Mielenterveys

Tiedostusvälineissä on pidemmän aikaa kerrottu lisääntyvistä mielenterveysongelmista, sillä työikäisiäkin jää suurissa määrin pitkille sairaslomille, kun eivät kykene tekemään enää työtä mielenterveystensä ongelmien vuoksi. Mielestäni asia on yhteiskunnallisesti erittäin tärkeä, sillä mielenterveyssyistä jäädään eläkkeelle jo nuorina, vaikka työntekijöistä on pulaa monella alalla. Tämän vuoksi olen perehtynyt tähän asiaan keräämällä tietoa, jotta myös itse voisin ymmärtää tätä vaikeaa ongelmaa ja oikealla tavalla suhtautua mielenterveyden ongelmista kärsiviin. En ole asiantuntija, mutta siitä huolimatta asioista voi luoda käsityksen lukemalla mitä aiheesta on kirjoitettu ulottuvillemme. Tehdään tälle asialle me voimme tehdä jotakin, ettei ihmisten tarvitsisi kärsiä meidän tietämättömyytemme vuoksi.

Milenterveysongelmia on aina ollut, josta kirjoittaa Perttu Immonen ”Suomen rahvaan historia – Kolmen suvun elämää keskiajalta 1800-luvulle” (Atena 2021), josta lainaus sivulta 450: ”Sopan isännän Matti Matinpojan esikoispoika, Matti, oli näet kasvamassa ’mielipuoleksi’ (afvita). Tämä tuotti häpeää koko perheelle, sillä mielisairauden uskottiin johtuvan vanhempien synneistä. Mielipuolisuus oli Jumalan rangaistus ja kirous, johon osa papeista ja rahvaasta asennoitui ankarasti. Mutta tässäkään suhteessa rahvas ei ollut yksituumaista. Sopan suku oli enimmäkseen hurskasta väkeä, joten oli hyvä syy epäillä, että pojan sairaus ei sittenkään johtunut suvun synneistä. Kyläläiset olivat varmasti huomanneet, että tietyt taipumukset periytyivät suvuissa – syntisyydestä riippumatta. Matin sairauden piirteitä nähtiin kenties hänen sedässään Erkki Sopassa, joka asui kylässä työkyvyttömänä ruotuköyhänä (rotfattig). Ruotulaisuuden tavallisin peruste oli juuri parantumaton heikkomielisyys. Käytännössä ruotulaisuus tarkoitti sitä, että työkyvyttömän elatuksesta huolehti muutama määrätty ruotutalo.”

Näitä mielenterveyteen liittyviä syy ja seuraussuhteita voi selvitellä esim. Kirsti Ijäs ”Sukupuu – Avain oman elämän ja perheen ymmärtämiseen” (Kirjapaja 2003), josta lainaus sivulta 9: ”Oma kokemukseni liittyy sukupuun piirtämiseen kolmanteen ja neljänteen sukupolveen ja piirroksen tutkimiseen perheterapeuttisesta näkökulmasta. Perheterapeuttien piirissä on jo 1980-luvulta alkaen kiinnitetty runsaasti huomiota perheen kehitykseen ja taustoihin… Sukupuutekniikasta on tullut käytännöllinen ja suosittu työskentelymenetelmä perheterapeuttien keskuudessa. Sukupuun piirtäminen voi tuoda esiin monia tärkeitä asioita ja olla monien oivallusten lähde. Se antaa vastauksia kysymyksiin, joita moni meistä ei ole aikaisemmin ymmärtänyt tai rohjennut kysyä.”

Kuinka mielenterveysongelma voi laueta, niin siitä kirjoittaa Pentti Kouri Suomen omistaja ja elämäni muut roolit” (Otava 1996), josta lainaus sivulta 44: ”Kesällä 1974 Marja tuli raskaaksi ja kaikki näytti sujuvan hyvin, kunnes huhtikuussa 1975 kerran Marja herätti minut ja sanoi , että nyt täytyy mennä kiireesti sairaalaan. Hänellä oli hirvittävät tuskat. Menimme sairaalaan, ja Janne-poika syntyi yli kaksi kuukautta ennenaikaisesti… Mutta sen sijaan Marja sairastui samassa yhteydessä psykoottiseen skitsofreniaan ja on siitä lähtien kamppaillut tämän vaikean sairauden kansssa… Olin eronnut Marjasta ja elin Jannen ja kotiapulaisen kanssa.”

Lillian Roth ”Itken vasta huomenna” (Kustannus Oy Terra 1956), josta lainaus sivulta 5: ”Tätä kirjaa on kirjoitettu kauan ja sitä on eletty kauan, hyvin kauan. Se on kertomus lapsitähdestä, joka kasvoi aikuiseksi liian varhain – tai kenties liian myöhään – tilitys elämästä, johon on sisältynyt paljon tragediaa, ei ainoastaan minulle vaan myös monelle, jota olen rakastanut… Kuusitoista vuotta minä elin painajaismaailmassa, maailmassa, johon monet astuvat, mutta josta harvat palaavat. Että sieltä voi palata, että löytyy paluutie häpeästä ja lohduttomuudesta ja äärimmäisestä epätoivosta – siinä on minun kirjani ydin ja pääsisällys… Voisin aloittaa sen siitä kauheasta hetkestä, jolloin seisoin avoimen ikkunan ääressä, takanani vuosikausia kestäneen juoppouden kauhut ja alennustila, ja aioin heittäytyä katukivitykselle yksitoista kerrosta alempana… Tai voisin aloittaa kolmekymmenenneljän vuoden iästä, jolloin minut, entinen mielisairaalan potilas, oli juuri vapautettu, jotta aloittaisin elämäni uudelleen.”

Norberto R. Keppe ”Vapautus” (Proton publishing house, INC. 1991), josta lainaus sivulta 1: ”Ihmisluonto on vääristynyt siitä huolimatta, että ihminen on tehty Luojan kuvaksi ja hahmoksi. Vaikka näyttääkin siltä, että ihminen oli kaiken alussa todellakin Luojansa kaltainen, hän ei enää ole sitä. On äärimmäisen tärkeää tajuta tämä, koska se tosia, että luulemme yhä olevamme pohjimmaltaan hyviä, voi johtaa meidät mitä suurimpiin mielettömyyksiin. Me emme ole enää hyviä. Itse asiassa Sigmund Freud teki tärkeimmän löytönsä havaitessaan, että ihmisen patologinen puoli johtaa häntä jatkuvasti vääristämään, kieltämään ja jättämään totuuden huomiotta: kolme käsitettä, jotka ovat avain ihmisen ongelmatiikan ymmärtämiseen. Uskon vakaasti, että ne hirmuteot, joita sekä muinaiset että nykyiset yhteisöt ovat tehneet, perustuvat tämän tosiseikan käsittämiseen väärin… Tarkoitukseni on tosiaankin osoittaa, että vain todellisuus on elämää – ja että psykologia tai henkinen sairaus on todellisuuden kiistämistä, vääristämistä ja huomiotta jättämistä… Jo syntymähetkellämme käsityskykymme on hämärtynyt ja se aiheuttaa meille vaikeuksia nähdä todellisuus. Sen seurauksena vanhempien, opettajien ja erityisesti kokemusten on alusta pitäen orientoitava meitä ollaksemme jotakuinkin terveitä. Lisäksi meidän on koko ajan tarkkailtava jatkuvia pyrkimyksiämme muuntaa todellisuutta. Meillä on niin suuret luulot itsestämme, että luulemme voivamme luoda uuden todellisuuden, uuden maailmankaikkeuden, jossa me hallitsemme jumalina ja jossa me korvaamme kaiken olemassa olevan omilla päiväunillamme. Ja näin me alamme uskoa mahdollisuuteen, että voimme elää luomamme fantasian mukaan, jota me idealisoimme – jopa siinä määrin, että joskus jopa anastamme itsellemme jonkun menneisyyden suurmiehen hahmon kuten, Napoleonin, Ludvig XV tai vielä paremmin Jeesuksen Kristuksen – tai ehkä jopa Jumalan. Juuri tällainen ylentäminen, jota ihmiskunta niin suuresti haluaa ja kunnioittaa, aiheuttaa meille psykologisen sairautemme.”

Tähän liittyen muistan, kun opiskelin Jyväskylän ammatillisessa opettajakorkeakoulussa 1993 – 1994 ammattikoulunopettajan pätevöitymiskoulutuksen ajoilta tapauksen, silloin annoimme luokkamme opiskelijoille palautetta heidän näytetunneillaan havaitsemistamme puutteista. Eräs pätevöitymässä ollut vanhempi jo opettajana toiminut mies suuttui hirveästi antamastani palautteesta, eikä voinut edes keskustella siitä, koska hän ei voinut ottaa vastaan palautetta, jossa olisi voinut olla totuutta ja hän olisi voinut kehittyä ihmisenä.

Toisen kerran eräs tuttu kertoi, kuinka eräs kuuluisa henkilö oli ottanut yhteyttä sosiaalisen median kautta häneen. Tämän vuoksi hän ryhtyi ihemettelemään kuka hän mahtaa olla, kun tällainen yhteydenotto oli tapahtunut. Feikkiprofiilin takana olevat tahot olivat pyytäneet mukaan avustusprojektiin heidän kanssaan yhteisprojektissa. Tutkin tätä hänen mainitsemaansa asiaa ja kerroin hänelle, että mielestäni hän oli ollut yhteydessä feikkiproofilin takana olevien henkilöiden kanssa ja joutunut petoksen uhriksi. Tämäkin henkilö suuttui silmittömästi väitteestäni, jonka seurauksena yhteytemme katkesi, sillä hän halusi uskoa mieluummin valheeseen, joka voi olla suloinen, jos haluaa elää satumaailmassa.

Kolmanneksi tuli mieleen työlästen paratiisin tyhjät lupaukset, johon minunkin jotkut sukulaiset uskoivat ja muuttivat Neuvostoliittoon, jossa huomasivat sen olevan vain toiveajattelua, valhetta, josta monet saivat kärsiä, jopa menettäen henkensä. Monesti lapsia ohjataan mielikuvitusmaailmaan, sillä lastenkirjat rakentuvat niistä, eikä lapset aina ymmärrä toden ja epätoden eroa.

Pikaisella internettutkimuksella löysin mielenterveysongelmien syntysyyksi mm. alkoholismin, sillä alkoholismi ja mielenterveysongelmat liittyvät usein toisiinsa eli alkoholismin taustalta paljastuu mielenterveysongelma. Minkään yksittäisen tekijän ei katsota aiheuttavan mielenterveyden häiriöitä, vaan syynä pidetään aina useiden tekijöiden yhteisvaikutusta. Mielenterveyden häiriön riskiä lisäävät esimerkiksi pieni syntymäpaino, runsas kannabiksen käyttö teini-iässä, sekä lapsuusajan traumaattiset kokemukset. Myös yksinäisyys, rangaistus- pettymyselämykset, menetykset, suuret elämänmuutokset ja muut stressitekijät lisäävät riskiä. Yleensä jokin stressitekijä (urheilijoille harjoitusstressi ja stressi, kuinka menestyy tulevissa kilpailuissa) laukaisee mielenterveyden häiriön, jonka puhkeamiselle muut tekijät ovat jo aiemmin luoneet pohjaa. Kuulemma Liverpoolin yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että köyhyys lisää riskiä sairastua mielenterveyden häiriöihin lapsilla 40 prosenttia ja äideillä 44 prosenttia. Lasten kokemat vanhempien avioerot ja isän puuttuminen liittyvät mielenterveyden häiriöihin aikuisuudessa. Erityisesti tämä liittyy tyttöjen masennukseen 14-vuotiaana. On myös todisteita sille, että mielenterveyteen vaikuttaa yhteiskunnan tai lähiympäristön nopeat muutokset, joihin yhteisöllä tai yksittäisellä ihmisellä ei ole ollut riittävästi aikaa sopeutua.

Karin Bojs ”Homo Europaeus – Eurooppalaisen ihmisen pitkä historia” (Minerva Kustannus Oy 2016), josta lainaus sivulta 48: ”Maalaamisen, soittamisen ja tarinankertomisen kyky on osittain perinnöllinen. Suvuissa, joissa sellaiset taidot ovat yleisiä, on usein myös enemmän psyykkisiä sairauksia, kuten skitsofreniaa ja kaksisuuntaista mielialahäiriötä… Yksi ensimmäisistä tämän yhteyden huomanneista tutkijoista oli islantilainen Jon Karlsson. Hän julkaisi uraauurtavan tutkimuksensa jo vuonna 1970. Sen metodit eivät enää aivan täytä nykytieteen vaatimuksia. Hän lähti liikkeelle islantilaisten hyvin dokumentoidusta sukututkimuksesta, joka on todennäköisesti kattavin koko maailmassa, kuten jo edellä mainitsin. Hän vertasi sen tietoja Reykjavikin mielisairaalan potilasrekisteriin ja Islannin versioon Kuka kukin on -kirjasta.”

Tri A. L. Heller ”Löydä terveet elämäntavat” (Kuva ja Sana 1982), josta lainaus sivulta 132: ”Tri E. Cheraskin toteaa, että hän haluaisi nähdä painettavan kaikkiin karamellipapereihin seuraavan varoituksen: ’Tämä tuote saattaa olla vaarallinen mielenterveydellesi.’ Tällä hän viittaa liialliseen puhdistetun sokerin syömiseen, joka liittyy hypoglykemiaan eli alhaiseen verensokeriin. Jos tämä tuntuu epäloogiselta, kerrotaanpa lyhyesti mitä tapahtuu, kun syömme sokeria. Haima on elin, joka tuottaa insuliini-nimistä hormonia, ja insuliini säätelee veren sokeripitoisuutta. Syötyäsi veren sokeripitoisuus kohoaa tilapäisesti.  Tämä kiihottaa haimaa tuottamaan insuliinia säätelemään veren sokerin määrää, ja veren sokeripitoisuus tipahtaa normaalille tasolle. On kuitenkin ihmisiä joilla tämä mekanismi saattaa mennä hakoteille, jos he ovat kuormittaneet elimistöänsä valtavilla määrillä puhdistettua sokeria. Haimasta tulee yliherkkä ja se erittää liian paljon insuliinia… Tri Cheraskin sanoo kirjassaan Psychodietetics (Psyyke ja ruokavalio) (Bantam Books 1974): ’Hypoglykemia on sokeritaudin vastakohta. Se on kuitenkin usein tuon taudin edelläkävijä. Sokeritaudissa kiertää veren mukana liian pieni insuliinimäärä, hypoglykemiassa (sitä kutsutaan myös insuliinin liikaeritykseksi) sitä on liian paljon. Liian suuri määrä tätä sokeria säätelevää hormonia, jonka haima erittää reaktiona nopeasti lisääntyvään verensokeriin, laskee veren sokeripitoisuuden alle normaalin laukaisten hillittömän halun syödä makeisia sekä aiheuttaa erilaisia fyysisiä tai mielenterveydellisiä oireita.’ Mitä nämä oireet ovat? Päänsärky, väsymys vaikeus päästä alkuun missään ilman sokeria tai kofeiinia, ärtyisyys, hikoilu, huimaus, nopea tai vaikeasti havaittava pulssi, sekavuus, vapina ym. On arvioitu, että niinkin paljon kuin yksi viidesosa USA:n väestöstä kärsii tästä sairaudesta.”

Ritva Santavuori ”Rouva syyttäjän paluu” (Edita 2005), jossa hän kertoo: ”Olen seurannut suomalaista yhteiskuntaa ensiksi poliisin ja myöhemmin syyttäjän näkökulmasta vuodesta 1968 vuoteen 1996. Sen jälkeen olen osallistunut yhteiskunnalliseen keskusteluun muun muassa kolumnistina ja televisiossa, erityisesti Iltalehdessä ja TV1:n Aamu-tv:n Jälkiviisaissa… Terhi Aalto-Setälä pari vuotta sitten julkaistun väitöskirjan mukaan joka neljäs 20-24-vuotias nuori kärsii mielenterveysongelmista. Tyypillisiä oireita ovat yleinen ahdistus, masentuneisuus, paniikkituntemukset, sosiaaliset pelot, itsemurha-ajatukset ja päihdeongelmat. Näitä kaikkia ’oireita’ lääkitään pillereillä. Tämä ihan oikeasti pelottaa. Mitä on polun päässä? Tulevaisuudessa yhä pienempi joukko joutuu työtä tekemällä ylläpitämään kuuluisaa hyvinvointiamme. Hupeneeko joukko niin pieneksi, ettei se kohta enää pysty siihen?”

