Epäjumala

Suomen sanaa epäjumala vastaa mm. hebrean sana ’ei mitään, ei mikään’. Tavallisin nimi palvonnan kohteena olleille kuville oli kreikkalaisilla ágalma, ’jumalankuva, kuvapilari’. Palvontaesineillä ei varsinaisesti ollut nimenä, mutta niiden suhdetta jumaluuteen voidaan määritellä siten, että kuvapilaria kutsutaan jumaluuden kuvaksi.

Yleisesti voidaan epäjumalanpalvelun sanoa merkitsevän sitä, että luoduille osoitetaan jumalallista kunniaa. Kuvitellaan, että luonnollisella on yliluonnollista valtaa. Israelissa voidaan katsoa olleen kolmenlaista epäjumalanpalvontaa, eli Herran palvomista kuvien tai merkkien välityksellä, muiden jumalien palvomista kuvien tai merkkien välityksellä, itse kuvan tai merkin palvontaa.

Jeesus puhui Matteuksen evankeliumissa, että rahaan kiintyminen oli myös epäjumalan palvelusta. Kaikki se mikä on ihmisellä ensimmäisellä sijalla elämässä, on epäjumalan palvontaa, jos kyseessä ei ole Jumala, kuten raha, eli mammona. Matteus 6:19-24: ”Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle, missä koi ja ruoste raiskaa ja missä varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Vaan kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen, missä ei koi eikä ruoste raiskaa ja missä eivät varkaat murtaudu sisään eivätkä varasta. Sillä missä sinun aarteesi on, siellä on myös sinun sydämesi. Silmä on ruumiin lamppu. Jos siis silmäsi on terve, niin koko sinun ruumiisi on valaistu. Mutta jos silmäsi on viallinen, niin koko ruumiisi on pimeä. Jos siis se valo, joka sinussa on, on pimeyttä, kuinka suuri onkaan pimeys! Ei kukaan voi palvella kahta herraa; sillä hän on joko tätä vihaava ja toista rakastava, taikka tähän liittyvä ja toista halveksiva. Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa.”

Olisiko epäjumalanpalvelus myös materialismia, sillä arkikielessä materialismi tarkoittaa tavaran, kulutuksen ja maallisen mammonan arvostamista. Se korostaa aineellisia ehtoja, rikkauksia ja fyysisiä nautintoja.

Epäjumalanpalvelu on Jumalaan kohdistuva perussynti, sillä kymmen käskyä alkaa näin: ”Älä pidä muita jumalia minun rinnallani”. Raamatun perusopinkappale on ilmaistu juutalaisten uskontunnustuksessa: ”Kuule Israel! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi”. Epäjumalanpalvelu loukkaa syvästi ainoan tosi Jumalan kunniaa, etenkin kun Hänen oma kansansa vaihtaa katoamattoman Jumalan kirkkauden pelkkään kuvaan – katoavaisen ihmisen, lintujen ja eläinten kaltaiseen – vaihtaa Jumalan totuuden valheeseen ja kunnioittaa ja palvoo luotua ennen Luojaa. Sellaiseen kohdistuu Jumalan viha. Kuvakielto oli keskeisiä kieltoja laissa: ”Älä tee itsellesi mitään kuvaa niistä, jotka ovat ylhäällä taivaassa tai niistä, jotka ovat alhaalla maan päällä tai niistä, jotka ovat vedessä maan alla. Sinun ei pidä rukoileman sellaisia”.

