Tommy Hicks

Joidenkin, tässä tapauksessa jo kuolleen ihmisen elämä on ollut mielenkiintoinen, jopa kadehdittava, josta voimme ehkä oppia jotakin, kuten Tommy Hicksin elämästä. Monessa lukemassani kirjassa on muisteltu tätä amerikkalaista Tommy Hicksiä, joka vaikutti Yhdysvaltojen lisäksi Argentiinassa, sekä myös Suomessa, jonka elämästä lainaan välähdyksiä lainauksina tähän hänen ja hänestä tehdystä muutamasta kirjasta.

Tommy Hicks, evankelista. Viimeksi ennen kuolemaansa hän oli Intiaanien parissa saarnaamassa evankeliumia. Matkoillaan vuosien varrella hän kävi läpi elämäänsä kertomalla siitä, sekä myös aina viimeisimmästä seikkailustaan, kuten saarnaaminen 200 000 ihmisjoukolle Buenos Airesissa, evankeliointi Neuvostoliitossa, ihmisten kutsuminen Kristuksen luo Suomessa – sellaisista asioista hänen elämäänsä sisältyi. Hän on kiertänyt monta kertaa ympäri maailmaa.

Hän kertoi valmistuneensa Life Bible Collegesta, ja oli Full Gospel Business Men’s Fellowshipin evankelista. Hän perusti myös kerran oman organisaation. Tommy Hicks kuoli lauantaina County Medical Centerissä. Hän oli ollut sairaana jonkin aikaa, mutta saarnasi edelleen. Äskettäin hän oli evankelioinut Kanadan Ojibways ja muiden intiaanien parissa erilaisissa kokouksissa. Hän syntyi Greenvillessä, Texasissa, ja hänen kuollessaan oli kaksi viikkoa ennen 64-vuotissyntymäpäiväänsä. Hän oli neljän pojan isä, joista yksi, Paul, jolla oli palvelutyö tuhon aikaan Tucsonissa.

Jyrki Hämäläinen ”Hopeinen kuu” (Otava 1996), josta lainaus sivulta 258: ”Tampereella oli vahvoja uskonnollisia liikkeitä, yksi vahvimmista oli Saalem eli helluntaiseurakunta. Siellä esiintyi hurmossaarnaaja Tommy Hicks ja nähtiin ihmeellisiä näkyjä, kun kainalosauvat lensivät. Jotkut parantuneista heittivät suunnilleen volttia ja ihmiset joutuivat mitä ihmeellisempiin transsitiloihin. Menin itsekin katsomaan Tommy Hicksiä, koska hänellä oli sama nimi kuin rock’n roll -tähti Tommy Steelellä; tämän oikea nimihän oli juuri Tommy Hicks.”

Unto Kunnaksen kirjassa ”Tämä on Amerikkaa” Ristin Voitto 1956 kerrotaan farmarin pojasta teksasilaisesta Theodor eli Tommy Hicksistä ja hänen pitämistään kokouksista Minneapoliksessa. Kirjassa todetaan kuinka veli Hicks oli sanonut monta kaunista asiaa Suomesta. Hicks on mies, jonka puheen aikana ei nukuta. Tommy Hicks oli puhunut taivasten valtakunnan avaimista, jotka Jeesus antoi Pietarille.

Theodore ’Tommy’ Murray Hicks syntyi 21.7.1908 Greenville Hunt, Texas ja kuoli 6.1.1973 Los Angeles, California. Tommy on haudattu Forest Lawn Memorial Park Los Angeles County. Tommyn vaimo oli vuodesta 1939 alkaen Mildred Irene Hicks (Emmack) syntyi 14.8.1916 Leon, Decatur, Iowa ja kuoli 19.3.1989 Grants Pass, Josephine, Oregon. Mildred Hicks oli peruskoulun opettaja Nacossa, Arizonassa, eläkkeelle jäämiseensä saakka vuonna 1978. Hän valmistui San Jose State Collegesta Kaliforniassa ja oli National Teachers Associationin jäsen.

Hän muutti Rogue Riveriin marraskuussa Lovelandista Coloradosta. Tommyn pojat Theodore Murray Hicks Jr. syntyi 28.9.1943 Plainview, Hale, Texas, Michael Hicks s. 1951 Los Angeles, California ja Jack Hicks. Tommyn isä oli Henry Harris Hicks syntyi 22.10.1878 Texas, kuoli onnettomuudessa 27.2.1918 Greenville Hunt, Texas. Äiti Pearl Alice Hicks (Webb) syntyi 31.5.1884, kuoli onnettomuudessa 27.2.1918 Greenville Hunt, Texas. Yhdysvaltojen väestölaskentatietojen mukaan vuodelta 1920 Texas, Hunt, arkki 6-B, perhe 144, rivi 87, jossa mainitaan, että Theodore Hicks oli tuolloin 11 vuoden ikäinen ja asui Dr Henry King ja Lula Kingin perheessä sisaruksiensa kanssa. Katso:
https://www.findagrave.com/memorial/85424290/theodore-murray-hicks

LIFE Bible College (International Foursquare Church) valmistuneiden opiskelijoiden listalla on Tommy Hicks vuonna 1935. Tämä Bible College oli perustettu 1924 Aimee Semple McPhersonin toimesta. Vuonna 1936 Hicks vihittiin Four-square-kirkkoon pastoriksi, jossa hän palveli monta vuotta evankelistana, piirivalvojana, sekä puhujana Foursquare Conventionissa. Tommy Hicks toimi myös evankelistana Full Gospel Business Men’s Fellowshipissä. Tommy Hicksin yksi lapsista Theodore Murry Hicks Jr. kuoli kahden vuoden iässä. Tämän jälkeen Tommy Hicksillä oli aivoverenvuoto, joka johti halvaukseen. Hicks kertoi, että Jumala nosti hänet sairausvuoteestaan vuonna 1949. Tämän jälkeen Tommy Hicks sanoo, että tunsi yllään Jumalan kutsun ja hän halusi mennä kaikkialle kertomaan ihmisille Jeesuksesta ja rakkaudestaan.

Yhdessä vaiheessa Hicks alkoi rukoilla Etelä-Amerikan puolesta, koska hänellä oli suuri taakka tuon maanosan puolesta. Hicks kertoi, että Jumala puhui hänelle ja sanoi, että hänen piti mennä Argentiinaan. Varhain eräänä aamuna, kun hän oli rukoillut tuntikausia, hän näki yhtäkkiä näyn ihmisjoukoista. Ne näyttivät tulevan aaltoina, kun hän polvistui tuolinsa viereen itkien ja kiittäen Jumalaa Hänen ikuisesta rakkaudestaan. Hicks kysyi Jumalalta, keitä nuo ihmiset olivat, kun yhtäkkiä hän näki Etelä-Amerikan kartan. Se mikä ensin näytti suurelta sadonkorjuupellolta, jossa kypsät kultaiset jyvät muuttuivat ihmisiksi, kädet ilmassa, viittoivat Hicksin suuntaan ja näyttivät sanovan: ”Tule, tule”. Jumala kertoi hänelle, että ennen kuin kaksi lunta oli laskenut maan yli, hän ei menisi veneellä tai maalla, vaan että hän menisi Etelä-Amerikkaan saarnaamaan.

Kuuden tai seitsemän kuukauden kuluttua Hicks oli pastorien kotona. Pohjois-Kaliforniassa rouva Klotz antoi hänelle saman profetian, ettei lumi kulje maan yli ennen kuin Hicks lensi maahan, jonne Jumala hänet kutsui. Tämä vahvistus innosti Hicksiä suuresti, niin paljon, että tulevan Tallahasseen kampanjan aikana Floridassa hän tiesi, että päivä oli koittanut, joten hän peruutti kaikki tapaamisensa ja lähti Etelä-Amerikkaan.