Joyce Meyer ”Älä ole kaikille mieliksi” (Kuva ja Sana 2007), josta lainaus sivulta 11: ”Tämän päivän yhteiskuntaa leimaavat epävarmuus ja turvattomuus. Ihmiset kokevat itsensä epävarmoiksi ja voivat pahoin. He menettävät elämänilonsa, mikä puolestaan johtaa moniin vakaviin ongelmiin ihmissuhteissa. Olen itse kokenut epävarmuutta ja turvattomuutta, joten tiedän ja tunnen sen vaikutukset persoonallisuuteen. Ne, jotka ovat laillani tulleet satutetuiksi hyväksikäytön ja torjututksi tulemisen johdosta, yrittävät muiden hyväksyntää etsimällä parantaa heikkoa itsetuntoaan ja voittaa menneisyyden aiheuttamat vauriot. He kärsivät tunteistaan ja ajautuvat hyväksymisriippuvuuteen poistaakseen tuskansa. He vaipuvat epätoivoon, jos näyttää siltä, ettei kukaan hyväksy heitä jollakin tavalla tai jostakin syystä. Hyväksytyksi tulemisen puute vaivaa heitä, kunnes he jälleen kokevat tulleensa hyväksytyiksi. Riippuvuus tarkoittaa jotakin ihmistä hallitsevaa – jotakin, mitä ilman ihminen ei voi olla tai jotakin, mitä ihminen tekee lievittääkseen painetta tai kipuaan. Se on jotakin, mitä ihminen tavoittelee kokiessaan itsensä loukatuksi tai yksinäiseksi. Riippuvuus ilmenee useissa muodoissa; turvautumisessa lääkkeisiin, alkoholiin, uhkapeleihin, seksiin, shoppailuun, syömiseen, työhön – ja myös hyväksymiseen. Epävarmat ihmiset etsivät apua muiden riippuvaisten tavoin kokiessaan olevansa epävarmalla pohjalla. He tarvitsevat lähelleen jonkun, joka vakuuttaa ja vahvistaa kaiken olevan hyvin ja heidän olevan hyväksyttyjä. Riippuvainen ihminen ajattelee suurimman osan ajastaan asiaa, josta hän on riippuvainen. Hyväksymisriippuvainen henkilö on epätavallisen huolestunut ja pohtii runsaasti sitä, mitä muut ihmiset ajattelevat hänestä… Kasvoin hyvin häiriintyneessä kodissa, joka oli täynnä väkivaltaa, hyväksikäyttöä ja pelkoa. Koska minua kohdeltiin huonosti, kehitin uskomuksen, että olin puutteellinen ja että minua oli mahdoton hyväksyä. Häpesin itseäni. Pelkäsin uusien ihmisten tapaamista, koska ajattelin, etteivät he pidä minusta, ja varmasti monet eivät pitäneetkään… Itseään häpeävä ihminen on usein masentunut. On mahdotonta olla onnellinen, ellei pidä itsestään tai jos häpeää itseään. Masennusoireisiin on lääkkeitä, mutta yksikään apteekin tuote ei voi parantaa ihmisen häpeää. Vain lääke nimeltä ’Jumalan Sana’ voi. Jumalan Sana paransi minut, ja samoin se parantaa sinut, jos sovellat sitä elämääsi ahkerasti.”

Pauline Joyce Meyer os. Hutchison syntyi 4. kesäkuuta 1943 Etelä-St. Louisissa ja on amerikkalainen karismaattinen kristitty kirjailija, puhuja, sekä Joyce Meyer Ministriesin presidentti. Joyce Meyerillä on yksi tohtorin ja kaksi kunniatohtorin titteliä teologiasta. Meyer on julkaissut yli 80 kirjaa ja osallistuu puhujana lähes 15 konferenssiin vuosittain. Hänen opetuksensa on hyvin käytännönläheistä. Meyer käsittelee kirjoissaan ja puheissaan muun muassa kristinuskoa, vaikeuksista selviämistä, itsetuntoa ja positiivisen elämänasenteen omaksumista. Joycella ja hänen aviomiehellään Davella on neljä aikuista lasta, ja he asuvat St. Louisin ulkopuolella Missourissa. Hänen palvelutyönsä pääkonttori on lähellä St. Louisin esikaupunkia Fentonissa Missourissa. Joyce Meyerin isä meni armeijaan ja osallistui toiseen maailmansotaan pian Joycen syntymän jälkeen. Joyce Meyer on kertonut, että isä alkoi käyttää lastaan Joycea seksuaalisesti hyväksi isän palattua sodasta, eikä äiti kyennyt auttamaan lastaan. Joyce Meyer jakaa tätä ikävää ja pitkäaikaista kokemustaan myös opetuksissaan kokouksissa ja kirjoissaan. Joyce Meyer valmistui O’Fallonin teknisestä lukiosta St. Louisissa ja meni naimisiin osa-aikaisen automyyjän kanssa pian lukion viimeisen vuoden jälkeen. Avioliitto kesti viisi vuotta. Hän väittää, että hänen miehensä petti häntä usein ja suostutteli hänet varastamaan palkkasekit työnantajaltaan. He käyttivät rahat lomalle Kaliforniaan. Hän kertoo palauttaneensa rahat vuosia myöhemmin. Hän on myös kokenut avioeron ja rintasyövän. Hän kokee selvinneensä näistä ikävistä kokemuksista vain Jumalan avulla. Avioeron jälkeen Meyer kävi paikallisissa baareissa ennen kuin tapasi Dave Meyerin, insinöörin. He menivät naimisiin 7. tammikuuta 1967. Meyer on kertonut, että hän kuuli rukouksensa aikana ajaessaan töihin eräänä aamuna vuonna 1976, että Jumala kutsui häntä työhönsä. Hän syntyi uudesti Jeesukseen uskovaksi jo yhdeksänvuotiaana. Joyce Meyer ei kuitenkaan käynyt seurakunnassa. Ja sen vuoksi oli paljon ongelmia. Joyce Meyer oli hetken luterilaisen kirkon jäsen St. Louisissa Missourin synodin seurakunnassa. Joyce Meyer aloitti aamupäivän raamattutunnin johtamisen paikallisessa kahvilassa ja ryhtyi aktiiviseksi Life Christian Centerissä, Fentonissa. Muutaman vuoden sisällä Meyer oli kirkon apulaispastori. Hän aloitti myös päivittäisen 15 minuutin radiolähetyksen St. Louisin radioasemalla. Vuonna 1985 Meyer erosi apupastorin toimesta ja perusti oman palvelutyönsä, alun perin nimeltään ”Elämä Sanassa”. Hän aloitti radio-ohjelmansa esittämisen kuudella muulla asemalla Chicagosta aina Kansas Cityyn saakka. Vuonna 1993 hänen miehensä Dave ehdotti televisiotyön aloittamista. Alun perin Chicagon WGN-TV:ssä ja Black Entertainment (BET) esittivät hänen ohjelmansa, nyt nimeltä Enjoying Everyday Life, on edelleen käytössä. Meyerilla on myös GOD TV:llä lähetettävä ohjelma Enjoying Everyday Life. Suomessa ohjelmaa esitetään TV7-kanavalla nimellä Iloa arkeen – Joyce Meyer. Meyerin TV-esiintymisiä on nähtävissä myös hänen omilla kotisivuillaan. Joyce Meyer organisaation vuosittaiset talousraportit, joissa todettiin, että vuonna 2006 palvelutyö käytti 82 prosenttia keräämistään varoista ”lähetys- ja ohjelmapalveluihin, joilla tavoittaa ihmiset Jeesuksen Kristuksen evankeliumilla, kuten riippumaton tilitoimisto Stanfield & O’Dell, LLP on vahvistanut”. Viestissä lainattiin myös 10. lokakuuta 2007 Internal Revenue Servicen kirjettä, jossa todettiin: ”Olemme päättäneet, että Joyce Meyer Ministries on edelleen liittovaltion tuloverosta vapautettu organisaatio IRC §:n 501 mukaisesti.” Sama tieto julkaistiin myös palvelutyön verkkosivuilla. Joyce Meyer Ministeries oli yksi kahdesta palvelutyöstä, jotka noudattivat senaatin pyyntöjä saada taloudellisista asiakirjoista tietoa. Se sitoutui myös tulevaan taloudelliseen avoimuuteen. Kummankaan osapuolen ei todettu syyllistyneen rikokseen.

Muutama vuosi sitten eräässä Ylen aamun TV-lähetyksessä Riku Siivonen kertoi terapiapalveluista, joita voisi antaa myös tavalliset ihmiset kuuntelemalla ja keskustelemalla lähimmäistensä kanssa, eli näinkin pieni asia vie eteenpäin…

Raimo Mäkelä ”Terve mieli – terve usko” (Perussanoma Oy 2007), josta lainaus sivulta 17: ”Psyykkinen sairaus ilmenee jollakin kuudesta pääasiallisesta tavasta. Sairas saattaa käyttää päihteitä niin, että siitä kehittyy 1) alkoholismi tai 2) narkomania 3) Hän voi masentua ja/tai ahdistua 4) Pahimmillaan se saattaa jopa psykoosiin, sellaiseen sekavuuteen, jota hän ei hallitse, niin ettei hän voi elää normaalia elämää 5) Ahdistuneisuus saattaa ilmetä niin sanottuina neuroottisina oireina: ihminen ikään kuin sitoo ahdistustaan erilaisin ajatuksin tai toiminnoin, vaikka hän pystyy elämään kokonaisuutena ottaen suhteellisesti normaalisti. Vain jokin persoonallisuuden alueet ovat vioittuneet 6) Reaktiona ahdistukseen voivat olla myös niin sanotut persoonallisuushäiriöt.”

Tommy Lilja ”Sinun täytyy tietää mistä on kyse – tehdäksesi sille jotain” (semnos förlag 2019), josta lainaus sivulta 13: ”Tärkeintä, mitä voimme antaa toisillemme, on itsetunto. Jos, sielua on kuitenkin haavoitettu syvältä pitkän aikaa, kestää kauan ennen kuin paranee ja saa vankan itsetunnon takaisin. Se on kuitenkin kaiken vaivan arvoista, koska hyvä itsetunto luo turvallisia ihmisiä, jotka eivät toimi pelkojen, vaan terveen rakkauden pohjalta. He antavat ja auttavat ilman taka-ajatuksia yksinkertaisesti siksi, että itsetunnon ei tarvitse todistaa eikä puolustaa mitään. Se vain on turvallisuuden tunteesta. Ihmiset voivat joskus huonosti jopa sellaisissa paikoissa kuin kirkko ja ystävyysyhdistykset. Toisaalta ne ovat helppoja paikkoja sulautua mukaan, mutta yhteyksissä voi myös kokea hylkäämistä. Silloin ihminen tuntee olonsa huonoksi. Kaikki muut vaikuttavat niin iloisilta, tyytyväisiltä ja menestyviltä, mutta kuitenkin kaikkialla on ongelmia. Useimmilla on traumoja, haavoja tai muita ongelmia. Olemme mestareita peittämään sen, mitä kuoremme alla tapahtuu… On tärkeä erottaa itseluottamus ja itsetunto… itsetunto on täynnä empatiaa ja kysyy, miten voit auttaa siinä, missä sinä olet hyvä. Muita vahingoittava menestys pohjautuu aina huonoon itsetuntoon. Siinä kaikki nousee itsekkyydestä, hylkäämisestä, kateudesta ja ylpeydestä. Itsetunto sitä vastoin tuntee myötätuntoa muita kohtaan ja tuntee menestyksen tuomaa kiitollisuutta elämässä ja ymmärtää, että menestys on yhteispeliä monien muiden ja suotuisten tilanteiden kanssa. Mahtaileva itseluottamus näkee vain omat ponnistelut ja siksi ihminen tulee usein kovaksi ja tuomitsevaksi muita kohtaan. Ajattele näin: Elämä voi viedä sinulta kaiken, mutta jos sinulla on itsetunto tallella, voit voittaa melkein kaiken takaisin. On tosiaan niin, että itsetunto synnyttää toisen tunteen – ’kaikki järjestyy joka tapauksessa’… Katkeruus voi ehdottomasti olla syy psykosomaattisiin sairauksiin ja vielä pahempaa: ovi pimeyden henkimaailmaan.”

Olen miettinyt sitä, että liittyvätkö salaliittoteoriat mielenterveysongelmiin. Miksi ihmiset uskovat salaliittoteorioihin ja menevät kuitenkin mukaan esim. pyramidihuijauksiin, jos he ovat niin valveutuneita ihmisiä ja pystyvät paljastamaan salaliittoja. Aiheesta on kirjoittanut Pasi Kivioja ”Salaliittoteorioiden ihmemaassa” (Docendo 2022) ja Juha Räikkä ”Salaliittoteorioiden filosofia Temppeliherroista liskoihmisiin” (Gaudeamus 2021), josta lainaus sivulta 139: ”Kaikkia salaliittoteorioita koskeva yleinen moraalinen ongelma on, että ne voidaan nähdä pieninä askeleina kohti epäluottamuksen maailmaa. Ne lisäävät riskiä, että joudumme elämään yhteiskunnassa, jossa emme tiedä, mikä pitää paikkansa ja mikä ei. Tuollaisia yhteiskuntia on valitettavan paljon, eikä elämä niissä ole niin hyvää kuin yhteisöissä, joissa rationaalisia suunnitelmia voi tehdä ilman vakavaa epäilyä siitä, että keskeiset tietoa tuottavat tahot eivät osaa tai halua puhua totta.”

Jotkut tahot ja henkilöt haluavat käyttää uskontoa keinona saavuttaa omat salatut päämääränsä, mikä voi johtaa lahkoutumiseen ja se satuttaa siihen osallistuneiden sielunelämää, kuten kertoo Peter Gembäck ja Annika Sohlander ”Knutbyn murha – Seurakunnasta kultiksi” (Docendo 2022), jossa kerrotaan lähellä Uppsalaa Knutbyssä tapahtuneesta lahkomurhasta ja murhayrityksestä 2004. Seurakunnassa väärinkäytettiin valtaa, mikä ilmeni fyysisenä ja henkisenä väkivaltana, eli se oli seksuaalista hyväksikäyttöä, että pelolla hallitsemista, myös rahan ahneutta. Tässä kirjassa on pastori Peter Gembäckin omakohtainen tarina tästä.

André Swanström ”Valkoisen uskon soturi” (Atena 2022), josta lainaus sivulta 122: ”Syfilistapauksia esiintyi Suomessa runsaasti. Julkisuudessa esiteltyjen tietojen mukaan mielisairaaloihin otettiin hoidettavaksi vuosina 1940-45 yhteensä 2002 syfilispotilasta. Syfilis aiheutti 1930- ja 40-luvuilla merkittävän osan alle 50-vuotiaiden aivo- ja sydäninfarkteista ja esimerkiksi mielisairaaloissa hoidettiin pitkälle edenneen syfiliksen seurauksena ’sielunelämän täydelliseen sammumiseen ja kuolemaan johtavan ’paralysis progressiva -diagnoosin saaneita potilaita, joista sadalla prosentilla oli syfilis. Vuosisadan ensimmäisen neljänneksen tilastojen pohjalta esitettiin lehdistössä arvio, että Suomen viiden suurimman kaupungin asukkaista joka kahdeskymmenes sairasti syfilistä… Suomen Terveydenhoitolehden lokakuun 1918 numerossa esitettiin, että vankileireillä olevien punaisten keskuudessa esiintyi runsaasti syfiliksen aiheuttamaa aivojen rappeutumista… Sisällissodan valkoisen lehdistön näkemyksen mukaan syfilis oli leimallisesti punaisten vitsaus, mutta samalla ummistettiin silmät jääkärien ja muiden valkoisten vastaavilta tapauksilta.”

