Myyntimies

Olen tutustunut noin reilun vuoden verran myyntimiehen työhönkin 1980-luvun lopussa. Olin silloin vailla töitä ja myyntimiehentyötä oli tarjolla. Tämä myyntimiehen työpaikka oli kirjapainoalan tarvikkeiden jälleenmyyntiä ympäri Suomea. Huomasin ettei tämäkään työ ole kovinkaan helppoa, jos ei ole luontaisia kykyjä ja taipumusta markkinoida tuotteita, sillä tarjontaa on yleensä enemmän kuin kysyntää. Onneksi sain olla yhden kokeneen vanhemman myyntimieskonkarin mukana näkemässä mitä se myyntityö voi sujua parhaimmillaan.

Se oli varsin opettavainen kokemus, minkä vuoksi ajattelin sen jakaa. Menimme kokeneen ja menestyneen myyntimiehen asiakkaan luokse, jonka hän näytti tuntevan kuin vanhan hyvän kaverin. Konkarimyyjä kyseli kuulumisia, sekä miten hänen muille perheenjäsenilleen kuuluu, eli miten lasten opinnot olivat edenneet, sekä onko mökillä tullut käytyä jne. Ajattelin, ettei hän voi muistaa näitä tietoja kaikista asiakkaista, vaan hän pitää jollaistakin päiväkirjaa vierailuistaan asiakkaiden luona.

Olinkin huolissani ja ihmettelin, miksi ei päästä itse asian ytimeen tuotteiden esittelyyn, kuinka tuotteet ovat toimineet asiakkaan käytössä ja onko myyntihinta ollut kilpailukykyinen jne. Minusta tuntui, että jaarittelevat kaikkea tyhjänpäiväistä. Sitten konkarimyyjä teki lähtöä ja kyseli, että laitetaanko taas vakiotoimitus tulemaan. Asiakas totesi, että laita vaan, mutta täydensi joillakin täydentävillä tiedoilla tilauksen määrän yksityiskohtia. Oli ihmeissäni, että näinkö helppoa se myyntityö voi olla, ei mitään tuotteiden paremmuuden vakuuttelua ja esittelyä, eikä tinkimistä hinnoista jne.

Ajattelin, että voisiko tätä kokemustani jollain lailla hyödyntää muuallakin, niin minulle tuli mieleen kirkko, jolla on vaikeuksia myydä tuotettaan, eli kirkon sanomaa, sillä jäsenet ja kirkossa käyvä väki hupenee huolestuttavassa määrin. Huomasin, että ateistinen toimittaja Tuomas Enbuske oli tullut uskoon ja on pitänyt saarnoja jne. Tuomas Enbuske on sanonut kirjoituksissaan mm. ” Symppaan luterilaisia pappeja, ja rakastan niiden saarnoja, mutta ev.lut. papit tuntuvat vähän häpeävän esim. synnistä puhumista, kun on kivempi puhua kaikkea kivaa, lifestyle-hommeleista ja arjen ongelmista. Nykyään kuulee, että kirkon pitäisi olla enemmän mukana ihmisten arjessa. Kun ei pidä, vaan pyhässä.”

Kirkolla on hyvä tuote, jota kaikki luterilaisessa kirkossa eivät ole kyenneet sisäistämään, jotta todella uskoisivat heillä olevan maailman paras tuote, eli kristillinen usko, joka pitäisi vain saada markkinoitua ettei tarvitsi kärvistellä häpeässä.

Joku aika sitten kävin Munchenissä suomalaisessa luterilaisessa torstain messussa. Mennessäni kirkkoon, niin eräs nainen tuli ihmettelemään kuka mahdoin olla. Sanoin tulleeni viettämään messua ja kysyin, että tuleeko paljon väkeä messuun. Hän kertoi, että Munchenissä asuu paljon suomalaisia, mutta vanhat ovat jo liian huonossa kunnossa kirkkoon ja nuoret eivät ole tottuneet käymään kirkossa, eli toivoton tilanne. Sanoi ettei pitäisi tulla kovin montaa messuvierasta.

Laskin, että meitä oli kuitenkin ehkä n. 20, kun odotus oli ollut ettei sinne juuri kukaan erehdy tulemaan. Luterilaiset ja katoliset kirkot Saksassa ovat kuulemma pulassa huonon rahatilanteen vuoksi, sillä kirkot on jätetty vähälle lämmitykselle jne., jonka kyllä huomasi. Kirkonmenot kiertää eri kaupungeissa, kun on vähän kävijöitä ja henkilökuntaa. Muistaakseni viidessä eri kaupungissa pitävät vuoroviikoin messuja, eli messujen väli on kuukausi. Messu tulkattiin myös Saksaksi.

Sen jälkeen kävin sunnuntaina käsittääkseni englantilaisten perustamassa Hope seurakunnassa, joka on edellä mainitun seurakunnan lähettyvillä U2 metron varrella, jonkun yrityksen tiloissa toisessa kerroksessa. Täällä oli hyvä ylistys ja väkeä oli useampi sata, afrikkalaisia, saksalaisia, italialaisia jne…

Pastori piti englanniksi hyvän saarnan pääsiäisen tapahtumista, joka tulkattiin Saksaksi. Lopuksi kutsuttiin seurakunnan takaosaan jäämään kahville ja teelle, jossa käsittääkseni oli myös sielunhoitotiimi paikalla keskustelemassa. Kiva meininki, sillä pastori kysyi, että onko joku ensimmäistä kertaa, niin pastori toi suomalaiselle vieraalle Kinder pupupääsiäismunan. Seurakunnassa jaettiin vesipullot kaikille vierailijoille, ettei nestehukkaa tule pitkässä kokouksessa. Pääsiäismunia oli jaossa, koska show-henkinen nuorisopastori piti lapsille pääsiäismuna saarnan ennen pastorin saarnaa.

Opinnäytetöitä:

Matias Hokkanen ”MODERNI MYYNTITYÖ JA SIIHEN PEREHDYTTÄMINEN – Kehitystyö asiantuntijaorganisaatiossa X” (Turun ammattikorkeakoulu, opinnäytetyö 2021)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/411877/Hokkanen_Matias.pdf?sequence=2&isAllowed=y

Samu Virtanen ”MYYJÄN OPAS – Case Ajopyörä” (Turun ammattikorkeakoulu 2023)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/790164/Virtanen_Samu.pdf?sequence=2&isAllowed=y

Julkaissut Pentti Mattila

Olen eläkeläinen ja harrastan sukututkimusta, josta kerron näillä kotisivuillani. Koko elämäni ajan olen ollut kirjapainoalan eri tehtävissä alan yrityksissä Helsingissä. Painajaksi valmistuin 1974 Käpylän ammattikoulusta. Kirjapainoalan teknikoksi valmistuin 1985 Helsingin teknillisestä koulusta. Olen toiminut vuodesta 1990 painoviestintäalan opettajana, eli media-alan. Jyväskylässä pätevöidyin ammatillisessa opettajakorkeakoulussa opettajaksi vuonna 1994.

Jätä kommentti