Itävalta

Vaimon kanssa tehtiin 1970-luvun lopulla interrail junamatka Kreikan Ateenaan Itävallan Wienin kautta. Tämän matkan kautta on pieni kokemus Itävallasta, jota pitää tarkentaa. Itävalta näyttäisi olevan Suomen kohtaloita jakava maa, myös poliittisesti, koska sekin itsenäistyi ensimmäisen maailmansodan jälkeen ja säilytti itsenäisyytensä Toisen maailmansodan jälkeen, sekä oli puolueeton maa ja mitä muuta yhteistä voikaan vielä löytyä, vaikka suomalaisille Itävalta näyttäisi olevan aika tuntematon maa.

Itävallassa asui vuoden 2021 alussa maan tilastokeskuksen mukaan 8 933 346 ihmistä. Itävaltalaisista noin kolme neljäsosaa oli vuoden 2009 tiedon perusteella kristittyjä. Suurin osa heistä on katolisia, mutta maassa on myös protestantteja, erityisesti luterilaisia, ja ortodokseja. Itävallan katolisen kirkon mukaan maassa oli vuoden 2021 lopulla 4,83 miljoonaa katolisia. Katoliseen kirkkoon kuuluvien määrä on vähentynyt koko ajan, ja esimerkiksi vuonna 2001 maassa oli vielä 5,9 miljoonaa katolista. Vuoden 2009 tilastojen mukaan itävaltalaisista 12,0 prosenttia oli ateisteja ja 4,2 prosenttia muslimeja. Pelkästään Wienissä asui ennen toista maailmansotaa yli 200 000 juutalaista, mutta sodan jälkeen heitä oli enää noin 4 500. Itävaltaan on sittemmin muuttanut juutalaisia erityisesti itäisestä Euroopasta ja Keski-Aasiasta.

Itävallan historiasta

Kelttiläiset heimot perustivat noin 400 eKr. Noricumin kuningaskunnan, joka oli Itävallan alueen ensimmäinen tunnettu valtiomuodostelma. Silloinen Rooma valloitti Noricumin ja nykyisen Itävallan alueen Tonavalle asti. Rooman keisarikunnan hajoamisen jälkeen Rooman Noricumin valloittivat hunnit ja frankit.

Yrjö Lautela, Jyrki Palo ”Itävalta – Kappale mennyttä suuruutta” (Kleio 2005), josta lainaus sivulta 16: ”Unkarilaisten sota- ja ryöstöretket ulottuivat Pohjois-Italiaan, Lothringeniin ja jopa Pohjanmerelle asti, ja monet ruhtinaat käyttivät heitä hyväkseen liittolaisina ruhtinaskuntien välisissä sodissa. Unkarilaiset kärsivät pahan tappion Lechjoen rannalla lähellä Augsburgia 955 frankkien, svaabien, saksien, baijerilaisten ja böömiläisten yhdistyneitä joukkoja vastaan. Kokonaan heitä ei kuitenkaan nujerrettu vielä pitkään aikaan. Kun unkarilaisten kääntyminen kristinuskoon sujui melko hitaasti, monet saksalaiset pitivät yllä heistä jonkinlaista kauhukuvaa, ja piispa Otto von Freising purki mieltään seuraavasti 1100-luvun puolivälissä: ’Oikeutetusti tulee syyttää kohtaloa tai pikemminkin ihailla Jumalan armeliaisuutta, koska sellaisille ihmisille, etten sanoisi sellaisille hirviöille, annettiin niin erinomainen maa.’ Vaikka välien selvittely unkarilaisten kanssa kesti eri tavoin vielä satoja vuosia Lechfeldin taistelun jälkeen, esimerkiksi historioitsija Hugo Hantsch pitää vuoden 955 taistelua tärkeänä merkkipaaluna. Hantschin mielestä siitä alkaa Itävallan varsinainen katkeamaton historia, rajakreivikunnasta herttuakunnaksi ja edelleen suurvallaksi. ’Itävalta syntyi ja kasvoi taistelussa madjaarien kanssa’, sanoo Hantsch. Tärkeä vuosiluku on myös 976. Silloin nimitettiin rajakreiviksi Luitpold, joka kuului Babenbergin sukuun. Suvun alkujuuret eivät ole varmasti tiedossa, mutta Babenbergit pysyivät vallassa vuoteen 1246 asti ja vaikuttivat ratkaisevasti Itävallan muotoutumiseen… Wien ei ollut vielä pääkaupunki, vaan Luitpold I asui Melkissä, jossa sijaitseva komea museoluostari on nykyäänkin hyvä pysähdyspaikka matkailijoille Wienistä länteen johtavalla päätiellä.”

