Onko kuolemanjälkeistä elämää, johon monissa uskonnoissa uskotaan. Onko kuolemanjälkeinen elämä toisenlaista, ei materialistista elämää, joka jatkuisi tuonpuoleisessa, vai minkälaista elämää se olisi? Käsitykset tuonpuoleisesta vaihtelevat paljon eri uskontojen ja jopa samaan uskontokuntaan kuuluvien ihmisten välillä. Tuonpuoleinen Raamatussa, eli henkimaailma on usein myös Jumalan hallintapaikka, sillä ihminenkin rakentuu sielusta, hengestä ja ruumiista. Ateistit eivät usko elämän jälkeiseen elämään, eivät edes Jumalaan, sillä mihin kaatuu, niin siihen maatuu.
Tämä tarkoittaa sitä, että jos kuolemanjälkeistä elämää on, niin se on tuonpuoleisessa sijaitsevassa kuolleiden sielujen asuinpaikassa Taivaassa tai helvetissä. Henkimaailmassa kristillisen uskon mukaan on kaksi sijoituspaikkaa, taivas tai helvetti. Raamatun ilmoituksen mukaan helvetti, eli ero Jumalasta on valmistettu kapinalliselle enkeliruhtinaalle Luciferille ja hänen enkeleilleen. Ihmiselle käsittääkseni se ei ole tarkoitettu, eivätkä sinne joutuisi, kuin ne, jotka eivät ota vastaan Jumalan armoa tekemällä parannuksen uskomalla Jeesuksen ristillä täytettyyn työhön. Raamatun ilmoituksen mukaan ei tarvitse muuttua omalla voimalla, vaan Pyhän Hengen voimalla, joka uudestisyntymässä tulee ihmiseen asumaan, jolloin ihminen on Pyhän Hengen temppeli ja oma. Tämä siksi, koska ihmiskunta lankesi Aadamin ja Eevan kautta kapinaan olemalla tottelemattomia Jumalalle, koska Lucifer petti heidät tyhjällä petollisella lupauksella ja sai Evan ja Adamin syömään kielletystä hyvän ja pahantiedon puun hedelmästä Paratisissa, mutta Jumala rakasti ihmistä ja valmisti pelastuksen ihmisille Jeesuksessa.
Minun vanhin veljeni kuoli jo syntyessään, isäni ja siskoni vain kuusikymppisinä, eli elämämme pituus voi vaihdella paljonkin yksilökohtaisesti, mutta mitä sen jälkeen tapahtuu pitäisi meitä huolestuttaa edes vähän. Setäni Rovaniemellä oli valmistautunut pois menoonsa hakkauttamalla vaimonsa hautakiveen myös omat tietonsa, mutta ilman kuolinpäivämerkintää, eli setäni oli valmistautunut poismenoonsa jo hyvissä ajoin. Myös kaukaisempia sukulaisia, kuten puuseppä Mikander Savonlinnassa oli valmistanut arkun itselleen jo valmiiksi odottamaan sen käyttöä. Olen elämäni aikana osallistuneet monien lähimmäistemme hautajaisiin, mutta kerran se koskettaa jokaista.
Kuinka paljon elämä painaa? Tähän vastaa 21 grammaa (21 Grams) vuonna 2003 ensi-iltansa saanut yhdysvaltalainen draamaelokuva, jonka on ohjannut Alejandro Gonzalez Inárritu. Sen on käsikirjoittanut Guillermo Arriga. Elokuvan pääosia esittävät Sean Penn, Benicio del Toro ja Naomi Watts. 21 grammaa kertoo kohtalokkaan auto-onnettomuuden seurauksista, ja seuraa useita eri juonenpalasia esittäen ne epälineaarisessa järjestyksessä. 21 grammaa sai ensi-iltansa 26. joulukuuta 2003. Elokuva sai myönteisen vastaanoton ja se oli yksi vuoden 2003 parhaiten arvostelluista elokuvista. Elokuvassa yritetään kertoa, että ihmisen hengen poistuessa ruumista, niin ruumis keventyy tuon 21 grammaa.
