Raamatun Vanhassa testamentissa puhutaan, kuinka Jumala Mooseksen kautta vapautti omaisuuskansan Israelin Egyptin orjuudesta Egyptin faaraon vastuksesta huolimatta. Jumala vei ensimmäisen pääsiäisenä Israelin pois Egyptistä erämaahan palvomaan tosi Jumalaa. Erämaassa, jossa ei ollut kuitenkaan elämiselle suotuisia olosuhteita, koska vesi ja ruoka jne. puuttui, jolloin Israelin oli luotettava vain Jumalaan, että Hän täyttää kaikki elämiseen liittyvät tarpeet. Ihmiset arvostavat kuitenkin itsenäisyyttä, vaikka se ei ole ihmisen osa, vaan ihminen on riippuvainen Jumalasta. Israelilaiset sai lähtiessään egyptiläisiltä rikkauksia, koska pyysivät niitä, sillä Jumalan antamat vitsaukset olivat olleet niin ankaria, että egyptiläiset halusivat päästä heistä nopeasti eroon.
Israelilaiset tekivät Aaronin johdolla epäjumalan erämaassa, kun Mooses sai Jumalalta kymmenen käskyn laintaulut, mutta silläaikaa kansa teki kultaisen vasikan, jota palvoivat jumalanaan, kun näkymätön Jumala on vaikea ymmärtää. Tämä erämaa vaellus on myös esikuvallinen meille tämän päivän ihmisille, joka kertoo uskovan vaelluksesta arkisessa maailmassa ennen saapumistaan luvattuun maahan Taivaaseen koettelemusten ja Jumalaan luottamisen kautta. Erämaavaelluksen aika piteni, koska kansa ei luottanut Jumalaan, vaan omaan ymmärrykseensä ja valitti tottelemattomina osoittamalla epäluottamusta Jumalalle ja Moosekselle ja halua palata takaisin Egytiin, koska kaikki ei ollut heidän mielestään niin hyvin, kuin Egyptin orjuudessa.
5 Mooses 8:1-20 ”Pitäkää tarkoin kaikki käskyt, jotka minä tänä päivänä sinulle annan, että eläisitte ja lisääntyisitte ja pääsisitte ottamaan omaksenne sen maan, jonka Herra valalla vannoen on luvannut teidän isillenne. Ja muista kaikki, mitä on tapahtunut sillä tiellä, jota Herra, sinun Jumalasi, näinä neljänäkymmenenä vuotena on sinua kuljettanut erämaassa nöyryyttääksensä sinua ja koetellaksensa sinua ja tietääksensä, mitä sinun sydämessäsi on: tahdotko noudattaa hänen käskyjänsä vai etkö.
Hän nöyryytti sinua ja antoi sinun nähdä nälkää, ja hän antoi sinulle mannaa syödä, jota et ennen tuntenut ja jota eivät isäsikään tunteneet, opettaaksensa sinut ymmärtämään, että ihminen ei elä ainoastaan leivästä, vaan että hän elää jokaisesta sanasta, joka Herran suusta lähtee. Sinun vaatteesi eivät kuluneet yltäsi, eivätkä sinun jalkasi ajettuneet näinä neljänäkymmenenä vuotena. Tiedä siis sydämessäsi, että Herra, sinun Jumalasi, kasvattaa sinua, niinkuin isä kasvattaa poikaansa. Ja noudata Herran, sinun Jumalasi, käskyjä, vaella hänen teitänsä ja pelkää häntä. Sillä Herra, sinun Jumalasi, vie sinut hyvään maahan, laaksoissa ja vuorilla vuotavien purojen, lähteiden ja syvien vesien maahan, nisun ja ohran, viiniköynnöksen, viikunapuun ja granaattiomenapuun maahan, jalostetun öljypuun ja hunajan maahan, maahan, jossa sinun ei tarvitse puutteessa leipääsi syödä eikä mitään puutetta nähdä, maahan, jonka kivet ovat rautaa ja jonka vuorista voit louhia vaskea. Kun sinä syöt ja tulet ravituksi, niin ylistä Herraa, sinun Jumalaasi, siitä hyvästä maasta, jonka hän on antanut sinulle.
