Olen eläkeläinen ja koko elämäni ajan olen toiminut kirjapainoalan eri ammateissa ja tehtävissä kirjapainoalan yrityksissä Helsingissä. Painajaksi valmistuin 1974 Käpylän ammattikoulusta. Kirjapainoalan teknikoksi valmistuin vuonna 1985 Helsingin teknillisestä koulusta. Olen toiminut vuodesta 1990 painoviestintäalan opettajana Porvoossa ja Helsingissä, myöhemmin media-alan opettajana. Jyväskylässä pätevöidyin ammatillisessa opettajakorkeakoulussa ammattikoulun opettajan tehtäviin valmistuttuani sieltä 1994 keväällä.
Sain sydämelleni 2000-luvun alussa selvittää isäni ja äitini suvun vaiheita Pohjanmaan Tyrnävällä, joka sijaitsee lähellä Oulua. Vanhempani muuttivat maaseudulta, eli isäni Tyrnävältä ja äitini Ilomantsista Helsinkiin 1950-luvun alussa, jossa perustivat perheen, mutta he olivat juurettomia ja sukuyhteydet katkesivat eivätkä pystyneet siirtämään sukutietoutta eteenpäin lapsilleen.
Isäni Veikon veli, eli Toivo-setä Rovaniemeltä kertoi myöhemmin ennen kuolemaansa Mattilan suvun vaiheista Tyrnävällä ja Alavudella. Sukumme isoisänisä Matti Mikander (s. 12.12.1862) oli ottanut perheelleen uudeksi sukunimekseen Mattila sukunimen vuonna 1906, vaikka se on erittäinen yleinen Suomessa. Matti Mikander oli ollut Tyrnävällä Paavolan tilalla palstatilallinen, kun muutti sukunimensä Mikanderin Mattilaksi 1906. Sukunimi Mikander oli tullut käyttöön taas siksi, kun Matti Matinpoika Mikanderin (s. 12.12.1862, k. 21.11.1943) isä oli Matti Heikinpoika Matilainen (s. 1810, k. 23.5.1879) oli veljensä Heikin kanssa menneet Tyrnävältä Ouluun nikkarin oppiin. Matti ja Heikki Matilaisen isä oli taas Heikki Matinpoika Matilainen-Mällinen * 16.11.1785, Tyrnävä, Tyrnävä † 02.04.1855 (69v), Tyrnävä, jonka Isä oli Matti Mällinen ja äiti Vappu.
Heikki Matinpoika Matilainen mainitaan Limingan Tyrnävän kylän talon numero 52 isäntänä ainakin vuosien 1815-1825 henkikirjoissa. Talossa asui tuolloin isännän lisäksi vaimo ja kolme ala-ikäistä lasta, muutama renki ja piika. Vuoden 1835 henkikirjassa isäntänä talossa on Juho Juhonpoika ja Heikki vaimoineen on Tyrnävän rippikirjassa tilattomana.
Heikki Matilainen, vuodesta 1839 Heikki Mikander, syntyi 1814 Limingan pitäjän Tyrnävän kylässä Heikki Matinpoika Matilaisen (s. 16.11.1785, k. 2.4.1855) ja Riitan (s.15.7.1786, k.28.1.1836) poikana. Heikki Matilainen vanhempi hallinnoi Matilaisen kruununtilaa 1830-luvun alkuun, jolloin toistaiseksi tuntemattomasta syystä menetti talon hallinnan. Heikki Matilainen vanhempi oli syntyjään Mällisen talosta ja oli talon viidestä lapsesta toiseksi nuorin.
Matilaisen veljekset, Matti (s. 1810) ja Heikki (s. 1814) muuttivat pian talon menetyksen jälkeen Ouluun 1833 nikkarin oppiin. Vanhempi veli palasi 1837 Tyrnävälle nikkarinkisällinä ja nuorempi veli Heikki otti v. 1839 muuttokirjan Pietariin. Vietettyään Pietarissa reilun vuoden, muutti Heikki sieltä Savonlinnaan (muuttokirja 21.7.1841) Molemmat pojat olivat ottaneet tässä vaiheessa Mikander-nimen.
Heikki Mikander (s. 4.7.1814) oli sukuhaaran ensimmäinen Mikander-nimeä kantava yhdessä veljensä Matin kanssa. Savonlinnassa asui 1800-luvun puolivälissä muitakin Mikandereja kuten Johan Gottlieb Mikander, mutta näillä ei ole sukuyhteyttä Heikki Mikanderiin.
Ote Savonlinna-lehdestä 49/1890, koskien Heikki Mikanderia:
”Kaupunkimme arwoisa ja ijäkäs palvelia muutti maallisen majansa tiistai-iltana kello 11 sairastettuaan ainoastaan lyhyemmän ajan.
Vainaja oli syntynyt Pohjanmaalla 1813 ja oli siis nyt eron hetkellänsä oli 76-wuotias. Kaupunkimme palveliaksi otettiin hän wuonna 1844 ukko Lawonius wainaajan sairaana ollessa wiran toimittajaksi ja sitten wakinaiseksi. Minä siitä saakka, ummelleen siis 46 wuotta, on hän harwinaisella uutteruudella ja uskollisuudella hoitanut hänelle uskottua wirkaa. Wuonna 1879 annettiin hänelle pronssi-metali napinläwessä kannettawaksi kunnioitukseksi pitkällisestä palweluksestansa.