Yliluonnollisia asioita TV:ssä tutkii ja keskustelee Sid Roth, eli Sydney Abraham Rothbaum (syntyi vuonna 1940), joka on yhdysvaltalainen yliluonnollisuutta käsittelevä keskusteluohjelmien juontaja ja kirjailija. Rothin itsensä mukaan hänet kasvatettiin juutalaiseksi, mutta 32-vuotiaana hänestä tuli kuitenkin kristitty, eli messiaaninen juutalainen. Roth aloitti valtakunnallisen radiolähetyksensä Messianic Vision vuonna 1977. Vuonna 1996 hän siirtyi televisiolähetyksiin, kun Sid Rothin It’s Supernatural! -ohjelma alkoi. Vuoden 2013 lopulla Rothin työyhteisö perusti ISN:n (It’s Supernatural! Network), kokopäiväisen internetverkoston, joka suoratoistaa Sid Rothin It’s Supernatural! -ohjelman jaksoja ja muuta työyhteisön ja sen kumppaneiden tuottamaa sisältöä ilmaiseksi. Kay katsomassa:
https://www.sidroth.org/
David Pawson ”Matka Jesajan maailmaan” (KKJMK Oy 2011), josta lainaus sivulta 208: ”Miksi Hiskia pelkäsi kuolemaa niin suuresti? Vastaus on, että ennen kuin Jeesus tuli, ennen kuin Uuden testamentin opetus annettiin, ennen kuin Jeesus nousi kuolleista, tätä juutalainen odotti kuolemansa jälkeen. Hän tiesi, että jonain päivänä kaukaisessa tulevaisuudessa tapahtuisi yleinen ylösnousemus, mutta välissä oleva aika huolestutti häntä. Tuota odotusaikaa hän kuvasi nimellä Sheol, joka tarkoittaa onttoa tai tyhjää. Häntä huolestutti nimenomaan tuo hänen kuolemansa ja hyvin kaukaisen ylösnousemuksen välillä oleva suuri ontto tyhjyys, joka ei antanut hänelle todellista lohdutusta hänen kuollessaan…
Kyse ei ollut siitä, että he olisivat hävinneet kuolemassa olemattomiin. En usko, että pelkäisit kuolemaa, jos se olisi pelkkä esirippu – ikään kuin katoaisit kuin sammutettu kynttilä etkä tietäisi enää mitään. Mutta jos kokisit sammuvasi mutta jäisit johonkin häilyvään olotilaan, jossa et pystyisi tekemään mitään; jossa et olisi paremmassa tilassa kuin jos nukkuisit; jossa et pystyisi ylistämään Jumalaa etkä puhumaan kenenkään kanssa; jossa menettäisit kaiken, mikä on sinulle kallisarvoista, pelkäisit sitä ja sanoisit: ’Herra, anna minun elää vähän pidempään; se voisi tuoda vähän lähemmäksi tuota yleisen ylösnousemuksen päivää.’ Tässä meillä on juutalainen kuva kuolemanjälkeisestä elämästä…
Eikö olekin mielenkiintoista, että Jeesuksen Kristuksen tultua ihmiset sanovat: ’Haluan kiihkeästi lähteä ja olla Kristuksen kanssa’? Hänen kanssaan oleminen jopa ennen ylösnousemusta on paljon parempaa. Ja Paavali sanoi, että olisi mieluummin vailla ruumistaan, poissa siitä ja kotona Herran luona, poissa täältä ja Hänen kanssaan. Yhä edelleen se on se ero, jonka Kristuksen ylösnousemus kuolleista on aiheuttanut. Se on se ero, jonka Kristuksen sanat kuolevalle varkaalle ovat saaneet aikaan: ’Tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa.’ Kristityt tietävät, että tulee yleinen ruumiillinen ylösnousemus. Mutta se ei lohduta meitä kuolemamme hetkellä, jos se on kaukana edessäpäin. Tarvitsemme lohdutusta siinä välissä olevalle aikajaksolle. Koska Jeesus Kristus elää – ja Hän on vakuuttanut meille, että koska Hän elää, mekin saamme elää, ja tiedämme kuolemamme hetkellä menevämme Hänen luokseen – kaikki väliaikaa koskeva pelko on poissa… Hänen luonaan; toisessa vaiheessa olemme poissa ruumiista ja kotona Herran kanssa; ja kolmas ihmeellinen vaihe ylösnousemuksen jälkeen on se, kun jokainen meistä on jälleen ruumiissa. Täällä on hyvä, siellä on parempi, ja silloin on paras.”