Reinhold Ruthe ”Kun sielu huutaa – Sairastuttaako sielu uskon?” (Perussanoma Oy 1996), josta lainaus sivulta 9: ”Ei Jeesuksen Kristuksen kirkko itsessään tee ketään ihmistä sairaaksi. Väärin ymmärretty ja eletty usko voi kuitenkin aiheuttaa psyykkisiä häiriöitä ja psykosomaattisia vaurioita. Amerikkalainen terapeutti Albert Ellis, ’rationaalis-emotiivisen terapian’ kehittäjä, joka oli vuosikausia vannoutunut freudilainen ja luopui sitten täydellisesti psykoanalyysista, kuvaa neurooseja häpeilemättömän suorasukaisesti: ’Kuten olen toisaalla selittänyt, voidaan neuroosit määritellä älykkään ihmisen älyttömäksi käyttäytymiseksi.’ Alfred Adlerin tapaan hänkin viittaa stoalaisiin, jotka kirjoittivat ensimmäisellä vuosisadalla ennen Kristusta: ’Eivät ihmisiä tee levottomiksi asiat vaan heidän asioista muodostamansa mielipiteet.’ Jatkuvat kielteiset tunteet, psyykkiset häiriöt ja vaikeat sielulliset ristiriidat syntyvät enimmäkseen vääristyneestä ajattelusta. Neurootikot ovat yleensä ihmisiä, jotka voisivat olla täysin toimintakykyisiä, elleivät tehottomat ja järjenvastaiset ajatukset ja mielikuvat rajoittaisi heitä. Neurootikkojen haittana ovat … heidän vääristyneet uskonkäsityksensä, joiksi Ellis vääriä vakaumuksia nimittää … virheelliset perusoletukset, jotka he ovat omaksuneet ja joiden perusteella he tulkitsevat kaikki tapahtumat ja kokemukset … väärät johtopäätökset ja katastrofiodotukset. Näillä neurootikko kampittaa itsensä ja antaa liian suuren merkityksen epärealistisille peloilleen ja luonnottomalle levottomuudelleen. Myös Raamattu ilmaisee selvästi, että juuri vakuuttuneisuudellamme ja ajatuksillamme me tulkitsemme jonkin asian kielteiseksi tai myönteiseksi. Paavali muotoilee vastaansanomattomasti: ’Herraan Jeesukseen luottaen tiedän varmasti, ettei mikään ole sinänsä epäpuhdasta. Mutta jos joku pitää jotakin epäpuhtaana, hänelle se on epäpuhdasta.’ (Room. 14:14.).. Jumalakompleksi sisältää kaiken ja ei minkään välisen sairaalloisen jännityksen. Itsensä huonoiksi tuntevat ja alemmuudentuntoiset lapset elättelevät usein kaikkivoipaisuusfantasioita ja osoittavat vaarallista pyrkimystä Jumalan kaltaisuuteen. Kun vanhemmat ja kasvattajat kasvattavat lapsensa tietoisiksi siitä, että he ovat tasa-arvoisia, että Jumala rakastaa lapsia ja aikuisia, sairaita ja terveitä, älykkäitä ja heikkolahjaisia henkilöön katsomatta, he samalla suojelevat kasvavaa ihmistainta siltä, että kyltymätön kunnianhimo saisi kasvualustaa. Liiallinen kunnianhimo, paremmuudentavoittelu, täydellisyyshaave ja kaikkivaltiusfantasiat raivaat tietä neuroottiselle kaikki tai ei mitään -ajattelulle.”

Panu Rajala ”Enkeli tulessa – Elinan suljetut elämät” (Otava 1997), josta lainaus sivulta 197: ”Hän oli kuin olikin ruvennut käymään psykiatrilla. Oikeastaan hän oli salaa käynyt siitä alkaen kun tutustui Smilowiin. Mies suorastaan pakotti hänet vastaanotolle, niin neuroottinen hän aluksi oli. Täällä kuului asiaan käydä psykiatrilla, jokainen itseään kunnioittava amerikkalainen kävi säännöllisesti vastaanotolla oli aihetta tai ei. Smilowin arvion mukaan Elinalla oli enemmän aihetta kuin miljoonalla newyorkilaisella yhteensä. Hän oli puhunut lapsuudestaan ja ongelmistaan vanhalle kuivan näköiselle äijänkäppyrälle, joka katseli hajamielisesti kattoa ja teki joitakin harakanvarpaita vihkoonsa.”

Johannes Lahtela ”Samuli” (Otava 2021), kirjassa kerrotaan Samuli Edelmannin elämästä mm. kuinka sairaalloinen itsekeskeisyys ja epäonnistumisen pelko kuljettivat alkoholismiin ja seksiaddiktioon, sekä pornon katseluun. Tällainen on kuulemma hyvin tavallista alkoholisti näyttelijä- ja laulajasuuruuksilla.

Atik Ismail ”Pelimies – Omaelämäkerta” (Minerva Kustannus Oy 2016), jossa Atik Ismail kertoo mm. alkoholismistaan. Lainaus tästä kirjasta sivulta 98: ”Oi jumalani, miten olin elänyt! Mutta tätä maisemaa en ollut aikaisemmin nähnyt enkä kokenut: Kuopion Yliopistollinen Sairaala, Psykiatrinen klinikka os. 2027 Harjamäki. Osastolla minut pistettiin komeroon. Minä yritin oppia ottamaan etäisyyttä vastaantulijoihin kulkiessani käytävää pitkin. Eikä tämä ollut leikkiä. Täällä aikamuuriin iskettiin kiila, kiltit hoitajat tarjosivat pastilleja, vanhat haavat aukenivat… Harjamäeltä, Siilinjärven kauniista sairaalarakennuksesta löysin kaltaisiani. Kohtasin ihmisiä tilassa, joka oli täytetty herkkyydellä. Suljetut ovet kahlitsivat minut kerrankin sisäänsä. Potilaat vaelsivat käytäviä pitkin, jostakin huoneesta kanttuautui kuorsaus. Toiset olivat turtana lääkkeistä, toiset puhuivat kuin papukaija… Hoitoni Harjamäen psykiatrisella klinikalla päätty helmikuussa. Neljän kuukauden intensiivisen hoitojakson jälkeen kuvittelin (jälleen kerran) hallitsevani alkoholinkäyttöä… Kävelin maanantaina 9.4. kello 9.45 Kuopion Harsalankadulla sijaitsevaan vertaistukiryhmään. Siellä minut otettiin lämpimästi vastaan… Kela myönsi minulle Valtava-projektista kahden vuoden terapian.”

Petri Välimäki ”Masennuksesta voi toipua” (Kuva ja Sana 2012), josta lainaus sivulta 9: ”Masennusta voi hyvällä syyllä kutsua tällä hetkellä todelliseksi kansansairaudeksi. Elämänsä aikana vakavasta masennuksesta kärsii noin 20% suomalaisista. Tällä hetkellä siitä kärsii arviolta noin 250 000 aikuista. Vuonna 2010 sai Kelan korvausta masennuslääkkeisiin 434 000 henkilöä. Tässä on kymmenen vuoden takaiseen tilanteeseen verrattuna kasvua 60%! Masennus on myös yleisin työkyvyttömyyseläkkeen peruste ja erikoissairaanhoidossa käyntien syy. Lisäksi masennuksesta kärsivien lähellä elää noin 500 000 perheenjäsentä ja muuta läheistä, jotka jakavat tätä hätää… Raamattu pitää sitä, että joku käy katsomassa ja tukemassa eri tavoin ahdistettuja ihmisiä, aivan omana jumalanpalveluksen muotona (Jaak. 1:27). Tätä kristityn luonnollista tehtävää olla ahdistuneen vierellä kuvaa mielestäni hyvin myös se, että varhaisseurakunnassa ahdistetun auttaminen nähtiin erityisenä suosituksena (1. Tim. 5:10).”

Yonggi Cho ”Täyttä elämää” (Kuva ja Sana 1986), josta lainaus sivulta 46: ”Carl Gustav Jung, papin poika ja Sigmund Freudin oppilas, kehitti psykologisen suuntauksen nimeltä analyyttinen psykologia vastapainona Freudin psykoanalyysille. Hänen mukaansa ihmiseen ei vaikuta vain tietoinen ajattelu ja päättely vaan myös hänen alitajuntansa. Hän jakoi tiedostamattoman kahteen ryhmään: 1. henkilökohtainen osa eli yksilön tiedostamaton; 2. kollektiivinen osa eli kollektiivinen tiedostamaton, joka periytyy edellisiltä sukupolvilta. Kehittyi sosiologinen uskomus, että ihmisen kollektiivinen tiedostamaton on luonnostaan hyvä. Ajateltiin, että yhteiskunnan säännöt aiheuttavat ihmisille estoja. Antropologit, taiteilijat ja filosofit alkoivat matkustella alkukantaisissa kulttuureissa etsien ihmisen hyvyyttä ja luonnollisuutta, jota läntisen kulttuurin rajoitukset eivät olleet vielä pilanneet. Usko ihmisen luontaiseen hyvyyteen on jyrkästi ristiriidassa Raamattuun. ’Petollinen on sydän ylitse kaiken ja pahanilkinen; kuka taitaa sen tuntea? Minä, Herra, tutkin sydämen, koettelen munaskuut, ja annan jokaiselle hänen vaelluksensa mukaan, hänen töittensä hedelmän mukaan’ (Jer. 17:9, 10).”

Petri Kosonen ”Ylistyksen ytimessä” (Aikamedia 2020), josta lainaus sivulta 38: ”Jos alat vertaamaan elämääsi muihin ihmisiin, heidän elämäänsä ja olosuhteisiin, voit helposti masentua. Voit kokea ja ajatella, että sinulta puuttuu sitä ja tätä, yhtä ja toista. Jos vain saisit tämän tai tuon, niin olisit vihdoin onnellinen ja kiitollinen. Jos elät näin, jäät paljosta paitsi. Sen sijaan meidän tulee oppia näkemään, tunnistamaan ja maistamaan kaikki se hyvä, mitä elämässämme on – ei se, mitä elämästämme mielestämme tällä hetkellä puuttuu… Aivan maallisetkin tutkimukset osoittavat, että laulaminen edistää hyvinvointiamme monellakin tavalla, sekä fyysisesti että henkisesti. Laulaminen vapauttaa esimerkiksi endorfiineja, kehon mielihyvähormoneja, jotka vähentävät stressiä. Laulaminen piristää ja vahvistaa elimistön immuunipuolustusta. Tutkimusten mukaan nämä ja monet muut laulua seuraavat hyödyt vahvistuvat ryhmässä, kuten esimerkiksi kuorossa. Yhden tutkimuksen mukaan kuorolaiset olivat keskimäärin muita terveempiä. Tiede osoittaa sen, mihin Jumala viisaudessaan on kehottanut meitä jo vuosituhansia: Tulkaa, laulakaamme iloiten HERRALLE, kohottakaamme riemuhuuto pelastuksemme kalliolle! Käykäämme hänen kasvojensa eteen kiittäen, laulakaamme hänelle riemulauluja. (Ps. 95:1-2.)”

Eräässä nimimerkillä kirjoitetussa mielipidekirjoituksessa todetaan kirjoittajan hakeutuneen paniikkikohtausten vuoksi vuonna 2006 psykiatrille, joka kymmenen minuutin keskustelun jälkeen kirjoitti lääkereseptin ja toivotti hyvää kesää. Lääke vähensi paniikkikohtauksia, mutta kylkiäisinä tulivat haittavaikutukset, joita pakkausselosteessa luetellaan kokonaiset 59. Kirjoittaja mainitsee saaneensa niistä suurimman osan. Lääkärin mukaan ne ovat normaali hinta mielialan kohoamiselle. Jatkuva väsymys, huimaus, jotka kannattaa kuulemma kärsiä, jos olo yleisesti paranee. Kirjoittaja mainitsee päässeen säännölliseen psykoterapiaan, jossa puhuminen auttaa. Masennuksen helpottaessa ja jatkuviin lääkeoireisiin kyllästyneenä kirjoittaja kertoo kahdesti yrittäneensä lopettaa masennuslääkkeiden käytön. Molemmat lääkärin valvomat yritykset olivat tyssänneet vaikeisiin vieroitusoireisiin. Hyvin hitaasta alasajosta huolimatta lyhytkin katko lääkkeen ottamisessa aiheuttaa voimakasta hikoilua, levottomuutta, sekavuutta ja harhoja, sähköiskun tunteita päässä, sydämentykytystä, vapinaa, unihäiriöitä… Oireet ovat niin vaikeat, että pisimmillään kirjoittaja oli pystynyt kestämään niitä neljä päivää. Niiden aikana työnteko ja pelkkä jalkeilla olo oli mahdotonta. Lääkärin mukaan oireet voivat kestää useita viikkoja, jopa kuukausia, eikä niitä voi helpottaa mitenkään. Lääkehoito on helppo tapa säästää kalliissa mielenterveyspalveluissa, mutta masennusoireiden taustalla olevat ongelmat eivät pillereillä katoa. Lääkehoidon aloittamiselle tulisi olla painavat perusteet, sillä seuraukset voivat olla kovat ja hoidon lopettaminen voi olla mahdotonta vieroitusoireiden vuoksi.

Opinnäytetöitä:

Noora Jalonen ”Mielenterveysongelmien tunnistaminen” (Poliisiammattikorkeakoulun opinnäytetyö 2020)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/342432/ON_Jalonen.pdf?sequence=2&isAllowed=y

Tero Torppa ”Masennuslääkkeiden vähemmän tunnetut haitat” (Tampereen yliopisto, opinnäytetyö 2020)
https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/124265/TorppaTero.pdf?sequence=2&isAllowed=y

Kristiina Mikkola ”Ohjekansio yleisimmistä psyykenlääkkeistä ja haittavaikutusten havaitsemisesta palvelukoti Pajun hoitohenkilökunnalle” (Samk opinnäytetyö, Hoitotyön koulutusohjelma 2014)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/73449/Mikkola_Kristiina.pdf;jsessionid=5E7FBFCE8A6A13EA5099C5A77D51D922?sequence=1

Henna Tiihonen & Jutta Ollila ”OPIOIDIKIPULÄÄKKEIDEN VÄÄRINKÄYTÖN JA RIIPPUVUUDEN VARHAINEN TUNNISTAMINEN JA PUUTTUMINEN” (Oulun ammattikorkeakoulu, opinnäytetyö 2019)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/163461/Tiihonen_Henna%20Ollila_Jutta.pdf.pdf;jsessionid=16510985007A3E10D872480B041E7233?sequence=2

Suvi Katariina Mäkelä ”Lääkkeiden väärinkäytön tunnistaminen ja puheeksiotto” (Laurea, opinnäytetyö 2020)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/341592/L%E4%E4kkeiden%20v%E4%E4rink%E4yt%F6n%20tunnistaminen%20ja%20puheeksiotto.pdf?sequence=2

Olli Mikkilä & Juuso Perko ”LÄÄKERIIPPUVAISTEN POTILAIDEN TUNNISTAMINEN JA HOITOONOHJAUS – Toimintaohje päivystykseen osaksi päihdepalveluketjua” (MAMK Opinnäytetyö 2015)
https://core.ac.uk/download/pdf/38129251.pdf

Lotta Salonen, Riina Suomela ”Aktiivisen päihteidenkäytön vaikutukset mielenterveyteen- ja sen tukeminen- Opas terveysalan ammattilaisille” (Laurea, opinnäytetyö 2020)

Tiina Miettinen ”Juuria ja juurettomia – Suomalaiset ja suku keskiajalta 2000-luvulle” (Atena 2019), josta lainaus sivulta 131: ”1700- ja 1800-lukujen taitteessa tehtyä sukututkimusta voisi verrata tämän päivän terapeuttisiin sukupuihin, joita käytetään psykoterapian apuna pohdittaessa, miksi olen sellainen kuin olen tai miksi elän juuri näin. Sukupuun piirtämisen, lähisuvun luonteenpiirteiden ja elämänkohtaloiden kautta voi pyrkiä ymmärtämään omia ratkaisujaan. (Terapeuttinen sukupuu, ks. esim. Hietaniemi 2017). Jotain samaa pyrkimystä välittyy myös muutamista vanhoista sukututkimuksista: tekijä on ehkä pyrkinyt samalla selvittämään, miksi hän oli sellainen kuin oli. Tähän viittaa se, että esimerkiksi isonvihan kokemusien kirjaaminen koettiin tärkeäksi. Ne haluttiin tallentaa ja välittää seuraavalle sukupolvelle.”

