettu osuusliike Elanto, sen jäsenistö koostui kaikista kansalaispiireistä. Vuonna 1908 osuusliike oli avannut ensimmäisen halpahintaisen ja siistin kahvilan Helsingin Mikonkadun varrella. Alusta lähtien se oli saavuttanut suuren suosion. Kahvilassa viihtyivät opiskelijat, taiteilijat ja virkamiehet… Kahvilassa saattoi lukea päivän sanomalehden kun sinne Työmiehen ja Hufvudstadsbladetin lisäksi tuli Helsingin Sanomat ja Uusi Suometar. Kahvila oli suosittu keskustelupaikkana.”

Olen vieraillut Israelin Tel Avivissa, jossa oli evankeliointijärjestö perustanut hotellin (ovat jo luopuneet hotellin pidosta), joka normaalin hotellitoiminnan lisäksi on mahdollistanut tälle järjestölle toimintakeskuksen heidän palvelutyölleen, kuten TV-studiot, kokoontumistilat jne. Tämä järjestö keräsi maailmanlaajuisesti varoja tälle hankkeelle. Tähän liittyen Raamatussa Paavalin Roomalaiskirjeessä luvusta 16:23 lainaus: ”Gaius, minun ja koko seurakunnan majanantaja, tervehtii teitä. Erastus, kaupungin rahainhoitaja, ja veli Kvartus tervehtivät teitä.”

Samuli Sirén ”Elämästä on kysymys” (Omakustanne 2017), josta lainaus sivulta 15: ”Eräässä seurakunnassa oli pysähdytty paikoilleen. Siellä ei koettu ’että he kaikki olisivat yhtä’, seurakunnan yhteys piti etsiä seurakunnan jäsenluettelosta. Kerran kuussa oli virallinen seurakuntakokous, mutta vain hyvin pieni joukko vaivautui kuuntelemaan virallisia asioita ja keskustelemaan niistä. Seurakunnan vastuuhenkilöt kantoivat huolta tilanteesta, ja he muuttivat kokouksen sisältöä. Ennen asioitten käsittelyä järjestettiin kahvitarjoilu, jonka aikana seurakuntalaiset saivat vaihtaa kuulumisia ja tutustua toisiinsa. Kahvittelu antoi luontevan mahdollisuuden olla yhdessä, mistä sitten seurasi myös yhteyden kokemista. Perheellisiä kehotettiin tuomaan myös lapset mukaan. Kun kahvit oli juotu ja kuulumiset kerrottu, laulettiin reipas ja tuttu ylistyshenkinen yhteislaulu. Tilaisuuden virallista osuutta ei menty jatkamaan ison salin puolelle vaan asioitten käsittelyä jatkettiin kahvipöytien äärellä. Lapsille jaettiin piirustuslehtiöitä ja värikynät… Viralliset asiat hoidettiin etukäteen niin valmiiksi, ettei niitten käsittelyssä tarvinnut turhaa jahkailla… Seurakunta kadottaa valtavan suuren voimavaransa, jos sen sisälle muodostuu ylipääsemättömien muurien jakamia ryhmittymiä. Tehtävät ovat erilaisia, ja henkilökohtaiselle ystävyyssuhteillekin täytyy olla tilaa, mutta yhteyttä ei olisi missään varaa kadottaa. On tappio, jos lapset ja nuoret, keski-iän kypsyneet, vanhukset, oppineet, musikaaliset, rikkaat ja köyhät lokeroituvat omaan soppeensa. Vielä voi löytyä väliinputoajia, jotka eivät tunne sopivansa mihinkään lohkoon… Pirstaloituneessa seurakunnassa kanssakäyminen ja sisäisen yhteyden tunteminen eri ryhmään kuuluvan kanssa voi tuntua jopa mahdottomalta… Mutta jos todellisen elämän kokeminen Kristuksessa tulee tärkeimmäksi hengellisen elämän perustaksi, se kaataa raja-aidat, ja voidaan kokea apostolisen ajan keskinäisen yhteyden väkevää voimaa. Silloin myös erilaiset ihmissuhteet ovat rikastuttavia eivätkä erottavia tekijöitä.”