Rauha uskollisen työmiehen tomulle!” (Lähde: Marjaana Kauppinen ja Juha Kärki 2003)
Varhaisin suvussa tunnettu sukunimi ja talonnimi on Mällinen. Sukunimien alkuperän tiedon mukaan Mällinen sukunimi oli muotoutunut Pohjois-Saksalaisesta Melleke kaupungin nimestä, sillä sieltä saksalaiset esi-isäni olivat tulleet Suomeen. Hans Mällinen, s. 1665 Tyrnävä. Puoliso, vihitty 1688 Oulu Anna Mällinen, s. 1670 Tyrnävä. Tämän vahvistaa DNA testit.
Ennen vanhin poika peri maatilan, jolloin nuoremmat jäi rengeiksi taikka löysivät tulevaisuutensa uudelta maatilalta, minkä vuoksi joistakin Mällisistä tuli Matilaisia, myöhemmin Matti Mikander työskenteli käsityöläisenä mäkituvassa Tyrnävällä.
Tyrnävän Mällisen talossa on ollut ruotujen ylläpitämä sotilastorppa. Ruotusotilaat on mainittu kirkonkirjoissa. Ruotujakolaitos oli kuningas Kaarle XI:n Ruotsissa ja Suomessa 1680-luvulla aloittama ja toimeenpanema sotalaitoksen uudistus. Maatiloista muodostettiin 2–6 talon ryhmiä, ruotuja, jotka kukin joutuivat kustantamaan yhden sotilaan varusteineen ja aseineen. Ruotu järjesti palvelusajaksi sotilaalle myös torpan ja palan viljelysmaata. Ruotusotamiehen perhe sai elantonsa tämän torpan maasta ja kotieläimistä.
Isoisäni Jaakko Aleksanteri Mattila e. Mikanderin vaimo Hulda os. Manninen tuli siskonsa Liisan kanssa Alavudelta Tyrnävän Ylitaloon piikomaan. Liisa palasi takaisin Alavudelle, jossa avioitui Rafael Naaralan (s. 20.2.1906 Alavus) kanssa. Liisan sisko Hulda avioitui Tyrnävältä kotoisin olleen Jaakko Mattilan kanssa ja perustivat perheen Tyrnävän Keeterin kankaalle kansalaissodan jälkeen.
Ouluun oli jo 1800-luvun lopussa rantautunut työväenaate, jonka perhe omaksui omakseen. Työväenaate johti isoisäni ja veljensä Juhon punakaartiin kansalaissodan aikoihin. Juho (John) Mattila pääsi pakenemaan pidätystään Ruotsin ja Norjan kautta Yhdysvaltoihin New Yorkiin, josta Portlandiin Oregoniin metsätöihin. Kansalaissota jakoi perheitä, kuten Matti Mattilan perheen, sillä vaarini Jaakko Mattila katsoi, ettei Kemissä asuva siskonsa Anna Pauliina Pietilä os. Mattila ollut enää hänen siskonsa, koska oli valkoisen puolella kansalaissodassa. Tämän vuoksi vaarini lapsetkaan eivät tienneet tädistä ja hänen pojastaan mitään.
Isoisäni Jaakko Mattilan veli Juho ”Jussi” Mattila muutti Amerikkaan 1918 metsätöihin paettuaan Oulun kansalaissodan taisteluista 1918. Juho saapui Ellis Islandiin 18.2.1918 noin 26 vuoden iässä naimattomana. Laivan nimi oli Bergensfjord, joka lähti Kristiania Akershusista Norjasta. Tämä laiva oli rakennettu Norjan ja Amerikan linjalle 1913. Laiva myytiin Home Linjalle Panaman lipun alle 1946 ja laiva nimettiin Argentiinaksi. Tämän jälkeen laiva myytiin Zim Linjalle Israeliin 1953 ja laiva nimettiin Jerusalemiksi ja laiva nimettiin Aliya:ksi 1957. Lopulta laiva romutettiin Italiassa 1959. Laivassa oli 1200 paikkaa matkustajille niin, että 100 ensimmäisessä luokassa, 250 toisessa luokassa ja kolmannessa luokassa 850 paikkaa. Jussi oli ilmoittanut maahantuloasiakirjoihin, että hänellä on ystävä Fiina Hankanen 228 E. 67 str. New York ja A. Nikander 335,5 Granite St. Quincy Massachusetts. Jussi oli liittynyt United Finnish Kaleva Brothers & Sisters Lodge #23 Portlandissa Oregonissa kesäkuun 17. 1953 ja hän asui vaimonsa Hadyn kanssa 3404 N Minnesota Avenuella. Portlandiin Jussi oli muuttanut Quincy:n Massachusettsta. Hady oli liittynyt Yhdistyneisiin Suomi Kalevalan Veljiin ja Sisariin samana päivänä kuin Jussi. Hady on merkitty kotiäidiksi ja hän on syntynyt Pattijoella Raahessa Suomessa 25.10.1893 (Nämä tiedot on saatu Amerikkalaiselta sukuseuralta).
John Mattila lähetti Yhdysvalloista kirjeitä sukulaisilleen, joita tässä on muutama:
John Mattila Heinäkuu 24 1948
3404N Minnesota Ave. Portland 12 ORE U.S.A.
