Nobelin suku

Olen lukenut Immanuel Nobelin elämäntarinaa, niin kiinnitin tuomiota siihen, kuinka hän, vaikka oli kouluakäymätön keksijä, niin isänä perheyhtiönsä johtajana piti huolta perheestään, työntekijöistään ja hänen jälkeensä pojat, eli veljekset toisistaan tukien toinen toistaan, jotta menestyisivät elämässään. Tämä on minusta varsin poikkeuksellista, sillä varsinkin isäni oli sitä mieltä, että meistä lapsista huolehtii yhteiskunta, kasvattamalla, kouluttamalla jne., koska uskoi työväenaatteisiin yli kaiken. Suku piti myös hyvää huolta työntekijöistään maksamalla kunnollisen palkan ja käytti erilaisia porkkanoita parempiin työsuorituksiin pääsemiseksi. Vaimon suvussa on ollut sukulaisia töissä Nobelin tehtailla Pietarissa, minkä takia ryhdyin perehtymään asiaan.

Bengt Jangfeldt ”Immanuel Nobel ja hänen poikansa tsaarien Venäjällä” (Siltala 2023), josta lainaus sivulta 53: (Nikolai Ogarjov oli aatelimies, ministeri Kleinmichelin sisarenpoika ja naimisissa hovineidon kanssa. Hän oli täten kaikin puolin sopiva kumppani Immanuel Nobelille. Yhdessä he perustivat konepajan, ja helmikuussa 1843 he kääntyivät Manufaktuurien ja kotimaankaupan osaston puoleen ja hakivat kymmenvuotista erioikeutta ’vasta keksitylle menetelmälle ja koneelle pyörien mekaaniseen valmistukseen’…

Erioikeuskirje ’pyörien mekaaniseen valmistukseen tarkoitetuille koneille’ hyväksyttiin huhtikuussa 1844, ja saman vuoden marraskuussa saatiin viranomaisten lupa aloittaa tuotanto, joka tapahtui yhtiönimellä ’Eversti Ogarjovin ja herra Nobelin privilegioitu mekaaninen pyörätehdas ja valimo’… Toimintaansa varten Nobel ja Orarjov hankkivat valimon, joka kuului kauppias Karl Grejsonille, venäläistyneelle englantilaiselle… Tehdas sijaitsi Ison Nevkan rantakaudun (joka vuonna 1887 nimitettiin uudestaan Pietarin rantakaduksi) ’Pietarin puolella’. Iso Nevka on Nevan sivuhaara, ja ’Pietarinpuoli’ oli esikaupunkialue, joka koostui etupäässä konepajoista, tehdasalueista, datsoista, harjoituskentistä ja joistakin lähinnä puisista asuintaloista (ne olivat palovaaran vuoksi kiellettyjä kaupungin keskiosissa)…

Tärkeä seikka oli se, että kouluttamaton työväki saattoi hoitaa koneita. Pätevien työntekijöiden löytäminen teollisesti jälkeenjääneellä Venäjällä oli poikkeuksellisen vaikeaa… Ogarjovin ja Nobelin oli siksi pakko palkata osaavia työläisiä, toimihenkilöitä, työnjohtajia ja insinöörejä Ruotsista ja Suomesta. Maaliskuussa 1848 Immanuel lähetti edustajansa Ruotsiin värväämään henkilökuntaa parhaista rautaruukeista valssaamoonsa, ensimmäiseen Venäjällä…

Aktiivinen yhtiökumppanuus Ogarjovin ja Nobelin välillä kesti vuoteen 1848, jolloin Ogarjovin hoidettavaksi annettiin valtion omistama Pietarin valurautatehdas, joka vuonna 1855 siirtyi hänen omistukseensa. Kolme vuotta myöhemmin Immanuel osti kumppaninsa ulos yhtiöstä ja antoi konepajalle uuden nimen ’Immanuel Nobelin & poikien valimo ja mekaaninen konepaja’, tai ranskalaiselta nimeltään ’Fonderies et Ateliers Mécaniques de Nobel & fils á S’Petersbourg’… (ja sivulta 321) Venäjän johtavan öljyasiantuntijan ja Nobelien läheisen liittolaisen Stepan Gulisambarovin mukaan Ludvig Nobelin suhtautuminen työvoimaan ja yhtiön palkitsemisjärjestelmä takasivat, että ’pienintäkin ratasta Nobelin suuressa koneistossa kiinnosti se, että yhtiöllä meni hyvin’. Sen vuoksi Branobelin työntekijät eivät ensin halunneet lakkoon, Hagelin raportoi ruotsalaiselle ministerille Pietariin mutta jatkoi, että jos työläiset perheineen altistuivat ammattimaisten kiihottajien uhkailuille, heidän ainoa vaihtoehtonsa oli lopettaa työnteko.

Lakoissa oli kysymys paitsi palkkaehdoista myös järjestäytymisestä… Nobel-yhtiön ja työntekijöiden välinen ’yhteiskuntasopimus’ perustui siihen, että työntekijät saivat hyvät työ- ja palkkaehdot ja sitoutuivat vastapalveluksi noudattamaan tiukasti työmääräyksiä. Seuraava lakko alkoi joulukuussa 1904 ja kosketti Bakun kaupungin lisäksi myös öljykenttiä. Lakko oli paljon poliittisempi kuin edellinen… Vuonna 1905 keisarin julkaisemassa lokakuun manifestissa työläisille annettiin oikeus järjestäytyä ammattiyhdistyksiin. Niistä monien johtoon nousi nopeasti ammattivallankumouksellisia, ja puhtaat ’työläiskysymykset’, kuten palkat ja työehdot, jäivät vähitellen poliittisten päämäärien varjoon.”

Raamatun Psalmien kirjassa on veljessovun siunauksesta, Matkalaulu; Daavidin virsi.

Psalmi 133:1-3: ”Katso, kuinka hyvää ja suloista on, että veljekset sovussa asuvat! Se on niinkuin kallis öljy pään päällä, jota tiukkuu partaan – Aaronin partaan, jota tiukkuu hänen viittansa liepeille. Se on niinkuin Hermonin kaste, joka tiukkuu Siionin vuorille. Sillä sinne on Herra säätänyt siunauksen, elämän, ikuisiksi ajoiksi.”

Kirjallisuutta ja lähteitä:

Bengt Jangfeldt ”Immanuel Nobel ja hänen poikansa tsaarien Venäjällä” (Siltala 2023)
Sigvard Strandh, Matti Kettunen ”Alfred Nobel – dynamiitinkeksijän elämä” (Suomen klassikkokustannus 2004)
Fredrik S. Heffermehl ”Nobelin rauhanpalkinto – mitä Nobel todella tahtoi” (Like 2011)
Massimiano Bucci ”Kuinka voitetaan Nobelin palkinto” (Gaudeamus 2018)