Marjut Kankaanpää ”Elämäkerralliset työmenetelmät perhetyössä – Perhetyöntekijöiden näkökulma identiteettityöhön” (Turun ammattikorkeakoulu, opinnäytetyö 2012).

Kyösti Skyttä, Päivi Skyttä ”Tuntematon Snellman” (Kirjayhtymä 1981), josta lainaus sivulta 92: ”Kasvatus on Snellmanilla etusijassa perheen asia. Inhimillinen sivistys ilmenee perheessä (kullekin ajalle ja kansakunnalle ominaisella tavalla) perherakkautena, välittömänä tunteena. Kaiken opetuksen tulee olla valtion valvonnan alaista, mutta samoin ei siis ole kasvatuksen laita: ’Jos valtiomahti järjestelisi tätäkin, niin silloin se tunkeutuisi perheen toimialalle ja hajoittaisi itse perheen, koska perherakkauden ylin toimintamuoto on juuri kasvatus.’ Perheensä kautta lapset tutustuvat isänmaahansa, sen tapoihin ja äidinkieleen, perhe on täten ’isänmaallisuuden ahjo’ ja perheen rappeutuminen merkitsee myös valtion rappeutumista. Sellaisessa maassa missä lastenkasvatus jätettäisiin valtion huostaan, valtiomuoto olisi kaikki kaikessa eikä ihminen mitään. Snellman on huolissaan perheen ’itsehallinnosta’: jos ihmiseltä riistettäisiin hänen tärkein vastuualueensa, ihminen rappeutuisi.”

Veikko Lepistö – Kyösti Skyttä ”Heikot sortuu jo koulutiellä” (Otava 1972), josta lainaus sivulta 32: ”Mielenterveys liittyy ihmisen minä-kuvaan. Mielenterveyteen kuuluu itsearvostus, omanarvontunto, jonka pohjalta yksilö pystyy torjumaan niitä sisäisiä ja ulkoisia voimia jotka pyrkivät hänen henkiseen ja fyysiseen tuhoamiseensa. Oletamme terveen itsetunnon kehittyvän parhaiten yhteisössä, jossa yksilö hyväksytään, jossa häntä arvostetaan ja jossa pyritään käyttämään hänen työpanostaan yhteisön hyväksi. Mutta terveeseen itsetuntoon liittyy myös kyky sietää vastoinkäymisiä, epäonnistumisia, stressiä, pettymyksiä. Kodin ohella ilmeisesti koulu on se yhteisö joka vaikuttaa eniten siihen, minälaiseksi ihmisen minä kuva muodostuu… Moniongelmaisten ryhmässä sosiaaliset ja taloudelliset vaikeudet ilmenevät usein perheristiriitoina, jotka puolestaan heijastuvat nuorten käyttäytymisessä jo hyvin varhain ja vaikuttavat koulumenestykseen. Tällainen nuori saattaa hakeutua huumausaineiden pariin paetakseen jatkuvaa ahdistusta, epäonnistumisia, vaikeuksia. Nuori ei voi saada tukea perheeltään, joka itse on tuen tarpeessa.”

Thomas Gordon ”Viisaat vanhemmat” (Tammi 1970), josta lainaus sivulta 13: ”Vanhempia syytetään kovin helposti niin nuorten ongelmista kuin niistäkin ongelmista, joita nuoret yhteiskunnalle aiheuttavat. Syy on vanhemmissa, julistavat psykologit ja psykiatrit tutkittuaan pelottavia tilastolukuja siitä miten yhä useammat nuoret ja lapset kärsivät joko lievistä tai vakavista tunne-elämän häiriöistä tai päätyvät alkoholin tai huumeiden käyttäjiksi tai tekevät itsemurhan. Poliittiset johtajat ja lain edustajat syyttävät vanhempia, jotka heidän mukaansa ovat kasvattaneet yhteiskuntaan sukupolven kiittämättömiä kansalaisia, lainrikkojia, kapinoitsijoita, hippejä, rauhanmarssijoita ja aseistakieltäytyjiä. Ja kun lapset tai nuoret epäonnistuvat koulussa, tai jättävät sen kesken, on sekin opettajien ja koulunjohtajien mukaan vanhempien syytä. Mutta kuka sitten tarjoaa apua vanhemmille? Kuka auttaa heitä kehittymään paremmiksi kasvattajiksi? Missä vanhemmat voivat oppia mitä virheitä tekevät, ja mitä pitäisi tehdä? Miljoonat uudet isät ja äidit ottavat vuosittain vastaan uuden työn, erään vaikeimmista: pienen vastasyntyneen hoidon. He ottavat vastuun melkein täysin avuttoman ihmisalun fyysisestä ja psyykkisestä terveydestä ja hänen kasvattamisestaan aktiiviseksi, luovaksi, yhteistyöhaluiseksi ja vastuuntuntoiseksi kansalaiseksi. Voiko vaikeampaa ja vaativampaa työtä enää ajatella?”

Ilkka Vartiovaara ”Burnoutista jaksamiseen – Aika itkeä – aika iloita” (Otava 1996), josta lainaus sivulta 27: ”Burnout ei ole enää upouusi nimitys, joka olisi jostain piilostaan hypähtänyt tietoisuuteemme ja käyttöön monissa eri yhteyksissä. Itse sana on peräisin jo 1930-luvulta: silloin sitä käytettiin ammattiurheilun huumeista puhuttaessa. Erityisen tunnettu burnout on ollut 1970-luvun alkupuolelta lähtien, jolloin psykoanalyytikko Herbert Freudenberger toi termin julkisuuteen sen nykyisessä, mielenterveyteen liittyvässä merkityksessään kuvaillessaan omaa burnputtiaan, jonka hän sai työskentelemällä tappotahtisesti huumenuorison auttajana. Nykyisin buroutilla on suuri joukko erilaisia ja varsin hyviä määritelmiä, joissa yleensä toistuvat fyysinen, emotionaalinen, henkinen, älyllinen ja ihmisten välinen uupumus. Miksi sitten burnout on kohonnut kaikkialla länsimaissa hyvin suosituksi ja tärkeäksi puheenaiheeksi? Perusongelmahan on pohjimmiltaan hyvin vanha – yhtä vanha kuin stressipitoiset työpaikat tai ammatiissa koetut turhautumisetkin. Selitys saattaa olla siinä, että ennen aivan parin viime vuosikymmenen sosiaalisesti, psyykkisesti ja ekonomisesti koventuneita aikoja työntekijöillä oli yleensä useampi keinoja kohdata uupumuksensa hyvin tuloksin. Työpaikkaakin saattoi vaihtaa suhteellisen helposti. Samaa tilaisuutta ei enää ole tänä suurtyöttömyyden ja laman aikana.”

Ihmisten kokeman uupumuksena takana voi olla, että lepopäivän viettäminen on jäänyt pois, vaikka elämme kristillisessä maassa, sillä kaupat ovat auki joka päivä. Kauppojen aukioleminen edellyttää työntekijöitä ja kaupassa käyviä asikkaita, joten lepopäivän viettäminen jää väliin, eikä tarvittavaa lepoa ja hiljentymistä ole, minkä seurauksena syntyy uupumusta jne. Olisi syytä palata juutalais-kristillisen Jumalan antaman kymmenen käskyn lepopäivän pyhittämiseen kunnioittamalla lepopäivän viettoa mielenterveydelle tarpeellisena lääkkeenä.

Juha Lehtonen, Waltteri Haapala ”Kutsumus koetuksella” (Aikamedia 2021), joka kertoo pastorien ja muiden hengellisen työn tekijöistä, joiden työ perustuu usein vahvaan kutsumukseen. Se voi on liikkeelle paneva voima mutta vaatii myös paljon voimavaroja. Toisinaan kutsumus saattaa johtaa väsymykseen ja kriiseihin.

Stanley Sjöberg ”Näin toimii usko” (Lähetysnuoret ry. 1983), josta lainaus sivulta 110: ”Monet aikamme avioliitot ajautuvat vaikeisiin kriisitilanteisiin. Yhä useammin tuloksena on avioero. Kristityn näkökulmasta tämä on syvästi traagista kehitystä. Mutta myös yleisesti tunnustetaan, että rikki repivät avioerot saavat aikaan juurettomia, yksinäisiä, tuskaisia yksilöitä, joilla on huume- ja alkoholiongelmia ja psyykkisiä vaivoja. Sen lisäksi ne luovat tunteettomuutta niihin lapsiin ja nuoriin, jotka ovat tällaisen elämäntavan uhreja… Monet, jotka ovat antaneet periksi arkihuolille ja ilottomuudelle, kohtelevat toisiaan välinpitämättömästi kunnioittamatta toisen tunteita tai arvokkuutta. Monien ihmisten kohdalla ylimieliset asenteet ja nolaavat ilmaisut luovat lukkiutumia ja tekevät positiiviset muutokset mahdottomiksi. Voidakseen vaikuttaa oikeaan suuntaan ja toisen saavuttamiseksi on puhuttava kunnioittavasti ja valittava sanat, äänenpainot ja kasvojen ilmeet. Muista, ettei kieli ole ainoastaan sanallista ilmausta. Enimmäkseen välitämme viestejä ajatuksista, mielentilasta ja sisimmästämme kehomme, kasvojen ilmeiden ja silmänluontimme välityksellä. Tällä tavoin joko luodaan yhteyksiä tai revitään rikki suhteita.”

Psykologit saattavat kertoa vain totuuden nykyisestä tilasta ja tulevaisuudesta, mutta eivät osaa auttaa muuttuttumisprosessissa, kuten kerrotaan Nicky Cruzin ja Frank Martinin kirjassa ”Pyhä tuli” (Kuva ja Sana 2007), josta lainaus sivulta 15: ”Vain muutamaa vuotta aikaisemmin oikeuden minulle määräämää psykologi oli sanonut, ettei minusta tulisi koskaan normaalia ihmistä. Viisi kertaa hän katsoi minua suoraan silmiin ja sanoi: ’Nicky, sinä et kykene koskaan perustamaan oikeaa perhettä. Sinun menneisyydelläsi avioliitto ei kestä. Sinusta tulee pelkkä vaimonhakkaaja, ja teet vain pahaa lapsillesi, jos niitä ylipäänsä saatkaan,’ Hän kertoi minulle myös syyn: ’Elämässäsi on pimeä puoli – puoli, joka vie sinulta hengen, hitaasti mutta varmasti. Sinä et osaa rakastaa etkä olla rakastettu.’ … Menneisyydessäni oli paljon sellaista, mistä en ollut puhunut Glorialle halaistua sanaa. Hän tiesi, että minulla oli ankea menneisyys – paljon väkivaltaisempi kuin monella muulla – mutta en ollut koskaan kertonut hänelle, millaista tuskaa ja millaisia väärinkäytöksiä lapsuuteeni liittyi. Olin täysin vakuuttunut, ettei hän olisi koskaan mennyt kanssani naimisiin, jos olisi saanut tietää niistä kauheista asioista, joita olin kokenut – ja tehnyt. Niinpäen koskaan kertonut hänelle mitään… Kerroin Nicolelle (tyttärelle), kuinka olin kuullut äitini puhuvan vierailla kielillä saatanan vaikutuksen alaisena. Hän puhui kielillä, joita hän ei mitenkään voinut osata: kiinaa, venäjää, saksaa ja englantia. Kerroin Nicolelle, kuinka äitini oli monta kertaa saanut pahat henget ilmestymään spiritistisissä istunnoissa, kuinka hän oli ennustanut ihmisten tulevaisuutta heidän kämmenistään, tarokkikorteista, teelehdistä ja pystynyt tarkasti kertomaan kuolemantapauksista ja muista tapahtumista. Veljeni taistellessa Korean sodassa äitini vaipui transsiin ja näki sisäisellä silmällään, kuinka hän haavoittui vakavasti. Virallinen tieto tästä lähes kuolemaan johtaneesta haavoittumisesta tuli perheellemme useita päiviä myöhemmin, mutta äitini kuvaili meille yksityiskohtaisesti koko tilanteen juuri samalla hetkellä kuin se todellisuudessa tapahtui. Kerroin Nicolelle niistä lukuisista kerroista, jolloin vanhempani olivat hakanneet minua ja torjuneet minut, ja siitä, kuinka äidilläni oli tapana kutsus minua paholaisen lapseksi… Ihmiset, jotka ovat sekaantuneet mustaan magiaan ja noituuteen, eivät suostu uskomaan, että tällainen taikausko ja toiminta avaavat oven pahan ja demonien maailmaan. He suuttuvat kertoessani heille, että okkultismi on yksi saatananpalvonnan muodoista, mutta sitä se todella on. Se on kaikkea muuta kuin pelkkää harmitonta puuhastelua… Kerroin heille lapsuudestani, vanhempieni saatanallisista uskomuksista ja perinteistä ja siitä vahvasta otteesta, jonka saatana oli saanut perheestäni. Kerroin vihasta ja väärinkäytöksistä, joita hän perheessämme aiheutti. Todistin päivästä, jolloin Jeesus tuli elämääni ja vapautti minut – kuinka Hän mursi kirouksen, jonka saatana oli asettanut ylleni, ja kuinka Hän myöhemmin vapautti tuosta kirouksesta myös vanhempani ja suurimman osan sisaruksistani… Median ja yhteiskunnan uskotteluista huolimatta meidän paras puolustuksemme kulttuurimme synnyttämiä epäkohtia vastaan on vahva perhe – yhteistyötä tekevät äiti ja isä, jotka parhaan kykynsä mukaan yrittävät olla hyviä vanhempia lapsilleen. Syy siihen miksi yhteiskunnassamme vallitsee tällainen epäjärjestys, on perheyhteisön heikentyminen ja pirstoutuminen, ja ainoa tapa parantaa maamme on saattaa perheet uudelleen yhteen.”

Wikipediassa mainittiin metallimusiikin sanoituksista mm., että tyypillisiä aiheita ovat toisaalta rockmusiikille perinteiset aiheet kuten seksi, juhliminen, kapinallisuus ja rock’n’roll sekä toisaalta kaaosteemat kuten väkivalta, katastrofit, kuolema, fantasia ja okkultismi, pahuutta, pimeyttä, voimaa ja maailmanloppua käytetään metallimusiikissausein. Black Sabbathin, Uriah Heepin ja Black Widow’n käsittelemät okkultistiset aiheet tulivat metallimusiikissa suosituiksi. Myös Led Zeppelin alkoi käsitellä vastaavia asioita albumillaan led Zeppelin IV, joka julkaistiin vuonna 1971.

Lapsuuden merkityksestä mielenterveysongelmiin kirjoittaa mm. Tommy Hellsten ”Virtahepo olohuoneessa” (Kirjapaja 2021), Tommy Hellstenin menestysteoksen sanoma on ajankohtainen vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Elämättä jäänyt, vaikea lapsuus velkoo saataviaan aikuisiässä. Toipuminen lapsuuden haavoista ja niiden synnyttämästä läheisriippuvuudesta on kuitenkin mahdollista. Ihminen pyrkii usein hoitamaan haavojaan haitallisin keinoin. Hän ripustautuu muihin, pakenee työnarkomaniaan, päihteisiin tai ankaraan uskonnollisuuteen. Läheisriippuvuus voi silloin tulehduttaa koko perheen ja siirtyä uusien sukupolvien taakaksi. Läheisriippuvuuden kierteen voi kuitenkin katkaista ja muuttaa omaa elämäänsä. Avaimia uuteen, ehyempään elämään tarjoaa uskallus kohdata oma sisäinen lapsi, se joka uskoi olevansa paha, koska häntä kohdeltiin huonosti. Tuon lapsen rehellinen kuunteleminen avaa mahdollisuuden mielekkääseen muutokseen. Tommy Hellsten on kirjailija, mentor ja kouluttaja.