Raamatussa Israelin kansa omaksui Vanhan testamentin aikana useita kertoja naapurikansojen epäjumalanpalvelumuotoja, lähinnä egyptiläisiltä, kanaanilaisilta, assyrialaisilta ja babylonialaisilta. Jumala vapautti Israelin kansan Egyptin orjuudesta, vaikka faarao vastusti sitä. Mooses teki faaraon edessä monta Jumalan tunnustekoa, mutta pääsiäisen vietto vapautti lopullisesti Israelin egyptiläisten orjuudesta, koska kaikki egyptiläisten esikoiset kuolivat pääsiäisyönä alkaen faaraon esikoisesta rangaistuksena, koska faarao ei totellut Jumalaa. Jumala vei Israelin kansan erämaahan palvomaan itseään ja saamaan lain. Erämaassa ei ollut kuitenkaan elämisen olosuhteita, sillä Israelin kansan piti luottaa vain Jumalaan, että Jumala ruokkii, vaatettaa, sekä pitää kaikella tavoin kansastaan huolen, eikä sitä, että ihmiset olisivat itsenäisiä toimijoita Jumalaan nähden. Jotkut napisevat israelilaiset näkivät Egyptin olot parempina ja olisivat halunneet palata orjuuteen uudestaan, mutta he kuolivat erämaassa. Mooseksen ottaessa vastaan laintauluja, niin kansa pyysi Aaronia valmistmaan kultaisen vasikan, jota ryhtyivät palvomaan Jumalana, sekä iloa pitämään, josta seurasi ankara rangaistus Mooseksen palattua kansan keskuuteen.

Egyptiläiset olivat hyvin kiinnostuneita uskonnollisista kysymyksistä. Koko heidän ajatusmaailmansa oli täynnä kuvitelmia jumalien puuttumisesta jokapäiväiseen elämään. Keskeistä heidän jumalanpalvelumenoissaan oli kuolleitten palvonta. Faaraot saivat ainutlaatuisen aseman, sillä heitä pidettiin jumalien poikina tai ruumiillistumina. Jumalaista merkittävin oli auringonjumala Re eli Ra. Egyptiläisillä oli sekava kokoelma jumalia, jotka liittyivät käytännöllisesti katsoen kaikkiin ihmiselämän alueisiin. Eläinhahmojen palvonta oli yleistä, ja eläinjumalia olivat mm. haukkajumala Horus (taivaanjumala), koira- tai sakaalijumala Anubis (kuolemanjumala), vuohijumala Khnum, krokotiilijumala Sobek, kissajumalatar Bast.

Kanaanissa millään muulla kansalla eivät hedelmällisyyden palvontamenot saaneet yhtä korostunutta asemaa kuin kanaanilaisilla. Israelilaisten saapuessa Palestiinaan kanaanilaisten turmelus oli saavuttanut huippunsa seurauksena vuosisatoja kestäneestä epäjumalien palvonnasta.

Babyloniassa ja Assyriassa, eli Mesopotamiassa sumerien kaikkia jumalia hallitsivat kauan taivaanjumala Anu, sateen- ja myrskynjumala Enlil ja vedenjumala Enki (Ea). Toinen ikivanha kolmen jumalan ryhmä oli auringonjumala ßamaë, kuunjumala Sin ja hedelmällisyydenjumalatar Iëtar. On mainittava myös Tammuz, tärkein hedelmällisyydenjumala. Mutta sumereilla oli sadoittain myös muita jumalia. Baabelin kaupunginjumala Marduk syrjäytti myöhemmin Enlilin. Mardukista tuli kansallisjumala, joka vähitellen kiistatta sivuutti muut sumerilais-babylonialaiset jumalat, Assyrialaisilla puolestaan oli Assur-jumala Mardukia (Merodak) korkeammassa asemassa. – Mardukin ja toisaalta Assurin ylivallassa näkyy pyrkimys yksijumalaisuuteen.

Israelin esi-isät olivat tosin epäjumalanpalvelijoita. Aabraham kutsuttiin kuitenkin pois pakanuudesta ja epäjumalanpalvelusta Uurissa jo ennen kuin hän perheineen muutti Harraniin. Aabraham uskoi hänelle ilmestyneeseen ainoaan tosi Jumalaan, ja siksi Jumala siirsi hänet pois ympäristöstä, joka oli täynnä epäjumalanpalvelua. Pakanuudesta erottautuminen oli myöhemmin Israelin peruskäskyjä. Kansa ei saanut sekoittua pakanallisiin kansanheimoihin tai olla yleensäkään tekemisissä niiden kanssa.