Wilhelm Buschin mielenkiintoista kirjaa ”Jeesus – Jumalan viimeinen sana” (Datakirjat 2014) (oli Gestapon vankina uskonsa takia), josta lainaus sivulta 167 ”Amerikkalainen William L. Hull kirjoitti mielenkiintoisen kirjan. Hänet määrättiin papiksi Adolf Eichmannille, joka oli vastuussa miljoonien juutalaisten murhasta Hitlerin aikana. Hull vieraili 13 kertaa Eichmannin luona vankilassa ja kävi hänen kanssaan pitkiä keskusteluja, kuuli hänen viimeiset sanansa. Eichmannin kanssa käytyjen keskustelujen sisällön Hull on julkaissut kirjassaan ’Taistelu sielusta’. Kirjan alussa hän kirjoitti ’Tavoitteeni oli pelastaa tämä kurja syntinen joutumasta helvettiin.’… ’En tarvitse ketään kuolemaan puolestani. En tarvitse syntien anteeksiantamusta. En haluakaan sitä.’ Haluatko sinä kulkea Eichmannin jalanjäljissä ja kuolla samalla tavoin? Etkö? Siinä tapauksessa sinun on paras kääntyä koko sydämestäsi Jeesuksen puoleen. Jeesus, Jumalan Poika, on ainoa henkilö, joka voi antaa synnit anteeksi, koska juuri sitä varten Hän kuoli!”
Seuraava lainaus sivulta 200 ”Heti sodan jälkeen eräs rehtori soitti minulle: ’Herra pastori, minulla on täällä 15 nuorta miestä. He ovat suorittaneet sodan aikaisen ylioppilastutkinnon, mutta se ei kelpaa. Heidän täytyy suorittaa vielä puolen vuoden opinnot. He ovat entisiä lentäjäluutnantteja, tykistön yliluutnantteja ja senkaltaisia kavereita. He tietenkin pihisevät kiukusta joutuessaan palaamaan koulun penkille. Voisitko sinä järjestää heille uskonnonopetusta?’ Vastasin kyllä – ja menin paikalle pelosta täristen. Siinä nuo karaistuneet sotilaat istuivat kuluneet uniformut päällään. ’Hyvää päivää’, tervehdin heitä. ’Minun olisi tarkoitus pitää teille uskonnontunti.’ En ollut vielä päässyt edes alustukseni loppuun, kun joku jo nousi seisomaan ja aloitti: ’Miten Jumala voi sallia tällaisen hirvittävän sodan?’ Toinen jatkoi: ’Missä on Jumalan rakkaus? Hän vain vaikenee, kun miljoonia juutalaisia kaasutetaan hengiltä.’ Tällainen ryöpytys jatkui ja kysymyksiä sateli niskaani. Lopulta kohotin käteni ja sanoin: ’Hetkinen. Tehän sohitte kuin sokea pimeässä keppinsä kanssa. On turha puhua Jumalasta tuolla tavoin. Jumalahan on täysin tuntematon ja kätketty. Hän on ilmaissut itsensä meille vain yhdellä tavalla: Raamatun Jeesuksessa. Ennen kuin jatkamme, meidän on selvitettävä, kuka Jeesus on. Hyvät herrat, voidaksemme keskustella tästä aiheesta järkevästi teidän on otettava huomioon Jumalan antama ilmoitus. Ensi kerralla otatte Raamattunne mukaan, koska tulemme työskentelemään sen parissa.’ Seuraavaksi luimme: ’Alussa Jumala loi taivaan ja maan’ (1. Moos. 1:1). Luimme syntiinlankeemuksesta ja Jumalan tuomiosta luopunutta ihmiskuntaa kohtaan. Kaikkiin teki syvän vaikutuksen, että Raamatussa sanotaan: ’Tiedä ja näe, kuinka onnetonta ja katkeraa se on, että sinä hylkäät Herran, sinun Jumalasi’ (Jer. 2:19). Sen kokevat kansat. Sen kokevat yksittäiset ihmiset. Sitten luimme Jeesuksesta. Yhteen menoon luimme Hänen kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan… He olivat kutsuneet itseään kristityksi, mutta eivät tienneet mitään elävästä Jumalasta, joka on Jeesuksessa tullut luoksemme ja tehnyt kaiken puolestamme….”
https://en.m.wikipedia.org/wiki/Wilhelm_Busch_(pastor)
Hautaaminen
Hautaus on toimenpide, jossa ihmiselle annetaan lopullinen sijoituspaikka ruumiille kuoleman jälkeen. Yleisimpiä hautaustapoja ovat arkkuhautaus ja muut maahan hautaamiset, tuhkaus, sijoittaminen kryptaan, merihautaus. Hautaamisen yhteydessä pidetään yleensä hautajaisten yhteydessä muistotilaisuus, johon liittyy usein vainajan muistamista ja suremista, mutta kristityillä on toivo lähimmäisten jälleennäkemisestä Raamatun lupausten myötä. Suomessa on ollut käytäntönä reformaation jälkeisestä ajasta 1700-luvulle asti, että erityisesti pitäjien arvohenkilöt haudattiin kirkon lattian alle. Tästä tavasta alkoi tulla ongelmia voimakkaan hajun ja lattian alustan nopean täyttymisen takia, ja se kiellettiin 1700-luvun lopussa, joskin tapaa alettiin tehokkaasti valvoa vasta Suomen sodan jälkeen 1800-luvulla. Suomessa kirkon lattian alle hautaaminen kiellettiin kokonaan keisarillisella asetuksella vuonna 1822. Suomessa aiemmin vainaja siirrettiin aittaan tai riiheen odottamaan hautajaisia, joka kesti tavallisesti noin viikon, mutta nykyään sairaalat ja hautaustoimisto hoitaa tämän kaiken puolestamme.
