Olemme jatkuvasti kosketuksissa erilaisten ihmisten kanssa, joilla on erilainen käsitys oikeasta ja väärästä. Nähdäkseni emme voi välttää kokemuksia, joissa meitä, loukataan tai muuten kohdellaan väärin, minkä seurauksena saatamme ajatella, että mitä pahaa olen tehnyt, kun tämä tapahtui juuri minulle. Seuraavaksi tulee mieleen, että voinko antaa tämän anteeksi tekijälleen? Mitä seurauksia on anteeksiantamattomuudesta.
Olen kuullut joidenkin sanovan, kun vaikeudet ja onnettomuudet tulevat elämään onnettomuuksien, sairauksien, hylkäämisten jne. kautta, että mitä pahaa olen tehnyt, jotta ansaitsisin tämän, eli vahva epäoikeudenmukaisuuden käsitys on. Ajatellaan, että kaikella on syy ja seurausperiaate taustalla. Varmaan monet asiat ovat syy ja seuraus periaatteeseen sopivia, mutta kaikkea se ei kata.
Me kaikki koemme elämämme monenlaisia onnettomuuksia, epäoikeudenmukaisuuksia, kiusaamista, huijaamista, petosta, riippuvuuksia, joista ei pääse eroon helposti. Ongelmien ylitse pitäisi kuitenkin päästä, eli löytää ratkaisuja.
Yksi kuuluisimmista ja vanhimmista onnettomuuksien kokijoista on Raamatun Job, sillä Jobia koeteltiin onnettomuuksien kautta, vaikka ei ollut ansainnut niitä, mutta Jumala halusi tietää, mitä Jobin sydämestä löytyy vaikeuksien ja koettelemusten tultua omalle kohdalle.
Raamatussa kerrotaan, että Uusin maassa oli mies, jonka nimi oli Job. Tämä mies oli nuhteeton ja rehellinen, pelkäsi Jumalaa ja karttoi pahaa. Hänelle oli syntynyt seitsemän poikaa ja kolme tytärtä. Ja hän oli varsin rikas, sillä karjaa hänellä oli seitsemäntuhatta lammasta, kolmetuhatta kamelia, viisisataa härkäparia ja viisisataa aasintammaa sekä ylen paljon palvelijoita. Tämä mies oli kaikista Idän miehistä mahtavin.
Raamatussa kerrotaan, kuinka eräänä päivänä taivaassa Jumalan pojat (henkiolenteja, enkeleitä) tulivat ja asettuivat Herran eteen, tuli myöskin saatana (Lucifer, enkeli, joka kapinoi Juamalaa vastaan ja menetti asemansa) heidän joukossansa. Niin Herra (Jumala) oli kysynyt saatanalta: ”Mistä sinä tulet?” Saatana vastasi Herralle ja sanoi: ”Maata kiertämästä ja siellä kuljeksimasta”. Niin Herra sanoi saatanalle: ”Oletko pannut merkille palvelijaani Jobia? Sillä ei ole maan päällä hänen vertaistansa; hän on nuhteeton ja rehellinen mies, pelkää Jumalaa ja karttaa pahaa.” Saatana vastasi Herralle ja sanoi: ”Suottako Job pelkää Jumalaa? Olethan itse kaikilta puolin suojannut hänet, hänen talonsa ja kaiken, mitä hänellä on; olet siunannut hänen kättensä työn, ja hänen karjalaumansa ovat levinneet ympäri maata. Mutta ojennapa kätesi ja koske kaikkeen, mitä hänellä on: varmaan hän kiroaa sinua vasten kasvojasi.” Niin Herra sanoi saatanalle: ”Katso, kaikki, mitä hänellä on, olkoon sinun käsissäsi; älä vain koske kädelläsi häneen itseensä”. Ja saatana meni pois Herran edestä.