Tommy Hicksin tulkin Kaleva Salorannan kirjoittamassa esittelyssä ”Maasta maahan Jeesuksen nimessä” nimisessä kirjassa mainitaan, että Tommy menetti nuorena poikana onnettomuudessa vanhempansa vuonna 1914. Hän sai uuden kodin setänsä perheen luota, jossa hän koki yhdentoista vanhana hengellisen ratkaisun herätyskokoussarjassa. Tommy opiskeli neljä vuotta lääketiedettä, sillä hän koki kutsun lähteä lähetyssaarnaajaksi Afrikkaan. Afrikassa Tommy oli kymmenen vuotta, jonka jälkeen hän palasi takaisin Amerikkaan ja ryhtyi rakennusurakoitsijaksi. Tommy avioitui, mutta menetti lapsensa vuonna 1943, koska lapsi sairastui. Tommy itse sai veritulpan aivoihinsa, jonka seurauksena tuli halvaus ja Tommy oli liikuntakyvytön. Tämän takia hän odotti kuolemaansa, mutta sitten tapahtui ihme, sillä Tommy Hicks kääntyi Jumalan puoleen Hänen lupauksiinsa luottaen ruumiillisen parantumisensa suhteen. Tämä uskonrukous paransi hänet 2.9.1949.

Tommy Hicks oli luvannut rukoillessaan antaa koko loppu elämänsä evankeliumin julistustyöhön, jos hän paranee vaikeasta sairaudestaan. Ja hän koki saaneensa lisää elämän päiviä kuten Raamatun kuningas Hiskia aikoinaan Israelissa. Parantumisen jälkeen hän oli kokenut saaneensa erityisen Jumalan kutsun Argentiinaan. Tommy Hicks oli 1950 -luvulla saanut sydämelleen käydä julistamassa evankeliumia Neuvostoliitossa, mikä oli vaikuttanut mahdottomalta ajatukselta. Euroopassa ollessaan parantajaevankelista Hicks oli lukenut sanomalehdestä, että Helsingissä on koolla Maailman rauhanneuvosto, jonka kokoukseen oli saapunut joukko Neuvostoliiton kirkkojen edustajia. Hänelle avautui ovi Neuvostoliittoon 1955 ja sen ohessa myös Suomeen. Tommy Hicks meni Varsovan kautta Neuvostoliittoon kahdeksikymmeneksi kahdeksaksi päiväksi, jossa vieraili saarnaamassa kaksi tai kolme kertaa päivässä Stalingradissa, Rostovissa, Kievissä, Harkovissa, Krimillä ja Voroneshissä sekä muutamissa muissa kaupungeissa. Erään kerran kesken saarnaa tulkki alkoi kirota Tommy Hicksiä ja kertoi ettei usko sitä mitä Tommy Hicks puhuu, eikä jatkanut tulkkausta enää ja sylkäisi hänen päälleen vielä. Tommy oli ollut järkyttynyt ja poistui puhujalavalta pyyhkien syljen kasvoiltaan pois itkien, koska oli tullut loukatuksi syvästi. Mutta Tommy oli kokenut Jumalan voitelua ja ryhtyi puhumaan itse voimalla sanoja, joita ei itse ymmärtänyt, eli hän puhui venäjää kuulijoilleen. Puolet kuulijoista ilmaisi halunsa puheen seurauksena ottaa vastaan Kristuksen pelastajanaan. Monilla muilla paikkakunnilla häntä kiellettiin puhumasta ja jopa estettiin pääsy kokoussaliin.

Tapio Sopanen ”Henki tekee eläväksi – Arthur Kukkulan elämä ja työ” Aikamedia 2012) lainaus sivulta 112: ”Suomen kesäkonferenssi pidettiin normaalista poiketen 7-11. heinäkuuta Helsingin Messuhallissa. Tapahtumassa oli mukana pari intialaista sanajulistajaa sekä evankelista Tommy Hicks Amerikasta, joka oli tullut Helsinkiin järjestelemään viisumiasioita päästäkseen Neuvostoliittoon. Odotusaika venyi odotettua pitemmäksi, joten Hicks julisti evankeliumia useilla paikkakunnilla Suomessa.”

Helsingin kokoukset toteutuivat, koska Gideon-veljien toimesta kutsuttiin koolle laaja kristillisiä piirejä edustava toimikunta, jonka tehtäväksi oli ryhtyä valmistamaan kymmenisen päivää kestävä Tommy Hicksin kokoussarja Helsinkiin. Kaisaniemen suuri kenttä rautatieaseman vierestä vuokrattiin kokouksia varten. Helsingin Kaisaniemen urheilukentällä Tommy Hicksin kokoussarja oli elo-syyskuun vaihteessa 1955 teemalla ”Jumalan valtakunta on lähellä”, jossa tuhansia Suomalaisia tuli Kristuksen luokse. Päivälehdet antoivat kokousselostuksille palstatilaa. Arviolta noin 200.000 kuulijaa on laskettu osallistuneen yhdentoista päivän aikana kokouksiin. Kokoussarjan huippukohta oli Senaatintorin kokous josta 15.000 henkeä marssi Senaatintorilta Kaisaniemeen Pelastusarmeijan soittokunnan tahdittamana.

Markku Vuorinen ”Kai Antturi – Rakentaja” (aikamedia 2008), josta lainaus sivulta 79: ”Syyskuussa vuonna 1955 Helsingissä, Kaisaniemen puistossa, järjestettiin suuret yhteiskristilliset telttakokoukset, joihin oli kutsuttu puhujaksi palavasieluinen amerikkalainen evankelista Tommy Hicks. Sujuvana tulkkina toimi vapaakirkon pastori Kaleva Saloranta. Yhdistettyä suurkuoroa johti innostuneesti Nurmijärven silloinen kirkkoherra Kosti Kankainen. Mukana olevia järjestäjiä olivat muiden muassa rovasti Heimer Virkkunen Keski-Helsingin seurakunnasta ja metsänhoitaja Eino Manninen Saalem-seurakunnasta, sekä Kai Antturi. Suuri tuhannen hengen teltta täyttyi ilta illan jälkeen viikon ajan, ja paljon ihmisiä tuli uskoon.”

Tommy Hicksin kirjassa ”Sairaat paranevat” Kuva ja Sana 1955 esipuheessa Aapeli Saarisalo toteaa (kirjassa on Tommy Hicksin Helsingin 26.8.-5.9.1955 pitämät saarnat): ”Raamatulliset parantamisesta ja pelastuksesta kertovat asiayhteydet eivät ensi sijassa opeta meitä tavoittelemaan ihmeitä ja merkkejä, vaan läsnä olevaa Herraa. Sillä ihmeitä ja merkkejä ei tapahdu, jos etsimme niitä niiden itsensä tähden, vaan ne tapahtuvat ainoastaan silloin, kun etsimme Herraa.”