Raamatun aikaan hautaus toteutettiin Aapeli Saarisalon Raamatun sanakirjan mukaan seuraavasti, kun perheen jäsen kuoli, suudeltiin ruumista, sen silmät suljettiin, se pestiin ja käärittiin liinoihin ja siteisiin, joiden väliin rikkaat panivat aloeta, mirhaa ja muita hyvänhajuisia aineita. Jaakob ja Joosef, jotka kuolivat Egyptissä, balsamoitiin egyptiläiseen tapaan. Siellä tätä työtä harjoitti erikoinen ammattikunta. Israelilaisilla toimitettiin maahanpanijaiset viipymättä, ei vain kuuman ilmanalan takia, vaan siitäkin syystä, että ruumista pidettiin saastaisena. Surutalossa kaikui soitto ja tilattujen itkijänaisten valitus, ja kuollut kannettiin ulos avonaisessa arkussa. Samoin kuin useimmilla kansoilla, oli israelilaisillakin hautaaminen yleinen. Polttaminen lukuunottamatta erittäin häpeällistä kuolemanrangaistustapausta tapahtui vain harvoin, esim. silloin, kun tahdottiin suojella vainajaa hänen vihollistensa kostolta, niin kuin Saulin tapauksessa 1. Sam.31:12, tai kun vaarallinen tauti teki hautauksen mahdottomaksi, Aam. 6:10. Se että mooabilaiset polttivat Edomin kuninkaan luut kalkiksi, luettiin heille kauhistukseksi, Aam. 2:12. Hautaus ei aina tapahtunut maahan kätkemällä. Kuolleet asetettiin usein hautakammioihin, jotka suljettiin paadella. Kaikilla vähänkin varakkaammilla perheillä oli perintökammiot. Jo ensimmäinen Raamatun mainitsema hautaus tapahtui sukuhautaan, 1. Moos. 23. Hautaamatta jäämistä pidettiin suurena onnettomuutena, minkä vuoksi ruumiin hautaaminen oli ansioteko, 1. Kun. 13:29. Pidettiin myös tärkeänä, että vainaja tuli haudatuksi isiensä kanssa samaan hautaan. Siitä syystä juuri vanhan ajan haudat sijaitsivat asuntojen lähellä, kaupungin muurien sisäpuolella, 1. Sam. 25:1; Kun. 2:34. Kuninkaitten haudat olivat Jerusalemin kaupungissa, ja vielä Jeesuksen aikana oli ylhäisillä asunto, puutarha ja hauta toistensa yhteydessä. Mutta myös kaupungin ulkopuolelle haudattiin vainajia.
Hautamuistomerkit
Hautapaikkoina käytettiin luolia; jos niitä ei ollut, hakattiin kammio kallioon. Sulkupaasi täytyi olla jo sakaalienkin tähden. Usein tultiin pääovesta etuhalliin ja vasta siitä yksityisiin hautakammioihin, joita saattoi olla useita rinnatusten ja perätysten. Oli laskuhautoja, jotka oli hakattu alaspäin ja suljettu paadella. Työntöhaudat olivat kapeita, n. 1/2 m:n levyisiä ja korkuisia ja n. 2 m:n pituisia kallioon hakattuja komeroita, joihin ruumiit työnnettiin. Oli myös ’penkkihautoja’, so. kallion seinään oli hakattu penkintapainen, jolle ruumis asetettiin. Lopuksi oli myös ns. allashautoja: komerot oli hakattu tarkoin ihmisruumiin pituutta, leveyttä ja paksuutta vastaaviksi (niin kuin Rooman katakombeissa) ja sijaitsivat säännöllisissä riveissä kallionseinämässä. Yleisiä hautapaikkoja oli vain köyhille, 2. Kun. 23:6, ja pyhiinvaeltajille. Myöhempinä aikoina kaikki sellaiset haudat, jotka eivät muuten pistäneet silmään, siis enimmäkseen maahaudat, siveltiin keväisin valkoisiksi, etteivät ne saastuttaisi ohikulkijoita, Vain mielipuolten tai noitien päähän saattoi pälkähtää oleilla hyljätyissä haudoissa, Mark. 5:2. Joskus pystytettiin haudoille hautapatsaita. Jerusalemin ympäristössä on vielä nykyään paljon hautoja, joista on vaikea sanoa, mihin aikaan ne kuuluvat. Pohjoispuolella sijaitsevat ns. kuningashaudat. Niistä on löydetty komeita sarkofageja, joiden kansissa on runsaita kasviaiheisia koristeita. Pienet lapset haudattiin ruukkuihin tahi uurniin, jotka asetettiin täysikasvuisten hautakammioihin.