Varo, ettet unhota Herraa, sinun Jumalaasi, ja muista noudattaa hänen käskyjänsä, oikeuksiansa ja säädöksiänsä, jotka minä tänä päivänä sinulle annan. Kun sinä syöt ja tulet ravituksi, kun rakennat kauniita taloja ja asut niissä, kun karjasi ja lampaasi lisääntyvät ja kun hopeasi ja kultasi lisääntyy ja kaikki, mitä sinulla on, lisääntyy, niin älköön sydämesi ylpistykö, äläkä unhota Herraa, sinun Jumalaasi, joka vei sinut pois Egyptin maasta, orjuuden pesästä, kuljetti sinua suuressa ja hirmuisessa, myrkyllisten käärmeiden ja skorpionien ja kuivien, vedettömien maiden erämaassa, vuodatti sinulle vettä kovasta kalliosta ja antoi erämaassa sinulle mannaa syödä, jota sinun isäsi eivät tunteneet – nöyryyttääksensä ja koetellaksensa sinua ja lopuksi sinulle hyvää tehdäksensä.
Älä ajattele sydämessäsi: ’Oma voimani ja oman käteni väkevyys on hankkinut minulle tämän rikkauden’, vaan muista, että Herra, sinun Jumalasi, antaa sinulle voiman hankkia rikkautta pitääkseen liittonsa, jonka hän valalla vannoen teki sinun isiesi kanssa, niinkuin tähän päivään saakka on tapahtunut. Mutta jos sinä unhotat Herran, sinun Jumalasi, ja seuraat muita jumalia, palvelet niitä ja kumarrat niitä, niin minä vakuutan teille tänä päivänä, että te peräti hukutte. Niinkuin ne kansat, jotka Herra hukuttaa teidän tieltänne, niin tekin hukutte, kun ette kuulleet Herraa, teidän Jumalaanne.”
Exodus
Tästä Exoduksesta (kreik. lähtö), eli toisessa Mooseksen kirjassa, jossa kerrotaan Mooseksen ja israelilaisten Egyptistä lähtö. Kirjan 18 alkulukua käsittelee orjuuden aikaa. Mooseksen kasvatusta vapauttajaksi, sekä lähtöä ja erämaanmatkaa Siinaille. Loppuosassa on tärkein Siinailla tehty liitto ja lain antaminen, lait, jotka sisältyvät ’liiton kirjaan’, ynnä ilmestysmajan rakentaminen. Jaakobin perheestä on nyt tullut Israelin kansa, Jumalan ’valittu kansa’, jolla on oma erikoinen tehtävänsä.
Nämä kertomukset ovat saaneet viime aikoina sekä Egyptissä että Siinailla suoritetuista muinaistieteellisistä tutkimuksista huomattavaa vahvistusta. Vaikkakaan Egyptistä lähdön aikaa ei vielä ole täysin saatu määritellyksi, niin on itse kertomus niin yksityiskohtainen ja maalauksellinen, että sitä voi seurata askel askeleelta.
Vertauskuvallisesti tämä kirja esittää vapahduksen kulun myös silloin, kun tulemme kristityiksi. Mutta koska vapahdus johtaa uuteen Jumala-suhteeseen, joka ilmenee palvonnassa ja Jumalan kansan jäsenyydessä. Raamatun Exodus-kirjan uhri- ja kulttisäännöksineen esikuvaksi niistä ehdoista, joihin Jumala-suhteen yleensä on mahdollista perustua. Se opettaa, ettei ilman sovitusta voi lähestyä pyhää Jumalaa, eipä edes vapahdettukaan kansa voi säilyttää suhdetta häneen ilman uudistuvaa puhdistusta vaelluksen saastasta uhraamalla uhrieläimiä sovitukseksi.