Tervehdin Siskonia Anni (Pietilä os. Mattila) ja Perhettäsi. Oli kerrassaan odottamain yllätys, kun sain kirjeen sinulta Anni sisko. En voi sanoilla kuvata sitä liikutusta pakkaa käsi vapiseen. Olen elänyt täällä yksinäni tietämättä mitään minun omaisistani toistakymmeneen vuoteen ja olen ikään kuin unhoittanut. Sinulta olen saanut useita kirjeitä, sekä Helmiltä ja Matilta (Matti oli Johnin nuorin veli ja Helmi hänen vaimonsa) ja yhden veljeltäni Jaakolta. Ja on minussa herättänyt veljesrakkauden, joka on ehkä hyvä tässä minun tilassani. Minä olen ollut naimisissa ja minun vaimo kuoli viime huhtikuun 9 p:nä äkkiä aivohalvaukseen menimme yhdessä sairaalaan katsomaan naapurin isäntää ja vaimoni Mari (os. Koskenkorva) jäi sille reissulle se oli niin paha isku minulle, sillä Mari oli niin hyvä ja kaunis vaimo. Hän oli syntynyt Kastellissa kolme kilometriä Oulusta Muhokselle päin ja tullut Amerikkaan 16 vuoden vanhana. Meillä on oma talo, jossa minä nyt asun yksin olen jo oppinut olemaan. Meidän kyökki välineet on viimeistä mallia kaikki, toimii automaattisesti. En ole ollut paljoa työssä sitten Marin kuoleman jälkeen olen voinut niin haluttomasti mitään yrittää, sillä aina ajattelen, että elämä on turhuutta. Koittakaa ymmärtää vaikka tähän on tullut virheitäkin. Niistä Suorsan Jaakosta, Tikka Marista, Kaikkosen Almasta enkä kenestäkään niistä Tyrnäväläisistä ole kuullut mitään 25 vuoteen, sillä he asuu siellä Atlantin rannikolla ja minä täällä Tyynen meren rannalla. Vai on siellä kanssa juoppous suuressa mittakaavassa, niin se on täälläkin. Täällä juo kaikki minäkin otan joskus lasin olutta. Nyt minulla on selkä kipeä tänä aamuna nostin tuolia niin rouhasi niin pahasti, etten ole päässyt ulos ollenkaan ei se ole ensi kerta sillä minä olen täällä työmaalla loukkaantunut pahasti monta kertaa. On ollut viikon päivät niin polttavan kuuma ettei tahdo voita olla missään. Olen minäkin joskus ajatellut käydä siellä Suomessa, mutta en ole tehnyt vielä mitään päätöstä. Turhaa Esko (Annin poika Esko Pietilä) pelkää, että Suomen kieli unhoittuu, sillä meillä Suomalaisilla on paljon taipumusta puhua Suomea, kun me tapaamme toisiamme. Olin justiina lukemassa kirjettäsi, niin tuli naapurin emäntä katsomaan ja halusi tietää mitä siinä on. Annoin kirjeen hänelle mutta ei ymmärtänyt yhtään sanaa. Koitin hänelle tulkita niin lähelle kun osasin hän on americalainen ja hän oli vaimoni paras tuttava. Kyllä Anni se sinun kirje oli tullut pian 6 päivässä. Kirjoita Esko myös setälle olis hauska tietää mielipiteesi ja ole hyvä poika. Parhaimmat terveiset Eskolle (Annin poika), Jaakolle (Annin mies Jaakko Pietilä) ja Annille toivoo Setä. Kaikki uutiset on tervetulleita ja vaikka vanhemmatkin asiat.
Jouluk 29 – 46, Portland Ore
Siskoni Anni (Pietilä) kiitän sinua ja poikaanne Eskoa niin sisältörikkaasta kirjeestä jonka sain joku aika takaperin. Terve olen taasen olin jo työssäkin 3 viikkoa takaperin mutta olemme joululomalla. Minulla oli paljon touhua viime viikolla en tahtonut keritä mihinkään mutta eilen 26 pnä tätäkuuta minä sain valmistettua 2 pakettia sinulle ja tänään vein ne postiin niissä on yhtä ja toista ne painoi yhteensä 30 paunaa minä panin alhaisen arvon niille sillä kun jotkut ovat panneet todellisen arvon niin niitä on avattu matkalla ja tietenkin on jotakin joutunut hukkaan se on suurta liikettä, kun katselee siellä lähetyspaikalla on siellä laatikoita. Esko on vissiin jo lähtenyt pois luotanne. En nyt muuta tällä kertaa. Onnellista uutta vuotta ja hyvää Joulua vaikka se on jo jäljessä päin. Toiste lisää kun on enäppi aikaa olen kylpeen lähdössä löysin meidän kaksi kuvaa, kun hain kirjekuorta ja niihin on Mari kirjoittanut takapuolelle vissiin meinannut johonkiin lähettää veljesi John
Mr John Mattilan 926 n Failing st. Portland, Oregon 97227 U.S.A. lähettämä kirje veljensä pojalle Toivo Mattilalle.