Hautausmailla eli kalmistoissa on hautamuistomerkkejä, jotka kertovat sinne haudatuista yksittäisistä henkilöistä tai sukuhautaan haudatuista sukuun kuuluvista sukulaisista, mikä voi olla myös arvokasta sukututkimustietoa. Yleensä hautausmailla käydään vain katsomassa ja muistelemassa oman läheistä sukulaistaan tulemalla hautamuistomerkille kynttilä ja tai kukkia mukanaan. Hautakivi voi kertoa monenlaisia asioita mm. muotonsa, kokonsa, materiaalin, merkintöjen, joita voimme yrittää tulkita. Merkinnöistä voi päätellä monenlaisia asioita tutkimalla sitä kuten, onko hautakiven nimet tunnettuja yhteiskunnallisia vaikuttajia, joiden tekemiset muistetaan pidempää. Hautakivessä oleva risti kertoo haudatusta henkilöstä, sekä minkä muotoinen se on, eli mihin kirkkokuntaan kuluu, sekä muut somisteet, jotka korvaa kristillisyyden tunnusmerkit. Tekstien typografia, eli tekstityypit ja asettelu (fraktuuralla kirjoitettu teksti koettiin ennen viralliseksi tiedoksi), Raamatun lauseet tai muut runot, onko naispuolisilla henkilöillä mainittu mitä sukua olivat ennen avioliittoa jne. Isommissa hautamuistomerkeissä voi olla aita ja penkki, jos viipyy pidempään läheisensä muistoa kunnioittaen. Hautausmailla huomaa, että monien hautojen kohdilla sen ylläpito on jäänyt, sillä kivet ovat jo sammalen peitossa ja tekstien kultaukset ajan hampaan syöminä kadonneet. Veteraanien on mahdollista saada hautakiveensä veteraanien hautamerkki.
Hautausmaat ja niiden esittelykierrokset voivat olla myös turisteille sopivia, jos opas osaa tuoda siellä olevan historian mielenkiintoisesti esille. Hautausmaalla on hyvä miettiä tulevaisuuttaan, sillä elämämme on rajallinen pituudeltaan, että osaisimme laskea jäljellä olevat päivämme oikein esim. Psalmin 139:23-24 sanoilla ”Tutki minua, Jumala, ja tunne minun sydämeni, koettele minua ja tunne minun ajatukseni. Ja katso: jos minun tieni on vaivaan vievä, niin johdata minut iankaikkiselle tielle.” Apostoli Paavali kirjoittaa Tessalonikialais kirjeessä lohdutukseksi meille, jotka vielä olemme täällä 1Tess. 4:13-18 ”Mutta me emme tahdo pitää teitä, veljet, tietämättöminä siitä, kuinka poisnukkuneiden on, ettette murehtisi niinkuin muut, joilla ei toivoa ole. Sillä jos uskomme, että Jeesus on kuollut ja noussut ylös, niin samoin on Jumala Jeesuksen kautta myös tuova poisnukkuneet esiin yhdessä hänen kanssaan. Sillä sen me sanomme teille Herran sanana, että me, jotka olemme elossa, jotka jäämme tänne Herran tulemukseen, emme suinkaan ehdi ennen niitä, jotka ovat nukkuneet. Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasuunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa. Niin lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla.”
Raamatun aikaan oli käytössä erilaisia hautatyyppejä, osaksi maahautoja, osaksi luolahautoja. Oli yhteisiä hautausmaita tavallisia ihmisiä varten, 2Kun. 23:6, mutta myös sukuhautoja, joihin sukupolvi toisensa jälkeen haudattiin ja koottiin isiensä tykö.