Tehtyään liiton Herra Jumala asuu vapahdetun kansansa luona kirkkautensa pilvessä henkensä kautta. Galatalaiskirje selittää, missä suhteessa lakiliitto oli Aabrahamin liittoon. Kymmenessä käskyssä Jumala opetti kansalleen vanhurskautensa vaatimukset, jotka tuomitsivat sitä ja vakuuttivat sille sen syntisyyttä. Pappissääty ja uhrit (joissa näkyy vertauskuvia Vapahtajasta) tarjosivat kansalle tietä anteeksi saamiseen, puhdistukseen, kansan jäsenyyden palauttamiseen ja palvontaan
Pääsiäinen
Pääsiäisjuhla asetettiin Egyptin esikoisten hävittämisen ja israelilaisten vapautumisen muistoksi. Se sai nimensä siitä, että kuoleman enkeli kulki niiden ovien ohi, joiden pielet oli sivelty pääsiäislampaan verellä. Juutalaisten pääsiäinen on 14 p:nä niisankuuta ja alkaa edellisenä iltana, kun kolme tähteä on tullut näkyviin taivaalle. Samat kolme tähteä taas ilmoittavat sen loppuneen. Aattoiltana on kynttilän valossa tarkastettava kaikki paikat etsien hapatusta, joka juhlaksi on kokonaan karkotettava jokaisesta kodista. Ennen sitä on tehty suursiivous, huoneitten seinät sivelty kalkilla valkoisiksi ja kaikki romu poltettu.
Jeesuksen aikana pantiin temppelissä aattoaamuna määräpaikkaan 2 kiitosuhrileipää, joista toinen otettiin pois tuntia ennen puoltapäivää merkiksi, että siitä alkaen happamen leivän syönti oli kielletty. Toisen poisto illalla merkitsi sitä, että oli aika hävittää kaikki hapatus. Juutalaisten perinnäissäännöissä sanotaan, että pääsiäislammas on syötävä sinä iltana ennen puolta yötä, ja aamusta siihen saakka piti paastota.
Juhlan viettoon tarvittiin kolme happamatonta leipää, kitkeriä, niin paljon viiniä, että siitä riitti 4 maljaan punaväriksi, kun vettä oli 2/3, sekä temppelissä tarkastettu ja teurastettu karitsa. Teurastettavan lampaan tuli olla aivan virheetön, ajastaikainen karitsa, oinas. Luita ei saanut rikkoa. Kitkerät yrtit oli syötäessä kastettava ensin suolaveteen tai etikkaan ja sitten haroset-nimiseen kastikkeeseen, joka oli sotkettu pähkinöistä, manteleista, rusinoista, omenoista ja muista hedelmistä. Tämän leivänsärpimen piti olla jokseenkin paksua, koska se on vertauskuvana Egyptin orjuudenajan tiililaastista.
Pääsiäisen viettoon kuului edelleen temppelissä toimitettava uhri, johon otettiin karitsan veri ja rasva, sekä sitten paistettava karitsa suusta sen läpi pistetyssä ristinmuotoisessa granaattiomenapuuvartaassa hiilivalkealla. Juhlalamput oli myös kunnostettava. Tätä kaikkea tarvittiin pääsiäisen viettoon, johon ainakin 10 piti ottaa osaa samassa seurueessa.
Manna
Manna ravintoaine, jota Israelin lapsille annettiin erämaavaelluksella. Manna on sitä ”leipää”, mitä Jumala erämaavaelluksen aikana ihmeellisesti antoi israelilaisille. Se oli pientä ja pyöreää kuin härmä, 2. Moos. 16:14. Sitä saattoi jauhaa ja survoa, leipoa ja keittää, ja se maistui öljykakulta, tai hunajakakulta. Raamatun mukaan israelilaisille annettiin mannaa 40 v:n ajan, siis koko erämaavaelluksen.
Manna laskeutui leiriin samanaikaisesti kasteen kanssa, ja kasteen kadottua manna jäi jäljelle maan pintaan. Kansan silmissä se oli »jotakin hienoa, suomujen tapaista, jotakin hienoa niinkuin härmä. Manna muistutti korianderinsiementä ja oli bedellionpihkan näköistä. Herran käskystä tuli jokaisen kerätä sitä päivässä goomer -mitan verran, ja se oli tehtävä aamuisin, ennen kuin manna suli auringon paahteessa. Joka perjantai sitä oli koottava kahden päivän annos, jotta kansa olisi voinut pyhittää sapatin. Mannaa jauhettiin käsikivillä tai survottiin huhmaressa, sitten sitä keitettiin tai siitä valmistettiin kaltiaisia.