Tässä kirjassaan Tommy Hicks kertoo omasta paranemisestaan näin: ”Jumala sanoo 2. Moos. 15:26 ’Minä olen Herra, parantajasi.’ Kun huudat Jumalaa avuksesi, niin usko, että sillä hetkellä parannus virtaa ylitsesi. Sinä aamuna, kun Jumala paransi minut, lääkäri oli huolissaan minusta. Aloin hypätä ylös ja alas. Minussa ei ollut muuta kuin luuta ja nahkaa. ’Niin tapahtuu usein hänen kaltaisilleen ihmisille ennen kuolemaa’, sanoi lääkäri. Minulla oli täydellisesti halvaantunut vasen puoli. Vasen silmä oli sokea ja vasen korva kuuro. Ei ollut mitään tuntoa ruumiini vasemmalla puolella. Myös silmistäni ja korvistani vuoti verta, kun aloin hypätä ylös ja alas. Tätä katsellessaan tohtori sanoi: ’Hän tekee kuolemaa.’ Kasvoihini palasi entinen tunto. Sain ääneni takaisin. Minä ylistin Jumalaa ja sanoin tohtorille: ’Jos tämä on kuolemaa, tämä on parasta, mitä olen milloinkaan kokenut.’ ’Vain kaksi tuntia teillä on enää elonaikaa. Minä tulen sitten päivällisen jälkeen takaisin ja kirjoitan kuolintodistuksenne.’ Mutta minä olen vielä tässä. Joitakin aikoja sitten kuulin, että tohtori oli saanut samanlaisen vaivan kuin minullakin oli.” Jumala paransi Tommy Hicksin vuonna 1949 ja hän oppi kuulemaan Jumalan äänen, joka opetti häntä rukoilemaan.

Olavi Eskola on tehnyt Juhani ja Marjatta Wariksen mielenkiintoisesta lähetystyöstä kirjan ”Pioneerityössä Uruguayssa ja Espanjan Baskimaalla” (Aikamedia 2013), jossa kerrotaan Juhanin muutosta Uruguayhin Montevideoon 1953. Montevideossa hän lehdestä luki Agrentiinassa alkaneesta suuresta herätyksestä, joka käynnistyi Tommy Hicksin toimesta, joka oli vielä silloin tuntematon henkilö suurelle yleisölle. Warikset tutustuivat myös Tommy Hicksiin. Tommy Hicks tutustui presidentti Peroniin parantumisihmeen kautta. Tämän presidentti Peronin ystävyyden takia hän joutui myös poistumaan maasta, koska tuli vallankumous ja uuden vallanpitäjät. Tämä Argentiinan Buenos Airesin herätys toteutti, sillä Tommy Hicks kuuli Jumalan puheen ja ohjeet, sekä toimi niiden mukaan.

Tommy Hicks ”Jumalan voima kuuluu sinulle” Ristin Voitto 1955 todetaan: ”Niin omituiselta kuin vaikuttaakin, on helpompaa tuoda silmänräpäyksellinen parantuminen sellaisille, jotka eivät käy kirkoissa, kuin sellaisille, jotka tunnustautuvat kristityiksi. Sellaiset, jotka katsovat tuntevansa Jumalan, ovat siinä määrin aikaisempien epäonnistumisien ja perännäisoppiensa sitomia, että on vaikeaa tuoda heitä uuteen asemaan uskossaan. Sen sijaan, että he näkisivät Jeesuksen persoonan ja tulisivat Hänen tykönsä, nämä muut seikat täyttävät heidän näköpiirinsä, ja he ponnistelevat turhaan vapautuakseen.”

Toisaalla Tommy Hicks samassa kirjassa kertoo: ”Yksinkertainen usko: Pitaliset korottivat äänensä sanoen: ’Jeesus, mestari, armahda, armahda meitä’. Ja kun Hän näki heidät, Hän sanoi: ’Menkää ja näyttäkää itsenne papeille’. Luuk. 17:14. Heissä ei ollut vielä mitään todistusta parantumisesta, pitali oli vielä jäljellä; mutta totellen uskossa he menivät, ja mennessään he puhdistuivat. He luottivat, että Hän tekisi sen, minkä oli luvannut. Tämä on toimivaa uskoa. Hyvin monet vaativat saada nähdä silmänräpäyksellisen parantumisen tai silminnähtävän ihmeen. Se ei ole uskoa. Todellinen ja aktiivinen usko toimii sanan perusteella. Näillä pitalisilla ei ollut muuta kuin Hänen Sanansa; ja tämä, ystäväni, on se, mikä meilläkin on: Hänen Sanansa.”

Tommy Hicksin kirjassa ”Jeesus-nimen atomivoima uskoville” Kuva ja Sana 1955 ”Emme voi erottaa sairautta saatanasta, emmekä pitää tautia normaalina, luonnollisena asiana. Sairaudella ja synnillä on sama alkuperä, ja niille molemmille on varattu sama parannuskeino Herramme Jeesuksen Kristuksen uhrikuoleman kautta. Jeesuksen suhde syntiin oli sama kuin Hänen suhteensa sairauteen. Hän kohteli sairautta samalla tavalla kuin Hän kohteli pahoja henkiä… Hirvittävä valhe on, että sairaus on Jumalan tahto, on noussut syvyyden kuilusta. Sitä ovat levittäneet ihmiset, jotka rakastavat helppoa elämää ja mukavuutta enemmän kuin kärsivää ihmiskuntaa”

Ensio Joensuun kirjassa ”Mun kirkkoni katto on korkeella” (Aikamedia 2007) sivulla 58: ”Meidät oli kutsuttu paluumatkalla soittamaan Oulun Ratinan stadionilla pidettävään, amerikkalaisen evankelistan Tommy Hicksin kokoukseen… Samalla lauloimme Tommy Hicksin kokousten tunnuslaulua Ällös salli taiston mieltä masentaa…

Dr. R. Edward Millerin kirjassa ”Sinun Jumalasi hallitsee” (Out of Africa ry 2007) kerrotaan mm. Tommy Hicksin Argentiinan kokouksista, josta tämä lainaus: ”Argentiinan massaevankeliointitoimikunta oli pyytänyt tunnettua amerikkalaista parantajaevankelistaa pitämään kokouksia. Kun hän ei ollut päässyt tulemaan, Tommy Hicks lähetettiin hänen sijastaan… Tommy, tuntematon ja maineeton parantajaevankelista Yhdysvalloista, sanoi Jumalan käskeneen hänen mennä tapaamaan presidentti Peronia. Hän halusi keskustella tämän kanssa tulevasta herätyskokoussarjasta…

Ajatus oli aivan liian järjetön!… Kuitenkin Tommy – jonka Jumala oli lähettänyt Argentiinaan – oli pohtinut matkalla lentokoneessa, miten aloittaisi kokouksensa Argentiinassa. Miettiessään hän kuuli Jumalan puhuvanhänelle; Herra kehotti häntä vierailemaan herra Peronin luona. Nimi ei merkinnyt hänelle mitään, joten hän kutsui lentoemäntää ja kysyi häneltä, oliko tämä ehkä koskaan kuullut sen nimisestä argentiinalaisesta miehestä. Nainen nauroi vastatessaan: ’Tietysti; hän on Argentiinan presidentti.’…

Seuraavana päivänä Tommy käveli tulkkinsa kanssa Casa Rosadalle (’vaaleanpunaiselle talolle’), jossa hallituksen virastot sijaitsivat. Hänen lähestyessään sisäänkäyntiä aseistettu sotilas, joka toimi samalla ovenvartijana, pysäytti hänet. Osoittaen konepistoolilla Tommyn rintaa hän kysyi töykeästi: ’Kuka sinä olet? Mitä haluat?’ Pastori Hicks selitti hänelle huolellisesti, mitä halusi – pitää pelastumis- ja parantumiskampanjan. Mitä enemmän hän selitti, sitä kiinostuneemmaksi vartija tuli. Lopulta tämä kysyi: ’Tarkoitatko, että Jumala pystyy parantamaan?’ ’Kyllä, Hän pystyy parantamaan ja tekee myös niin!’ vastasi Tommy. ’No’, sanoi vartija, ’pystyykö Hän parantamaan minut?’ Kyllä pystyy. Mikä ongelmasi on?’ kysyi Tommy. ’Minulla on maksatulehdus, ja kärsin juuri nyt hirveitä maksakipuja’, sanoi vartija- ’Anna minulle kätesi’, evankelista vastasi ja rukoili siinä paikassa uskon rukouksen. Jumalan voima virtasi vartijan ruumiiseen, ja hänen kipunsa ja sairautensa katosivat yhdessä hetkessä…

