Lähetystyö

Käsittääkseni lähetystyö alkaa siitä, kun joku tulee uskoon, eli lähtee seuraamaan Raamatun Jeesusta ja liittyy paikallisseurakuntaan. Uskova voi kokea, että hänet on Jumalan tahdosta erityisesti kutsuttu lähtemään lähetystyöhön, mutta täytyy löytää seurakunta tai lähetysjärjestö, joka kokee asian olevan yhteinen ja lähettää lähetystyöhön valmentaen ja tukien lähtijää. Jumalan valtakunta on kuningaskunta, eikä demokratia, jossa meillä kaikilla olisi mahdollisuus esittää omia mielipiteitä siitä, mitä lähetystyö on.

2000-luvun alussa koin kutsumusta lähetystyöhön ja minulle avautui mahdollisuus tehdä Venäjän Karjalan lastenkodeissa lähetystyötä, mutta tuekseni ei löytynyt lähettäjää, sillä lähtijöitä on paljon enemmän kuin lähettäjiä, jotka varoillaan mahdollistaa lähetystyön. Tämän vuoksi tein omilla varoillani Venäjän Karjalan lastenkotivierailuja, jota pidettiin Venäjällä jopa kapinallisena, koska ei ollut lähettävää seurakuntaa. Keräsin tiimejä mukaan omalla kustannuksellaan mukaan lähteväksi.

Ongelmana oli, kun ei ollut matkan järjestäjää, eikä matkan johtajaa, että oli epätietoisuutta matkan sisällöstä, jolloin jotkut käsittivät heidän on otettava johto käsiinsä keinolla millä hyvänsä, vaikka olivat vain mukaan tulleita tarkkailijoita. Suuria ongelmia olisi syntynyt, jos näillä matkoilla olisi tapahtunut onnettomuuksia, joita olisi pitänyt selvitellä, jos matkalle tulijalla ei olisi ollut omaa matkavakuutusta. Mallin tällaiseen työtapaan olin saanut jo kuolleelta Vesa Tuppursaiselta, jonka Venäjän matkoilla olin ollut mukana Pietarin ympäristössä, sillä hänkin teki yksityishenkilönä Pietarin vierailuja ennen kuin perusti Manna Lähetys ry:n. Myös Tampereen Vapaaseurakunnan jo kuoleen evankelista Pekka Katajiston matkojen mukana Venäjällä ja vankilatyössä Suomessa.

Jotkut mukaan lähtijät saivat ajatuksia, että heidän pitäisi saada tästä jotain palkkaa, vaikka olivat päässyt mukaan ilman mitään sitoumuksia, sillä tein tätä yksityishenkilönä kustantaen omat kuluni, enkä pyytänyt lähtijöiltä matkan kustannuksista mitään, sillä en ollut matkojen järjestäjä, vaan ystävinä he pääsivät mukaan matkalle. Jotkut ehkä ajatteli, että minun täytyy olla todella rikas, jos tuhlaa omia varojaan ja säästöjään Venäjän Karjalan lastenkotivierailuihin, vaikka niillä rahoilla voisi saada kaikkea kivaa itselleen, jolloin tarkkailijan täytyy varmistaa omat saatavat tavalla tai toisella. Perustin lopuksi myös yhdistyksen, mutta siitä ei ollut vastausta ongelmiin, joka sitten lopetettiin muutaman vuoden kuluttua, koska sitäkään kautta ei tullut tukea.

Huomasin, että pääasiallisesti ateistiseen sukuuni ei kuulu montakaan lähetystyöntekijä, mutta muutama poikkeus on kuten: Evankelista Stephen Lawrence Hill (s. 1954, k. 2014), joka oli tunnettu Brownsvillen herätyksestä Floridan Pensacolassa, on sukua äitini Ilomantsin suvun kautta (Geni.com ilmoittaa, että Stephen Lawrence Hill on minun kuudes serkku kahden sukupolven erolla: https://www.geni.com/people/Stephen-Lawrence-Hill/6000000177766713838).

Äitiniäidin Kukkosen sukuun kuuluva ilomantsilainen kappalainen Henrik Heikinpoika Renqvist (Heikki Kukkonen) on kolmas isosetä.

Osmo Durchman & Lotte Reenpään kirjassa Kukkonen, Renqvist Reenpää suku sanotaan lisäksi näin Henrik Renqvististä: ”Svartholman vankilan saarnaaja 1826. Sortavalan kappalainen 1835. Kuollut Sortavalassa 1866. Seurakuntalaiset pystyttivät hänelle hautapatsaan 1887 ja 1943 pystytettiin muistomerkki hänen pappilansa paikalle Sortavalassa. Sodan jälkeen pystytettiin uusi muistokivi vuonna 1953 Ilomantsin kirkon kupeelle.” Vuonna 1835 Henrik Renqvist sai kappalaisen paikan Sortavalasta. Hänen huolenpitonsa lapsista näkyi siinä, että hän perusti Sortavalaan 89 pyhäkoulua. Renqvistin rukous ja työ ei ollut turhaa Sortavalassa, sillä jo seuraavana vuonna hänen muuttonsa jälkeen alkoi ihmisiä herätä.