Kun sitten eräänä päivänä Jobin pojat ja tyttäret söivät ja joivat viiniä vanhimman veljensä talossa, tuli sanansaattaja Jobin luo ja sanoi: sabalaiset hyökkäsivät ja ryöstivät ne ja surmasivat palvelijat miekan terällä. Vain minä yksin pelastuin kertomaan tämän sinulle.” Hänen vielä puhuessaan tuli toinen ja sanoi: ”Jumalan tuli iski alas taivaasta, sytytti palamaan lampaat ja palvelijat ja kulutti heidät. Vain minä yksin pelastuin kertomaan tämän sinulle.” Hänen vielä puhuessaan tuli taas toinen ja sanoi: ”Kaldealaiset asettuivat kolmeen joukkoon ja karkasivat kamelien kimppuun, ryöstivät ne ja surmasivat palvelijat miekan terällä. Vain minä yksin pelastuin kertomaan tämän sinulle.” Hänen vielä puhuessaan tuli taas toinen ja sanoi: ”Poikasi ja tyttäresi söivät ja joivat viiniä vanhimman veljensä talossa; katso, silloin suuri tuulispää tuli tuolta puolen erämaan ja iski talon neljään nurkkaan, ja se luhistui nuorukaisten päälle, niin että he kuolivat. Vain minä yksin pelastuin kertomaan tämän sinulle.” Silloin Job nousi, repäisi viittansa ja leikkasi hiuksensa, heittäytyi maahan ja rukoili. Ja hän sanoi: ”Alastonna minä tulin äitini kohdusta, ja alastonna minä sinne palajan. Herra antoi, ja Herra otti; kiitetty olkoon Herran nimi.” Kaikessa tässä Job ei tehnyt syntiä eikä puhunut nurjasti Jumalaa vastaan.
Aikaa oli kulunut, kun eräänä päivänä Jumalan pojat tulivat taivaassa ja asettuivat Herran eteen, tuli myöskin saatana heidän joukossansa ja asettui Herran eteen. Niin Herra kysyi saatanalta: ”Mistä sinä tulet?” Saatana vastasi Herralle ja sanoi: ”Maata kiertämästä ja siellä kuljeksimasta”. Niin Herra sanoi saatanalle: ”Oletko pannut merkille palvelijaani Jobia? Sillä ei ole maan päällä hänen vertaistansa; hän on nuhteeton ja rehellinen mies, pelkää Jumalaa ja karttaa pahaa. Vielä hän pysyy hurskaudessansa, ja sinä olet yllyttänyt minut häntä vastaan, tuhoamaan hänet syyttömästi.” Saatana vastasi Herralle ja sanoi: ”Nahka nahasta; ja kaikki, mitä ihmisellä on, hän antaa hengestänsä. Mutta ojennapa kätesi ja koske hänen luihinsa ja lihaansa: varmaan hän kiroaa sinua vasten kasvojasi.” Herra sanoi saatanalle: ”Katso, hän olkoon sinun käsissäsi; säästä kuitenkin hänen henkensä”. Niin saatana meni pois Herran edestä ja löi Jobiin pahoja paiseita, kantapäästä kiireeseen asti. Ja tämä otti saviastian sirun, sillä kaapiakseen itseänsä, ja istui tuhkaläjään. Niin hänen vaimonsa sanoi hänelle: ”Vieläkö pysyt hurskaudessasi? Kiroa Jumala ja kuole.” Mutta hän vastasi hänelle: ”Sinä puhut niinkuin mikäkin houkka nainen. Otammehan vastaan Jumalalta hyvää, emmekö ottaisi vastaan pahaakin?”
Kaikessa tässä Job ei tehnyt syntiä huulillansa. Kun Jobin kolme ystävää kuuli kaiken onnettomuuden, joka häntä oli kohdannut, tulivat he kukin kotipaikastansa: teemanilainen Elifas, suuhilainen Bildad ja naemalainen Soofar; ja he sopivat keskenänsä ja menivät surkuttelemaan ja lohduttamaan häntä. Mutta kun he jonkun matkan päässä nostivat silmänsä, eivät he enää voineet tuntea häntä; niin he korottivat äänensä ja itkivät, repäisivät kukin viittansa ja viskasivat tomua taivasta kohti päittensä päälle. Sitten he istuivat hänen kanssaan maassa seitsemän päivää ja seitsemän yötä, eikä kukaan heistä puhunut sanaakaan hänelle, sillä he näkivät, että hänen tuskansa oli ylen suuri.