Kun evankelista saarnasi yksinkertaisen sanoman (sillä hän ei ollut mikään loistava puhuja) Jeesuksesta, Pelastajasta ja Parantajasta, kansanjoukot vastasivat: ’Me haluamme tämän Jeesuksen Pelastajaksemme ja Parantajaksemme.’ Pastori Hicks kääntyi lavalla olevien pastoreiden puoleen ja sanoi: ’Näettekö tämän ihanan näyn? Argentiina tarvitsee Kristusta. Eivätkö teidän sydämenne pala?’ Uskon rukouksen lausumisen jälkeen evankelista huusi: ’Vapauta uskosi, tee, mitä et ole koskaan aikaisemmin tehnyt!’ Kaikkialla syntyi liikehdintää. Hyljätyt kainalosauvat nostettiin ilmaan. Toiset luopuivat pyörätuoleistaan. Jotkut huuhdahtivat: ’Pystyn näkemään!’” Kenraali Juan Perón perusti työväen ja ammattijärjestöjen puolueen ja tuli presidentiksi vuonna 1946.

Tommy Hicksillä oli Argentiinassa käytössä Atlantic Stadium, jossa on 25 000 istumapaikkaa. Pian yleisömäärän kasvaessa se pakotti heidät siirtymään Huracanen jalkapallostadionille, jossa oli 110 000 istumapaikkaa ja joka myös täyttyi. Kahden kuukauden aikana 3 miljoonan ilmoitettiin osallistuneen kokouksiin ja 300 000 otti Kristuksen vastaan pelastajanaan, sekä valtava määrä merkittäviä parantumisia kokeneita ihmisiä.

Alicia Dujovne Ortiz on kirjoittanut kirjan ”Evita köyhien kuningatar” (Otava 1997), josta lainaus sivulta 70: ”Työllä ja tuskalla taltutetut sankat hiukset ja kotkannenä kielivät intiaanialkuperästä: eikö Perón muistuttanutkin intiaani Patoruzúa, suositun argentiinalaisen sarjakuvan sankaria, josta Asterixin tekijät ottivat mallia? Todellisuudessa hänen poskiensa miehekäs ahava johtui psoriasiksesta, jota hän hoiti ja peitti ihovoiteella – siitä gardelmainen kuvauksellinen maski… Perónin tuohon aikaan julistama oppi oli lainattu paavin kiertokirjeistä. Toisin sanoen ne toistivat kristinopin mukaista yhteiskuntakäsitystä. (Isä Benitez sanoo olleensa puheiden takana, mikä saattaa hyvin pitää paikkaansa.) Viesti oli yksinkertainen ja helposti mieleen painuva ei pelästyttänyt porvareitakaan: hän muisti sanoa työläisille, etteivät kaikki työnantajat sentään olleet kunnottomia…”

Perónin puoliso Eva Duarte oli miehensä tukena kansansuosion hankinnassa, kunnes hän kuoli 1952. Sotilaskapina kukisti Perónin 1955. Kenraali Juan Perón palasi 1973 Argentiinaan asuttuaan 18 vuotta Espanjassa. Perónin kannattajien, peronistien, ehdokas Hector Campora valittiin   presidentiksi 1973. Hän luopui tehtävästä Perónin hyväksi. Juan Peron kuoli 1974 ja hänen puolisonsa varapresidentti Maria Estela Martinez de Perón tuli presidentiksi Juan Perónin kuoltua, kunnes hänet syrjäytettiin 1976. Kenraalien Jorge Rafael Videlan, Roberto Eduardo Violan ja Leopoldo Galtierin johtamien sotilashallitusten   epäonnistuneen talouspolitiikan, räikeiden ihmisoikeusloukkauksien ja 1982   Isolle-Britannialle hävityn Falklandin sodan seurauksena Argentiinaan valittiin   1983 jälleen siviilipresidentti Raúl Alfonsínin.

Tommy Hicks kirjoittaa ”Jumalan voima kuuluu sinulle” Ristin Voitto 1955 ”Sanomamme vertaa alkuseurakuntaa, joka oli luja kuin yksi mies, nykyiseen seurakuntaan, joka on jakaantunut tuhansiin osasiin. En usko, että nämä jakaantumiset ovat Herrasta, vaan synnyttyään ne ovat muovautuneet inhimillisiksi uskonjärjestelmiksi. Myöhemmin, säilyäkseen elossa, ne ovat tarrautuneet perimätapoihinsa eivätkä ole onnistuneet seuraamaan Jumalaa Hänen jatkuvissa ponnistuksissaan siunata ihmiskuntaa. En taistele olemassaolevia uskonsuuntia vastaan. Suokoon Jumala, etten milloinkaan yhtyisi antikristuksen hävittäviin voimiin.”

Tommy Hicks kirjoittaa ”Jeesus-nimen atomivoima uskoville” Kuva ja Sana 1955 ”Aistimin käsitettävä tietousko perustuu fyysillisiin todisteihin. Uskotaan sitä, mitä voidaan nähdä, kuulla tai tuntea. Monet sanovat että meillä on Pyhä Henki, koska meillä on fyysillisiä todisteita, jotka osoittavat sen. Suuret joukot ovat ottaneet tämän asenteen ja ovat tulleet onnettomasti petetyiksi. Heidän elämänsä olisi ollut toisenlainen, jos he olisivat perustaneet luottamuksensa Jumalaan sanaan, eivätkä olisi vaatineet aistimin havaittavia todisteita. Jotkut, jotka ovat rukoilleet itselleen varoja, eivät ole uskoneet Sanaa, ennen kuin ovat ensin nähneet todisteet. Niinpä eräs henkilö sanoi: ’Kun näen rahan, sitten uskon Sanan.’ Huomaatte, että tämä ei ole ensinkään uskoa, sillä eihän kenenkään tarvitse enää uskoa sitä, minkä hän voi nähdä. Usko pitää luotettavina jo niitäkin asioita, joita ei voi nähdä, tuntea tai kuulla. Monet saattavat sanoa: ’Tiedän, että olen tullut terveeksi, koska kipu on hävinnyt.’ Mutta meidän olisi pitänyt sanoa: ’Minä tiedän olevani terve, koska Sana sanoo: ’Hänen haavojensa kautta minä olen parannettu.’” Vuonna 1969 on julkaistu Tommy Hicksiltä  ”Kesä on lähellä” kirjan Suomeksi on toimittanut Leo Meller.