Portland Oregon marraskuu 8.1964
Terveisiä täältä americasta Jussi sedältä. Olemme odottaneet kirjettä Jaakko veljeltä eli isä Jaakolta (Toivon isä Jaakko Mattila), mutta eihän ole vastannut viimeiseen kirjeeseen, niin en tiijä, jos tämä osoite on oikia, jonka löysin, mutta koitan, jos tämä tulee perille. Jos olette niin hyvä ja vastaatte, että saapi kuulla kuinka veli Jaakko on. Viimeisen kirjeen saimme kesäkuussa ja olen sen vastannu. Hän silloin kirjoitti Alatemmes Kunnalliskoti. Puheli siihen suuntaan että hän ehkä käypi poikansa tykönä Toivo Mattilassa. No mitä sinne Suomeen kuuluupi, kuinka voitte ja joko siellä on talvi-ilmat? Me voimme kokolailla hyvin niin kuin vanhat tapaa voida, joskus paremmin ja toisinaan huonommin. Setä Jussi ei voi ite kirjoittaa (Hady kirjoitti tämän kirjeen) hänen kädet vapisee, eikä ole vointikaan oikeen hyvä, vain hän kaipaapi joskus omaisiaan. Toivoisin että hän sais jotakin kuulla omaisistaan. Toivomme parhainta vointia teille ja lämpöiset terveiset meiltä yhteisesti teille siis kuulemiin jäämme vastausta odottamaan.
John Mattila 926 n Failing st. Portland Oregon 97227
Miksi Johnin veli Jaakko ei vastannut Johnin kirjeisiin johtui varmaan siitä, että vaarini Jaakko piti veljeään Johnia petturina, kun karkasi Oulun punaisten taisteluista Yhdysvaltoihin 1918, eikä tämän vuoksi pitänyt enää häntä veljenään, koska itse joutui kärsimään punaisten vankileirillä Oulun Raatin saarella.
Isoisäni Jaakko Mattilan kirje pojalleen Veikolle, jonka on isäni päivättynä 13.11.1968. Tervehdys täältä Temmeksen pitäjästä. Minä asun täällä Temmeksen pitäjässä, josta ei ole kuin noin kilometri Rantsilan pitäjän rajalle (Marttilan vanhainkodissa). Olen ollut täällä jo noin pari kuukautta asumassa. Kuinka se siellä hurisee onko siellä lunta ja pakkasia, täällä on lunta noin neljäkymmentä senttiä paksulti ja pakkastakin yli kaksikymmentä astetta. Sain minä tässä kuukausi sitten veli Jussilta kirjeen Ameriikasta. Hän on melko avuton mies, sillä ei pääse liikkumaan kuin rullatuolilla. Hän on ollut siellä viisikymmentä yksivuotta, eikä ole käynyt kertaakaan välillä täällä Suomessa. Onko teille Topin porukka kirjoittanut eli käynyt siellä. He eivät ole minulle kirjoittanut, eikä käynyt pitkiin aikoihin. En tiedä missä he ovat olemassa. Oletko sinä vielä entisessä työmaassa töissä. Kävi Sulo viimekesänä minunkin luona oli Lahja ja joitakin lapsia matkassa missä lienee töissä tällä kerralla Taidan lopettaa vointia mitä parhainta toivoo J Mattila
John Mattilan toinen vaimo oli Ruusa Hedvig Palocari, joka syntyi Pohjanmaalla Pattijoen kylässä lähellä Raahea maatilalla. Hänellä oli kuusi sisarta. Heidän sukunimensä oli ruotsiksi Branskarr ja suomeksi Palocari. Häntä kutsuttiin nimellä Hady. Hän puhui, luki ja kirjoitti sekä ruotsia että suomea. Useat hänen perheestään tulivat Yhdysvaltoihin – hän oli noin 16-vuotias, kun hän ja hänen veljensä George tulivat. Kun he tulivat Ellis Islandilta, niin Georgesta tuli George Palo tai Balo. Muut perheenjäsenet saivat eri sukunimet – Cari tai Kari ja Palo tai Balo. He tulivat New Yorkista, matkustivat sitten junalla maan halki Chicagoon ja sieltä edelleen Park Cityyn Utahiin. Mahdollisesti he viettivät jonkin aikaa muissa luoteisosien kaupungeissa. Hän palasi kerran kotiin ja palasi toisen sataman kautta, mahdollisesti Portlandin, Oregonin tai Seattlen kautta. Hady oli työskennellyt siivoojana, taloudenhoitajana ja kokkina, mikä oli vaikeaa työtä. Hän puhui ja luki englantia, mutta voimakkaalla aksentilla. Hän oli naimisissa joskus ennen vuotta 1918, ja hänellä oli poika, joka hänen täytyi luovuttaa adoptoitavaksi toiselle suomalaiselle perheelle. Huhtalat eivät tiedä yksityiskohtia tästä, mutta Hady Ruusa on sanout, ettei koskaan menisi naimisiin toisen kaivostyöläisen kanssa, koska hän oli ”luovuttanut kaksi ja puoli miestä kaivoksiin” ja se riitti. Joten mahdollisesti nämä miehet olivat kuolleet kaivoksissa? Kun Eino August Huhtala oli noin 3- tai 4-vuotias ja hänen veljensä vasta noin 6 kuukauden ikäinen, hänen isänsä August Raatikainen kuoli espanjantautiin. Hady työskenteli siivoojana ja taloudenhoitajana majatalossa, ja isäni muisti, kuinka hän otti molemmat pojat mukaansa töihin, ja hänen täytyi pitää silmällä veljeään. Myöhemmin hän meni naimisiin John Huhtalan kanssa, ja kaksi poikaa ottivat hänen nimensä. He kutsuivat häntä Isäksi tai Isä-Johniksi. Perhe kävi sunnuntaisin suomalaisessa seurakuntasalissa; muistan, että isoäitini (Hady) suhtautui epäillen luterilaiseen kirkkoon ja oli iloinen siitä, ettei hänen tarvinnut käydä jumalanpalveluksissa lähdettyään Suomesta, jossa se oli pakollista. Hän kuului myös Naisten Kristilliseen Raittiusliittoon, joka pyrki vähentämään kaivostyöläisten alkoholiongelmia. John Huhtalan kuoltua Hady meni uudelleen naimisiin John Mattilan kanssa, joka oli Portlandin alueelta kotoisin oleva metsuri. John Mattila oli jäänyt leskeksi, lapsettomaksi, ja hänellä oli talo Portlandissa, jonne Hady muutti. Eino Huhtalan tytär muistaa vierailunsa heidän luonaan useita kertoja. Talo oli klassinen viktoriaaninen, suurilla etuportailla ja suurella keittiöllä, jossa oli ruokapöytä. Siellä tuoksui ihanasti kardemummaleivälle, jota ’MuMu’ leipoi vieraillessamme. Myöhemmin valtatie kulki läpi heidän talonsa. Heidän oli myytävä kotinsa pois, ja he muuttivat North Failing Streetille pieneen yksikerroksiseen taloon. Hadyn koti oli täydellisesti hoidettu. Hän leipoi herkullisimmat leivät, ja paistettu lohi oli ruokalistalla aina, kun Huhtalat perheineen kävi siellä. Hady kuoli sydänkohtaukseen.