Manna on nähty osoituksena Jumalan rakkaudesta ja huolenpidosta kansaansa kohtaan sekä todistuksena hänen voimastaan. Toisaalta manna on nähty Jumalan tapana osoittaa, että israelilaiset ovat riippuvaisia vain Jumalastaan. Antamalla mannaa Jumalan on nähty opettavan nöyryyttä ja kuuliaisuutta ja koettelevan israelilaisia, kasvattamaan heidät riippuvaisiksi Jumalasta ja samalla luottamaan Jumalaan, tai tarkistaa, tottelisivatko he Jumalan antamia ohjeita.
Manna on nähty myös Jumalan armon vertauskuvana. Jokaiselle päivälle on uusi armonsa, joka riittää aina. Martti Lutherin yksi hartauskirjoista on Mannaa Jumalan lapsille, missä manna on synonyymi Jumalan sanalle.
Jeesuksen aikana Kapernaumin miehet, joita Jeesuksen ihmetyöt eivät näyttäneet tyydyttävän, vaativat häneltä jotakin manna-ihmeen kaltaista. Mutta Jeesus käänsi heidän ajatuksensa tästä ”taivaan leivästä”, joka ei pelastanut heidän isiään kuolemasta, ”elämän leipään”, joka on Hän itse. Rabbiinit ylistivät ikuisiksi kaikkia Jumalan antimia, joita Israel oli Mooseksen aikana saanut; mannankin he sanoivat olevan salattuna Jumalan luona. Sen tähden Johannes nimittää ”salatuksi mannanksi” sitä Jeesuksen elämää luovaa lahjaa, joka on varattu voittajille.
Herra käski Mooseksen ottaa goomer-mitallisen mannaa astiaan asetettavaksi Herran eteen ilmestysmajaan jälkipolvia varten.
UT esittää mannan vertauskuvana Kristuksesta, joka on toinen taivaasta tullut leipä. Pergamon seurakunnalle osoitetussa lähetyskirjeessä Jeesus lupaa antaa »salattua mannaa» sille, joka voittaa, Ilm. 2:17.
Hebrealaiskirje 3:1 – 4:13 ”Sentähden, pyhät veljet, jotka olette taivaallisesta kutsumuksesta osalliset, kiinnittäkää mielenne meidän tunnustuksemme apostoliin ja ylimmäiseen pappiin, Jeesukseen, joka on uskollinen asettajalleen, niinkuin Mooseskin oli ”uskollinen koko hänen huoneessansa”. Sillä hänen on Moosekseen verraten katsottu ansaitsevan niin paljoa suuremman kirkkauden, kuin huoneen rakentajan kunnia on suurempi kuin huoneen. Sillä jokainen huone on jonkun rakentama, mutta kaiken rakentaja on Jumala.
Ja Mooses tosin oli ”palvelijana uskollinen koko hänen huoneessansa”, todistukseksi siitä, mikä vastedes piti sanottaman, mutta Kristus on uskollinen Poikana, hänen huoneensa haltijana; ja hänen huoneensa olemme me, jos loppuun asti pidämme vahvana toivon rohkeuden ja kerskauksen. Sentähden, niinkuin Pyhä Henki sanoo: ”Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne, niinkuin teitte katkeroituksessa, kiusauksen päivänä erämaassa, jossa teidän isänne minua kiusasivat ja koettelivat, vaikka olivat nähneet minun tekojani neljäkymmentä vuotta; sentähden minä vihastuin tähän sukupolveen ja sanoin: ’Aina he eksyvät sydämessään’; mutta he eivät oppineet tuntemaan minun teitäni; ja niin minä vihassani vannoin: ’He eivät pääse minun lepooni’.”