K. A. Pohjakallio kirjoittaa kirjassaan ”Seurakuntaa seulotaan” (Ristin Voitto 1957) sivulla 71 alkaen Tommy Hicksistä näin: ”Jouduin olemaan mukana elämäni tähän asti suurimmassa hengellisissä kokouksissa, kun evankelista Tommy Hicks oli puhumassa Mikkelissä… Kun on kysymys seurakunnan seulomisesta, niin on myönnettävä, että Hicksin toiminta maassamme liittyy meillä tähän aiheeseen. Hänen voimakas esiintymisensä pakottaa kannanottoon ja ehkä hyvinkin huomattaviin muutoksiin kristittyjen ajattelutavoissa. Hänen kirjojaan on myyty monia kymmeniä tuhansia, ja ne hapattavat parastaikaa sydämiä ja omiatuntoja…

Seulonnan aikana todetaan aina erimielisyyttä. Joku on sanonut, että Hicksiin soveltuvat vahan Simeonin sanat: ’… valoksi pakanoille, kirkkaudeksi kansallesi, lankeemukseksi ja nousemukseksi monelle, ja tunnusmerkiksi, jota vastaan väitetään.’ … Hicksin vaikutuksen huomattavin puoli on ’Jumalan lasten yhteys’, niinkuin hän kirjassaan ’Kristuksen lähettiläänä’ sanoo. Yhtyminen saa aikaan taivaallisen voiman panostumisen, mikä sitten räjähdyksenomaisesti hyökyy kaikkialle. Näin pääsee Pyhä Henki toimimaan. Tällaista kristittyjen yhtymistä on Suomessa pyritty toteuttamaan, mutta toistaiseksi ovat esteet tuntuneet melkein ylivoimaisilta…

Toisaalta on Hicksillä ollut yhä kasvava kannattajoukkonsa, jonka keskuudessa on vakuutettu, että koettu yhteys on osoittautunut suuremmaksi arvoksi kuin minkään erillisen ryhmän oma etu… Mutta todellinen yhteys ja veljeys johtuu kovasti koeteltavaksi. Täällä Mikkelissä se jollain tavalla havaittiinkin, kun ’evankelioimisristiretken’ aikana jouduttiin järjestämään eräitä uskoon tulleiden kastetilaisuuksia. Tällaista raamatullista kastetoimitusta esittävä kuva nähtiin sitten päivälehden aukeamalla suurikokoisena juuri Hicksin kokouksia selostavassa numerossa. Mitä tämä vaikutti? Kirkon pappi sanoi vapaaseurakunnan pastorille: ’Tuo kuva oli tikarinisku selkään.’ … Hicks ei tietenkään joudu kuulemaan näistä välikohtauksista. Hän näkee vain hymyilyä ja sydämellisiä kädenpuristuksia ja syleilyjä, joita ’hyvistä hetkistä’ lämmenneet eri piirien edustajat kohdistavat toisilleen… Mutta Jumalan aseena toimineen henkilön arvosteleminen on arka asia. Voiko joku Hicksin parjaaja olla varma siitä, että Jumala pitää häntä parempana lapsenaan kuin Hicksiä?

Jukka Rokka Hyvä Sanoma 1ja 2/1955: ”Tommy Hicks on tehnyt protestanttista lähetyshistoriaa sellaisella voimalla, että jokaisen on sanottava: hän on ’mies, Jumalan lähettämä’. Siitä herätyksestä, jonka Jumala vuodatti tämän miehen kautta katolisen Argentiinan ylle, on puhuttu ja kirjoitettu kaikkialla maailmassa. Onhan se jotain aivan ennenkuulumatonta. Ja koska minullakin on ollut armo olla tämän kuuluisaksi tulleen Jumalan miehen kokouksessa, niin saanen kertoa jotakin siitä, mitä kuulin hänen itsensä puhuvan Argentiinan herätyksestä. Ollessani perheeni kanssa Portlandissa Oral Robertsin kokousten aikana sattui niin ihmeellisesti, että veli Hicks ilmestyi yhteen Robertsin kokoukseen, jossa hän puhui lyhyesti Argentiinan matkastaan. Sinä iltana olisivat varmaan kaikki halunneet kuulla häntä koko illan, mutta se ei sopinut veli Robertsin ohjelmaan. Tämä oli nimittäin jo edellisenä päivänä ilmoittanut aiheen, josta hän tulisi puhumaan. Eikä veli Hicks olisi varmaan halunnutkaan asettua toisen paikalle. Mutta sunnuntai-iltana hän puhui eräässä suuressa kirkossa, ja minä pidin varani, että pääsin mukaan tuhon tilaisuuteen. Se tiesi usean tunnin jonotusta, sillä tuskin mikään kokoushuone olisi ollut silloin tarpeeksi suuri Tommy Hicksin kuulijakunnalle.

Veli Hicks on pienenpuoleinen laiha mies, jonka tukka on kihara ja melkein harmaa. Olemukseltaan hän vaikuttaa vaatimattomalta ja nöyrältä, mutta hänen puhuessaan käy ilmi, että hän on tulisieluinen mies täynnä Jumalan voimaa, uskoa ja Pyhän Hengen vaikuttamaa sääliä ja rakkautta kärsiviä ihmisiä kohtaan. Saarnansa aikana hän liikehti niin paljon, että puhujalava ei tahtonut millään riittää. Joskus hän saattoi ponnahtaa ilmaan sellaisella voimalla, että se vaikutti aivan yliluonnolliselta. Hänen puheensa oli niin nopeaa ja täysivoimaista, ettei se siitä enää voine parata. Kun hän rukoili sielujen ja sairaitten puolesta, tuntui suorastaan mahdottomalta ajatella, etteikö Jumala vastaisi. Niin lapsellinen uskonluottamus ja koko ympäristön unohtaminen näytti vallanneen hänet.

Monet sairaat lysähtivät hervottomina maahan, kun veljen käsi uskon hengessä kosketti. Ja lienee ilman muuta selvää, ettei siitä noussut ylös sairas vaan terve ihminen, joka kovalla äänellä Herraa kiittäen läksi pois. Herra oli koskettanut nöyrän palvelijansa kautta. Saarnassaan veli Hicks kertoi, kuinka Jumala kutsui hänet ja lähetti Argentiinaan, maahan, jossa hallitsi rautainen Juan Peron, mies, joka ei koskaan sallinut protestanttien käyttävän hänen maassaan radiota, sanomalehtiä tahi kokoontua joukkokokouksiin. Veli Hicks ei tuntenut siellä ketään eikä hän myöskään tiennyt näistä presidentti Peronin asettamista kielloista. Hän oli matkassa aivan yksin ja kaiken lisäksi niin vähissä varoissa, että matkalipun ostamisen jälkeen taskuun jääneillä rahoilla ei olisi kovin pitkälle pötkitty. ’Ostettuani lentolipun minulle jäi taskuun 47 dollaria’, kertoi Hicks. ’Eräs ystävä sattui lentokentälle ja kysyi, paljonko minulla oli rahaa. Kuultuaan totuuden hän antoi minulle 100 dollaria. Menipä vielä viime hetkessä lainaamaan ystävältään toisen satasen ja toi senkin minulle.’ Sitten veli Hicks kertoi, että Jumala oli ilmestynyt hänelle lentokoneessa ja luvannut ’avata kaikki ovet’…

Ensimmäisessä Tommy Hicksin kokouksessa oli 6 000 kuulijaa. Mutta sitten parani 17 vuotta täysin rampana ollut nainen, joka kannettiin paareilla kokouspaikalle. Tämä tapahtui neljäntenä iltana.  Siitä se alkoi. Buenos Airesin suuri stadion, jossa on 180 000 istumapaikkaa, ei vielä koskaan ollut täyttynyt yleisöstä viimeistä sijaa myöten. Mutta nyt stadionille sulloutuu 200 000 ihmistä, ja toiset 200 000 oli ulkopuolella. Eräässä kokouksessa nousi massarukouksen aikana 100 rampaa rullatuoleistaan. Toisessa kokouksessa 100 000 ihmistä polvistui rankkasateesta piittaamatta etsimään pelastusta. Sokeat näkivät, kuurot kuulivat, mykät puhuivat, kainalosauvat lentelivät ja rullatuolit jäivät tyhjiksi. Eräässä kokouksessa, jossa oli 200 000 ihmistä, polvistui 190 000 etsimään pelastusta tahi kiittämään Jumalaa.