Mark Driscoll ”Kuka ajattelet olevasi? – Löydä oikea identiteettisi Kristuksessa” (KKJMK Oy 2014), josta lainaus sivulta 17: ”Epäjumalanpalvelus on niin tuhoisaa ja laajalle levinnyttä, että David Powlison, Raamattua kunnioittava terapeutti, on aivan oikein todennut: ’Epäjumalanpalvelus on ongelma, josta Raamatussa puhutaan ehdottomasti eniten.’ Korotamme jumalaksi ja palvomme kaikkea sitä, minkä varaan rakennamme identiteettimme ja oman arvomme. Palvonnan kohteemme ratkaisee, mitä kirkastamme ja millekä elämme. Jos se on joku muu kuin Jumala, olemme epäjumalanpalvelijoita, jotka palvovat luotuja asioita, jopa langenneita, Jumalan luomia enkeleitä. Juuri tätä Paavali tarkoittaa, kun hän puhuu epäjumalanpalvelijoista ja sanoo Roomalaiskirjeen jakeessa 1:25: ’jotka ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen ja kunnioittaneet ja palvelleet luotua enemmän kuin Luojaa, joka on ylistetty iankaikkisesti, aamen.’ … jos identiteettimme rakentuu muiden varaan, ihmissuhteemme eivät enää ole terveitä. Ihmissuhteisiin perustuvaa identiteettiä kutsutaan ryhmäpaineelle periksi antamiseksi, miellyttämishaluksi, läheisriippuvuudeksi tai ihmispeloksi. Se saa meidät muokkaamaan ulkomuotoamme ja käytöstämme sen mukaan, kenen kanssa olemme ja keneen pyrimme tekemään vaikutuksen. Muiden varaan rakennettu identiteetti voi ilmetä riippuvuuden ja riippumattomuuden epäjumalana. Riippumattomuutta palvovat pelkäävät aivan oikeutetusti sitä, että heidän identiteettinsä olisi muiden vallassa. Tuon ymmärrettävän pelon kanssa eläessään he välttelevät kaikkia läheisiä ihmissuhteita, koska eivät halua tulla loukatuiksi. Se kuitenkin osoittaa, että muut yhä hallitsevat heidän minuuttaan… Paremman huomisen suunnitteleminen ja tavoitteleminen ei ole synti. Syntiä on kuitenkin se, että kiinnitämme identiteettimme ja ilomme siihen, keitä tulemme olemaan, mitä tulemme tekemään tai mitä meillä huomenna on – kun emme löydä tuota tuota identiteettiä Kristuksesta tänään, iloitse siitä, mitä hän meistä tekee ja mitä hän meille ja meidän tehtäväksemme antaa… Nykyaikaisessa terapiassa ja sielunhoidossa ihmistä rohkaistaan pitämään itseään parempana ja rakentamaan itselleen parempi elämä. Kaikkien ongelmien katsotaan korjautuvan hyvän itsetunnon avulla, ja se johtaa itsensä paranteluun ja itsensä toteuttamiseen. Nuo sanat ovat kuitenkin vain ylpeyttä kuvaavia teknisiä termejä. Lähestymistavan ongelma on, että siinä on kyse vain omasta ’itsestä’ eikä ’itsestä coram deo, Jumalan kasvojen edessä.’ Meidän ei tarvitse tuntea itseämme paremmiksi. Tarvitsemme Jumalaa, joka tekee meidät paremmiksi itsensä kautta ja itseään varten… Arvostusta vaille jääneet ihmiset voivat alentua kerskailemaan muiden hyväksyntää kalastellessaan. Se on epäterve, jumalaton ja onneton polku. Meille voi syntyä pakonomainen tarve kuuluttaa tekemisiämme muille, suurennella tehtäviämme ja jopa valehdella, niin että tekisimme vaikutuksen ja saisimme arvostusta. Kun teemme näin, toivomme, että ihmiset olisivat kiitollisia ja arvostaisivat meitä uhrauksistamme ja teoistamme kuullessaan. Mutta useimmat kokevat tuollaisen kerskailun luotaantyöntävänä ja vastenmielisenä ja pitävät sitä ylimielisyytenä. Miksi? Kun arvostusta vaille jäänyt ihminen kehuskelee tekojaan toiselle arvostusta vaille jääneelle henkilölle, käytös ei herätä arvonantoa vaan kateutta.”

Skitsofrenia

Psykoosi on tila, jossa potilaan todellisuudentaju hämärtyy ja vääristyy eli hänellä on huomattavia vaikeuksia erottaa tosi epätodesta.  Aistiharhat, oudot tunnekokemukset tai harhaluulot vääristävät todellisuutta ja saattavat aiheuttaa ongelmia ihmissuhteissa. Ennakko-oireiden tunnistamisesta on hyötyä etenkin uusiutuvissa psykooseissa, jolloin henkilö voi oppia tunnistamaan ne oireet, jotka ennakoivat psykoottisia oireita. Näin henkilö voi hakea oloonsa apua ennen kuin sairauden vaihe pahenee psykoosiin. Skitsofreenisille häiriöille ovat tyypillisiä syvät ajattelun ja havaintokyvyn vääristymät sekä tunnetilojen asiaankuulumattomuus tai latistuminen. Tajunnan selkeys ja älylliset kyvyt tavallisesti säilyvät, tosin vajauksia tiedon käsittelyssä saattaa ajan kuluessa kehittyä. Häiriö vaikuttaa syvästi henkilön kokemukseen itsestään, yksilöllisyydestään ja itsenäisyydestään. Henkilö tuntee usein, että muut tietävät tai jakavat hänen intiimeimmät ajatuksensa, tunteensa ja toimintonsa. Hänelle saattaa kehittyä tilannetta selittäviä harhaluuloja, usein erikoisella tavalla vaikuttavien luonnollisten tai yliluonnollisten voimien olemassaolosta ja vaikutuksista hänen ajatuksiinsa ja toimintoihinsa. Henkilö voi ajatella ja kokea olevansa kaikkien tapahtumien keskipiste. Aistiharhat, erityisesti kuuloharhat, ovat tavallisia ja ne voivat kommentoida henkilön käytöstä tai ajatuksia.

Harhaluuloisuushäiriöt ovat ryhmä häiriöitä, joille on ominaista joko yhden ainoan harhaluulon tai toisiinsa liittyvien, tavallisesti jatkuvien ja joskus elinikäisten harhaluulojen kehittyminen. Harhaluulon tai harhaluulojen sisältö on hyvin vaihteleva. Eräs tällainen harhaluulotapaus on, kun iäkäs henkilö pyysi huonekalujen siirtoon apua. Tätä apua pyysi tämän henkilön sukulainen, sillä huonekalujen siirtoon tarvitaan kaksi. Ensin oli vaikea päästä sisään, koska henkilö koki, että hänen mustilaisiksi kutsumat henkiolennot olivat kieltäneet päästämästä minua sisään, koska olin kristitty. Menin pihalla olevaan keinuun odottamaan mitä tässä oikein tapahtuu. Sisään päästyämme kysyin, että missä ne siirrettävät huonekalut ovat, niin hän meni toiseen huoneeseen ja ryhtyi puhumaan jollekin, eli näille mustilaisille, kun kurkkasin sinne huoneeseen niin, ei siellä näkynyt ketään olevan paikalla. Huomattuani, ettei mitään huonekaluja ollutkaan siirrettävissä ja tämä henkilö eli pahoissa harhoissa, niin jouduin poistumaan paikalta. Tälle henkilölle tämä harhat olivat täyttä totta.

Ammattikouluopettajan uran alkuvaiheilta yli 25 vuotta sitten, jolloin eräs opiskelija puhui, että ovat nähneet tonttuja. Kysyin mitä hän tarkoittaa tällä. Hän kertoi, että kokoontuvat poikaporukan kanssa jollakin pellolla olevassa kellarissa, jossa imppaavat tupakan sytyttimien butaanikaasua, jolloin sen seurauksena näkevät erilaisia harhanäkyjä, kuten tontut kävelivät seinien läpi jne. Eräs työkaveri kertoi työhyvinvointilaivaristeilyllä vähän myöhemmin, että ufo oli vuosia aikaisemmin kaapannut hänet ufoon ja hänet olisi kuljettu satojen kilometrien päähän. Tämän hän sanoi kaikkien pöydässä oleville vakavana tosiasiana. Hänellä oli lapsena ollut hyvin vaikea lapsuus. Tai eräs, joka kertoo yläkerran naapurin yrittävän kaasuttaa hänet jne.

J. K. Tamminen ”Malmin nainen – Mari Romanon tarina” (Minerva Kustannus Oy 2020), josta lainaus sivulta 39: ”Asuin Hollannissa erään poikamiehen luona, jolla oli skitsofrenia. Sairaudestaan huolimatta hän oli sivistynyt ja lempeä. Olin tuntenut miehen jo aiemmin, mutta yhdessä vietetty aika teki minulle selväksi, kuinka pihalla hän saattoi välillä olla. Elämä hänen talossaan oli minulle kuin koulutusta mielisairaanhoitajaksi. Sen tuolloin opin, että joskus on helpompi mennä mukaan toisen harhaan kuin käyttää kaikki voimansa siihen, että yrittää selvittää sairaalle ihmiselle, että kyseessä on hänen harhansa.”

Anteeksiantamattomuus synnyttää katkeruutta ja saattaa johtaa jopa mielenterveysongelmiin. Matkustaessani Yhdysvalloissa Longviewsitä Astoriaan, matkalla pysähdyimme tohtori Johnin klinikalla, jossa ystävämme oli ollut työharjoittelussa. Tohtori John antoi ystävämme ystäville neuvon, joilla on rintasyöpä. Tohtori Johnin mukaan katkeruus on merkittävässä roolissa syövän syntyvaiheissa. Parantuminen edellyttää anteeksiantamista niille joita vastaan on katkeruutta, jolloin voi vapautua katkeruuden tuomasta siteestä sairauteen. Nämä olivat hänen maksuttomia neuvojaan meille.

Joyce Meyerin kirjassa ”Vievätkö tunteesi sinua?” (Kuva ja Sana 2010) todetaan sivulla 51 näin: ”(Matt. 7:13,14) Jeesus sanoi: ’Minä olen tie.’ Tässä raamatunkohdassa Hän puhuu kahdesta eri tiestä, tuhoon johtavasta laveasta tiestä ja elämään johtavasta kaidasta tiestä. Kun mietin tätä raamatunkohtaa, Herra kirkasti sitä minulle. Hän sanoi: ’Lavealla tiellä on tilaa lihallisille asioille kuten katkeruudelle, anteeksiantamattomuudelle, kaunalle ja kostonhalulle. Kaidalla tiellä on tilaa vain Pyhän Hengelle.’ On helppo valita lihassa lavea tie, mutta sen lopussa odottaa tuho. On paljon vaikeampaa valita elämään johtava kaita tie. Tunteet yrittävät saada meidät valitsemaan helpon tien, toimimaan niin kuin sillä hetkellä tuntuu hyvältä. Viisaus yrittää saada meidät valitsemaan kaidan tien, joka johtaa elämään. Kumman valitsemme?”

Minna-Maria Lättilä ”Äänien kuulemisen maailma ja hallinta” (Laurea, opinnäytetyö 2018)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/158329/Aanien%20kuulemisen%20maailma%20ja%20hallinta.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Porno ja mielenterveys

Pornon ja mielenterveysongelmilla on myös yhteys, katso lisää:

http://www.kotipetripaavola.com/pornoteollisuus.html

Pia Rendic ”Voihan porno” (KKJMK 2018), jossa käsitellään mm. Aikuisviihteen vaietut vaikutukset haastaa uskomukset ja väitteet, joiden mukaan porno on harmitonta ja neutraalia, näyteltyä fantasiaa vailla mitään seuraamuksia. Kirja nostaa akateemisten tutkimusten, asiantuntijalausuntojen, haastattelujen ja terapeuttien tekemän työn kautta esiin sen, mitkä ovat pornon todelliset vaikutukset paitsi tekijöilleen, käyttäjilleen ja heidän läheisilleen, niin myös koko ympäröivälle yhteiskunnalle. Fantasiana juhlitun pornon kääntöpuoli pitää sisällään hyväksikäytettyjä ihmisiä, särkyneitä avioliittoja, raakoja seksuaalirikoksia ja syvää riippuvuutta. Lainaus tästä kirjasta sivulta 31: ”Itse koen lasten suojelemisen pornografialta ensiarvoisen tärkeäksi, sillä seksuaalisuuden kehitys on tärkeä osa-alue ihmisen kokonaiskehityksessä. Seksuaalisuuden ja sukupuoli-identiteetin kautta ihminen määrittelee itsensä kaikissa tärkeissä ihmissuhteissa. Tästä syystä pornon näkeminen voi olla erityisen tuhoavaa lapsille ja nuorille. Runsas pornon näkeminen voi aiheuttaa heille kehitystasosta riippuen monenlaisia seuraamuksia, kuten häiriöitä tunne-elämään ja käyttäytymiseen liittyen. Pornon katsomisella voi olla myös pitkäkestoisia vaikutuksia lasten ja nuorten ihmissuhteisiin, seksuaalisuuteen ja kehon toimintoihin… ’Oma henkilökohtainen mielipiteeni on, että pornon ja väkivaltaisen seksuaalirikosten välillä on selkeä korrelaatio. Yksilöt, jotka syyllistyvät seksuaalirikoksiin, saavat vahvistusta, motivaatiota, rohkaisua ja oikeutuksen seksuaalisille fantasioilleen siitä pornosta, jota he kuluttavat. Tästä materiaalista tulee katalyytti näiden fantasioiden toteuttamiselle. Mieleeni tulee erityisesti Gary Bishop, joka seksuaalisesti hyväksikäytti ja murhasi monia lapsia Utahissa. Bishop alkoi katsella pornoa lukiossa. Ennen teloitustaan Bishop sanoi, että hänen kuluttamansa porno vaikutti suuresti ja oli yksi päätekijä niissä rikoksissa, joihin hän syyllistyi’. Näin kuvailee omia tuntemuksiaan vuonna 2001 eläköitynyt FBI:n agentti Roger Young, jonka erikoisalaa hänen työvuosinaan olivat erityisesti törkeä lapsiporno ja prostituutio, sekä prostituutioon liittyvät seksuaalirikokset. Roger Young ei ole näkemystensä kanssa yksin. Myös monet muut, yleensä kansainväliset lähteet ja tutkimukset, ovat jo vuosia todenneet massiivisen pornonkäytön ja vakavien seksuaalirikosten välisen yhteyden.”