Katsokaa, veljet, ettei vain kenelläkään teistä ole paha, epäuskoinen sydän, niin että hän luopuu elävästä Jumalasta, vaan kehoittakaa toisianne joka päivä, niin kauan kuin sanotaan: ”tänä päivänä”, ettei teistä kukaan synnin pettämänä paatuisi; sillä me olemme tulleet osallisiksi Kristuksesta, kunhan vain pysymme luottamuksessa, joka meillä alussa oli, vahvoina loppuun asti. Kun sanotaan: ”Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne, niinkuin teitte katkeroituksessa”, ketkä sitten, vaikka kuulivat, katkeroittivat hänet?
Eivätkö kaikki, jotka olivat Mooseksen johdolla lähteneet Egyptistä? Mutta keihin hän oli vihastunut neljäkymmentä vuotta? Eikö niihin, jotka olivat syntiä tehneet, joiden ruumiit kaatuivat erämaahan? Ja keille hän vannoi, etteivät he pääse hänen lepoonsa? Eikö tottelemattomille? Ja niin me näemme, että he epäuskon tähden eivät voineet siihen päästä. Varokaamme siis, koska lupaus päästä hänen lepoonsa vielä pysyy varmana, ettei vain havaittaisi kenenkään teistä jääneen taipaleelle. Sillä hyvä sanoma on julistettu meille niinkuin heillekin; mutta heidän kuulemansa sana ei heitä hyödyttänyt, koska se ei uskossa sulautunut niihin, jotka sen kuulivat. Sillä me pääsemme lepoon, me, jotka tulimme uskoon, niinkuin hän on sanonut: ”Ja niin minä vihassani vannoin: ’He eivät pääse minun lepooni'”, vaikka hänen tekonsa olivat valmiina maailman perustamisesta asti. Sillä hän on jossakin sanonut seitsemännestä päivästä näin: ”Ja Jumala lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikista teoistansa”; ja tässä taas: ”He eivät pääse minun lepooni”.
Koska siis varmana pysyy, että muutamat pääsevät siihen, ja ne, joille hyvä sanoma ensin julistettiin, eivät päässeet siihen tottelemattomuuden tähden, niin hän taas määrää päivän, ”tämän päivän”, sanomalla Daavidin kautta niin pitkän ajan jälkeen, niinkuin ennen on sanottu: ”Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne.” Sillä jos Joosua olisi saattanut heidät lepoon, niin hän ei puhuisi toisesta, sen jälkeisestä päivästä. Niin on Jumalan kansalle sapatinlepo varmasti tuleva.
Sillä joka on päässyt hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan, hänkin, niinkuin Jumala omista teoistansa. Ahkeroikaamme siis päästä siihen lepoon, ettei kukaan lankeaisi seuraamaan samaa tottelemattomuuden esimerkkiä. Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija; eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili.”
Ahneus
Olen pohtinut sitä, että ovatko ahneus ja tyytymättömyys kytköksissä toisiinsa. Ihmisillä on taipumuksia vertailla itseään muihin, mikä voi aiheuttaa kateutta ja vihaa havaitsemansa asiantilan vuoksi, joka lopulta aiheuttaa tyytymättömyyttä, joka voi kypsyä ahneudeksi, jos asiaa hautoo.
Apostolien teot 4:32-37 ”Ja uskovaisten suuressa joukossa oli yksi sydän ja yksi sielu; eikä kenkään heistä sanonut omaksensa mitään siitä, mitä hänellä oli, vaan kaikki oli heillä yhteistä. Ja apostolit todistivat suurella voimalla Herran Jeesuksen ylösnousemuksesta, ja suuri armo oli heillä kaikilla. Ei myöskään ollut heidän seassaan ketään puutteenalaista; sillä kaikki, joilla oli maatiloja tai taloja, myivät ne ja toivat myytyjen hinnan ja panivat apostolien jalkojen juureen; ja jokaiselle jaettiin sen mukaan, kuin hän tarvitsi. Niinpä Joosef, jota apostolit kutsuivat Barnabaaksi – se on käännettynä: kehoittaja – leeviläinen, syntyisin Kyprosta, myi omistamansa pellon, toi rahat ja pani ne apostolien jalkojen juureen.