Jobin ystävät olivat varmoja, että Job on tehnyt syntiä, jonka seurauksena Jobia on kohdannut nämä suuret onnettomuudet, eivätkä kyenneet lohduttamaan ja auttamaan Jobia.
Lopuksi Job puhui ja vastasi Herralle ja sanoi: ”Minä tiedän, että sinä voit kaikki ja ettei mikään päätöksesi ole sinulle mahdoton toteuttaa. Siis on niin: minä puhuin ymmärtämättömästi, asioista, jotka ovat ylen ihmeelliset minun käsittää. Kuule siis, niin minä puhun; minä kysyn, opeta sinä minua. Korvakuulolta vain olin sinusta kuullut, mutta nyt on silmäni sinut nähnyt. Sentähden minä peruutan puheeni ja kadun tomussa ja tuhassa.”
Lopuksi sanoi Herra teemanilaiselle Elifaalle: ”Minun vihani on syttynyt sinua ja sinun kahta ystävääsi kohtaan, koska ette ole puhuneet minusta oikein niin kuin minun palvelijani Job. Ottakaa siis seitsemän mullikkaa ja seitsemän oinasta, käykää minun palvelijani Jobin luo ja uhratkaa puolestanne polttouhri, ja minun palvelijani Job rukoilkoon teidän puolestanne. Tehdäkseni hänelle mieliksi en saata teitä häpeälliseen rangaistukseen siitä, ettette puhuneet minusta oikein niin kuin minun palvelijani Job.” Niin teemanilainen Elifas, suuhilainen Bildad ja naemalainen Soofar menivät ja tekivät, niinkuin Herra oli heille puhunut; ja Herra teki Jobille mieliksi. Ja kun Job rukoili ystäväinsä puolesta, käänsi Herra Jobin kohtalon, ja Herra antoi Jobille kaikkea kaksin verroin enemmän, kuin hänellä ennen oli ollut. Ja kaikki hänen veljensä ja sisarensa ja kaikki hänen entiset tuttavansa tulivat hänen tykönsä ja aterioitsivat hänen kanssaan hänen talossansa, ja he surkuttelivat ja lohduttivat häntä kaikesta siitä onnettomuudesta, jonka Herra oli antanut kohdata häntä. Ja he antoivat kukin hänelle yhden kesitan ja yhden kultarenkaan. Ja Herra siunasi Jobin elämän loppupuolta vielä enemmän kuin sen alkua, niin että hän sai neljätoista tuhatta lammasta, kuusi tuhatta kamelia, tuhat härkäparia ja tuhat aasintammaa. Ja hän sai seitsemän uutta poikaa ja kolme tytärtä, sillä edelliset olivat jo taivaassa.
Jeesus puhuu tästä samasta aiheesta Uudessa testamentissa Luukkaan evankeliumissa luvussa 13:1-5: ”Samaan aikaan oli saapuvilla muutamia, jotka kertoivat hänelle niistä galilealaisista, joiden veren Pilatus oli sekoittanut heidän uhriensa vereen. Niin Jeesus vastasi ja sanoi heille: ”Luuletteko, että nämä galilealaiset olivat syntisemmät kuin kaikki muut galilealaiset, koska he saivat kärsiä tämän? Eivät olleet, sanon minä teille, mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte. Taikka ne kahdeksantoista, jotka saivat surmansa, kun torni Siloassa kaatui heidän päällensä, luuletteko, että he olivat syyllisemmät kuin kaikki muut ihmiset, jotka Jerusalemissa asuvat? Eivät olleet, sanon minä teille, mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte.”
Iltalehti 22.9.2025 otsikoi internetissä: ”Charlie Kirkin vaimo antoi anteeksi miehensä murhaajalle, Trump oli eri mieltä – Charlie Kirk saatettiin sunnuntaina haudan lepoon. IL näytti Kirkin muistotilaisuuden suorana lähetyksenä.” Juttu jatkuu ”Konservatiiviaktivisti ja mediapersoona Charlie Kirk saatettiin sunnuntaina haudan lepoon. Muistotilaisuus järjestettiin Arizonan State Farm -stadionilla, jonne Kirkiä saapui muistamaan yli 63 000 ihmistä.