Itävallasta tuli 1400-luvulla arkkiherttuakunta. Se oli yksi Pyhään saksalais-roomalaiseen keisarikuntaan kuuluneista käytännössä itsenäisistä monarkioista. Kun Habsburgien monarkia, jonka keskeisimmän osan Itävalta muodosti, joutui toistuvasti sotiin Osmanien valtakuntaa vastaan, se valloitti vähitellen myös osmaneille kuuluneita alueita, erityisesti Unkarin. Näitä ei kuitenkaan katsottu Pyhään saksalais-roomalaiseen keisarikuntaan kuuluviksi. Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta lakkasi vuonna 1806, kun keisari Frans II luopui sen keisariudesta. Kaksi vuotta aikaisemmin hän oli kuitenkin julistanut Itävallan keisarikunnaksi ja tullut sen keisariksi nimellä Frans I. Tästä keisarikunnasta tuli vuonna 1867 Itävalta-Unkarin kaksoismonarkia. Itävallan keisari oli Itävalta-Unkarin johdossa ensimmäisen maailmansodassa päättymiseen vuonna 1918.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen keisarikunta jaettiin Saint-Germainin vuonna 1919 useiksi valtioiksi. Itävallasta tuli tasavalta juridisesti 10. marraskuuta 1920. Vuosina 1918–1919 Itävallasta käytettiin nimeä Republik Deutschösterreich, joka muutettiin ententen vaatimuksesta Itävallan tasavallaksi. Itävalta liitettiin Saksaan vuonna 1938 (Anschluss). Saksaan liitettynä maasta käytettiin nimeä Ostmark. Saksan aseellista maahantuloa ei vastustettu, toisin sanoen hallinto toimi miehittäjän apuna.

Liittoutuneet miehittivät Itävaltaa toisen maailmansodan jälkeen vuosina 1945–1955. Valtion alue ja pääkaupunki Wien jaettiin neljään voittajavaltioiden miehitysvyöhykkeeseen. Valvontakomissio sopi syksyllä 1945 väliaikaisen hallituksen täydentämisestä ja vapaiden vaalien järjestämisestä. Hallituksella oli lupa hoitaa ulkosuhteita valvontakomission valvonnassa. Maasta tuli vuonna 1955 Itävallan valtiosopimuksen mukaisesti jälleen itsenäinen liittotasavalta sillä ehdolla, että se jäisi puolueettomaksi maaksi ja sen puolueettomuuden tunnustaisivat liittoutuneet ja Neuvostoliitto. Sen aseostoilla oli vuosikymmenet samanlaiset rajoitteet kuin Suomella, tosin ilman kauppataseiden asettamia velvoitteita ostaa Neuvostoliitosta aseita.

Itävallan politiikan näkyvin hahmo oli koko 1970-luvun sekä 1980-luvun alkupuolen liittokanslerina vuosina 1970–1983 toiminut sosiaalidemokraattisen SPÖ:n johtaja Bruno Kreisky.   Neuvostoliiton romahdettua Itävalta lähestyi muita Euroopan maita. Se liittyi Suomen ja Ruotsin mukana Euroopan unioniin vuonna 1995 ja otti ensimmäisten joukossa käyttöön euron vuonna 1999.

Kaupunkeja Itävallassa

Wien on Itävallan pääkaupunki ja yksi Itävallan osavaltioista. Se sijaitsee Tonavan rannalla, vain 60 kilometrin päässä Itävallan itäisestä rajasta. Noin kahden miljoonan asukkaan Wien on Itävallan suurin kaupunki. Se on myös Itävallan kulttuurin, talouden ja politiikan keskus.