Eräs surullinen tapaus

Eräs 1950-luvulla syntynyt pintapuolisesti tuntemani henkilö kertoo mielenterveysongelmistaan, että oli asunut noin 4 vuotta varhaislapsuudessaan isovanhempiensa luona hyvää elämää, jonka jälkeen hänet palautetiin riitelevään ja moniongelmaiseen perheeseensä, jossa isällä oli paha alkoholiongelma. Äiti harrasti fyysistä kurittamista, eikä lapsi ymmärtänyt syytä siihen, miksi näin tapahtuu. Hänen perheen vanhemmilla oli sellainen käsitys, että yhteiskunta kasvattaa lapset koulussa ettei heidän tarvitse osallistua siihen mitenkään ja lapsien piti itse ottaa selvää kuinka asiat tehdään ja hoksata asioista ilman kysymyksiä ja neuvoja, jotka vanhempien mielestä oli itsestään selviä, jolloin lapset olivat epävarmoja siitä, mitä heiltä odotetaan. Perheen äiti ihmetteli sukulaisilleen, että mitä pahaa hän on tehnyt, kun on saanut tällaiset lapset ja toisilla on paljon paremmat ja fiksummat? Vanhemmilla oli sellainen käsitys lapsistaan, jonka toivat esiin, että ei lapsista tule koskaan mitään ja mollasivat heitä. tämän vuoksi Asioista ei puhuttu perheessä mitään ja hän koki itsensä ulkopuoliseksi ja vieraaksi perheessään, myös muihin sisaruksiin suhde oli etäinen ja olematon. Äitinsä ei halunnut hänen lapsensa ja nuoruudessa ollessaan viettävän aikaa kavereidensa luona, vaan äiti kävi hakemassa lapsensa pois omaan kontrolliinsa ja haukkui kavereidensa vanhemmat alatyylisesti perusteettomasti, minkä vuoksi tytär joutui kärsimään häpeää äitinsä huonosta ja käsittämättömästä käytöksestä kavereidensa perheitä kohtaan. Vanhemmat olivat eroamassa, mutta sosiaalityöntekijät saivat vanhemmat sinnittelemään vielä eteenpäin lapsien takia, jotta lapsia ei tarvitsisi laittaa lastenkotiin, kun vanhemmat kokivat etteivät eron tapahduttua kykenisi elättämään ja hoitamaan heitä luonaan. Löytääkseen ulospääsyn kestämättömään tilanteeseensa, niin hän muutti pois kotoa ja avioitui poikaystävän kanssa, joka voisi pelastaa hänet pahan perheen ja äidin kynsistä. Mutta aviomies ei täyttänytkään hänelle asetettuja odotuksia ja vaatimuksia, vaan oli suuri pettymys, jolloin avioliitto päättyi eroon, mitä edesauttoi puolison vankilatuomiot. Tämä avioliitto oli solmittu äidin tietämättä siitä mitään. Hän kävi ammattikoulun ja valmistui sieltä ja löysi ammattiaan vastaavaa työtä. Tämän henkilön raskas alkoholin käyttö ja juhliminen jatkui entistä enemmän unohtaakseen kaiken kokemansa vaikean ja ikävän menneisyytensä. Tämä vaikeutti entisestään työssä olemista, koska 1990-luvun lama oli alkanut myös, jolloin isäkin kuoli. Ammattitaito oli jäänyt jälkeen, kun tietotekniikka ei ollut hallussa, eikä kiinnostanut, jolloin työllistymisen mahdollisuudet olivat olemattomat ja työssä pysyminen vaikeaa alkoholin käytön vuoksi. Hän takasi ystävilleen velkoja ja joutui ne itse maksamaan, koska takausta pyytäneet eivät edes ajatelleetkaan maksavansakaan otettuja lainoja, siksi takauksia tarvitaan yksinkertaisilta. Teki myös huonoja asuntokauppoja ostamalla kalliilla ja joutumalla myymään sitten pilkkahintaan, joten oli niin suurissa veloissa ettei ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia selvitä niistä. Tämän seurauksena voudin periessä pankin ja velkojien saatavia. Koki, että ystävät ovat pettäneet hänet ja ovat vain hyväksikäyttäjiä ja rupesi näkemään ja kokemaan harhoja, kuten vanhempansakin, mikä eristi muista ja toi yksinäisyyttä ja häpeää, vaikka etsi välillä monenlaista apua koskaan löytämättä sitä. Velvollisuuden tunteen vuoksi kävi kuitenkin tapaamassa äitiään, vaikka koki ettei äiti kuunnellut häntä olleenkaan tai ollut edes kiinnostunut hänen asioistaan, äiti puhui vain seuraamistaan TV-sarjojen käänteistä tai muuta tyhjänpäiväistä sensaatiolehdistä lukemaansa, mikä harmitti kovasti, ettei ollut mitään äiti-lapsi suhdetta koskaan. Hän kuoli noin 60 vuoden ikäisenä hyljättynä, yksinäisenä, katkerana ja sairaana alkoholistina, jonka elämä meni raiteiltaan lapsuudessa kokemansa väärin- ja kaltoinkohtelun vuoksi. Näemmekö hänen kaltaisiaan kärsiviä lähimmäisiämme, joita voisi kuunnella ja auttaa myötätunnollamme, joita yhteiskunta ei kyennyt auttamaan.

Itämaiset uskonnot ja okkultismi:

Gertrud Storsjö ”Vapautettu” (TV7 Kustannus 2020), joka käsittelee mm. ihmiset harjoittavat meditaatiota, itämaisia taistelulajeja, joogaa ja mindfulnessia tavoitellessaan henkistä tai fyysistä hyvinvointia. Jotkut hakeutuvat astrologian, ennustajien ja gurujen vaikutuksen piiriin. Harva tietää, mille hän samalla altistuu hengen maailmassa. Ruotsalainen raamatunopettaja Gertrud Storsjö on kokenut sielunhoitaja, joka on nähnyt okkultististen henkivaltojen sitovan vaikutuksen ihmisissä. Hän varoittaa niin yksittäisiä ihmisiä kuin kirkkoja avaamasta ovia mielen ja kehon kautta toimiville voimille.

Birger Thureson ”Viktor Klimenko – Vapaa kasakka” (RV-Kirjat 1987), josta lainaus sivulta 70: ”Viktor otti Araan yhteyttä, sopimus tehtiin ja opetus alkoi. Laulunopettaja teki syvän vaikutuksen Viktoriin. Hän myös johdatti kasakan kokonaan uuteen maailmaan, jolla tuli olemaan taiteilijan koko elämään suuri vaikutus: joogaan… Tuure Ara paljastui guruksi, jolla oli joogasta pitkä kokemus, osin Intiassa oleskellen hankittu. Ara tutustutti Viktorin aivan uuteen maailmaan, joka liittyi hänen kiinnostukseensa hengellisiin asioihin… Hän sai opettajaltaan mantran, jonka merkitystä ei ymmärtänyt. Hän oppi yhtä ja toista asanoista ja hengitystekniikoista, joiden avulla saavutti tasapainon ja kykenisi yhtymään universumin astraalimaailmoihin, tulemaan osaksi maailmansielua… Tuure Arasta tuli Viktorin guru. Hän kertoi, miten ihminen joogan avulla saattoi irtaantua ruumiistaan ja tarkkailla itseään ulkopuolelta… Hän kävi mielessään huolella lävitse gurun neuvot ja keskittyi saamaan ruumiinsa täysin hallintaansa. Mantraansa hokien hän vähitellen vaipui yhä syvempään transsiin. Ja äkkiä hän huomasi katselevansa Viktor Klimenkoa mietiskelyasennossa istuvaa ruumista… Kaikki oli kuin unta, mutta kokemuksesta puuttui unen sekavuus ja epämääräisyys… Palattuaan ruumiiseensa ja tajuihinsa, Viktor vapisi säikähdyksestä. Hän ajatteli opettajansa varoituksia. Viktor tiesi, että rajojen ylittäminen oli vaarallista ja ruumiista irrottautuminen voi päättyä hyvin huonosti…”

Nicky Cruz ”Paha paholainen” (Kuva ja Sana 2013), josta lainaus sivulta 49: ”En myöskään koskaan tottunut äitini henkien kanavointiin, enkä siihen, että hän imi itseensä sairauksia ja ennusti. Epäilin aina vanhempieni harjoittamaa uskontoa. Lisäksi pelkäsin pahoja henkiä. Muistan elävästi, kuinka demoniset oliot tulivat yöllä huoneeseeni. Ne tulivat silloin, kun osasin sitä vähiten odottaa enkä ollut valmis niiden saapumiseen. Ne härnäsivät minua ja vaikuttivat ajatuksiini. Näin huoneessani kaikenlaisia outoja ilmiöitä ja hahmoja, jotka liikkuivat ympäriinsä, ravistelivat verhoja ja syöksähtelivät varjojen keskellä. Kuulin myös ääniä. Toisinaan ne poistuivat, toisinaan taas jäivät koko yöksi saaden minut vapisemaan pelosta peittojen alla. Monesti henget ylittivät hengellisen ja fyysisen maailman rajan ja pitelivät minua aloillani vuoteessa. Ennen kuin ennätin paeta, ne syöksyivät kimppuuni ja pidättelivät koko painollaan pientä ruumistani. Minusta tuntui kuin satakiloinen mies olisi maannut päälläni ja painanut minua patjaa vasten. En kyennyt hengittämään enkä puhumaan, en huutamaan enkä liikkumaan. Olin täysin avuton. Yleensä purskahdin itkuun ja pyysin ajatuksissani jättämään minut rauhaan, mutta ne vain painoivat minua alleen entistäkin lujemmin. Toisinaan tätä kesti tuntikausia. Sitten ne yhtäkkiä nousivat ja poistuivat yhtä nopeasti kuin olivat tulleetkin. Ehkäpä demonit kyllästyivät kiusaamiseeni ja menivät etsimään itselleen muita uhreja, esimerkiksi jonkun veljistäni tai siskoistani. Kun kerroin Papalle näistä asioista näin, ettei hän uskonut minua. Hän kertoi minulle, kuinka hän ja Mama olivat tehneet kaikkensa suojellaakseen perhettämme pahoilta hengiltä ja että ainoastaan hyvät henget ympäröivät kotiamme. Mutta jo lapsena tiesin paremmin. Jokin asia oli pahasti pielessä. Vuosia myöhemmin Cruzin suvun jäsenet kokoontuivat yhteen ja tajusivat, millainen määrä kirouksia oli langennut perheemme ylle; ne liittyivät aviorikoksiin, juoppouteen, väkivaltaan ja moneen muuhun asiaan. Me nöyrryimme ja haimme suojelusta Jumalalta.”

Guy Chevreau ”Pilvetön tanssi” (Päivä Osakeyhtiö 2000), josta lainaus sivulta 88: ”Callumin kertomus osoittaa, miten pieleen asiat voivat mennä. Hänen isänsä ja äitinsä riitelivät paljon, Hän otti raskaasti vanhempien avioeron ja lähti elämään omillaan. Erosta hän syytti itseään. Siinä vaiheessa kun hän täytti 13, hän oli useimpina viikonloppuina humalassa. 14-vuotiaana hän käytti marihuanaa. Hän piti hyvänolontunteesta, jonka se antoi. Näin kului noin vuosi; poliisi korjasi Callumin monesti juopottelusta alaikäisenä ja häiriön aiheuttamisesta… Callum meni ammattikouluun muurarin oppiin. Siellä hän ja muut luokkatoverit kokeilivat liikkeellä olevia huumeita. Hän sekaantui okkultismiin. Se alkoi pilasta, leikkimisestä ouija-pöydällä ja tarot-korteilla. Siitä tuli kuitenkin enemmän kuin ’harmitonta hupia’, kun hän alkoi todella innostua siitä. Hän osti kirjoja noituudesta ja demoneista ja alkoi opiskella ahkerasti… Hänessä ilmeni psykoosin ja vainoharhaisuuden oireita. Lisää viinaa, lisää spiidiä, LSD kuului nykyään säännöllisesti kuvaan… Ryhdyin käymään istunnoissa – toivoin saavani yhteyden kuolleeseen isoisääni… Se avasi oven ja johti minut lopulta mukaan verirituaaliin. Minua todella kiehtoivat yliluonnolliset asiat, ja niinpä kutsuin demoneja asuntooni ja annoin niille valtaa elämässäni. Halusin niiden voimaa, jotta voisin manipuloida ihmisiä ja saada mitä halusin… Menin kotiin, suoritin tavallisen mietiskelyni ja luin sitten nuo jakeet (1. Joh. 4:1). Henget ilmestyivät – olin sytyttänyt suisukkeita, ja näin niiden liikkuvan sen läpi. Päätin koetella niitä. Kysyin niiltä Jeesuksesta Kristuksesta; oliko Jeesus Kristus Herra ja Pelastaja. Ne tulivat hulluiksi. En ole eläissäni nähnyt kenenkään raivostuvan samalla tavalla. Ne panivat esineet leijumaan ilmassa ja kirkuivat. ’Miten uskallat sanoa tuon nimen täällä kaiken sen jälkeen, mitä me olemme tehneet hyväksesi?’ Sinä iltana en ollut pilvessä. Siksi kaikki varmaan tuntui vielä todellisemmalta. Pelästyin kovasti – join itseni umpihumalaan ja sammuin… Kokaiini vahvisti LSD:tä, niin että minulla oli todella pahoja matkoja. Aloin nähdä sellaista, mitä en halunnut nähdä, ja kuulla asioita, joita kenenkään ei pitäisi kuulla. Tunsin ajautuvani hulluuteen. Eräänä iltana, kun olin ystäväni luona ja olin pilvessä, menetin täysin järkeni. Hajotin koko paikan… Koska olin kutsunut demoneita kotiini, ne kutsuivat sitä omaksi kodikseen. Sinä iltana ilmestyi itse Paholainen… Paholainen puhutteli minua: ’Sinä olet minun etkä pääse koskaan vapaaksi.’ Hänen kasvonsa olivat hyvin kauniit… Silloin näin kasvojen toisen puolen. Se oli vääntynyt, enkä ole koskaan nähnyt yhtä pahaa ja rumaa katkeruutta… Paniikin vallassa menin asuntoon, otin täyden valiumpullon, parasetamolia ja kolmen kuukauden annoksen coproksimaalia, murskasin kaiken jauheeksi ja nielaisin sen viskipullollisen avulla. Pian kaikki pimeni.’ Naapurini löysi minut noin 40 tuntia myöhemmin ja vei minut sairaalaan. Ajelehdin tajunnan ja tajuttomuuden välillä ja minulta kysyttiin, antaisinko lääkärin puuttua asiaan… Kieltäydyin. Sanoin, että halusin kuolla… Luulen, että tässä kohtaa Herra puuttui asioihin, koska minua ei lainkaan oksettanut… Heiltä sain Betelin numeron… Saavuin Beteliin tammikuussa 1998… Ilmeisesti ne henget, joita minussa oli, eivät viihtyneet siellä… Minä puuskahdin: ’Sisälläni on demoneja, eivätkä ne ole tyytyväisiä… Hyvä, rukoilemme puolestasi… Kun he jatkoivat rukoilemista, demoni vajosi tulijärveen, kun nuhtelin Paholaista ja pyysin Jeesusta elämäni Herraksi ja Pelastajaksi. Sinä iltana hymyilin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan.”

Doreen Irvine kirjassa ”Olin noita” (Päiväosakeyhtiö 2009), jossa hän kertoo olleensa Lontoossa saatananpalvojien entinen ylipapitar (myös prostitoitu, stripteasetanssijatar, huumeiden käyttäjä jne.) Doreen Irvine oli syntynyt Lontoon East Endissä 1939. Kirjasta lainaus tilanteessa saatanan temppelissä jossa hänet oli vihitty saatanan lapseksi ja ylipapittareksi: ”Useammin kuin kerran Lucifer ruumiillistui mustana olentona kaikkien temppeliin kokoontuneiden saatananpalvojien nähden. Kukaan ei epäillyt; se oli todella Saatana. Kuulimme hänen äänensä puhuvan meille yhteisesti seurakuntana. Tiesimme, että hän se oli, joka sanoi: ”’Minä olen Lucifer, teidän herranne. Minä itse puhun teille. Totelkaa minun ääntäni, lapseni. Tehkää kaikkea sitä pahaa mitä haluatte. Älkää pelätkö- minä suojelen teitä aina. Hekumoikaa himoissanne tänä yönä. Se on otollista minun silmissäni.’” Doreenista ajettiin 7 kuukauden aikana lukuisa joukko riivaajaa pois, koska riivaajat saivat kauheita asioita aikaan Doreenin vieraillessa seurakunnissa, eivätkä riivaajat olisi halunneet lähteä. Doreen joutui välillä mielisairaalaankin, jonka jälkeen pastori ajoivat loputkin riivaajat pois ja hänen avionsa todettiin uusissa röntgenkuvissa täysin parantuneiksi sairaalassa ja päästettiin pois terveenä. Doreen meni noitakokoukseen todistamaan, jossa hänet pahoinpideltiin melkein kuoliaaksi ja vietiin autioon paikkaan, kun luulivat kuolleeksi ja hänen toipumisensa kesti pitkään tästä ajattelemattomasta teosta.