– Jeesus sanoi ristillä, anna heille anteeksi isä, sillä he eivät tiedä mitä he tekevät. Mieheni yritti pelastaa nuoria miehiä. Sellaisia, joka hänet murhasi. Annan hänelle anteeksi, kuten Kristuksemme teki.
Yleisö nousi seisomaan osoittaakseen kunnioituksensa Erika Kirkille.
–Vastaus vihaan, ei ole vihata. Vastaus on rakkaus, Kirk jatkoi.”
Geni.com mukaan Charlie Kirk on minun sukulainen avioliittojen kautta, eli ”Charlie Kirk is your great aunt’s son’s wife’s uncle’s wife’s first cousin’s wife’s third cousin twice removed.” Yllätävää on tässä se, että isäni setä John Mattila pakeni Oulun punakaartin taistelujen jälkeen vuonna 1918 Ruotsin ja Norjan kautta Yhdysvaltoihin, jossa avioitui edellisen vaimon kuoltua Oregonin Portlandissa Rosansa kanssa, jonka sukulainen tämä Charlie Kirk on avioliittojen kautta. Olisikohan muillakin suomalaisilla sukuyhteyksiä Kirkkiin?
Käsittääkseni ylpeille ihmisille anteeksiantaminen on aika mahdolton tehtävä, eli siihen tarvitaan paljon nöyryyttä, jotta se olisi mahdollista. Nykyään ihmiset pahoittavat mielensä hyvinkin helposti ja loukkaantuvat syvästi loukkaajiinsa erilaisista syistä, minkä seurauksena ihmissuhteet katkeavat ja syntyy vihanpitoa. Toisiin ihmisiin loukkaantumisesta seuraa katkeruutta ja vihaa, jonka seurauksena yleensä voi olla yksinäisyyttä ja lopulta pahoinvoinnin kierre on valmis, jolloin päihteet tulevat mukaan. Anteeksiantamisella on parantava vaikutus.
Anteeksiantaminen on kristillisen uskon keskeisimpiä asioita, vaikka se on vaikeasti ymmärrettävissä, kun saatamme sekoittaa Jumalan ja maallisen lain toisiinsa. Matteuksen evankeliumissa Jeesuksen opettamassa rukouksessa on seitsemän osarukousta. Yhdestä näistä sanotaan: Anna meille syntimme anteeksi niin kuin mekin annamme anteeksi. Meidän tulisi antaa sydämestämme anteeksi. Jeesus puhui vertauksen palvelijasta, jolla oli suunnattoman suuri velka. Hän anoi Herraltaan anteeksiantoa ja sai koko velan anteeksi. Tämä palvelija ei kuitenkaan antanut anteeksi kanssapalvelijalleen. Tämän vuoksi hänen Herransa peruutti hänen saamansa anteeksiannon ja sai kärsittäväkseen anteeksiantamattomuudesta johtuvan tuomion. Raamatussa todetaan varsinkin englanninkielisessä NKJV-käännöksessä Matteus 18:34-35, että anteeksiantamaton henkilö annetaan kiduttajien käsiin ja suomalaisessa puhutaan (Ja hänen herransa vihastui ja antoi hänet vanginvartijain käsiin, kunnes hän maksaisi kaiken, minkä oli hänelle velkaa.)
Anteeksiantaminen ei tarkoita vääryyden sallimista ja hyväksymistä. Rikoksen uhrin tulee oikeudessa todistaa tekijää vastaan samalla kun hän antaa tälle anteeksi. Tämä ei ole mitenkään helppoa. Jumalan anteeksiantamisen vaatimus johtuu siitä, ettei sydämessämme olisi vihaa ketään kohtaan, sillä joka vihaa (on katkera) ei tunne Jumalaa. Maallinen oikeus pyrkii olemaan oikeudenmukainen uhria kohtaan ja pyrkii rankaisemaan syyllistä. Jumalan lain ja maallisen lain välillä on ero, sillä Jumala haluaa pelastaa meidät armosta anteeksiantamisen ja sen vastaanottamisen kautta taivaaseen ja maallinen laki jakaa oikeutta rikosasioissa, jotta voisimme elää rauhassa pelkäämättä tulla rikoksen uhriksi ilman seuraamuksia, eli antakaa Jumalalle mikä Jumalan on ja keisarille mikä keisarin on. Pekka Simojoki laulaa Kahden maan kansalaisista mm. näin: ”Jalat pidän mullassa maailman, Katseellani taivasta tavoitan, Tiedän minne matkaani tehdä saan, Olen kansalainen kahden maan.” Monesti tuntuu, ettei voi, eikä ole voimia antaa anteeksi, niin silloin voi rukoilla ja anoa Taivaalliselta Isältä armon voimaa tehdä päätös antaa anteeksi, vaikka mitään tunnetta siihen ei olisi.