Noin vuonna 50 vuotta eKr. roomalaiset perustivat sotilasleirin Tonavan rannalle, nykyisen Wienin vanhankaupungin alueelle. Leiriä kutsuttiin nimellä Vindobona, aluetta aiemmin asuttaneen kelttiläisen vinid-heimon mukaan. Vindobonan leiri kuului linnoitusketjuun, joka oli Rooman valtakunnan etuvartio germaanisia heimoja vastaan. Keisari Trajanus rakennutti 100-luvulla jKr. Vindobonasta huomattavan rajalinnoituksen. Vuonna 180 keisari Marcus Aurelius  kuoli Vindobonassa kesken germaaneja vastaan käydyn sotaretken. Kansainvaelluksen aika merkitsi Rooman valtakunnan vetäytymistä alueelta, ja vuonna 433 Rooma luopui virallisesti Vindobonasta. Vindobona säilyi kuitenkin asutuskeskuksena roomalaisten lähdettyäkin. Babenbergit asettuivat vuonna 1154 hoveineen Wieniin, joka oli Itävallan ja Unkarin välinen rajakaupunki ja tärkeä kauppapaikka. Seuraavana vuonna suku kohotettiin herttuan arvoon ja Wienistä tuli Itävallan herttuakunnan pääkaupunki.

Babenbergien aika merkitsi kukoistusta Wienille, sillä se sai vuonna 1221 täydet kaupunkioikeudet ja kasvoi yhdeksi Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan tärkeimmistä kauppakaupungeista. Vuodesta 1452 Wien oli myös Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan pääkaupunki, kun keisarin valtaistuin siirtyi pysyvästi Habsburgeille. Vuonna 1529 Kaakkois-Eurooppaa vallanneet turkkilaiset sotajoukot piirittivät Wieniä sulttaani Soleiman I Suuren johdolla. Wienin puolustajat onnistuivat karkottamaan hyökkääjän porteiltaan, vaikka heillä oli alivoima ja vaikka Babenbergien aikaiset kaupunginmuurit hädin tuskin kestivät hyökkäystä. Seuraavan vuosisadan aikana kaupunki ympäröitiin vahvalla linnoitusketjulla. Uudet muurit osoittivat voimansa, kun turkkilaiset hyökkäsivät uudelleen vuonna 1683, jolloin Wien puolusti itseään menestyksekkäästi kaksi kuukautta, kunnes apuun tulleet puolalaiset sotajoukot ajoivat turkkilaiset pois osana suurta Turkin sotaa.

Salzburg on Itävallan neljänneksi suurin kaupunki ja Salzburgin osavaltion pääkaupunki. Kaupunki sijaitsee Salzachjoen varrella Alppien juurella. Sen väkiluku oli vuoden 2019 alussa noin 154 200. Salzburg on tunnettu ennen kaikkea Mozartin syntymäkaupunkina, historiastaan ja barokkiarkkitehtuurista. Salzburgin suosiota matkakohteena on lisännyt erityisesti Sound of Music -elokuva, joka kuvattiin kaupungissa ja sen lähialueilla. Salzburgin paikalla sijaitsi kelttiläinen asutuskeskus, ja roomalaisaikana se tunnettiin nimellä Juvavum. Se sai piispanistuimen vuonna 739, ja kaupungista tuli arkkihiippakunnan keskus vuonna 798.

Elokuvia Itävallasta

Sissi-elokuvasarjan on ohjannut Ernst Marischkan vuosina 1955–1957, joka on itävaltalainen elokuvatrilogia, joka kuvaa romantisoidusti Itävallan keisarikunnan Elisabetin nuoruusvuosia. Päärooli Sissiksi kutsuttuna Elisabetina nosti teini-ikäisen Romy Schneiderin maailmanmaineeseen. Elokuvasarjan ensimmäisessä osassa Sissi on vielä naimaton prinsessa, mutta hän kihlautuu ja avioituu Itävallan keisarin Frans Joosefin kanssa ja kohoaa keisarinnaksi. Toinen osa kuvaa Sissin avioelämää ja taistelua hovin byrokratian ja hovietiketin syövereissä.

Elisabet syntyi 24. joulukuuta 1837 Münchenissä, Baijerin kuningaskunnassa, kuoli 10. syyskuuta 1898 Genevessä, Sveitsissä, oli Itävallan keisarinna sekä Unkarin ja Böömin kuningatar. Elisabet avioitui Itävalta-Unkarin keisarin Frans Joosef I:n kanssa. Elisabet tunnetaan myös lempinimellä Sissi. Hän kuoli poliittisen murhan uhrina.