Yhteisöllisyyttä voi tarkastella monella tavoin, kuten Egyptissä 300-luvulla on ilmeisesti alkaneet luostarit, mutta myös Syyrian alueilla lama ja yhteiskunnallinen sorto saivat yhä useammat vetäytymään autiomaahan erakoiksi ja sitä kautta syntymään luostariyhteisöjä. Erakot ovat muodostaneet jumalanpalvelusyhteisöjä, ja alkoi syntyä suurempia erakkoyhdyskuntia. Pakomiosta (k. 346) pidetään varsinaisen luostarilaitoksen isänä, sillä hän organisoi ja perusti askeettiyhteisön tradition mukaan vuonna 325. Munkkien tehtävänä olivat maanviljely, jumalanpalvelukset, rukous, raamatunluku ja mietiskely. Alkuaikoina munkit saivat yleensä pitää omaisuutensa ja jatkaa elämistään vaimonsa kanssa. Ensimmäisen luostarisäännön kehitti Basileios Suuri (k. 379). Basileioksen säännön mukaan: luostarit ovat piispan alaisuudessa. Luostarien tehtäviksi tulivat hartaus, laupeudentyö ja teologinen tutkimus. Luostariin tuleva sitoutuu omaisuudettomuuteen, naimattomuuteen sekä kuuliaisuuteen luostarinsa johtajalle. Lännessä luostarijärjestelmä oli pitkään riippuvainen Rooman valtakunnan itäosista tulleista vaikutteista; Basileios Suuren luostarisäännöstä oman versionsa kehitti muun muassa Augustinus, kun taas erityisesti Johannes Cassaianus levitti luostarijärjestelmää egyptiläisten esikuvien mukaisena nykyisen Etelä-Ranskan alueelle. Samaan perustaan nojaa lännessä sittemmin suurimman vaikutusvallan saanut Benedictus Nursialaisen (480-543) luostarisääntö. Säännöt määräsivät luostareita korostamaan käytännön työtä (”Rukoile ja tee työtä” – ”Ora et labora”). Luostarien tehtäviksi tulivatkin laupeudentyö ja sivistys.

Stanley Sjöberg ”Näin toimii usko” (Lähetysnuoret ry. 1983), josta lainaus 60: ”On olemassa kristittyjä seurakuntamalleja, jotka yksinkertaisesti ovat luomassa kollektiivista yksinäisyyttä. Mutta nykyään ollaan palaamassa alkuperäiseen yhteysmuotoon pienryhmien muodossa, jotka täydentävät suuria jumalanpalveluksia. Niissä voidaan keskustella, rukoilla henkilökohtaisella tasolla, kertoa kokemuksia ja ylläpitää luovaa yhteyttä. Kristittyjen yhteys merkitsee sitä, että jokainen yksilö uskova panee täyden panoksensa asiaan. Tullessamme Jumalan luo meidän tulee antaa jotain itsestämme saadaksemme osamme Herran siunauksesta. Samalla tavoin meidän täytyy tulla seurakuntayhteyteen sellaisella mielellä, että tahdomme itse olla antamassa, ottamassa vastuuta, avaamassa keskustelua ym. Silloin tulee yhteydestä sekä itsellemme että muille rikastuttava. Saamme olla muille siunaukseksi.”