Yksinkertaisin hautatyyppi oli luolahauta. Se saattoi olla luonnon muovaama tai ihmisten hakkaama kallio-onkalo. Kuilu tai portaikko johti alas varsinaiseen hautakammioon, joka joskus suljettiin kivellä ennen kuilun täyttämistä. Hautakammio saattoi myös sijaita kuilun tai porrastasanteen pohjalla, ja tällöin käyntiaukko suljettiin pystyyn nostetulla kivellä. Suljettu hautakammio oli joskus holvimainen, ja silloin porraskuilu oli avoin. Oli myös maanalaisia, kivillä peitettyjä hautoja. Hautakammiossa oli usein seinustoilla penkkejä, joille kuolleet asetettiin. Lapsia haudattiin usein suurissa saviastioissa, ja uurna asetettiin tällöin luolaan tai upotettiin maahan. Rikkaat rakennuttivat suurempia käytävähautoja pitkine kammioineen. Myöhemmällä ajalla hakattiin katakombihautoja kallioon, ja niissä oli keskellä hautakammio hautakäytävineen tai seinäsyvennyksineen. Hautakammion käyntiaukko suljettiin tavallisesti suurella pyörökivellä. Haudan ulkopintaan siveltiin kalkkia, jotta se erottuisi ympäristöstään; hauta näkyi kauas, ja näin voitiin välttää rituaalinen saastuminen sen lähellä, 4Moos. 19:18. Kalkitseminen oli tietysti uusittava usein. Jeesus vertasi fariseuksia hautoihin, joista ihmiset ovat tietämättömiä, Luuk. 11:44, siis hautoihin, joita ei ollut merkitty kaikilla ja joita sen tähden ei osattu varoa. Hän vertasi fariseuksia myös niiden vastakohtaan; he olivat valkeiksi kalkittujen hautojen kaltaisia: ulkoa ne kyllä näyttävät kauniilta, mutta ovat sisältä täynnä kuolleitten luita ja kaikkea saastaa, Matt. 23:27.
Onko helvetti olemassa?
Ihminen, joka ei ota vastaan Jeesuksen tarjoamaa armoa syntiensä sovitukseksi, jolloin hän ei hyväksy Jumalan täydellistä auktoriteettia, eikä alistu Jumalan alamaisuuteen. Eikä tee parannusta ja tunnusta vääriä tekojaan, jotka saivat alkunsa Aadamin ja Eevan tultua petetyksi ja langetessaan tottelemattomuuteen ja kapinointiin, muutenhan taivaastakin tulisi helvetti, jos siellä kyseenalaistettaisiin Jumalan ylin auktoriteetti ja sallittaisiin itsekkyys, petokset, kapinat ja sodat taivaassakin, jolloin taivaastakin tulisi helvetti. Helvetin olemassaolo, johtuu Lucifer nimisen Jumalan ylistyksenjohtajaenkelin lankeamisesta kapinaan, sillä hän halusi olla Jumala ja hänen asemansa, mutta häntä ja kapinaan langenneita varten luotiin käsittääkseni rangaistuksen paikka, helvetti, jotta kapinat loppuisivat taivaasta ja kapinoitsijat saavat rangaistuksensa, sekä olla paikassa, missä heidän ei tarvitse olla tekemisissä Jumalan kanssa, jonka nimi on hebrean kielellä Jahve tai Jehova ja Suomeksi Minä Olen.
Aapeli Saarisalon Raamatun Sanakirjan mukaan määritellään: Helvetti, joka on tuskan paikka. Sen kreikkalainen nimitys Gehenna on muodostunut heprean sanasta Ge-Hinnom, joka tarkoitti Hinnomin laaksoa Jerusalemin eteläpuolella, missä lapsia poltettiin uhreiksi Moolokille, Tämä kauhea synti, sen Joosian toimittama alttarien häpäisy ja ehkä myös siellä alituisesti palavat suurkaupungin jätteitten hävitystulet saivat sen muodostumaan kansan käsityksessä synnin ja ahdistuksen paikaksi, joten sen nimi tuli vertauskuvallisesti käytäntöön puhuttaessa ikuisen rangaistuksen paikasta helvetistä. Siellä nähdyistä näyistä muodostettiin kuvia kadotettujen kohtalosta. Sanat ’syöksi heidät pimeyteen, syvyyden kuiluihin’, kuuluvat alkukielen mukaan ’syöksi Tartarukseen’. Roomalaisten Tartarus, joka on tuttu myös kreikkalaisille, on tuskan paikka, sijaiten yhtä paljon alempana Haadesta, Tuonelaa, kuin Haades sijaitsee alempana taivasta. Vaikka käsitteitten muodostuminen onkin kulkenut eri teitä, ovat kumpikin vieneet samaan tulokseen, sillä Gehenna on aivan samalla tavoin kuin Tartarus kadotettujen rangaistuspaikka. Mutta jumalattomat eivät joudu h:iin heti kuoltuaan, vaan heidän paikkansa on tuonelassa tuomiota odottamassa. Noustuaan suuren valkoisen istuimen eteen viimeiselle tuomiolle nämä tuomittuina joutuvat tulijärveen eli helvettiin.