Presidentti Peron oli tuossa tilaisuudessa mukana. Hän riensi kokouksen jälkeen syleilemään veli Hicksiä ja suutelemaan häntä molemmille poskille. Peron oli mukana useammassakin kokouksessa, samoin useita muita korkeita henkilöitä hallituspiireistä… Yli 40 lääkäriä tuli hänen tykönsä etsimään pelastusta… Mutta katoliset vastustivat. Paavi lähetti oikein erikoislähettilään ottamaan selvää, mitä Hicksin kokouksissa tapahtuu… Kokoukset kestivät 62 vuorokautta, jonka jälkeen Herra sanoi, että nyt riittää tällä kertaa. Veli Hicks kertoi sinä aikana nukkuneensa 2-3 tuntia vuorokaudessa, koska hänen edessään oli yötä ja päivää loputon pelastusta ja terveyttä etsivien jono.”

Tommy Hicks Suomessa

Tommy Hicks oli Ystäväjuhlilla Helsingin B-Messuhallissa vuonna 1968, joissa Tommy Hicksin saarnat on koottu tähän kirjaan: Tommy Hicks ”Kesä on lähellä” (Kuva ja Sana 1969), josta lainaus sivulta 19: ”Sain tänä aamuna tänne Helsinkiin kirjeen sveitsiläiseltä ystävältäni, tohtori Guggelbuhlilta. Hän kertoi kirjeessään kuuluisasta tiedemiehestä, joka kerran saapui kokoukseemme Berliinissä. Hän tuli kokoukseen epäilijänä, suorastaan pikkaajana. Mutta hän lähti sieltä uskovaisena. Tohtori Guggelbuhl kirjoitti kirjeessään, miten tämä tiedemies oli saapunut Täyden evankeliumin liikemiesten järjestämään kokoukseen. Hän piti kädessään avointa Raamattua ja sanoi: ’Hyvät herrat, haluan todistaa teille, että Raamattu on tieteellisesti arvosteltuna oikeassa-’ Sitten tiedemies luki luvun toisensa jälkeen ja sanoi vihdoin: ’Mistä tiedän, että Raamattu on totta? Koska olen kokenut sen voiman omassa elämässäni. Ainoakaan inhimillisen järjen tai viisauden tuote ei voinut korjata elämääni.

Mutta Raamattu teki sen. Ja nyt kuka tahansa voi lukea elämääni kuin avointa kirjaa ja todeta, että jokin voima on muuttanut minut. Tuo voima on Jeesus! … Kristikunnan kirous on siinä, että kirkoissamme istuu ihmisiä, jotka joka sunnuntai menevät Jumalan huoneeseen, istuvat siellä kaksi tuntia, lähtevät ulos arkipäivän elämään ja elävät niin kuin Jumalaa ei olisikaan – ja uskovat, että he ovat täyttäneet tehtävän, jonka taivas on uskonut jokaiselle kristitylle. Jeesus sanoi: Jumalaa on palveltava Hengessä ja totuudessa. Maailmassa ei ole ainoatakaan seurakuntaa tai kirkkoa, joka voisi pelastaa sinun sielusi. Katolinen kirkko, protestanttiset kirkot – mitkään näistä ei voi pelastaa sinun sieluasi. Mikä pelastaa? Yksi ainoa: Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan kallis veri! Ja kun Jeesus on pelastanut minut ja olen syntynyt uudestaan, ensimmäinen merkki minussa olevasta uudesta elämästä on se, että alan palvella jumalaa! …

Jumala tarjoaa sinulle Pyhän Hengen voimaa taivaallisen näyn täyttämiseksi. Minun Raamattuni lupaa, että kunnia, jonka Kristuksen seurakunta kadotti, on palaava takaisin! Kuolleet herätettiin kerran – niin on jälleen tapahtuva! Sairaat parannettiin – niin on jälleen tapahtuva! Sokeiden silmät avautuivat – niin on jälleen tapahtuva! Kuuluminen alkuseurakuntaan oli uhkarohkeata seikkailua. Silloin omistettiin Jumalan voima. Mutta silloin tiedettiin myös, mitä merkitsee maksaa hinta voiman omaamisesta. Kristittyjä viskattiin jalopeurain eteen. Kristittyjä kytkettiin villieläimiin. Kristittyjä kiinnitettiin häpeäpaaluihin. Kristittyjä poltettiin rovioilla. Mutta kun tulenlieskat hulmusivat ja marttyyrien ruumiit kärventyivät, heidän sydämensä ja kielensä huusi: ’Jeesus on minun kuninkaani! Minä en voi kieltää kuningastani! …

Jumala etsii sinua! Juuri nyt sinä voit sanoa: Herra, tässä olen! Käytä minua! Liian monet ihmiset pelkäävät sitä, mitä naapurit ja tuttavat sanovat. Istut paikallasi ja haluaisit kohottaa kätesi ylistääksesi Herraa Jeesusta. Mutta ajattelet, mitä vierustoverisi sanoisi. Pelkäät, että sinut leimataan fanaatikoksi. Kun rukoilemme sairaiden puolesta, jotkut tekokristilliset ystävät tulevat luoksemme ja sanovat: Ei ihmeitä enää tapahdu. Nyt tarvitaan lääkäreitä ja psykiatreja. Tuhat kertaa ei! … Tämä on sinun päiväsi. Tämä on sinun hetkesi. Vielä kerran vetoan sinuun ja sanon: Antaudu Herran käytettäväksi…

Meillä ei enää ole aikaa rakentaa uusia kirkkoja. Meidän kaikki aikamme on käytettävä sanoman julistamiseen, evankeliumin levittämiseen. Tunnen tämän omassa sydämessäni. En ole koskaan rukoillut Jumalalta rikkauksia. Olen vain pyytänyt Jumalalta armoa ja voimaa saada viedä loppuun se tehtävä, jonka Hän on minulle uskonut. Viimeisen 14 vuoden aikana olen kannattanut 134 maakalaisevankelistaa. Olen saanut kieltäytyä paljosta. Monta kertaa minulla ei ole ollut yhtään ainoata eheää kenkäparia. Olen itse pessyt ja silittänyt vaatteeni. Miksi? Jotta nuo 134 maakalaisevankelistaa saisivat kannatuksensa. Tämä on nyt ensimmäinen vuosi, kun maakalaisevankelistoilleni on tullut riittävästi uhreja. Jumala on koetellut minua raskaasti 13 vuoden ajan. Mutta tämän vuoden alussa Jumala alkoi tehdä ihmeen toisensa jälkeen. Hän on antanut työtäni varten työtovereita, jotka uhraavat ja voittavat miljoonia ihmisiä Kristukselle.”

Kirjallisuutta:

Tommy Hicks “Manifest Deliverance For You Now!” (Los Angeles: Bedrock Press 1952)
Tommy Hicks “Power-Equipped Witnesses.” (Foursquare Magazine 1954)
Tommy Hicks “My Second World-Wide Mission Tour.” (Full Gospel Men’s Voice September 1955)

Tommy Hicksin näky:

http://www.reijotelaranta.fi/reijon_blogi/tommy_hicksin_profetia_-_naky_lopunajan_seurakunnasta/

Tommy Hicksin uninäky 25.6.1961

Näky lopunajan seurakunnasta

”Sain sanomani 25. kesäkuuta noin kello 2.30 aamulla Winnipegissä Kanadassa. Tuskin olin nukahtanut, kun Jumalan antama näky ilmestyi eteeni. Se tuli kolme kertaa täsmälleen samanlaisena kesäkuun 25. päivän aamuna 1961. Näky vaikutti minuun niin syvästi, että se on täysin muuttanut käsitykseni Kristuksen ruumiista ja lopunaikojen tehtävistä. Suurenmoisin asia, minkä Kristuksen ruumis on milloinkaan saanut vastaanottaa, on vielä edessäpäin. On hyvin vaikea saada ihmisiä käsittämään, mitä Jumala yrittää antaa kansalleen lopunaikoina.