Guillermo Maldonado ”Yliluonnollinen vapautuminen – Sielulle, mielelle & tunteille” (LifeNow Oy 2016), josta lainaus sivulta 20: ”Liha on itsestään turmeltunut, mutta se myös vetää demoneja puoleensa – aivan niin kuin raato houkuttaa korppikotkia. Monet antavat syntiluonnon päästä hallitsemaan elämässään, niin että he elävät pelkästään tai ensisijaisesti tyydyttääkseen lihallisia halujaan. Sellainen elämäntapa tuottaa syntiä, itsetyytyväisyyttä ja innokasta maailmallisten ilojen tavoittelua. Ne ovat kuitenkin vain väliaikaisia ja johtavat lopulta kuolemaan. Kun joku sen sijaan tavoittelee koko sydämestään Hengen elämää, hän kokee rauhaa ja iloa – ei ainoastaan maanpäällisessä ajassa vaan koko ikuisuuden… Mutta jos asiaan liittyy demoneita, tarvitaan jotain muuta. Demoneita ei voi ’sielunhoitaa’, ne täytyy ajaa ulos… Miten voi erottaa, taisteleeko lihaansa vai demonia vastaan? Jos vastassa on demoni, ei yleensä pysty itsehallintaan, vaikka kuinka yrittäisi. On kyseessä painiskelu pakonomaisen halun kanssa, joka ylittää voimat ja halun miellyttää Jumalaa ja osoittaa kunnioitusta omalle perheelle. Jos olet rukoillut ja paastonnut, mutta lankeat edelleen samaan syntiin, olet todennäköisesti tekemisissä demonin kanssa, joka on jotenkin löytänyt pääsyn painostamaan kyseistä aluetta elämässäsi… Jeesus Kristus kuvasi kerran vapautumista ’lasten leiväksi’ (Matt. 15:26)… Jos olet Jumalan lapsi – olet uskonut Kristukseen ja ottanut Hänet vastaan elämäsi Herrana ja Pelastajana – ja jos tarvitset vapautumista, sinun tulee ainoastaan ottaa vastaan Kristuksen tarjoama leipä. Jos kamppailet pelon, ahdistuksen, raivon, kaunan, vihan tai mustasukkaisuuden kanssa, voit päästä niistä vapaaksi. Jos taistelet epäilyksien, epäuskon, asioiden alituisen lykkäämisen tai masennuksen kanssa, voit päästä taakastasi. Jos kielesi orjuuttaa sinua, niin että tavan takaa valehtelet, panettelet, juoruilet tai pilkkaat, voit kääntyä ja saada vapauden. Jos jatkuvasti annat periksi seksuaalisille paheille, käytät pornografiaa, olet uskoton puolisollesi, harrastat homosuhteita, haureutta tai itsetyydytystä, voi vapautua. Jos olet hallitsemattomien mielihalujen valassa, kamppailet riippuvuuden kanssa lääkkeisiin, päihteisiin tai nikotiiniin, voit ottaa lasten leipää ja vapautua. Sinä voit päästä vapaaksi. jopa tällä hetkellä… Haluaisin nyt johdattaa sinut vapautumisrukoukseen… Taivaallinen Isä, tulen eteesi nöyrällä sydämellä. Tunnistan, että olen tehnyt syntiä Sinua vastaan, ja käännyn pois vääristä teoistani. Tunnustan rikkomukseni tässä hetkessä. Annan myös anteeksi niille, jotka ovat loukanneet minua. Katkaisen kaikki siteeni okkultismiin ja sisäisiin valoihin. Pyydän Sinua antamaan minulle anteeksi ja puhdistamaan minut. Poista kaikki synti minusta – kaikki vääryys ja rikkomus – Jeesuksen veren voimalla, jonka Hän vuodatti ristillä puolestani. Otan nyt vastaan Sinun anteeksiantosi ja sovellan täyttä ristin työtä ja ylösnousemuksen voimaa elämääni. Käsken jokaista demonia, joka on vaivannut minua ja vaikuttanut elämääni, lähtemään tällä hetkellä. Julistan itseni vapaaksi, Jeesuksen nimessä. Aamen!”

Julkisuuden henkilöt kertovat mielenterveysongelmista

Philipp Vandenberg ”Nero” (WSOY 1982), josta lainaus sivulta 43: ”Ylistyslaulut loppuivat äkkiä, kun Caligula lokakuussa 37 sairastui vakavasti. Antiikin lähteet vaikenevat sairauden laadusta… Caligulan terveys oli jo lapsena horjuva, ja Suetonius arvelee, ettei hän ollut terve ruumiillisesti eikä henkisesti ja että hänellä oli epileptisiä kohtauksia. Myöhemmin hän pystyi hyvin kestämään rasituksia, joita jo hillitön seksuaalielämä hänelle aiheutti… ’Ensimmäisen kohtauksen saadessaan’, huomauttaa Suetonius, ’hän itsekin tajusi mielisairautensa ja hän harkitsi monta kertaa lähtemistä jonnekin hoitoon.’ … Hän vaati nyt, että häntä oli puhuteltava sanoilla ’suurin ja paras Caesar’, ja hän nautti silminnähtävästi saadessaan olla palvonnan kohteena… Caligulan oli vaikea saada unta, hän nukkui tuskin enempää kuin kolme tuntia yössä. Useimmiten hän hiiviskeli tuskaisena pitkin Palatinuksen palatsin pimeitä käytäviä kärsien vainoharhaisuudesta… Historiaa lääketieteen kannalta tarkastelevat tutkijat, jotka ovat tutkineet Caligulan outoa henkistä rakennetta, pitävät häntä skitsotyyminä, jonka luonteessa oli selviä jakomielisiä ja jakomielisyyteen viittaavia piirteitä. Yöllinen vaeltelu on täysin kiistämätön skitsofrenian oire.”

Jane Fonda ”Tähänastinen elämäni” (Otava 2006) Kirjassa Jane Fondan kertoo äidistä, joka kärsi mielenterveysongelmista ja teki itsemurhan Janen ollessa 12 vuotias. Lainaus sivulta 650: ”Myös eräs toinen tekijä vahvisti ymmärrettävistä syistä hänen murtumistaan ja sai hänet uskomaan, että olin mennyt järjiltäni: hän sai kuulla, että minusta oli tullut kristitty… Hän (Ted Turner) tunsi Raamatun paljon minua paremmin. Hän oli lukenut sen kahteen kertaan kannesta kanteen, oli ’pelastunut’ seitsemän kertaa (myös pastori Billy Grahamin myötävaikutuksella). Hän oli nuorena harkinnut jopa ryhtymistä papiksi, ennen kuin hänen nuorempi sisarensa oli kuollut hirvittävän, hivuttavan kuoleman ihohukkatautiin ja Ted oli kääntynyt pois Jumalasta… Aloin rukoilla joka päivä ääneen polvillani ja tunsin liittyväni siihen mysteerin voimaan, joka oli ohjannut minua menneen vuosikymmenen ajan. Se ei ollut niinkään oppimista Jumalan olemassaolosta, koska oppiminen merkitsee älyn käyttöä. Se oli enemmänkin Hänen läsnäolonsa kokemista, psyykkistä kirkkautta, joka antoi minulle mahdollisuuden päästä jonnekin tietoisuuden tuolle puolen.”

Kirjailija Mika Waltarin elämään kuului dipsomania-typpinen (Dipsomaani voi olla pitkiä aikoja raittiina, mutta ryhdyttyään juomaan hänelle tulee useiden päivien, jopa viikkojen pituisia juomaputkia) alkoholismi sekä vaikeita unettomuus- ja masennuskausia, jotka pakottivat hänet monesti sairaalahoitoon. Mika Waltari on kertonut haastatteluissa, että kirjoja kirjoittaessa hänelle ilmestyi kirjan henkilöitä, joista oli kirjoittamassa. Kirjoitusprosessi meni suunnilleen näin: työn loppuun saattaminen, masennus, juomaputki, suhde tai ihastuminen, oivallus uudesta aiheesta ja työhön palaaminen.

Pekka Tarkka ”Onnen Pekka” (Otava 2018), josta lainaus sivulta159: ”Olin seurannut reportterina Waltarin viisikymmenvuotisjuhlia ja nähnyt herkkiä kohtauksia entisten tulenkantajien tavatessa toisiaan. Nyt istuin Mustijoen laaksossa Waltarin villiintyneessä puutarhassa. Hän kertoi suunnittelevansa romaania temppeliherroista, joiden kanssa hän keskusteli työhuoneessaan talon vinttikamarissa. Heitä katsomaan minua ei päästetty.”

Jane Scovell ”Oona O’Neill Chaplin elämäkerta” (WSOY 1998), josta lainaus sivulta 101: ”Charles Spencer Chaplin syntyi Lontoossa 16 huhtikuuta 1889… Lapsuudessa oli ehkä kauheinta hänen jumaloimansa äidin mielisairaus. Hannah Chaplinilla oli todettu skitsofrenia, ja hänen arvaamaton käyttäytyminen kauhistutti ja myös suretti poikaa. Äidin mielenvikaisuuden haamu vainosi Charlieta koko eliniän…Eräs Chaplinin elämäkerran kirjoittaja vei masennuksen pykälän verran ylemmäksi ja vihjaisi, että Charlie saattoi kärsiä maanis-depressiivisestä mielitaudista. Charlie oli kärttyisä ja temperamenttinen, vihastui nopeasti ja kiivaasti…”

Aleksis Kivi eli Alexis Stenvall s. 10.10.1834 Nurmijärvi, k. 31.12.1872 Tuusula oli suomalainen kirjailija. Kivi alkoi saada ohimeneviä ”mielenhäiriökohtauksia”, ja hänet toimitettiin keväällä 1871 Helsingin Uuteen Klinikkaan, josta hänet lähetettiin edelleen Lapinlahden mielisairaalaan. Lapinlahdessa Kiven sairaus diagnosoitiin krooniseksi melankoliaksi, jonka arveltiin johtuvan verenvähyydestä, juoppoudesta ja loukatusta kirjailijakunniasta. Hoitoina käytettiin kiniiniä, ulostus- ja yskänlääkkeitä sekä morfiinia jne. Vuonna 2018 Kiven sairaushistoriaa tutkinut ja aiheesta kirjan julkaissut psykiatri Raimo K. R. Salokangas päätteli muut vaihtoehdot poissulkien Kiven sairastaneen neurosyfilistä eli kuppaa. (Salokangas, Raimo K. R.: Aleksis Kiven elämä ja sairaudet, s. 240-252. Psykiatrian tutkimussäätiö, 2018.)

Marianne Faithfull ”Elämäni rock ’n’ roll” (Kustannusosakeyhtiö Tammi 1996), josta lainaus sivulta 11: ”Äitini Eva oli Erisson paronitar. Hän oli syntyjään vanhaa itävaltalais-unkarilaista aatelissukua, von Sacher-Masocheja… Isoäitini oli juutalainen…” ja sivulta 28: ”Varsinainen elämäni alkoi pop-mytologian mukaan Adrienne Postan levynjulkaisujuhlissa maaliskuussa 1964, sillä siellä tapasin ensimmäisen kerran Mick Jaggerin. Mick rakastui minuun heti paikalla (niin kerrotaan), päätti ottaa minut puolisokseen ja kirjoitti biisin As Tears Go By. Minä puolestani aloin oitis käyttää huumeita ja harrastaa seksihurjasteluja.” Ja sivulla 75 Marianne kertoo ystävänsä Brian Jonesin (Rolling Stones) huumeiden käytön ongelmista näin: ”Hukkuvien ääniä vesiputkissa, liikenteen häly on katalaa puhetta. Kaikki me olemme kuulleet näitä juttuja hapoissa. Ei kuitenkaan ole kovin fiksu liike mennä möläyttämään, että kodinkoneet punovat juonia päänmenoksesi. Brianin päässä tuollaiset ajatukset pyörivät niin hellittämättä, ettei hän mahtanut itselleen mitään. Brian puki sanoiksi sen mitä kaikki muutkin ajattelivat. Ainakin minä ajattelin! Mutta suorasukaisuus altisti hänet pilkanteolle ja pian olivat ihmisetkin hänen kimpussaan. Keith saattoi kysyä: ’Kiusaavatko käärmeet taas, Brian?’ Sitten hän kuiskasi meille kovaan ääneen: ’Sähköjohtojen käärmeet, ne juttelevat Brianille.’ Naurunrähäkkää…Ja sivulta 83: Menin ylös huoneeseeni ja soitin Brianin kämpille. Anita ei ollut siellä. Brian, Keith ja Tara olivat… He siis tulivat hakemaan minut ja menimme yhdessä takaisin Brianin kämpille, missä otimme heti paikalla happoa… Meidät valtasi kikatteleva euforia, kun happo kolahti. Miten ihmeelliseltä he kaikki näyttävätkään, ehdin ajatella hetkeä ennen kuin hurjimmat muutokset alkoivat. Ajatukseni saivat fyysisiä ulottovuuksia, molekyylit hajosivat. Harvoin näkee ystävänsä niin yksityiskohtaisesti. Atomia pienempinä osasina. Hienoa! Juuri sitä lahjakkuutta olin aina toivonutkin: selvänäköisyyttä. Mikään ei pysynyt minulta salassa, kun kavereista tuli läpinäkyviä kuin olisin pukenut röntgenrillit päähäni. Heidän todellinen luontonsa paljastui, heidän henkinen minänsä. Ja päälle päätteeksi – melkein samaan aikaan – näin otteita heidän entisistä elämistään. Pienenpieniä, elohopeannopeita oopperoita. He, Keith, Brian, Tara – minua ei ollenkaan hämmästyttänyt – olivat olleet olemassa kautta historian… Ja sivulta 164: Heroiini vaikutti eri tavalla kuin mikään aiemmin kokeilemani huume. Kaiken muun olin ottanut etsiessäni uusia tuntemuksia, tämä lakkautti tuntemukset tyystin. Heroiini on juuri siksi niin viettelevää kamaa, että se poistaa kivun – niin fyysisen kuin psyykkisenkin. Koukku on siinä, että tunne on hieno vain yhden kerran. Ensimmäisen kerran fiilis ei toistu koskaan, mutta et usko sitä vaan yrität uudestaan ja uudestaan – onnistumatta ikinä.”

Niilo Wälläri ”Antoisia vuosia” (Weilin+Göös 1967), josta lainaus sivulta 6: ”Isäni oli raitis ja niin oli myös se seura, joka Turusta säännöllisesti vieraili kotonani. Mutta Lehtisen nahkurinliikkeessä oli useita viinaan meneviä kisällejä. Suuressa verstashuoneessa he joskus lauantaisin juopottelivat ja pelasivat korttia. Jotkut menivät niinkin pitkälle, että alkoivat nähdä pikku-ukkoja. Muistan erään tapauksen, kun humalainen kisälli alastomana juoksi Aurajoen rantasaunasta verstaaseen ja huusi täyttä kurkkua, että saunaan oli ilmestynyt karvainen piru.”

Mauno Saari ”Minä, Christopher Wegelius” (Gummerus 1992), josta lainaus sivulta 37: ”Kippari suostuu nyt autettavaksi, hän on hyvin kalpea ja yhtäkkiä vaihtanut hahmoa ja ikää. He menevät Munkkiniemeen etuajassa ja odottavat autossa. Wegelius näkee, että Matti Ali-Melkkilä on pukeutunut ja toimii ja puhuu kuin vanhus, ensimmäisen kerran elämässään… Pikkuriikkisessä alastomassa odotushuoneessa, tuulikaapissa, Christopher Wegelius katselee ihmetellen Matti Ali-Melkkilää, suurta miestä josta valta on juuri lähtenyt. Kippari näyttää kumaralta ja kutistuneelta. Joku tulee ulos lääkärin vastaanottohuoneesta, he menevät sisään, molemmat. Ali-Melkkilä ei tahdo mennä yksin ja psykiatri Kalle Achtélle potilaan alaisen läsnäolo sopii… Lääkäri kyselee, Ali-Melkkilä vastailee. Millaisia lääkkeitä, ai nukahtamispillereitä. Achté naurahtaa. – Nyt annetaan sellaiset lääkkeet että auttaa, psykiatri sano ja selvittää, että yksi on kunnon unilääke ja kaksi mielialalääkettä, ja ettei sivuvaikutuksista tarvitse pelätä, suuta korkeintaan voi vähän kuivata. Diagnosi 2961 E, syvä masennus. Syvä deppressio. – Onko mieleen tullut itsemurha-ajatuksia? lääkäri kysyy… Kippari on kuollut, pankki ei. Vainajaa voidaan kunnioittaa parhaiten jatkamalla siitä, mihin hän ehti ja mihin hän uupui.”