Markuksen evankeliumissa 11:22-26: ”Jeesus vastasi ja sanoi heille: ”Pitäkää usko Jumalaan. Totisesti minä sanon teille: jos joku sanoisi tälle vuorelle: ’Kohoa ja heittäydy mereen’, eikä epäilisi sydämessään, vaan uskoisi sen tapahtuvan, minkä hän sanoo, niin se hänelle tapahtuisi. Sentähden minä sanon teille: kaikki, mitä te rukoilette ja anotte, uskokaa saaneenne, niin se on teille tuleva. Ja kun te seisotte ja rukoilette, niin antakaa anteeksi, jos kenellä teistä on jotakin toistansa vastaan, että myös teidän Isänne, joka on taivaissa, antaisi teille anteeksi teidän rikkomuksenne.” Mutta jos te ette anna anteeksi, niin ei Isännekään, joka on taivaissa, anna anteeksi teidän rikkomuksianne.
Martti Luther julkaisi Vähä Katekismuksen (saksaksi Enchiridion. Der kleine Catechismus) vuonna 1529 kristinopin opettamisen apuvälineeksi:
”Ja anna meille anteeksi velkamme niin kuin mekin annamme anteeksi velallisillemme.
Mitä se merkitsee? Vastaus:
Pyydämme tässä rukouksessa, ettei taivaallinen Isä ottaisi huomioon syntejämme eikä niiden vuoksi torjuisi pyyntöjämme. Sillä me emme ensinkään ansaitse sitä, että saisimme mitä pyydämme, vaan Jumala tahtoo antaa meille kaiken armosta. Me teemme näet joka päivä paljon syntiä emmekä ole ansainneet mitään muuta kuin rangaistuksen. Samoin haluamme mekin todella sydämemme pohjasta armahtaa niitä, jotka ovat rikkoneet meitä vastaan, sekä mielellämme tehdä heille hyvää.” Katso mitä Iso Katekismus sanoo: https://www.tunnustuskirjat.fi/ik/1pyynto.html#viides
John Beveren erinomaisessa kirjassa ”Saatanan syötti” (KKJMK 2010) kerrotaan myös tästä asiasta, että ”Kidutuksen aiheuttajat ovat demonihenkiä. Jumala antaa ’kiduttajille’ luvan aiheuttaa ruumiillista ja henkistä tuskaa mielensä mukaan, vaikka olisimme uskovia.” Tunnen muutaman iäkkään ihmisen, joista toisen ikä on jo yli 90 vuotta ja hän on ollut vuodepotilaana sairaalassa n. 10 vuotta, jotka ovat anteeksiantamattomia ja katkeria nuoruudessa koetuissa vääryyksistä tai pettymyksistä puolisonsa ja sukulaistensa taholta. Tämä iäkäs ihminen, kun häntä on käynyt katsomassa sairaalassa, puhuu vain niistä nuoruudessa kokemistaan vääryyksistä, eikä pääse anteeksiantamattoman mielenlaadun takia irti niistä. Nykyään hänen puheestaan ei saa mitään selvää.