Kirjallisuutta ja lähteitä:
Leo Näreaho ”Kuolemanrajakokemukset – tutkimuksista tulkintoihin” (Kirjapaja 2015)
Miia Kontro ”Portilla – suomalaisia kuolemanrajakokemuksia” (Atena 2018)
Martti Ahvenainen ”Näkymätön maailma” (TV7 2025)
Matti Ahvenainen ”Mitä kuoleman jälkeen” (TV7 2023)
Marja Pehkonen ”Opas Hietaniemen hautausmaalle” (SKS 2019)
Marja Pehkonen ”Hauraita muistoja Helsingin hautausmailta” (Helsingin kaupunginmuseo 2008)
Voitto Viro ”Vanha hautausmaa: Helsingin Hietaniemen hautausmaan opas” (Otava 1993)
Lempiäinen, Pentti ”Viimeiset leposijamme: Hautausmaat ja hautamuistomerkit” (Helsinki: SLEY-Kirjat, 1990)
Brita Nickles ”Hautamuistomerkki elämän ja kuoleman tulkitsijana” (Väitöskirja, Helsingin yliopisto, teologinen tiedekunta 2006)
Vilho Suomi, Osmo Taka ”Tiet kaikki yhtyy täällä – Historiaa Helsingin Vanhalla hautausmaalla” (Tammi 1966)
Maila Talvio ”Jumalan puistot – Leposijoja ja hautausmaita” (WSOY 1927)
Digi IRT (Iso Raamatun Tietosanakirja)
Opinnäytetöitä:
VIRPI SIPOLA ”Sairaalapapin asiantuntijuus sairaalasielunhoitotyössä – Sairaalapapin, hoitotyöntekijän ja potilaan näkökulma” (Tampereen yliopiston, akateeminen väitöskirja 16.12.2022)
https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/143567/978-952-03-2661-6.pdf?sequence=2&isAllowed=y
Riina Pulkkinen ”Uskonnottomien ihmisten sielunhoito sairaalapappien näkökulmasta” (Itä-Suomen yliopisto, Pro gradu -tutkielma, syyskuu 2021)
https://erepo.uef.fi/server/api/core/bitstreams/52e5787a-2f17-48ed-876d-5bcdfee0b9cf/content
Risto Eskola, Jaakko Hyvönen ja Jarmo Kohvakka ”Kirkon nuorisotyö sairaalassa” (Diakonia-ammattikorkeakoulu, opinnäytetyö 2010)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/7911/Eskola_Risto_Hyvonen_Jaakko_Kohvakka_Jarno.pdf;jsessionid=E65607BB582D126D2BD9549E8CE33937?sequence=1
Saija Alanko ”Sairaalapappi ja rukous” (Helsingin yliopisto, pro gradu -tutkielma 2019)
https://helda.helsinki.fi/server/api/core/bitstreams/5c7db62f-c503-4520-913f-db4a9803543e/content
Linkkejä:
https://uskonpuolesta.blogspot.com/2013/10/aivokirurgi-eben-alexanderin_8135.html
Pentti Mattila 