Sound of Music elokuva on vuonna 1965 ensi-iltansa saanut musikaalielokuva, jonka ohjasi Robert Wise. Elokuva perustuu Broadway-musikaaliin. Elokuva ja musikaali perustuvat taas tositarinaan itävaltalaisesta von Trappin perheestä, kun Itävalta oli liitetty Saksaan toisen maailmansodan alla. Maria von Trapp julkaisi omaelämäkerrallisen romaanin The Story of the Trapp Family Singers (julkaistu suomeksi nimellä Laulava Trappin perhe). Romaanin pohjalta tehtiin kaksi saksalaista elokuvaa ennen Robert Wisen elokuvaa.  Wisen elokuvan pääosia näyttelivät Julie Andrews ja Christopher Plummer. Elokuva on edelleen kaikkien aikojen katsotuin ja tunnetuin musikaalielokuva ja yksi kaikkein aikojen katsotuimmista elokuvista. Aikanaan se pelasti suurilla lipputuloillaan konkurssilta vararikon partaalla olleen tuotantoyhtiö 20th Century Foxin. Von Trappin perhe muutti ensin Italiaan ja sieltä Yhdysvaltoihin. Yhdysvalloissa heistä tuli Trapp Family Singers, ja he esiintyivät ensin Yhdysvalloissa ja Kanadassa ja sitten ympäri maailman. Toisen maailmansodan loputtua perhe perusti hyväntekeväisyysjärjestön auttamaan sodasta toipuvaa Itävaltaa.

Kolmas mies eli The Third Man on Carol Reedin ohjaama elokuva vuodelta 1949. Elokuva perustuu kirjailija Graham Greenen tekstiin, joka myöhemmin julkaistiin romaanina. Elokuva sijoittuu toisen maailmansodan jälkeiseen Wieniin, ja sen päähenkilö on kioskikirjailija Holly Martins (Joseph Cotten), joka etsii ystäväänsä Harry Limeä (Orson Welles). The New York Timesin kriitikot valitsivat Kolmannen miehen vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa.

Tunnettuja itävaltalaisia:

Wolfgang Amadeus Mozart, kastenimeltään Joannes Chrysostomus Wolfgangus Theophilus Mozart syntyi 27. tammikuuta 1756 Salzburg, kuoli 5. joulukuuta 1791 Wien oli itävaltalainen säveltäjä. Häntä pidetään yhtenä suurimmista eurooppalaisen taidemusiikin säveltäjistä. Mozart sävelsi kaikkia aikansa teostyyppejä, niin sinfonioita, ooppera-, kirkko- ja kamarimusiikkia.

Franz Peter Schubert syntyi 31. tammikuuta 1797 Himmelpforgrund, Itävallan arkkiherttuakunta, kuoli 19. marraskuuta 1828 Wien, Itävallan keisarikunta oli itävaltalainen säveltäjä. Häntä pidetään yhtenä musiikinhistorian suurimmista säveltäjistä. Schubert sävelsi kaikkia aikansa teostyyppejä, lukuun ottamatta konserttoja.

Franz Joseph Haydn syntyi 31. maaliskuuta 1732 Rohrau, Itävalta, kuoli 31. toukokuuta 1809 Wien, Itävalta oli itävaltalainen säveltäjä. Suurimman osan urastaan Haydn vietti Esterházy-suvun linnassa hovisäveltäjänä. Hänen teoksensa levisivät kuitenkin laajalti pitkin Eurooppaa ja hän oli suuren osan elämästään mantereensa suosituin säveltäjä. Haydn oli Mozartin ystävä ja Beethoevenin lyhytaikainen opettaja ja hänen vaikutuksensa heidän musiikkiinsa oli suuri.

Gustav Mahler syntyi 7. heinäkuuta 1860 Kalisté, Böömin kuningaskunta, Itävallan keisarikunta, kuoli 18. toukokuuta 1911 Wien, Itävalta-Unkari, oli itävaltalainen säveltäjä ja kapellimestari. Mahler syntyi vaatimattomaan juutalaisperheeseen. Hänen isänsä, ammatiltaan majatalonpitäjä, oli ankara ja väkivaltainen. Elinaikanaan häntä arvostettiin eniten orkesterinjohtamistaidoistaan; vasta myöhemmin, erityisesti 1900-luvun jälkipuoliskolla, ovat hänen sävellyksensä nousseet kuuluisuuteen. Kapellimestarina hän uudisti oopperan tuottamista, ja säveltäjänä hän kehitti sinfonian äärimittoihinsa.