Seurakuntien kotisolujen voidaan ajatella olevan myös yhteisöllisiä kahvilakeitaita, joissa yhteys rakentuu kanssaihmisiin keskustelujen myötä kahvikupin äärellä.  Markku Vuorinen ”Kai Antturi – Rakentaja” (aikamedia 2008), josta lainaus sivulta 229: ”Oli löydettävä uusia ratkaisuja, miten hoitaa yhä kasvavaa seurakuntaa. Tässä järjestelyvaiheessa korealainen Yonggi Cho vieraili Kain ja seurakunnan kutsumana ensi kerran Suomessa. Seminaarissa, joka järjestettiin seurakuntien työntekijöille, hän kertoi solutoiminnasta, jota he seurakunnassaan toteuttivat. Heidän koko seurakuntatoimintansa oli rakennettu kotisoluperiaatteelle, ja se oli poistanut kasvun esteet. Seurakunta oli alkanut kasvaa ja kasvoi ajan kanssa maailman suurimmaksi paikallisseurakunnaksi. Hänen Suomen-vierailunsa jälkeen ryhmä suomalaisia saarnaajia vieraili Yonggi Chon kutsumana Soulissa ja sai tutustua seurakunnan toimintaan… Näkemämme solutoiminta innosti meitä ja pidimme palattuamme seurakunnissa soluseminaareja, joiden tarkoitus oli innostaa seurakuntia solutyöhön… Hyvin pian oli seurakunnassa 150 toimivaa kotisolua, jotka muodostivat opetus- ja sielunhoitopaikan, ollen samalla evankelioivia yksikköjä koko seurakunnan työalueella.”

Opinnäytetöitä:

Johanna Nurminen ”Hyvinkäälle perustettavan kahvilan menestystekijät yrityksen perustamisvaiheessa” (Lahden ammattikorkeakoulu, Opinnäytetyö 2015)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/95653/Nurminen_Johanna.pdf;jsessionid=DDD115BD7F12234E6C0859E9DABB7E35?sequence=1

Henna Hakamäki ”KAHVILAN PERUSTAMINEN – Café Volume” (Tampereen ammattikorkeakoulu, opinnäytetyö 2022)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/783286/Hakamaki_Henna.pdf?sequence=2

Emilia Liikkanen ” Yrityksen perustamisprosessi ja liiketoimintasuunnitelma, case: Coffee & Sandwich Bar” (Saimaan ammattikorkeakoulu, Opinnäytetyö 2013)
https://core.ac.uk/download/38097858.pdf

Börje Ölander ”Solutoimintaa Kristillisten kotisolujen toiminta ja osallistujien kokemukset neljässä helsinkiläisessä seurakunnassa” (Käytännöllinen teologia Maisteritutkielma 2020)
https://helda.helsinki.fi/server/api/core/bitstreams/72dcde35-3b85-4181-8024-d99136a9d9f1/content

Toni Karilainen ”ETSIVÄ MIESTYÖ – Etsivän miestyön mallintaminen ja toiminnan kehittäminen miesten löytämiseksi Miesten Kansalaistalo Mattilan toimintaan” (Tampereen ammattikorkeakoulu, OPINNÄYTETYÖ 2019)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/262030/Karilainen_Toni.pdf?sequence=2&isAllowed=y

Kirjallisuutta ja lähteitä:

Sirpa Törmä ”Solunjohtajan käsikirja” (2019)
Jari Sinkkonen ”Kiintymyssuhteet elämänkaaressa” (Duodecim 2018)
Terhi Paananen, Hans Tuominen ”Aarre – Isosen kirja” (2014)
Merja Koivula ”Lasten yhteisöllisyys ja yhteisöllinen oppiminen päiväkodissa” (Jyväskylän yliopisto 2010)
Eero Balk ja Tapani Kärkkäinen ”Kadonnutta kahvilaa etsimässä” (Otava 2000)
Michael Harper ”Niin kuin alussa” (Ristin Voitto 1971)

Munkki Serafim ”Araratista itään – Kaksitoista avainta kauneuden ja kärsimyksen Armeniaan” (Kirjapaja 2007)
Wikipedia

Linkkejä:

Majataloillat

https://www.stelk.fi/ (Stelkin miestyö)

https://fi.wikipedia.org/wiki/Demos_Shakarian (Demos Shakarian miestyöjärjestön perustaja)
https://www.fgbmfi.org/ (Kansainvälinen miestyö)
https://www.mummonkammari.fi/sivustot/mummon_kammari
https://www.hel.fi/static/rakvv/ohjeet/Ravintola_kahvila.pdf
https://www.geni.com/people/Demos-Shakarian/6000000011842278290 Demos Shakarian Geni.com