Tyrnävällä on ollut kaksi vierekkäinen olevaa Mällisen maatilaa 1600-luvun alusta alkaen, joissa on asunut useita eri perheitä, joita kaikkia oli kutsuttu talon mukaan Mällisiksi, niin kauan kuin heillä asuinpaikka oli Mällisen talossa.
Maailmanlaajuisen Geni.com sukupuutietokannan ja DNA testien avulla olen löytänyt sukulaisiani, mutta saksalaiset sukujuuret ovat jääneet arvoitukseksi, sillä Saksassa DNA sukututkimus ei ole kovinkaan suosittua, eikä isälinjan DNA osumia ole vielä.
James Beidler ”The Family Tree German Genealogy Guide: How to Trace Your Germanic Ancestry in Europe” kirjassa pyritään kertomaan tietoa siitä, mitä aineistoa on mikrofilmattuna ja mistä sen kulloinkin löytää helpoimmin. Rippikirjat ovat Saksassa yleistyneet vasta 1800-luvulla. Saksalaisissa vihkiluetteloissa on mainittu morsiamen ja sulhasen isät tai vanhemmat, minkä avulla on mahdollista siirtyä sukupolvesta toiseen. Kirkonkirjat on aloitettu jo 1500-luvulla, mutta yleensä niitä on säilynyt vasta 30-vuotisen sodan jälkeiseltä ajalta (poikkeuksena Sveitsi, jossa ne ovat säilyneet paremmin). Nykyään Itä-Eurooppaan kuuluvien entisten saksankielisten alueiden kirkonkirjat ovat edelleen aika hyvin tallessa. Kirjassa annetaan myös hyviä lähteitä tietyn paikkakunnan etsimiseen, jota ei ehkä löydy enää nykykartoista. Kirkonkirjojen tuhoutuminen ei ole ylittämätön este, sillä tavalliset maanviljelijät joutuivat sukupolven välein uudistamaan tilojensa tietynlaisen hallintaoikeuden tai vuokrasopimuksen lääninherran kanssa. Tätä varten oli olemassa omat alioikeutensa, joista ihan tavallisia maanviljelijäsukuja voidaan periaatteessa seurata jopa 1500-1400 -luvuille asti. Ruhtinaskuntien alueelta muuttavien piti usein maksaa ennakkoon perintöveronsa tai jokin muu vero, minkä vuoksi muutoista on säilynyt lähteitä. Tämän vuoksi muualle muuttaneet saksalaiset usein pitivät yhteyttä sukulaisiinsa tulevan perinnönjaon vuoksi, joskin monet muuttivat salaa välttääkseen verot.
Mummoni Hulda os. Mannisen vanhin sisko oli Ida Manninen, joka muutti Yhdysvaltoihin, sillä hänen serkkujaan oli muuttanut sinne jo aiemmin. Ida toimi palvelijana San Franciscossa, jossa avioitui merimies Oksan kanssa, joka hukkui, eikä heillä ollut lapsia. Ida lähetti kirjeitä siskoilleen Suomeen. Tässä pari niistä:
Rakas Liisa Naarala
Kiitos tervetulleen kirjeesi edestä, jonka sain kuukausi sitten. Ensinnäkin olen ollut terve, jota samaa toivon sinulle siareni. On kaikkein kallein asia, että saa olla terveenä. Näin kirjeestäsi, että se pastori Huida on kuollut. Minä olin siellä Mäkirinnan (Mäkirinta on Kummu-Mannisen maita Tusanpuolen tien toisella puolen ja sen perillä oli Lauri Mannisella omaa maata ja talo) takaosassa sen Mannisen Laurin perhe asuu siellä ja ne piti siellä yhtenä pyhäiltapäivänä kirkonmenot ja pastori Huida tuli sinne niitä pitämään ja minä istuin veljeni Toivon kanssa. Heti ohjelman loputtua se tuli minua ja Toivoa tervehtimään ja sanoi kuulleensa, että minä olen ollut siellä kyläilemässä ja halusi tietää jos menen takaisin. Minä käsketin Huidan kamarihin ensimmäisenä kahvipöytähän ja myös Aution Väinön, Valeen ja Toivon ja se oli oikein ystävällinen puheissaan, tietysti sivistynyt mies kun pappi on ja sekin on kuollut.
