Väärinymmärtäminen

Ihmisten välinen yhteydenpito voi johtaa keskinäisiin väärinymmärryksiin. Jokaisella on yksilöllinen maailmankuva, ja on vaivattomampaa pitää kiinni vanhoista käsityksistä, kuin muuttaa niitä uuteen kulttuuritaustaan sopiviksi.

Joskus väärinymmärtämisellä on kohtalokkaat seuraukset, toisinaan ne ovat vain pieniä ja naurettavia. Omakohtaisena kokemuksenani mainitsen muiston lapsuudestani, kun aloitin kansakoulun. Olin ollut isovanhempieni luona hoidossa Ilomantsin maatilalla vajaan vuoden ja paikallinen murre oli tarttunut. Kansakoulussa välitunnilla minulta kysyttiin, että mistä olen kotoisin? Vastasin, Helsingistä, jolloin saivat sellaisen käsityksen minusta, että olen suuri valehtelija, kun puheenparsi osoittaa jo sen, että kovin kauaa en ole Helsingissä voinut asua. Tästä seurasi koulukiusaamista jne.

Monet uskonnolliset johtajat ovat ymmärtäneet kautta aikojen väärin uskontonsa sanoman, jolloin jotkut johtajat käyttävät uskontoa vain hyväkseen omiin päämääriin ja tarkoituksiinsa päästäkseen, kuten ristiretkillä jne., jolloin kansa saadaan mukaan manipuloimalla näihin johtajan näkemyksiin, kun luvataan vielä paratiisiin pääsyä, jos huonosti käy jne. Tämä johtuu siitä, että pyhä- ja rippikoulu eivät riitä päästäksemme perille omakohtaiseen uskoon, vaan päivittäistä Raamatun lukua, jotta tietäisimme Jumalamme tahdon.

Monet tutkijat ovat sitä mieltä, että täydellinen ymmärtäminen ihmisten välillä on mahdotonta, koska ihmiset antavat sanoille, käsitteille ja lauseille omia subjektiivisia merkityksiä johtuen kulttuuritaustastaan.

Koko nykyinen maailma perustuu ihmisten väliseen vuorovaikutukseen. Sen takia on hyvin olennaista, miten me ymmärrämme toisiamme ja miten pystymme kertomaan omista asioistamme muille niin, että muut ymmärtävät meitä oikein.

Väärinymmärryksiä aiheutuu muun muassa siksi, että aivot tulkitsevat asioita väärin, ihmiset ymmärtävät sanat eri tavoilla kulttuurimme takia tai tulkitsemme toisten eleitä ja ilmeitä väärin. Millä tavoin kieli aiheuttaa väärinymmärryksiä välillemme? Entä kuinka voisimme oppia ymmärtämään toisiamme paremmin ja saamaan toiset kuulemaan, mitä haluamme sanoa?

Ensimmäinen riski on siinä, kun yritämme pukea sanoiksi omia ajatuksiamme. Olemme ajatustemme ilmaisemisessa aika epämääräisiä. Erityisesti tunnepuolelle mentäessä meidän on vaikea eritellä tarkkaan, mikä tunne on nyt päällä.

Myös yksittäiset sanat voivat aiheuttaa väärinymmärryksiä. Meille tulee sanoista mieleen erilaisia assosiaatioita. Vaikka ne voivat olla vain hetkellisiä, ne voivat vaikeuttaa kuuntelua, koska meille tulee hetkeksi mieleen muita asioita. Vastaanottokeskuksemme ei toimi pieneen hetkeen. Se voi olla vaarallista ymmärtämisen kannalta.

Kommunikointi ei ole aina suoraa, vaan viestit verhotaan toisinaan epäsuoraan muotoon. Joskus vihjepuhe on selkeää. Jos vanhempi sanoo lapselle, että roskis on täynnä, se on vinkki siitä, että roskis pitää tyhjentää. Se on ymmärrettävää. Tai jos sanotaan, että auto on likainen, se on vihje siitä, että auto pitäisi pestä.

Ongelmia aiheuttaa myös se, että jokainen kuulija tulkitsee kuulemaansa omien kokemustensa läpi. Kuultu yhdistetään omaan maailmankuvaan ja tietämykseen. Kaikkien taustatiedot eivät kuitenkaan ole samanlaisia.

Suomeen on rantautunut tahallisen väärinymmärtämisen kulttuuri. Se ei ole eteenpäin vievää rakentavaa vuorovaikutusta, joka kasvattaa osallistujien välistä luottamusta ja uskottavuutta vaan päinvastoin. Tahallinen väärinymmärtäminen vie pohjan uskottavuudelta ja luotettavuudelta. Se ei ole hedelmällistä dialogia, joka auttaa oppimaan ja ymmärtämään. Se on asenteiden ja ennakkoluulojen kyllästämien päänsisäisten mörköjen ulospäästämistä. Tahallinen väärinymmärtäminen ei pyri ymmärtämään, mitä toisella on sanottavaa. Se pyrkii vahvistamaan omaa maailmankatsomusta ja omia ennakkoluuloja.