Sivulta 146 John Beveren kirjasta toinen lainaus: ”Mies oli vastustellut Jumalan kutsua elämässään useiden vuosien ajan, koska hänen liiketoimensa menestyivät hyvin… Hän kuoli leikkauspöydälle ja huomasi jääneensä taivaan porttien ulkopuolelle. Jeesus seisoi siellä ja otti hänet käsittelyyn hänen tottelemattomuutensa vuoksi. Mies pyysi Herraa, että jos hän antaisi hänelle vielä jatkoaikaa, hän palvelisi tätä. Herra suostui siihen. Ennen kuin Herra antoi hänen palata takaisin ruumiiseensa, hän näytti hänelle näyn helvetistä. Hän näki vaimonsa äidin palavan helvetin liekissä. Hän oli hämmästynyt. Nainen oli lausunut ’syntisen rukouksen’, tunnustanut olevansa kristitty ja osallistunut seurakunnan tilaisuuksiin. ’Miksi hän on täällä?’ hän kysyi Herralta. Herra vastasi hänelle, että nainen oli kieltäytynyt antamasta anteeksi eräälle sukulaiselleen ja siksi hänelle ei voitu antaa anteeksi hänen syntejään… Pietari puhui ihmisistä, jotka olivat päässeet syntiä (maailman saastutuksia) pakoon Jeesuksessa Kristuksessa olevan pelastuksen kautta. Kuitenkin he kietoutuivat uudelleen syntiin (joka voi olla anteeksiantamattomuus) ja tulevat sen voittamiksi. Synnin voittamaksi tuleminen tarkoittaa sitä, että he eivät palanneet Herran luo ja tehneet parannusta tahallisesta synnistään. Pietari sanoi, että vanhurskaudesta pois kääntyminen oli pahempaa kuin se, etteivät he olisi edes tulleet sitä tuntemaan. Toisin sanoen Jumala tarkoittaa, että olisi parempi olla koskaan pelastumatta, kuin vastaanottaa iankaikkisen elämän lahja ja kääntyä sitten siitä pysyvästi pois. Myös Juuda kuvasi seurakunnassa olevia ihmisiä, jotka olivat ’kahdesti kuolleita’ (Juuda 12-13). Kahdesti kuollut tarkoittaa sitä, että sinä olit kerran kuollut ilman Kristusta, sitten sinut tehtiin eläväksi, kun otit hänet vastaan, sitten kuolit uudelleen lähtiessäsi lopullisesti pois hänen teiltään. Näemme, että monet tulevat Jeesuksen luokse puolustaen itseään sanomalla: ’Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?’ Ja silloin minä lausun heille julki: ’Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät’ (Matt. 7:22-23). He tunsivat hänet. He kutsuivat häntä Herraksi ja tekivät tunnustekoja hänen nimessään. Mutta hän ei tuntenut heitä. Kenet Jeesus tuntee? Apostoli Paavali kirjoittaa: ’Mutta joka rakastaa Jumalaa, sen Jumala tuntee’ (1. Kor. 8:3). Jumala siis tuntee ne, jotka rakastavat häntä. Saatat sanoa: ’Minä rakastan Jumalaa. En vain rakasta tätä veljeä, joka on loukannut minua.’ Silloin olet joutunut petetyksi etkä rakasta Jumalaa, sillä on kirjoitettu: ’Jos joku sanoo: ’Minä rakastan Jumalaa,’ mutta vihaa veljeänsä… jonka on nähnyt, se ei voi rakastaa Jumalaa, jota hän ei ole nähnyt’ (1. Joh. 4:20). Petos on kauhea asia, sillä petetty uskoo koko sydämestään olevansa oikeassa…”
Francis Frankipane on määritellyt katkeruuden erinomaisella tavalla: ’Katkeruus on täyttymätön kosto.’ Se syntyy silloin, kun kostoa ei ole voitu täyttää siinä mitassa kuin me haluaisimme. Hebrealaiskirjeen kirjoittaja puhuu suoraan tästä aiheesta. Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa; ja pitäkää huoli siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta, ’etti mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä’, ja monet sen kautta tule saastutetuiksi. (Hebrealaiskirje 12:14-15)… Raamattu sanoo, että ihminen, joka ei pyri rauhaan päästämällä irti otteensa loukkauksista, lopulta saastuu. Se mikä on kallisarvoista, turmeltuu lopulta anteeksiantamattomuuden syntiin.