Minä siitä Merijärvestä, se sairasti kolmatta vuotta, se oli halvattuna ja mykkänä, ei voinut puhua, mutta taluttamalla käveli. Sen vaimo antoi sille hyvän hoidon. Sen vanhemmat on olleet niitä Kuortanelaisia, Ruonan sukua. Vieläkö Enni asuu siellä Lapualla? Minä lähetin sille samanlaisen isonnetun kuvan kuin veljellemme Toivolle ja se ei ole vastannut. En tiedä onko se saanut eikä se ole vastannu minun kirjeeseenikään, niitä joskus menee hukkaan kaiketi se kirjoittelisikin minulle. Mitä työtä sen mies on tehny siellä kun se asettu niin kauas. Onhan sinulla se yksi niistä tytöistä Anneli hoidettavana. Auttaahan se jo jotakin sinua pienissä tehtävissä. Minä tämän kirjeen sisälle yhden taalan rahan ja lähetän se Marjatan kuvan erikseen pienessä raamissa, sellainen lasi joka ei säry.
Sydämmelliset terveiset Ida Oksa
Rakas Liisa Naarala
Nyt tulen vastaamaan sinun kirjeeseesi jonka olen saanut joku aika sitten josta näin että olet ollut sairasvuoteella, mutta se sinun miniäsi vanhemmat ovat hoitaneet sinua ja oletan paremmassa voinnissa ja tulette sinne kotiinne kesälomaksi ettekä enää mene Seinäjoelle takaisin. Minä olen voinut kokolailla hyvin nykyään. Ja muutin asuntoa eilen kun olen asunut Snikalissa vuokralla. Sain halvemman asunnon Suomalaisen talosta kaksi huonetta ja keittiö. Siinä sitä on hyvin tilaa yksinäiselle naiselle. Ja tässä on lämmitys eikä tarvitse itse maksaa siitä. Ja alakerta ettei tarvitse korkeita rappusia kävellä. Emäntä jossa olen mitä on nuorempiakin kyllä asumme missä. Ja toivon että olette parantunnu sitä liukastumisesta onhan siitä jo aikaa kulunut. Täältä lähtee minun tuttavia sinne kyläilemään tänä kesänä mutta ne on Turun ja Hämeen lääneistä. Eikä ne tulee sinne lähellekään. Eikä ne ole siellä kuin kolme kuukautta ja toiset vain kaksi kuuta. Ei minua huvita lähteä mihinkään pitkälle matkalle kun minulla on heikko sydän olen saanut ja joskus sydän lääkityksiä mutta ei se ole ollut vielä niin vaikea. Parhaimmat terveiseni sinulle sisar rakas ja poikasi ja sen vaimon lapsille toivotan hyvää kesää loma-aikaa ja Jumalan siunausta.
Ida Oksa, 41 Germania street San Francisco California
Mummoni Hulda os. Mannisen äitilinjan haploryhmä, eli mtDNA on V2a1a. Kalevi Wiikin käsitys haploryhmä V:stä on, että V-klaanin katsotaan syntyneen kauan sitten Baskimaalla Pohjois-Espanjassa. Syntyalueensa suhteen klaani on lähes ainutlaatuinen, sillä se lienee syntynyt Euroopan maaperällä.
Äitini Volotisen suvulla on rekisteröimätön sukuseura.
Äitini Ilomantsin sukuihin kuuluu Volotiset, Kukkoset, Varikset, Ikoset jne.
En ole saanut vielä aikaiseksi Mällinen – Mattila sukuseuraa, enkä yhteyksiä kaukaisiin saksalaisiin sukulaisiini.
Isäni Veikko Mattila
Armeijassa oloaikana Veikko Mattila asui Limingassa isänsä perheen luona. Veikko muutti Limingasta Helsinkiin vuonna 1950 yhdessä veljensä Toivon kanssa. He asuivat Erottajan pommisuojassa eli väestösuojassa olevassa yhteismajoituksessa ja kävivät Koffilla töissä Hietaniemen rannassa. Toivo pääsi opiskelemaan Kotkaan teknilliseen kouluun rakennusalalle, mutta hänen täytyi harjoitella ensin kaksi vuotta, siksi hän oli Olympiakylää rakentamassa Käpylään aina Olympiavuoden 1952 syksyyn saakka, jolloin hän siirtyi Kotkaan. Rakennusmestariksi valmistuttuaan Toivo Mattila sai työpaikan Haminan varuskunnasta. Veikko-isäni siirtyi Alppilaan Pelastusarmeijan Alppikadulla sijaitsevaan miesten asuntolaan asumaan. Tämän jälkeen Veikko asui Kalevi Nordblomin ja Tauno Sallisen kanssa Kruunuhaassa vuokralla. Veikko Mattila on tehnyt pitkän työuran Helsingin kaupungilla, josta hän sai Suomen kaupunkiliiton hopeisen ansiomerkin tunnustukseksi 20-vuotisen toiminnasta kaupungin palveluksessa. Tämä ansiomerkki luovutettiin Helsingissä 1982. Veikon työt olivat alkaneet Helsingin kaupungilla 1958, jonka jälkeen hän toimi erilaisissa tehtävissä 1984 asti. Tämä Helsingin kaupungilla tehtävä työ oli pääasiassa toimia kuljetinlaitteen hoitajana siirrettäessä hiilikasoja puolalaisista laivoista maalle jne. Laivat toivat hiiltä eri maista ja laivoilla vieraillessa Veikko osti makeisia lapsille jne.