Näyn ilmestyessä eteeni unessa huomasin yhtäkkiä olevani jossain hyvin korkealla. En tiedä, missä olin. Mutta katselin sieltä alas maan päälle. Yhtäkkiä näin koko maapallon. Näin edessäni jokaisen kansan, jokaisen rodun ja jokaisen kielen niin idässä kuin lännessä, pohjoisessa kuin etelässä. Tunnistin jokaisen maan ja monia kaupunkeja, joissa olin käynyt. Melkein vapisin pelosta katsellessani suurta näkyä. Sinä hetkenä, kun maapallo tuli näkyviin, alkoi salamoida ja kuulua ukkosen jyrinää.

Salamoiden leimahdellessa joka puolella maapalloa katseeni siirtyi pohjoiseen. Yhtäkkiä näin suuren jättiläisen näköisen hahmon. En voinut lakata tuijottamasta sitä. Näky saattoi minut melkein ymmälle. Jättiläinen oli suunnattoman suuri. Sen jalat näyttivät ulottuvan pohjoisnavalle ja sen pää etelänavalle asti. Sen käsivarret ojentuivat valtamereltä toiselle. Aluksi en edes käsittänyt, näinkö edessäni vuoren vai jättiläisen, mutta jatkaessani katselemista erotin yhtäkkiä suuren jättiläisen. Näin, että sen pää kamppaili elämästä. Se halusi elää, mutta sen ruumis oli kauttaaltaan jätteiden peitossa.

Toisinaan tämä suuri jättiläinen liikutti ruumistaan, ikään kuin se aikoisi nousta seisomaan. Ja kun se nousi, tuhannet pikkuoliot näyttivät juoksevan pakoon. Inhottavat oliot juoksivat pois, mutta palasivat heti, kun jättiläinen taas rauhoittui. Yhtäkkiä suuri jättiläinen nosti ensin toisen, sitten toisen kätensä kohti taivasta. Samassa hetkessä oliot näyttivät lähtevän pakoon tuhatpäisinä joukkoina ja pian ne hävisivät yön pimeyteen.

Hyvin hitaasti jättiläinen alkoi nousta ja kun se nousi, sen pää ja kädet katosivat pilviin. Noustessaan seisomaan se näytti ravistelevan pois kaiken sitä peittäneen lian ja töryn ja se kohotti kätensä kohti taivasta ikään kuin ylistäen Herraa. Sen kädet ulottuivat pilviin asti. Yhtäkkiä kaikki pilvet muuttuivat hopeanhohtoisiksi, kauneimmaksi hopeaksi, mitä olen koskaan nähnyt. Se mitä näin, oli niin valtavaa, että minä en voinut alkuunkaan ymmärtää sen merkitystä. Näky vaikutti minuun niin syvästi, että huusin Herraa sanoen: ”Oi Herra, mitä tämä tarkoittaa?” Tiesin olevani hengessä ja saatoin aistia Herran läsnäolon unessa.

Hopeisista pilvistä alkoi yllättäen putoilla isoja nestemäisiä valopisaroita jättiläisen päälle. Hyvin hitaasti jättiläinen alkoi sulaa ja painua maan sisään. Se muuttui sulaksi aineeksi, joka peitti koko maan pinnan. Nestemäiset valopisarat tulvivat maahan. Näin kuinka jättiläinen näytti sulavan, mutta äkkiä se muuttuikin miljooniksi ihmisiksi maan päällä. Näin, kuinka ihmisiä nousi seisomaan joka puolella maailmaa. He kohottivat kätensä ja ylistivät Herraa.

Juuri sillä hetkellä taivaasta kuului valtava ukkosen jyrähdys. Käänsin katseeni kohti taivasta ja yhtäkkiä näin hohtavan valkoisiin vaatteisiin puetun olennon. En ollut eläessäni nähnyt mitään niin häikäisevää. En erottanut kasvoja, mutta jotenkin tiesin, että se oli Herra Jeesus Kristus. Hän ojensi kätensä kohti ihmisiä: miehiä ja naisia, eri puolilla maailmaa. Kun hän osoitti heitä, nestemäistä valoa näytti virtaavan hänen käsistään heihin. Valtava Jumalan voitelu lankesi näiden ihmisten päälle ja he lähtivät liikkeelle Herran nimessä.

En tiedä, kuinka kauan katselin tätä. Tuntui, että se jatkui päiviä, viikkoja ja kuukausia. Näin Kristuksen käden jatkuvasti ojennettuna. Mutta oli murheellista nähdä, kuinka monet ihmiset kieltäytyivät vastaanottamasta Jumalan voitelua ja Jumalan kutsua. Heidän joukossaan oli miehiä ja naisia, jotka minä tunsin ja joiden minä uskoin vastaavan Jumalan kutsuun. Mutta kun Jeesus ojensi kätensä heitä kohti, he yksinkertaisesti painoivat päänsä alas ja alkoivat perääntyä. Jokainen heistä näytti katoavan pimeyteen, joka näytti nielaisevan heitä kaikkialla.

Näkemäni saattoi minut ymmälle. Mutta niitä, jotka vastaanottivat voitelun, oli satoja, tuhansia, joka puolella maailmaa: Afrikassa, Englannissa, Neuvostoliitossa, Kiinassa ja Amerikassa. Näin, kuinka nämä Jumalan voitelemat ihmiset lähtivät liikkeelle. Heidän joukossaan oli ojankaivajia, pyykkäreitä, rikkaita ja köyhiä. Näin halvaantuneita, näkönsä tai kuulonsa menettäneitä ihmisiä. Mutta kun Herra ojensi kätensä ja he vastaanottivat voitelun, niin he parantuivat ja lähtivät vuorostaan liikkeelle. Kaikkein ihmeellisintä oli, että kun nuo ihmiset ojensivat kätensä samalla tavalla kuin Herra, heillä näytti olevan käsissään samaa nestemäistä tulta. Ojentaessaan kätensä he sanoivat: ”Minä sanon: ’Tule terveeksi’.”

Seurasin edelleen tätä valtavaa lopunajan toimintaa, mutta en täysin ymmärtänyt sen merkitystä. Niinpä katsoin Herraa ja kysyin: ”Mitä tämä tarkoittaa?” Hän vastasi: ”Tällaista minä teen viimeisinä aikoina. Minä korjaan kaiken sen, minkä erilaiset tuholaistoukat ovat turmelleet. Minun kansani lähtee liikkeelle lopunaikoina. Mahtavan armeijan tavoin he pyyhkäisevät yli koko maanpiirin.”

Koska seurasin tapahtumia jostakin hyvin korkealta, saatoin nähdä koko maailman. Näin näiden ihmisten kulkevan ristiin rastiin joka puolella maapalloa. Jumalan Pyhä Henki saattoi hetkessä siirtää jonkun afrikkalaisen Neuvostoliittoon, Kiinaan tai Amerikkaan tai johonkin muuhun paikkaan ja päinvastoin. Näin ihmiset menivät kaikkialle maailmaan. He selviytyivät niin tulesta, rutosta kuin nälänhädästä. Ei tuli, ei vainot eikä mikään muu pystynyt estämään heidän etenemistään.