Bruno Kreisky syntyi 22. tammikuuta 1911 Wien, kuoli 29. heinäkuuta 1990 oli itävaltalainen poliitikko ja Itävallan liittokansleri 1970–1983. Kreisky syntyi Wienissä varakkaan juutalaisen vaatetehtailijan poikana. Hän liittyi 15-vuotiaana Itävallan sosiaalidemokraattisen puolueen nuoriso-osastoon ja toimi aktiivisesti politiikassa opiskellessaan lakia Wienin yliopistossa. Vuonna 1934, kun diktaattori Engelbert Dollfuss kielsi sosialistipuolueen, hän liittyi maanalaiseen poliittiseen toimintaan. Hän oli vangittuna tammikuusta 1935 heinäkuuhun 1936 syytettynä maanpetoksesta. Maaliskuussa 1938 Itävallan valtio oli lakkautettu ja syyskuussa Kreisky muutti poliittisena pakolaisena Tukholmaan, missä hän toimi vuoteen 1945 saakka. 

Vuonna 1942 hän avioitui Vera Furthin kanssa. Hän muutti Itävaltaan1946, mutta palasi pian Tukholmaan lähetystötehtäviin. Vuonna 1951 hän muutti takaisin Wieniin, missä liittopresidentti Theodor Körner valitsi hänet poliittiseksi avustajaksi. Vuonna 1953 hänet oli valittu Ulkomaansuhteiden osastoon. Tässä asemassa hän otti osaa Itävallan valtion itsenäisyysneuvotteluihin 1955. Vuoden 1959 vaalien jälkeen hänestä tuli ulkoministeri,  mutta 1966 hän jätti viran. Kreisky valittiin sosialistipuolueen puheenjohtajaksi 1967. Sosialistit voittivat vaalit maaliskuussa 1970, jolloin Kreiskysta tuli liittokansleri. Hän muodosti sosiaalidemokraattisen vähemmistöhallituksen pienen vapauspuolueen tuella. Vuoden 1971 vaaleissa SPÖ sai yli 50 prosenttia äänistä, minkä ansiosta Kreisky pystyi muodostamaan enemmistöhallituksen. Suomessa Kreisky vieraili ainakin toukokuussa 1978.

Simon Wiesenthal syntyi 31. joulukuuta 1908 Buczacz, Itävalta-Unkari, kuoli 20. syyskuuta 2005 Wien, Itävalta, oli itävallanjuutalainen arkkitehti ja toisen maailmansodan aikaisten natsirikollisten jäljittäjä. Vuonna 2010 ilmestynyt elämäkerta kertoi Simon Wiesenthalin olleen Israelin tiedustelupalvelun Mossadin palkkalistoilla. Kirjaa siteeranneen New York Times -lehden mukaan itävallanjuutalainen Wiesenthal sai Mossadilta kuukausipalkkaa ja Israelin passin.

Kurt Josef Waldheim syntyi 21. joulukuuta 1918 Wien, Itävalta, kuoli 14. kesäkuuta 2007 Wien, oli itävaltalainen upseeri toisessa maailmansodassa ja myöhemmin diplomaatti ja poliitikko. Hän toimi YK:n pääsihteerinä vuosina 1972–1981 ja Itävallan presidenttinä 1986–1992. Waldheim liittyi kansallissosialistiseen opiskelijajärjestöön 19-vuotiaana. Toisessa maailmansodassa Waldheim palveli luutnanttina armeijan tiedusteluyksikössä. Yksikkö oli osa Jugoslaviassa tuhansia partisaaneja ja siviilejä teloittanutta sekä tuhansia Kreikan juutalaisia kuolemanleireille vuosina 1942–1944 kuljettanutta joukko-osastoa. Vuonna 1945 Waldheim antautui Kärntenissä brittisotilaille. Kuulusteluissa hän kertoi olevansa Wehrmachtin sotilas eikä SA- tai SS-upseeri.