Ennen tätä työtä Veikko oli Putkisto Oy:ssä nuorempana asentajana 1951- 1954 välisenä aikana ja Oy Radiator Ab 1954- 1958. Veikko oli saanut kurssitodistuksen putkiasentajan iltakurssilta, joka oli käsittänyt 42 tuntia tietopuolista opetusta ja käytännön harjoittelua työpajoissa ja työmailla vuonna 1951. Veikko haaveili tekevänsä joskus putkitöitä, kun hankki autotalliverstaaseensa putkien kierteiden tekemiseen kierrepakat. Veikko avioitui Aira Volotisen kanssa 1954 ja he olivat tavanneet Alppilan tanssilavalla. Veikko perheineen kävi ainakin yhden kerran katselemassa Limingan maisemia, silloin kun lapset olivat aivan pieniä. Ainakin kaksi kertaa Jaakko isä kävi katsomassa poikansa Veikon perhettä Tapanilassa. Muuten Jaakko piti yhteyttä kirjeitse ja tilaamalla Kansan Tahto lehden.
Jaakko vietti pari viikkoa Veikon luona junavaunun puolikkaassa kertoen tarinoita ja aloittaen saunamökin rakentamista. Vuonna 1961 Veikko rakensi talkoilla omakotitalon Tapanilaan, kun oli ostanut lohkaistun tontin Peistoilta 1955 Västäräkintieltä. Tontin myyjä Sulo Peisto oli syntynyt Sortavalassa. Tällä tontilla perhe asui junavaunussa, niin kauan kunnes omakotitalo valmistui. Junavaunun Veikko oli ostanut eräältä nuorelta parilta. Tässä junavaunussa he asuivat tien vierellä jonkun aikaa, kunnes se siirrettiin paikalleen tontille ja vuorattiin laudoilla. Veikon veli Sulo Mattila asui työnhakumatkallaan junavaunussa pari viikkoa, koska Veikko-veli oli kehunut Helsingin hyvistä hankkeista työpaikoilla. Siihen aikaan ei saanut töitä, jos oli kirjoilla toisella paikkakunnalla. Sulo oli silloin kirjoilla Limingassa. Vuonna 1960 oli ollut kova ukonilma joka oli kestänyt läpi yön. Junavaunumökistä oli palanut sähkömittaritaulu ja paloautot kulkivat sireenit soiden lähistöllä sammuttamassa paloja. Vettä oli tullut niin paljon että kaivon vesi oli mennyt ihan sekaisin, vaikka vesi muutenkin oli ruosteista. Vanhempien rakentaessa omakotitaloa, niin Ilomantsin mummo toi poikansa eli äitini veljen Pentti Volotisen 14 ikäisenä hoitamaan siskonsa lapsia, sekä työnhakuun Helsinkiin. Mutta homma ei toiminut, niin tämän jälkeen mummoni Hilja haki lapset hoidettavaksi Ilomantsiin puoleksi vuodeksi 60/61 ja Sinikan ikä oli silloin 2 vuotta, vaikka mummolla oli omiakin lapsia kotipiirissä.
Omakotitalon valmistuttua talo oli suurimmaksi osaksi vuokrattu vuokralaisille, sillä yläkerrassa asui vuokralaiset ja olohuoneessa. Lasten vapaa-ajanvietto kävi jalkapalloa pelatessa naapurin pojan Leif Nyforsin johdolla. Leifin ollessa kesätöissä postinjaossa, niin me olimme veljeni kanssa auttamassa tai pitämässä seuraa. Meillä Veikon pojilla oli yhteisenä harrastuksena pienoisrautatiet ja koottavat pienoismallit sota-aikaisista lentokoneista, laivoista ja panssarivaunuista. Kävimme katselemassa Helsingin rautatieasemalla silloin siellä ollutta suurta pienoisrautatietä. Omakotitalo liitettiin viemäriverkkoon vuonna 1969. Tässä yhteydessä lapset olivat mukana työssä apuna, vaikka kaverit olisivat vetäneet muihin rientoihin mukaan.
Naapureissa asui mukavaa väkeä kuten Peltoset ja Kälviäiset jne. Lähimpänä naapurina asui yrittäjäperhe Leino ja ennen heitä siinä asui kuuro perhe ja Uusitalot. Veikko oli työväenaatteen kannattaja, sillä hän liittyi Suomen Putkimiesliittoon 1953 ja SKP:n. Veikon kulkuneuvo oli Tunturi mopo jota hän kutsui tuttavallisesti ”ruputiksi”. Mopon vaihdon tullessa ajankohtaiseksi Veikko ajoi mopolla Turkuun Tunturin tehtaalle tekemään vaihtokauppaa uudesta ”pappa” Tunturista. Kerran kotiin tullessaan Veikko oli joutunut kolariin auton kanssa ja saapui kotiin kääreissä sairaalakäynnin jälkeen. Avioeron jälkeen Veikon ystävä oli Kaarina Kainulainen ja he asuivat Veikon asunnossa Hämeentie 14:ssa. Veikolla asui muitakin vuokralaisia Hämeentiellä.