Jatkuu Apostolien teot 5:1-15 ”Mutta eräs mies, nimeltä Ananias, ja hänen vaimonsa Safiira myivät maatilan, ja mies kätki vaimonsa tieten osan hinnasta, ja osan hän toi ja pani apostolien jalkojen eteen. Mutta Pietari sanoi: ”Ananias, miksi on saatana täyttänyt sinun sydämesi, niin että koetit pettää Pyhää Henkeä ja kätkit osan maatilan hinnasta? Eikö se myymätönnä ollut sinun omasi, ja eikö myynnin jälkeenkin sen hinta ollut sinun? Miksi päätit sydämessäsi tämän tehdä? Et sinä ole valhetellut ihmisille, vaan Jumalalle.” Kun Ananias kuuli nämä sanat, kaatui hän maahan ja heitti henkensä. Ja suuri pelko valtasi kaikki, jotka sen kuulivat. Ja nuoret miehet nousivat ja korjasivat hänet ja kantoivat hänet pois ja hautasivat. Noin kolmen hetken kuluttua hänen vaimonsa tuli sisään eikä tiennyt, mitä oli tapahtunut. Niin Pietari kysyi häneltä: ”Sano minulle: siihenkö hintaan te myitte maatilan?” Hän vastasi: ”Kyllä, juuri siihen hintaan”. Mutta Pietari sanoi hänelle: ”Miksi olette yksissä neuvoin käyneet kiusaamaan Herran Henkeä? Katso, niiden jalat, jotka hautasivat sinun miehesi, ovat oven takana, ja he kantavat sinutkin pois.” Niin hän heti kaatui hänen jalkojensa eteen ja heitti henkensä; ja kun nuorukaiset tulivat sisään, tapasivat he hänet kuolleena, kantoivat pois ja hautasivat hänet hänen miehensä viereen. Ja suuri pelko valtasi koko seurakunnan ja kaikki ne, jotka tämän kuulivat. Ja apostolien kätten kautta tapahtui kansassa monta tunnustekoa ja ihmettä; ja he olivat kaikki yksimielisesti koolla Salomon pylväskäytävässä. Eikä muista kukaan uskaltanut heihin liittyä, mutta kansa piti heitä suuressa kunniassa. Ja yhä enemmän karttui niitä, jotka uskoivat Herraan, sekä miehiä että naisia suuret joukot. Kannettiinpa sairaita kaduillekin ja pantiin vuoteille ja paareille, että Pietarin kulkiessa edes hänen varjonsa sattuisi johonkuhun heistä.”
Esimerkkinä tuli mieleen, kun viime aikoina on uutisoidut lakoista, että jotkut ammattialat ovat näkemyksensä mukaan palkkakuopassa muihin nähden ja tällä perusteella haluavat hyvitystä muita enemmän ottamatta huomioon muita asiaan kytkeytyviä mekanismeja.
Lakkolaiset eivät näytä ottavan huomioon muiden kärsimyksiä saadakseen mitä tahtovat. Isäni piti taas työnantajia kommunistina ahneina riistäjinä, eikä sallinut edes pitää yhteyttä tai kaveerata muiden kuin työlästen kanssa. Ahneudesta löytyy näköjään monenlaisia määrityksiä. Monesti perinnönjaossa iskee ahneus, mikä näkyy siinä, että kukin perijöistä palkkaa oman asianajajansa varmistaaksensa mahdollisimman ison osuuden itselleen, ehkä muiden kustannuksella. Ryhdytään taistelemaan perinnöstä, joka loppujen lopuksi saattaa mennä oikeudenkäyntikuluina lakimiehille, eikä jakamista ei enää ehkä ole. Tällaiset oikeudenkäynnit saattavat kestää kauankin.