Kristilliseen lähetystyöhön liittyy usein yksittäisten lähetystyöntekijöiden ja ryhmien lähettäminen toisiin maihin tai toisille paikkakunnille kotimaassaan. Tähän on yleisesti liittynyt evankelioinnin lisäksi humanitääristä työtä, erityisesti köyhien ja syrjäytyneiden parissa. Lähetystyöntekijät on valtuutettu julistamaan kristillistä uskoa (ja joskus myös suorittamaan kristillisiä sakramentteja), ja tekemään humanitääristä työtä, joka liittyy lukutaidon, koulutuksen, terveydenhuollon ja orpokotien olosuhteiden kehittämiseen ja parantamiseen.

Suomessa lähetystyötä harjoittavat monet kristilliset kirkkokunnat ja yhteisöt. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon lähetystyön tekemisestä on säädetty kirkkolaissa, ja se on jokaisen evankelis-luterilaisen seurakunnan tehtävä. Kotimaassa tehtävää työtä kutsutaan sisälähetykseksi. Ulkomailla tapahtuvassa lähetystyössä Suomen evankelis-luterilaiset seurakunnat toimivat yhteistyössä kirkon lähetysjärjestöjen kanssa, joita on kahdeksan. Suurin suomalainen lähetysjärjestö on Suomen Lähetysseura, joka on perustettu vuonna 1859. Suomen Lähetysseuran näkemys lähetystyöstä on ns. kokonaisvaltainen: lähetystyö on lähimmäisen palvelua ja kristillisen sanoman eteenpäin viemistä. Kirkon lähetystyötä koordinoi Kirkon lähetystyön keskus. Muita kristillisiä lähetysjärjestöjä Suomessa ovat mm. Avainmedia, IRR-TV, Suomen Vapaakirkko, Patmos Lähetyssäätiö ja helluntailainen Fida International jne. Medialähetystyöksi kutsutaan radion, television, satelliittitelevision, sosiaalimedian ja internetin muiden palveluiden kautta tehtävää lähetystyötä.

Lähetystyö kuvataan Raamatussa Jumalan työksi, johon Isä, Poika ja Pyhä Henki ottavat osaa. Pojan lähettäminen maailmaan on Jumalan varsinainen lähetysteko. Jeesuksen opetuslapset lähetetään maailmaan lähetteinä eli lähetyssaarnaajina jatkamaan Hänen työtään. He puhuvat Kristuksen puolesta lähettiläinä, Kristuksen edustajina. – sillä Jeesus sanoi ”Niinkuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minäkin teidät”.

Seurakunnan aikana Pyhä Henki jatkaa lähetystyötä valiten lähetyssaarnaajat, ja lähettäen heidät (seurakunnan kautta). Henki johtaa ja ohjaa lähetyssaarnaajat heidän työkentilleen johdatuksen kautta. Lähetystyö ei ole ainoastaan Jumalan kansan reaktio Kristuksen ilmestymiseen, vaan itsensä Jumalan toimintaa messiaanisen valtakuntansa kansoittamiseksi; tämän valtakunnan tulemus edellyttää ihmisten sisälle kutsumista. Lähetys liittyy olennaisesti Kristuksen ilmestymiseen; se on tie pelastushistorian täydellistymiseen.

Pelastushistorian alkutapahtumilla, Aabrahamin ja Israelin valitsemisella, on selvä yleismaailmallinen päämäärä.

Kaikki Messiaan arvonimet VT:ssa ovat yleismaailmallisia. Messias on saava pakanakansat perinnöksi ja maan ääret omikseen, kaikki pakanat ylistävät Häntä onnelliseksi. Erityisesti Herran Palvelijaa koskevissa »lauluissa» yleismaailmallisuus on selvä, Jes. 42-53 Herran Palvelija on »pakanain valkeus». Hän saattaa oikeuden (oikean jumalayhteyden perusohjeet) maan päälle. Hän ei uudista vain Israelia, vaan tuo pelastuksen maan ääriin asti. Ihmisen Poika (Messias) saa maailmanherruuden.

Kristillinen lähetystyö alkoi ensimmäisenä helluntaipäivänä, Ap. t. 2. Silloin vuodatettiin Pyhä Henki ja perustettiin ensimmäinen kristillinen seurakunta. Sen tähden helluntaipäivää pidetäänkin Kristuksen seurakunnan syntymäpäivänä. Silloin avautui Israelille uuden ajan, uuden liiton ajan, lähetystyö.