R. T. Kendall ”Täydellinen anteeksiantamus – Vapauttava haaste – ovi ehjään elämään” (Päivä 2002), josta lainaus sivulta 19: ”Kuitenkin kun huomasin taas miettiväni ’sitä, mitä he tekivät’, sisälläni alkoi kiehua. Sanoin itsekseni: ’Nuo ihmiset pääsevät pinteestä. Se ei ole oikein. He eivät jää kiinni. He eivät paljastu. Kukaan ei saa tietää. Se ei ole reilua.’ Ja ihana rauha kaikkosi jälleen. Siksi huomasin kiinnostavan kehän: kun tunsin täydellisen anteeksiantamuksen hengen niitä kohtaan, jotka olivat tehneet minulle vääryyttä, rauha palasi, ja kun mietin tyytymättömänä sitä mahdollisuutta, etteivät he paljastui, rauha katosi. Jouduin tekemään tärkeän päätöksen: valitsinko rauhan vai katkeruuden? En voinut valita molempia. Aloin ymmärtää, että juuri minä hävisin eniten – minä kärsin eniten – siinä, etten antanut anteeksi. Katkeruuteni tuhosi vain minua itseäni. Kun olemme katkeria, uskottelemme itsellemme, että ne, jotka meitä loukkasivat, joutuvat todennäköisemmin rangaistavaksi, jos me tavoittelemme kostoa. Emme uskalla luopua koston ajatuksista. Jos emme suunnittele oikeuden toteuttamista, miten oikeus toteutuisi? Uskottelemme itsellemme, että meidän tulee puuttua asioihin. Tämä on valhe – Paholaisen valhe. ’Älkää ottako oikeutta omiin käsiinne, rakkaat ystävät, vaan antakaa Jumalan osoittaa vihansa. Onhan kirjoitettu: ’Minun on tuomio, minä maksan tekojen mukaan’ – näin sanoo Herra.’ (Room. 12:19). Vahingoitamme vain itseämme, kun mietimme mitä meille tapahtui ja kuvittelemme, millaista on, kun ’ne’ saavat rangaistuksensa. Eniten tuotamme surua Jumalan Pyhälle Hengelle. Tämän takia menetämme sisäisen rauhan. Olen tullut siihen tulokseen, että eniten tuotamme surua Hengelle katkeruudella. Sanon näin pääasiassa siksi, että sen apostoli Paavali mainitsee ensimmäisenä heti varoitettuaan Hengen murehduttamisesta: ’Älkää tuottako surua Jumalan Pyhälle Hengelle, jonka olette saaneet sinetiksi lunastuksen päivää varten. Hylätkää kaikki katkeruus, kiukku, viha, riitely ja herjaaminen, kaikkinainen pahuus. Olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä ja lempeitä ja antakaa toisillenne anteeksi, niin kuin Jumalakin on antanut teille anteeksi Kristuksen tähden.’ (Ef. 4:30-32)….”
Pirjo Alajoki ”Menneisyys kantaa – anteeksiantamuksen kautta” (Uusi Tie 2003), josta lainaus sivulta 12 : ”Elämä on rosoista ja monimutkaista. Särmät ihmisluonteessa hioutuvat vuosien myötä elämän koulussa. Vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa joudumme jatkuvasti tekemisiin kolmen perusasian: vihan, syyllisyyden ja anteeksiantamisen kanssa. Viha ja syyllisyys ovat epämukavia ja hyvin syvältä kumpuavaa pahaa oloa tuottavia tunteita. Mitä läheisimmistä ihmissuhteista on kysymys, sitä voimakkaammin nämä tunteet vaikuttavat. Monet ihmiset kantavat sisimmässään taakkoja, jotka juontavat juurensa sukukaunasta, joka saattaa olla peräisin jopa sukupolvien takaa. Vuosikymmenien kuluessa se on myrkyttänyt ihmissuhteita moneen suuntaan, kun sovintoa ei ole saatu aikaan. Sukukauna vääristää ihmisen näkökulmaa elämään yleensä ja vaikuttaa siten hänen muihinkin ihmissuhteisiinsa… Lapsuuden perheessä opitut