Patriarkkojen uskonto oli alttarin ja rukouksen uskontoa. Epäjumalanpalvelua siinä ei esiintynyt, lukuun ottamatta yksittäisiä tapauksia (esim. Raakelin isältään varastamat kotijumalat.

Egyptissä israelilaiset joutuivat kosketuksiin egyptiläisten uskonnon kanssa, ja egyptiläisten uskonto näyttää vaikuttaneen Israelin kansaan Egyptistä lähdön jälkeenkin.

Epäjumalanpalvelun tuomitseminen, ei koskenut ainoastaan toisten jumalien palvelua kuvien ja merkkien avulla tai itse kuvan palvontaa, vaan yhtä suuressa määrin Herran palvomista kuvien tai merkkien välityksellä. Siinain lain käsky oli tässä suhteessa ainutlaatuinen tuona aikana. Siksi ei myöskään arkeologisissa kaivauksissa ole löydetty kuvia Israelin Jumalasta, kun sitä vastoin muihin uskontoihin liittyviä epäjumalankuvia on löydetty runsaasti. Epäjumalanpalvelijoita kohtaa ankara Jumalan rangaistus.

Paavali käsittelee Uudessa Testamentissa uskovien suhdetta epäjumalanpalveluun Korintossa ja sanoo epäjumalanpalvonnan rikkovan yhteyden Kristuksen ruumiiseen. Siksi kristittyjen tulee kaihtaa epäjumalanpalvelua. Paavali vastaa kysymykseen kristittyjen vapaudesta syödä uhrilihaa eli jumalille temppelissä uhrattua lihaa. Suurin osa tästä lihasta jäi nimittäin tähteeksi, ja se myytiin jälkeenpäin toreilla yhdessä tavallisen ”epäpyhän” lihan kanssa. Usein ei tiedetty, kumpaa lihaa myyjältä sai. Paavali sanoo, ettei uskovien tarvitse huolestua sellaisesta uhrilihasta. Herkkä tuntoiset olivat huolissaan siitä. ”Vahvojen” piti ottaa heidät huomioon. He eivät saaneet mahtailla vapaudestaan ainakaan nauttimalla aterioita pakanallisten ystäviensä luona, jos paikalla oli joku ”heikko”.

Apostolien ja muiden alkukristillisten julistajien oli kamppailtava syvälle juurtuneita hellenistisiä käsityksiä ja ajattelutapoja vastaan. Kristityt leimattiin ateisteiksi, koska heillä ei ollut jumalankuvia. Tämä osoittaa, kuinka vallankumoukselliselta kristillinen jumalakäsitys vaikutti kreikkalaisroomalaisessa maailmassa.

UT:sta näkyy, että epäjumalanpalvelu voi saada myös aivan muita, näennäisesti korkeampia muotoja kuin alkukantainen ja karkea epäjumalanpalvelu, johon liittyvät kuvat ja uhrimenot epäjumalien temppeleissä. Inhimillinen filosofia, viisaus ja tieto-oppi, jota varsinkin kreikkalaiset palvoivat, oli Paavalille myös epäjumalanpalvontaa. Viisaiden ja ymmärtäväisten abstraktiset uskonnolliset elämänkatsomukset, heidän abstraktiset filosofiset jumalakäsityksensä ovat apostolille tyhjyyttä ja turhuutta. Myös Raamatun ilmestyshistoria havainnollistaa niiden mielettömyyden. Erityisesti Kristuksen ristillä suorittaman sovituksen kautta Jumala teki maailman viisauden hullutukseksi. Ihmisen omat jumalakäsitykset ovat yhtä tyhjiä kuin epäjumalankuvat.

Lähteet:

Digi IRT
Raamattu