Ensimmäinen pakanakristillinen seurakunta perustettiin Antiokiaan, Ap. t. 11:19-21, josta sitten joksikin aikaa tuli pakanalähetyksen keskus. Sieltä Paavali ja Barnabas aloittivat lähetysmatkansa Hengen kutsun ja seurakunnan siunauksen saatuaan. Kyproksesta tuli ensimmäinen lähetyskenttä.  Matka jatkui Vähän-Aasian sisäosiin, Lykaonian ja Pisidian seuduille. Antiokiassa lähettien ja juutalaiskiihkoilijoiden välillä ilmeni näkemyseroja, joihin otettiin kantaa apostolien kokouksessa Jerusalemissa.

Toisella lähetysmatkallaan Paavali saapui työtovereittensa Silaan, Timoteuksen ja Luukkaan kanssa ensimmäistä kertaa Eurooppaan. Seurakuntia muodostettiin Filippiin, Tessalonikaan, Bereaan, Ateenaan ja Korinttoon. Pakanallisen kulttuurin edustajien Ateenassa suorittama Paavalin kuulustelu on mielenkiintoinen.

Alkukristillisyyden piirissä tähdennettiin ajan lyhyyttä, ja sitä että jäljellä oleva aika on lähetyksen aikaa. Se on lähetystä odotuksessa. Lähetys merkitsee messiaanisten seurakuntien luomista kaikkien kansojen keskuuteen. Kun evankeliumi on saarnattu kaikille kansoille, tulee loppu, Matt. 24:14. Lähetystyö jouduttaa Kristuksen tulemuksen päivää. Juutalaisilla on vielä kerran oleva suuri tehtävä pelastussanoman levittämisessä. Paatumuksen ja hylkäämisen aika päättyy, ja koittaa suuri sadonkorjuuaika sekä juutalaisten parissa että juutalaisten välityksellä.

Lähetystyö tähtää ennen kaikkea uskonkuuliaisuuden aikaansaamiseen iankaikkisen Jumalan käskyn mukaisesti. Se ei ole uskonnollis-siveellistä propagandaa korkeimman uskonnon puolesta, ei ihmisystävällinen ristiretki kehitysmaihin, ei kulttuurin ja sivistyksen levittämistä. Tehtävänä on ainoastaan maailman evankelioiminen, ei maailman kristilliseksi tekeminen. Lähetystyöllä ei ole mitään lupauksia siitä, että se voisi muuttaa maailman Jumalan valtakunnaksi; tämän työn Kristus on varannut itselleen, ja Hän on toteuttava sen tulemuksessaan. Lähetyksen virka on sovituksen virka. Lähetyshistoria osoittaa, että lähetystyö etenee kaikesta vastustuksesta huolimatta. Niin Jumalan kuin Kristuksenkin lähetystyö on marttyyrilähetystä. Jumala vie ihmissuvun kotiin täyttämällä sen, mikä puuttuu Kristuksen kärsimyksistä. Ristin lähetys toimii ristin varjossa. Lähetystyö menestyy kohdatessaan vastoinkäymisiä. Jumala johdattaa lähetysseurakuntaa samaa tietä kuin sen Herraa.

Opinnäytetöitä:

Seija Jalagin ”Japanin kutsu Suomalaiset naislähetit Japanissa 1900–1941” (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2007)
https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/182912/BH107_opt.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Sinikka Salomaa ”Evankeliumin valoa Ambokoteihin – Lähetti Anna Rautaheimo naiskasvatuksen aloittajana Ambomaalla 1921-1927” (Tampereen yliopisto, pro gradu -tutkielma 2008)
https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/78721/gradu02326.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Kirjallisuus ja lähteet:

Simo Heininen ”Suomalaisen lähetystyön kriisi – Martti Rautasen kirjeet Carl Hugo Hahnille 1888-1895” (Suomen kirkkohistoriallinen seura 2019)

Eeva Hilpinen ”Lähetystyön monet kasvot – Suomen vapaa ulkolähetys 70 vuotta – Manifold missions : Finnish Free Foreign Mission 70 years” (Suomen vapaa ulkolähetys 1997)

Toivo Saarilahti ”Lähetystyön läpimurto – Suomen lähetysseuran toiminta 1895-1913” (Kirjaneliö 1989)

Samuel Ruohomäki ”Suomen helluntaiseurakuntien lähetystyö 1912-2012 – ristin lippua korottamassa ja rauhan evankeliumia julistamassa” (Aikamedia 2013)

Seija Molina ”Kolme vuotta Chilessä” (Kirjaneliö 1979)

Blackie Koskela ”Intia – vastakohtien maa” (Kirjapaja 1956)

Jackie Pullinger ”Lohikäärmeen ajo” (Päivä 2009)

Reinhard Bonnke ”Aika on loppumassa” (Uskon Sanan Kustannus Oy 2004)

Irja Aro-Heinilä, Elina Saari ”Koputuksia : tosijuttuja lähetystyöstä” (Suomen lähetysseura 2004)

Aapeli Saarisalo ”Raamatun Sanakirja”
Digi IRT
Wikipedia