elämisen mallit ja tunteiden käsittelytavat heijastuvat muihin ihmissuhteisimme. Perhe on ratkaisevassa asemassa, mutta ystävä, naapuri, kummi tai sukulainen voi omalla toiminnallaan jopa estää lapsen vinoon kasvamisen, mikä muuten tapahtuisi puutteellisessa kasvuympäristössä… Jumalan suunnitelmissa perheellä ja suvulla on suuri merkitys. Se on perusyksikkö, jossa jokaisen ihmisen on tarkoitus saada elämän eväät ja perusvalmiudet yhteiskunnassa elämistä varten… Joku on tehnyt perheessä vääryyttä toiselle tai aiheuttanut häpeää suvulle tavalla tai toisella. Iso tai pieni asia jää muhimaan vuosikausiksi, jopa vuosikymmeniksi ilman, että kukaan voi tai haluaa korjata sitä. Ihmissuhteetmenevät poikki, yhteydenpito lopetetaan suvun kesken ja vanhat asiat alkavat elää omaa elämäänsä ihmisten mielissä. Aina edes kuolemakaan ei murra tätä vihollisuuden ja kaunan muuria, mistä on osoituksena se, että ei osallistuta sen sukulaisen hautajaisiin, jolle vihotellaan. Ihmiset jämähtävät kiinni siihen vääryyteen, mikä on tapahtunut, eivät käsittele asiaa tunnetasolla eivätkä anna anteeksi. Anteeksiantamattomuus ja kauna vääristävät ihmissuhteita ja näkökulmaa koko elämään. Kaikki osapuolet joutuvat kärsimään kylvämisen ja niittämisen lain seurauksista. Joka kylvää petosta, saa niittää petosta, joka kylvää vihaa ja epäsopua, saa osakseen vihaa ja epäsopua, joka kylvää katkeruutta, saa osakseen katkeruutta, joka kylvää epäluuloja, saa osakseen epäluuloja ja joka kylvää armahdusta, saa osakseen armahduksen… Tärkeä tekijä on syyllisyys. Sen juuret ovat alkuperäisessä synnissä, mutta tunnustamattomat ja katumattomat synnit omallatunnollamme ruokkivat sitä. Jos me olemme syyllisiä johonkin, meillä on taipumus hyökätä, sietokykymme on alentunut ja meillä on anteeksiantamaton mieli. Tämä taas lisää syyllisyyttämme.”
Muistaakseni 2000-luvun alussa olin mennyt seurakunnassa mukaan rukouspalveluun palvelemaan. Ollessani kerran seurakunnassa rukouspalvelussa, niin eräs mies, jonka puolesta rukoilin sanoi, että hän haluaisi rukoilla puolestani. Hämmästyin tästä, mutta otin vastaan. Sitten hän kertoi kuinka Jumala oli puhunut hänelle, että hänen tulee ajaa parisataa kilometriä ja tulla puhumaan minulle, tuntemattomalle miehelle siitä, etten saa pitää itseäni toisten loukkausten yläpuolella ja etten saa sanoa, että ei sillä ole merkitystä, vaan minun tulee tunnustaa, että loukkaukset satuttavat ja antaa ne anteeksi.
Kirjallisuus ja lähteet:
Desmond Tutu ”Anteeksiantaminen – tie tulevaisuuteen” (Gummerus 2001)
Wikipedia
Opinnäytetyöt:
Päivi Tikka ”ANTEEKSIANTAMISEN VAIKUTUS IHMISEN HYVINVOINTIIN Terveydenhuollon asiakkaiden kokemuksia anteeksiantamisen prosessista” (KESKI-POHJANMAAN AMMATTIKORKEAKOULU, Opinnäytetyö 2012)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/44108/ONTanteeksiantaminen.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Sasu Rauhala ”ANTEEKSIANTAMINEN RAUHAN PRAKTISENA SYLLOGISMINA DESMOND TUTUN UBUNTUTEOLOGIASSA” (Helsingin yliopisto, Teologisen etiikan pro gradu -tutkielma 2017)
https://helda.helsinki.fi/server/api/core/bitstreams/4bba14f7-f1a0-4f30-a588-87774766b372/content
Pentti Mattila 