Räyhäävät väkijoukot uhkailivat heitä miekoin ja pyssyin, mutta Jeesuksen tavoin he menivät pois väkijoukkojen keskitse eikä heitä voitu löytää. He menivät eteenpäin Herran nimessä ja kaikkialla he ojensivat kätensä, niin että sairaat parantuivat ja sokeat saivat näkönsä. He eivät rukoilleet pitkiä rukouksia ja kun olin kerrannut näyn mielessäni ja ajatellut sitä monta kertaa, tajusin, että en ollut nähnyt yhtään kirkkoa enkä kuullut puhuttavan yhdestäkään kirkkokunnasta. Nämä ihmiset olivat liikkeellä Herran Sebaotin nimessä. Halleluja.

Tämä lopunajan armeija marssi eteenpäin tehden kaikessa Kristuksen tekoja, palvellen suuria kansanjoukkoja kaikkialla maailmassa. Kymmenet tuhannet, jopa miljoonat vastaanottivat Herran Jeesuksen Kristuksen, kun nämä ihmiset astuivat esiin ja julistivat sanomaa tulevasta Jumalan valtakunnasta tänä lopunaikana. Se oli todella suurenmoista, mutta silti oli niitä, jotka asettuivat vastarintaan, suuttuivat ja yrittivät hyökätä sanoman julistajien kimppuun.

Näin näiden ihmisten kulkevan tulen läpi palamatta, poikki jokien ikään kuin siinä ei olisi ollut lainkaan vettä. He ylittivät valtameret helposti, pelastuivat vainoilta, ikään kuin käsi olisi kuljettanut heidät turvaan. Vaikka villieläimet karjuivat ja ihmiset hyökkäsivät heidän kimppuunsa miekoin ja sota-asein, ei mikään näyttänyt estävän heitä. He olivat voittajia. Jumala tulee ennennäkemättömällä tavalla osoittamaan voimansa näinä viimeisinä aikoina. Nämä miehet ja naiset tulevat kaikista yhteiskuntaluokista oppiarvoihin katsomatta. Seurasin näiden työntekijöiden toimintaa ja huomasin, että jos joku väsyi kesken ja kaatui, toinen tuli nostamaan hänet pystyyn.

Ei ollut ”suurta minää” eikä ”pientä sinää”, vaan kaikki vuoret alennettiin ja kaikki laaksot täytettiin ja näillä ihmisillä näytti olevan yksi yhteinen asia: heistä virtasi jumalallinen rakkaus, kun he tekivät työtä yhdessä ja elivät yhdessä. Se oli ihaninta, mitä olen koskaan nähnyt. Jeesus Kristus oli heidän elämänsä ainoa sisältö. He jatkoivat työtään ja minusta tuntui, että seisoin katselemassa tätä näkyä päiväkausia. Itkin ja nauroin vuoron perään. Oli niin ihmeellistä nähdä ilosanoman leviävän kaikkialle näinä viimeisinä aikoina.

Seurasin näkyä taivaasta käsin ja ajoittain nestemäistä valoa suorastaan tulvi suurten seurakuntien päälle. Silloin ihmiset nostivat kätensä ja ylistivät Jumalaa tunnista toiseen, jopa päivästä toiseen, kun Pyhä Henki laskeutui heidän päälleen. Jumala sanoi: ”Minä vuodatan Henkeni kaiken lihan päälle.” Olin todistamassa tämän lupauksen täyttymistä. Ja kaikki, jotka vastaanottivat tämän voiman ja Jumalan voitelun, saivat kokea Jumalan ihmeitä loppumattomiin. Mutta kun nämä ihmiset kulkivat eri puolilla maailmaa, heitä alettiin vainota joka taholta.

Yhtäkkiä kuului toinen voimakas ukkosen jyrähdys, joka tuntui kaikuvan ympäri maailmaa, ja kuulin jälleen äänen, joka sanoi: ”Tämä on minun kansani. Tämä on minun rakas morsiameni.” Äänen vielä puhuessa minä loin katseeni maahan ja näin järvet ja vuoret. Haudat aukenivat, ja kaikkialla maailmassa kaikkien aikojen pyhät nousivat haudoistaan. Heidän noustessa Jumalan valtakunnan julistajat alkoivat yhtäkkiä kerääntyä joka suunnalta, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja etelästä ja he alkoivat taas muodostaa jättiläismäistä ruumista. Kristuksessa kuolleet näyttivät nousevan ensin. Pystyin tuskin käsittämään näkemääni. Se oli niin ihmeellistä. Se ylitti villeimmät kuvitelmani.

Ruumis muotoutui jälleen valtavan jättiläisen kaltaiseksi, mutta tällä kertaa se oli erilainen. Se oli puettu hohtavan valkoisiin vaatteisiin, joissa ei ollut tahraa eikä ryppyä. Kaikenikäiset ihmiset näyttivät liittyvän tähän ruumiiseen. Etsiessään lopullista muotoaan ruumis yleni hyvin hitaasti kohti taivasta ja äkkiä Herra Jeesus ilmestyi ylhäältä ja asettui ruumiin pääksi ja minä kuulin taas ukkosen jyrähdyksen, joka sanoi: ”Tämä on minun rakas morsiameni, jota minä olen odottanut. Hän on tullut tulen läpi vahingoittumattomana. Häntä minä olen rakastanut maailman alusta asti.”

Yhtäkkiä käänsin katseeni pohjoiseen ja näin suurta tuhoa: miehiä ja naisia, jotka huusivat tuskissaan ja tuhoutuneita rakennuksia. Sitten kuulin äänen puhuvan neljännen kerran ja se sanoi: ”Nyt minä vuodatan vihani maan päälle.” Jumala näytti vuodattavan vihansa maailman ääriin asti. Näytti aivan siltä, kuin suuret Jumalan vihan maljat olisi vuodatettu maan päälle. Muistan kaiken kuin eilisen päivän. Vapisin kauttaaltani, kun katselin hirveää näkyä, missä kaupungit ja kokonaiset kansakunnat tuhoutuivat.

Kuulin ihmisten itkun ja valituksen. He itkivät paetessaan luoliin, mutta luolat eivät voineet heitä peittää. He hyppäsivät veteen, mutta vesi ei voinut heitä hukuttaa. Mikään ei voinut hävittää heitä. He halusivat riistää itseltään hengen, mutta he eivät voineet.

Loin jälleen katseeni ruumiiseen, joka oli puettu hohtavan valkoisiin vaatteisiin. Hyvin, hyvin hitaasti se alkoi kohota maasta ja samassa minä heräsin. Millaista näkyä olinkaan saanut katsella. Olin nähnyt Kristuksen ruumiin lopunajan tehtävät, sen viimeisen hetken. 27. kesäkuuta aamulla kello 2.30 tämä näky, tämä ilmestys, palasi täsmälleen samanlaisen kuin edellisellä kerralla.

Elämäni on muuttunut, kun olen alkanut ymmärtää, että me elämme näitä viimeisiä aikoja, sillä kaikkialla maailmassa Jumala voitelee miehiä ja naisia näihin tehtäviin. He eivät julista mitään oppeja tai oppisuuntia. He julistavat Jeesusta Kristusta. He julistavat Herran Sanaa ja he sanovat: ”Olen kuullut sen niin monta kertaa näyssä. Tapahtukoon minun Sanani mukaan.”

Minun kansani, kuunnelkaa minua. Tapahtukoon minun Sanani mukaan. Meidät puetaan Jumalan voimalla ja voitelulla. Meidän ei tarvitse saarnata. Meidän ei tarvitse hakea julkisuutta. Meidän ei tarvitse olla riippuvaisia ihmisistä eikä meidän tarvitse edustaa mitään kirkkokuntaa, vaan meillä tulee olemaan elävän Jumalan voima. Me emme pelkää ihmisiä, sillä me lähdemme liikkeelle Herran Sebaotin nimessä.”

Linkkejä:

https://www.wikitree.com/wiki/Hicks-10444