Toinen esimerkki liittyy elokuvaan, jonka näin hiljattain TV:stä, eli Mieletön, mieletön maailma (It’s a Mad Mad Mad Mad world) on yhdysvaltalainen komediaelokuva rahan ahneudesta vuodelta 1963. Elokuvan ohjasi Stanley Kramer. Elokuva alkaa, kun hurjasteleva auto ajaa ulosajossa kielekkeeltä alas. Ryhmä toisilleen tuntemattomia ja eri yhteiskuntaluokkia esittäviä ihmisiä näkee tapaturman. Onnettomuuteen joutunut mies kertoo viimeisillä voimillaan ja tekonaan kätkemästään ryöstösaaliista, jotka on piilottanut kertomaansa paikkaan. Kaikki päättävät lähteä rahojen perään, mutta eivät halua jakaa muiden kanssa mitään, eli he joutuvat ahneuden valtaan, mikä meitä kaikkia vaivaa jossain määrin. Matkan varrella heille sattuu erinäisiä kommelluksia, he tapaavat uusia ihmisiä ja ajautuvat välillä erilleen toisistaan. Lopulta kukaan heistä ei saa ahnehtimaansa suuren rahasalkun sisältöä, sen estää heidän taistelunsa toisiaan vastaan ahneuden antaessa voiman siihen.
Sierra Madren aarre on John Hustonin vuonna 1948 ohjaama elokuva, joka perustuu B. Travenin samannimiseen romaaniin vuodelta 1927. Elokuva kertoo kultaa havittelevista onnenonkijoista, jotka lähtevät etsimään kultaa 1920-luvun Meksikossa vanhan kullankaivajan innostamina ja opastamina. Rahan himo saa kultaa löytäneet etsijät valtaansa ja menettävät inhimillisyytensä ryhtyessään epäilemään toistensa aikeita ja lopulta menettävät kaiken löytämänsä.
John Bevere ”Näinkö sanoo Herra?” (KKJMK Oy 2008), josta lainaus sivulta 88: ”Ahneus… Katsomme ensin sanan juurta, eli sanaa ahnehtia. Yksi Websterin sanakirjan määritelmistä on ’haluta tai toivoa innokkaasti; haluta innokkaasti saavuttaa tai omistaa’. Edelleen Websterin sanakirja määrittelee sanan ahneus ’voimakkaaksi haluksi saavuttaa ja omistaa jotakin oletettua hyvää’. Rukouksessa kysyin Herralta hänen määritelmäänsä sanalle ahneus. Hän vastasi: ’Ahneus on halu saada hyötyä.’ Tämä ei rajoita ahneutta rahan ahnehtimiseen. Siihen kuuluu omaisuuden, aseman, mukavuuden, hyväksynnän, nautinnon ja vallan ahnehtiminen, seksuaalinen himo ja niin edelleen. Ahneus on tila, jossa huomaamme olevamme silloin, kun emme ole tyytyväisiä.
Me pyrimme tavoittelemaan jotakin, koska meiltä puuttuu rauha tai lepo, jonka Jumalan on meille antanut. Me vastustamme hänen suunnitelmaansa tai prosessiaan elämässämme. Ahneus on täysin vastakkaista tyytyväisyydelle. Raamattu sanoo meille, että ’suuri voitto onkin jumalisuus yhdessä tytyväisyyden kautta’ (1. Tim. 6:6)… Websterin sanakirja määrittelee tyytyväisen tai tyytyväisyyden ’mielen levollisuudeksi tai hiljaisuudeksi vallitsevissa olosuhteissa; tyydytykseksi, johon sisältyy mielen rauha; valittamisen, vastustuksen tai lisää tavoittelemisen hillitsemiseksi, ja usein tietyn asteiseksi onnellisuudeksi.’ Rukouksessa kysyin Herralta hänen yksinkertaista määritelmäänsä tyytyväisyydestä. Sydämessäni kuulin: ’Täydellinen tyytyminen minun tahtooni.’”