Pitkäaikainen Veikko Mattilan ja perheen ystävä 50 ja 70-luvuilla oli Kalevi Nordblom Veikon työpaikalta, joka asui Herttoniemessä ja hänellä on siirtolapuutarhapalsta Marjaniemessä, vaikka asui Herttoniemessä, jossa me vierailimme myös. Kalevi Nordblom lahjoitti jo käytöstä poistetun mopon, joka sitten perheen voimin työnnettiin kotiin tutkittavaksi. Äidin veli Reino Volotinen rakensi lasikuituveneitä Veikolla omakotitalon autotallissa, mutta Reino asui Pusulassa muuten. Veikko Mattilan täytettyä 50 vuotta, niin hänellä oli isot juhlat, jossa kävi paljon työkavereita, sukulaisia ja naapureita ja jotka kestivät monta viikkoa, eikä viina loppunut.
Isäni veli Jussi Mattila
Isäni vanhimmat kaksoisveljet olivat Jussi ja Toivo. Juho, eli Jussi Mattila on ollut kirjoilla Limingan siviilirekisterissä. . Jussin ja Toivon merkkitapaus oli lapsuudessa ennen äitinsä kuolemaa vuonna 1939 viedä äidin kirjoittama kirje postiin lähettäväksi Ida Oksalle äidin siskolle New Yorkkiin. Postissa udeltiin pojilta, että oikeinko New Yorkkiin saakka kirje lähetetään. Vuonna 1942 Kaleva lehdessä, oli ollut ilmoitus proomun purkamisesta 200 kuution halkolastista. Nämä halot olivat Kaleva lehden omaan käyttöön, sillä silloin lämmitettiin haloilla rakennuksia. Niin Jussi ja Toivo ja pari naapurin poikaa ottivat tarjotun urakan vastaan ja polkupyörillä polkivat Oulun satamaan jonne hinaaja oli vetänyt halkoproomun syysmyrskyssä. Pojilla meni pari vuorokautta purkaa halkoproomu lastistaan.
Tämän jälkeen Jussi Mattila meni Petsamon Nikkeliin töihin aina vuoden 1943 kesään saakka, sillä kutsunnat armeijaan olivat vasta syksyllä.
Sota-arkiston armeijan kantakortissa oli mm. seuraavia tietoja: Sotamies Jussi Jaakko Mattila oli käynyt kansakoulua 6/6. Oli kutsunnoissa 16.4.1943 ja oli saapunut 5.7.1944 JR 53. Erikoiskoulutus kiväärimieheksi ja lähetiksi. Osanotto taisteluihin: 3 D:n torjuntataistelu Vuoksen lohkolla 26.6-28.6.44. Tornio – Rovaniemi – Kittilä – Enontekiö – Paljakkatunturin taistelu ajalla 1.10-21.11.1944. Haavoittui Maskussa 8.7.1944, Torniossa 4.10.1944 ja 21.11.1944 ja haavoittui 21.11.1944 selkään Pohjakon maastossa. Kiitokset ja muut maininnat päiväkäskyissä: 3-4.10.1944 Enontekiön ja Paljakkatunturin taistelut ajalta 14.11-21.11.1944. Luvaton poistuminen yksiköstä ja järjestysmääräysten rikkominen, jonka seurauksena yksinkertaista arestia kolmetoista vuorokautta / Hel. sp. I Ke O. Hel.. KK:n pky no 28/45 varmentaa Kapteeni R. Ormala 29.11.1945. Loppuajan Jussi oli Helsingissä Puolustusministeriössä lähettinä, jossa päivystäjänä ollessaan sattui välikohtaus joka johti arestiin, sillä Jussi oli nauttinut alkoholia jne. Vapautettu palveluksesta täysin palvelleena 23.12.1945. Ylipalvelu AL:n B 45,2 nojalla. Arvostelu oli kauttaaltaan hyvä.
Jaakon kakoislapset Toivo ja Jussi olivat ajamassa saksalaisia pois Suomesta. Toivon kaksoisveli Juho (Jussi) Mattila haavoittui vakavasti Palojoen suussa käydyissä taisteluissa saksalaisten perääntyessä Norjan puolelle sodan loppuvaiheissa. Taisteluissa Jussi oli saanut osuman ja joutui ruumiskasaan. Ruumiskasassa oli osoittanut kuitenkin elon merkkejä ja pääsi kotiinsa Liminkaan. Sodan jälkeen Jussi teki metsätöitä ja asui isänsä Jaakon luota käsin ja asuen työmaa-asuntoloissa. Jaakko Mattila oli avioitunut uudelleen sotaleski Ida Paakkosen kanssa Limingasta, jossa hänellä oli pientila. Idalla oli samanikäisiä lapsia kuin Jaakollakin oli. Jussi joutui Muhoksen Päivärinteen sairaalaan, jossa kuoli tuberkuloosista johtuvaan verensyöksyyn 20.11.1957, sillä hän oli jo sairastellut useamman vuoden ja kävi ammattikoulua Päivärinteessä.
Maija-Liisa Bäckström on kirjoittanut kirjan ”Päivärinteen parantola – Päivärinteen sairaala 1932-1982” (1982).
Lähteitä:
Marjaana Kauppinen ja Juha Kärki ”Viljo Leonard Mikanderin s. 28.9.1906 Sääminki k. 15.7.1998 Mikkeli esipolvia” (2003)
John Mattilan kirje veljenpojalle Toivo Mattilalle:
Pentti Mattila 