Suomalaisia Itävallassa

Klaus Korhonen ”Paimenen päiväkirja” (Aikamedia 2021), josta lainaus sivulta 104: ”Itävallan seurakunnat, joiden kirkollistumista aikoinaan pelkäsin, ovat kokeneet voimakasta kasvua. Kehitys maassa on ollut sikälikin erikoista, että helluntalais-karismaattiset seurakunnat ovat yhdessä muiden vapaakirkkojen kanssa yhdistäneet voimansa ja perustanut kirkkokunnan ’Freikirchen in Österreich’, jossa helluntalaiset muodostavat suurimman autonomisen osan. Organisoituminen ei näytä ainakaan vielä saaneen aikaan suurta byrokratiaa. Sen sijaan seurakunnille on tarjoutunut monia uusia mahdollisuuksia vaikuttaa näkyvästi yhteiskunnassa. Toista sataa uskonnonopettajaa huolehtii kouluissa vapaakristillisestä ja valtion tukemasta uskonnonopetuksesta, johon myös muihin uskontoihin kuuluvien lapset voivat osallistua.”
https://fi.wikipedia.org/wiki/Klaus_Korhonen

Opinnäytetyöt:

Jussi Wedman ”Suomi ja Itävalta IT-alalla” (Oulun ammattikorkeakoulu, Opinnäytetyö 2024)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/873349/Wedman_Jussi.pdf?sequence=2&isAllowed=y

Katri Nukari ”Työperäinen maahanmuutto – Vertailussa Suomi ja Itävalta” (Vaasan yliopisto, pro gradu -tutkielma 2016)
https://osuva.uwasa.fi/bitstream/handle/10024/3651/osuva_7149.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Taru Leijala ”Retkeily Itävallan Alpeilla – tarkastelu suomalaisen retkeilijän näkökulmasta” (Haaga-Helia ammattikorkeakoulu, Opinnäytetyö 2023)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/793057/Leijala_Taru.pdf;jsessionid=E6D562EDB70B30FE936FFD617C1D7ABE?sequence=2

Emmi Humalainen ”Matkailuvlogi ’Wienin huurteinen matka Itävaltaan’” (KAMK University of Applied Sciences, opinnäytetyö 2020)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/340454/Humalainen_Emmi.pdf?sequence=2

Sanna Tukiainen ”VIINIMATKALLE ITÄVALTAAN? – Wachaun, Kremstalin ja Kamptalin viinialueiden tarjonta viinimatkailijalle” (Tampereen ammattikorkeakoulu, Opinnäytetyö 2012)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/51361/Tukiainen_Sanna.pdf;jsessionid=F8659CF1900AEF8F953E5C752D8D267C?sequence=2

Kristiina Lakio ”Elokuvamatkailu erityisesti Salzburgissa – Fachhochschule Salzburgin vaihto-opiskelijoiden käsityksissä” (Savonia ammattikorkeakoulu, opinnäytetyö 2014)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/71941/Lakio_Kristiina.pdf?sequence=1

Satu Matikainen ” VIESTINNÄN VAIKUTUS W.A. MOZARTIN SUOSIOON” (Turun AMK, Opinnäytetyö 2019)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/261457/Matikainen_Satu.pdf;jsessionid=346AC5A2A3079148ACD983C51BCF9AF9?sequence=2

Kirjallisuus ja lähteet:

Yrjö Lautela, Jyrki Palo ”Itävalta – Kappale mennyttä suuruutta” (Kleio 2005)
Bruno Kreisky ”Eurooppalaisen muistelmat” (Kirjayhtymä 1980)
Matti Kyrö ”Ammatillinen koulutus Itävallassa – matkakertomus Itävallan matkasta 16.-23.9.1989” (Opetusministeriö 1990)
Becker, Max – Schickhaus, Stefan ”Wolfgang Amadeus Mozart – säveltäjäneron matkassa” (Tammi 2006)
Maasalo, Kai ”Mozart ja hänen pianokonserttonsa” (WSOY 1985)
Poroila, Heikki ”Aarteista suurin – Wolfgang Amadeus Mozartin sävellykset” (Honkakirja 2020)
Eva Fahidi ”Anima rerum – katkaistu nuoruus” (Atrain & Nord 2022)
Wikipedia

Linkit:

https://suomi-itavaltayhdistys.fi/fi/yhdistys/
http://ulkosuomalainen.com/itavalta/
https://www.youtube.com/@OutiLee