Aapeli Saarisalon Raamatun sanakirjassa ahneudesta kerrotaan näin, että se ilmenee tavaran himossa ja sen alituisessa kokoamisessa, Sanal. 30:15: ”Verenimijällä on kaksi tytärtä: Anna vielä! Anna vielä! Kolme on, jotka eivät kylläänsä saa, neljä, jotka eivät sano: ”Jo riittää”, jonka takia ihmisen sydän kiintyy maallisiin tavaroihin, Luuk. 12:16-21: ”Ja hän puhui heille vertauksen sanoen: ”Rikkaan miehen maa kasvoi hyvin. Niin hän mietti mielessään ja sanoi: ’Mitä minä teen, kun ei minulla ole, mihin viljani kokoaisin?’ Ja hän sanoi: ’Tämän minä teen: minä revin maahan aittani ja rakennan suuremmat ja kokoan niihin kaiken eloni ja hyvyyteni; ja sanon sielulleni: sielu, sinulla on paljon hyvää tallessa moneksi vuodeksi; nauti lepoa, syö, juo ja iloitse’. Mutta Jumala sanoi hänelle: ’Sinä mieletön, tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta pois; kenelle sitten joutuu se, minkä sinä olet hankkinut?’ Näin käy sen, joka kokoaa aarteita itselleen, mutta jolla ei ole rikkautta Jumalan tykönä.” Job: 31:24 ”Jos minä panin uskallukseni kultaan ja sanoin hienolle kullalle: ’Sinä olet minun turvani’. Jumala käskee olemaan tyytyväinen ja varoittaa ahneudesta, 2. Moos. 20:17 ”Älä himoitse lähimmäisesi huonetta. Älä himoitse lähimmäisesi vaimoa äläkä hänen palvelijaansa, palvelijatartaan, härkäänsä, aasiansa äläkä mitään, mikä on lähimmäisesi omaa.”
Sanal. 23:4-5 ”Älä näe vaivaa rikastuaksesi, lakkaa käyttämästä ymmärrystäsi siihen. Kun silmäsi siihen lentävät, on rikkaus mennyttä; sillä se saa siivet kuin kotka, joka lentää taivaalle.” Matt. 6:31-33 ”Älkää siis murehtiko sanoen: ’Mitä me syömme?’ tahi: ’Mitä me juomme?’ tahi: ’Millä me itsemme vaatetamme?’ Sillä tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkea tätä tarvitsevan. Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.” Luuk. 3:14 ” Myös sotamiehet kysyivät häneltä sanoen: ”Mitäs meidän pitää tekemän?” Ja hän sanoi heille: ”Älkää kiskoko keneltäkään älkääkä kiristäkö, vaan tyytykää palkkaanne”. Ef. 5:3 ”Mutta haureutta ja minkäänlaista saastaisuutta tai ahneutta älköön edes mainittako teidän keskuudessanne – niinkuin pyhien sopii” Tyytyväisyys on suuri rikkaus, (1. Tim. 6:6). Ylenpalttisuus on vahingollinen autuuden este, Sanal. 11:4 ”Ei auta tavara vihan päivänä, mutta vanhurskaus vapahtaa kuolemasta.”, Matt. 16:26-27 ”Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi sielullensa vahingon? Taikka mitä voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi? Sillä Ihmisen Poika on tuleva Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa, ja silloin hän maksaa kullekin hänen tekojensa mukaan.”, Mark. 10:24 ”Niin opetuslapset hämmästyivät hänen sanoistaan.
Mutta Jeesus rupesi taas puhumaan ja sanoi heille: ”Lapset, kuinka vaikea onkaan niiden, jotka luottavat tavaraansa, päästä Jumalan valtakuntaan!”
Ahneus on viimeisen ajan suuri synti, 2. Tim. 3:2-3, Jaak. 5:1-2, ja tuo varmasti mukanaan kadotuksen, 1. Kor. 6:9-10, Ef. 5:3, Ef. 5:5, 1. Tim. 6:9, se on epäjumalanpalvelusta, Kol. 3:5-6 ”Kuolettakaa siis maalliset jäsenenne: haureus, saastaisuus, kiihko, paha himo ja ahneus, joka on epäjumalanpalvelusta, sillä niiden tähden tulee Jumalan viha”, Luuk. 12:19-20, ja pakanallinen synti, Room. 1:29, Matt. 6:32
Kirjallisuus ja lähteet:
Aapeli Saarisalo ”Raamatun sanakirja”
Digi IRT
Wikipedia
Pentti Mattila 