Parantuminen ja eheytyminen mielenterveysongelmista

Linda Berglingin Arken seurakunnassa on mahdollista saada opetusta ja rukousta sisäisen parantumisen ja eheytymiseen. Linda Kristina Bergling, e. Graaf, os. Fors, syntynyt 7. tammikuuta 1948 Överluleån seurakunnassa Norrbottenin läänissä. Linda Bergling on ruotsalainen pastori ja kirjailija. Lukion jälkeen Luulajassa Linda Bergling opiskeli taloustiedettä ja sosiologiaa Uumajassa. Uppsalan yliopistossa hän suoritti myöhemmin kandidaatin tutkinnon kriminologiasta. Hän opiskeli myös Pariisissa. Vuosina 1973–1984 hän oli naimisissa Kenneth Graafin (s. 1949) ja sitten vuonna 1985 Gunnar Berglingin (s. 1944) kanssa. Linda Berglingillä on kaksi lasta: taiteilijat Magdalena Graaf (s. 1975) ja Hannah Graaf (s. 1978). Linda Berglingillä oli vuonna 1972 uskoontulokokemus, jonka jälkeen hän valmistui diakoniksi ja työskenteli useita vuosia Ruotsin luterilaisessa kirkossa. 1980-luvun alussa hän aloitti saarnaamisen ja vuodesta 1983 lähtien on matkustanut ympäri maailmaa saarnaamalla Jeesus parantaa ja eheyttää sanomaansa. Yhdessä miehensä Gunnar Berglingin kanssa he perustivat Kungsängenissä Arken-seurakunnan. Hän on yksi siellä olevan seurakunnan pastoreista. He ovat myös perustaneet Arken seurakunnan raamattukoulun ”Jeesus parantaa ja eheyttää” ja sen parantamiskeskuksen. Lisäksi Linda Bergling otti aloitteen seurakunnan lähetystyöhön, johon kuuluu nyt noin kymmenen maata. Linda Bergling on julkaissut kirjoja parantamisesta ja eheytymisestä, myös lastenkirjoja.

Puhumattomuuden kulttuuri

Katarina Suhonen ”Puhumattomuuden kulttuuri sosiaali- ja terveysalan esimiestyössä: integroiva kirjallisuuskatsaus” (Metropolia ammattikorkeakoulu, opinnäytetyö 2015)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/87873/suhonen_katariina.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Opinnäytetöitä mielenterveydestä:

Samu Karhukorpi, Dan Kreivilä ”Nuorten ylisukupolvinen kuorma ja mielenterveys” (Tampereen ammattikorkeakoulu, opinnäytetyö 2020)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/353146/Karhukorpi_Samu_Kreivila_Dan.pdf?sequence=2&isAllowed=y

Milla Mäenpää & Veera Tähtinen ”Raskaudenkeskeytyksen vaikutukset naisen mielenterveyteen” (Turku AMK, opinnäytetyö 2020)

https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/355978/M%C3%A4enp%C3%A4%C3%A4_Milla%2C%20T%C3%A4htinen_Veera.pdf?sequence=2&isAllowed=y

Riika Hepo-oja, Emilia Kolehmainen, Sanna Turunen ”Mielenterveys tutuksi – opas nuorille” (Laurea-ammattikorkeakoulu Porvoo 2009)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/2399/hepo-oja_kolehmainen_turunen.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Teemu Keskisarja ”Perversiot, oikeuselämä ja kansankulttuuri 1700-luvun Suomessa” (Helsingin yliopisto 2006)
https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/19471/secoitux.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Henna Heikkilä ja Niko Toivola ”Pelaamisen merkityksiä ja vaikutuksia” (Centria-ammattikorkeakoulu, opinnäytetyö 2019)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/190766/toivola_niko.pdf?sequence=2&isAllowed=y

Niko Aromaa Tooke ja Mika Riepponen ”Lapsuudessa koetun kiusaamisen vaikutukset mielenterveyteen aikuisen mielenterveyskuntoutujan näkökulmasta” (Tampereen ammattikorkeakoulu, opinnäytetyö 2014)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/74174/Aromaa_Riepponen.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Jasmi Hahtola, Elina Kankaanpää ”Sairaanhoitajien kokemuksia mielenterveysasiakkaan kohtaamisesta” (Seinäjoen ammattikorkeakoulu, opinnäytetyö 2017)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/2399/hepo-oja_kolehmainen_turunen.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Inka Asell, Tuomas Halonen ”Suurten suomalaisten mielisairaaloiden historia ennen Suomen itsenäistymistä” (Metropolia Ammattikorkeakoulu, opinnäytetyö 2016)
https://core.ac.uk/download/pdf/80991391.pdf

Aija Virasoja ”Sielunhoitoterapian vaikutus mielenterveyskuntoutujan toimintakykyyn” (Kymenlaakson ammattikorkeakoulu, opinnäytetyö 2012)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/44196/sielunhoitoterapian%20vaikutus%20mielenterveyskuntoutujan%20toimintakykyyn.pdf?sequence=1

Siiri Hyttinen ”Nuorten itsemurhien tunnistaminen ja ehkäisy – kirjallisuuskatsaus” (Saimaan ammattikorkeakoulu, opinnäytetyö 2019)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/167564/Hyttinen_Siiri.pdf?sequence=2&isAllowed=y

Camilla Navia Lopez, Ida Saarivaara, Jenni Suuronen ”Sininauhasäätiön opas vapaaehtoisille” (Diakonia-ammattikorkeakoulu, opinnäytetyö 2018)
https://asuntoensin.fi/assets/files/2020/11/Sininauhasaation-opas-vapaaehtoisille.pdf

Sanna Harjula, Susanna Yliluoma ”Dialoginen kohtaaminen psykopaattisia piirteitä omaavan asiakkaan kanssa” (Laurea ammattikorkeakoulu, opinnäytetyö 2012)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/54549/Harjula_Sanna_Yliluoma_Susanna.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Mona Heiniluoto & Rilla Nikkanen ”Työpaikkakiusaaminen sosiaali- ja terveysalalla – systemaattinen kirjallisuuskatsaus” (Saimaan ammattikorkeakoulu, opinnäytetyö 2011)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/34370/Heiniluoto_Mona%20ja%20Nikkanen%20_Rilla.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Kari Hiltunen ”Työuupumus johtamisen näkökulmasta” (Rovaniemen ammattikorkeakoulu, opinnäytetyö 2013)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/56279/Kari_Hiltunen.pdf?sequence=1

Mikko Mäkelä, Petri Rahja ”Vertaistuki mielenterveystyössä – Vertaistuen kokemuksia Balanssi ry:ssä” (Lapin AMK, opinnäytetyö 2016)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/114905/OPINNAYTETYO%20_%20Mikko%20Petri%20PDF.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Henri Anttonen, Inka Heikkilä, Sara Hepomäki, Hanna Lappalainen ”Ravitsemuksen vaikutukset mielenterveyteen” (Savonia mattikorkeakoulu, opinnäytetyö  2023)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/808640/Anttonen_Heikkila_Hepomaki_Lappalainen.pdf;jsessionid=F72AC6A46B9EFD61EC3A781914FFD91F?sequence=2

Kirsi Heimonen ”Ravitsemusohjaus masennuksen ehkäisyn tukena Kirjallisuuskatsaus” (Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Opinnäytetyö 2020)
https://core.ac.uk/download/pdf/294817542.pdf

Mattias Takala ”Skitsofreniaa sairastavan hengellisyyden kohtaaminen psykiatrisessa hoitotyössä” (Diakonia-ammattikorkeakoulu, opinnäytetyö 2016)

Jenni Peltokorpi, Iida Saarela ”Tunnetaidoista hyvinvointia, Tunnetaito -opas” (Diak opinnäytetyö 2019)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/168169/Peltokorpi_Jenna_Saarela_Iida.pdf?sequence=2&isAllowed=y

Kirjallisuutta ja lähteitä:

Oskari Saari ”Aki Hintsa – voittamisen anatomia” (WSOY
Linda Bergling ”Vapaa hylkäämisestä” (Boklövet 2001)
Linda Bergling ”Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä – Itämainen hengellisyys ja raamatullinen kristillisyys” (Boklövet Arken AB 2015)
Joyce Meyer ”Mielen taistelukenttä” (Kuva ja Sana 2007)
Kai Kortelainen & Jippu ”Jippu – Kun perhonen lakkaa hengittämästä” (WSOY 2022)
Raimo Mäkelä ”Terve mieli – terve usko” (Perussanoma Oy 2007)
Viktor E. Frankl ”Elämän tarkoitusta etsimässä” (Otava 1982)
Juho Saari ”Huono-osaiset” (Gaudeamus 2015)
Juho Saari ”Yksinäisten Suomi” Gaudeamus 2015)
Tarja Tuulikki Lappalainen ”Täyteen eheyteen” (KKJMK 2020)
Soili Pajula ”Lapsi ja kriisi” (Kirjapaja)
Ben Furman ”Perhosia vatsassa” (Lyhytterapiainstituutti 2014)
Ben Furman ”Ei koskaan liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus” (Lyhytterapiainstituutti 2017)
Guillermo Maldonado ”Yliluonnollinen vapautuminen” (LiweNow Oy 2016)
Mikaela Blomqvist-Lyytikäinen, Risto Siltanen ”Pahan valtaamat” (Kuva ja Sana 2004)
Nicky Cruz ”Paha paholainen” (Kuva ja Sana 2013)
Tapio Puolimatka ”Kasvatuksen mahdollisuudet ja rajat” (Suunta-kirjat)
Carita Pohjolan-Pirhonen, Kirsti Poutiainen, Helena Samulin ”Kriisityön käsikirja – käytännön opastusta traumaattisen kriisin kohdatessa” (Kirjapaja 2007)
Young & Klosko ”Avaa tunnelukkosi” (Kansanvalistusseura 2007)
Tunne itsesi, ymmärrä muita – Elämän psykologiaa” (Oy Valitut Palat – Reader’s Digest Ab 1987)
V. A. Niininen ”Sielutieteelliset ja kasvatusopilliset näkökohdat työnjohdossa” (Otava 1942)
Linda Bergling ”Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä – Itämainen hengellisyys ja raamatullinen kristillisyys” (Boklövet Arken AB 2015)
Viktor E. Frankl ”Elämän tarkoitusta etsimässä” (Otava 1982)
Juho Saari ”Huono-osaiset” (Gaudeamus 2015)
Juho Saari ”Yksinäisten Suomi” Gaudeamus 2015)
Tarja Tuulikki Lappalainen ”Täyteen eheyteen” (KKJMK 2020)
Soili Pajula ”Lapsi ja kriisi” (Kirjapaja)
Ben Furman ”Perhosia vatsassa” (Lyhytterapiainstituutti 2014)
Ben Furman ”Ei koskaan liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus” (Lyhytterapiainstituutti 2017)
Guillermo Maldonado ”Yliluonnollinen vapautuminen” (LiweNow Oy 2016)
Mikaela Blomqvist-Lyytikäinen, Risto Siltanen ”Pahan valtaamat” (Kuva ja Sana 2004)
Nicky Cruz ”Paha paholainen” (Kuva ja Sana 2013)
Tapio Puolimatka ”Kasvatuksen mahdollisuudet ja rajat” (Suunta-kirjat)
Carita Pohjolan-Pirhonen, Kirsti Poutiainen, Helena Samulin ”Kriisityön käsikirja – käytännön opastusta traumaattisen kriisin kohdatessa” (Kirjapaja 2007)
Young & Klosko ”Avaa tunnelukkosi” (Kansanvalistusseura 2007)
Tunne itsesi, ymmärrä muita – Elämän psykologiaa” (Oy Valitut Palat – Reader’s Digest Ab 1987)
V. A. Niininen ”Sielutieteelliset ja kasvatusopilliset näkökohdat työnjohdossa” (Otava 1942)
Gunnar Elstad ”Kun elämä satuttaa” (PerusSanoma Oy 2003)
Craig Groeschel ”Sielu puhdistuskuurilla” (Päivä Osakeyhtiö 2012)
Jarl Fahler ”Hypnoosi: katsaus sielunelämän arvoitukselliseen maailmaan” (Tammi 1963)
Jouni Luukkala ”Hypnoosi: itsesuggestion ja hypnoterapian käytännön opas” (Tammi 1998)
A. S. Neill ”Vapautta ei mielivaltaa” (Weili+Göös 1969)
Arto Mikkola ”Armossa ruskettunut mies” (Karas-Sana 1997)
van den Aardweg, Gerard J. M. ”ERILAINEN? Homoseksuaalisuuden itseterapia” (Terttu Pihlajamaa Förlag, Tukholma 2002) Alkuperäisteos ”Selbsttherapie von Homosexualität. Leiftaden für Betroffene und Berater” (Hänssler-Verlag 1966), jossa maineikas hollantilainen psykologi ja psykoterapeutti, tri van den Aardweg (s. 1936) kumoaa kirjansa ensimmäisessä osassa yleisen käsityksen, että homoseksuaalisuus on synnynnäistä. Yli 30-vuotisen tutkimuksensa ja yli 300 asiakasta käsittävän praktiikkansa perusteella hän kirjoittaa, että homoseksuaalisuus on oire kokonaispersoonallisuuden neuroottisesta häiriöstä ja on sen tähden hoidettavissa.
Wikipedia

Elokuvia mielisairauksista:

The Soloist elokuva on tositapahtumiin perustuva draama losangelesilaisesta toimittajasta, joka kiinnostuu kodittoman viulutaiturin tarinasta ja päättää auttaa tämän uuteen alkuun, mutta kodittomalla viulutaiturilla on paha skitsofrenia mielenterveysongelma, mikä tekee hänestä vaikeasti autettavan ja syyn, joka johti syrjäytymiseen, vaikka tulevaisuus näytti olevan tähtien joukossa. Ohjaus: Joe Wright. Pääosissa: Catherine Keener, Robert Downey Jr., Jamie Foxx.

Päihteet

Muistan kun olin Malmilla kansa- ja kansalaiskoulussa, että silloin oli tinnerin imppausongelma koululaisten keskuudessa 1970-luvun alussa, jota ei opettajat eivätkä vanhemmatkaan huomanneet tai halunneet ehkä huomata, jos ei ollut valmiita ratkaisuja tähän ongelmaan olemassa. Ihmettelen nykyään, kun muistelen näitä asioita, että miksi nuorilla asiat oli niin huonosti johon ainoa ratkaisu oli päihteiden hetkellisesti tuoma hyvänolon tunne ja armahtava unohdus, eli vaikeiden asioiden siirtäminen tulevaisuuteen, jossa ne vaikeudet monikertaistuvat, kun niitä ei hoideta ajoissa. Olen itse kokenut alkoholismin, kuten isäni, joka kuoli alkoholismiin, mutta minä vapauduin alkoholismista tultuani uskoon vuonna 1994. Tämän jälkeen olen ollut vapaa päihteistä. Tämän jälkeen en ole tarvinnut päihteitä ja elämäni on ollut paljon laadukkaampaa ja parempaa, minkä vuoksi ihmettelen minkä vuoksi tarvitaan ylipäätään päihteitä, ikäänkuin ne olisivat välttämättömiä ja tarpeellisia ihmisen elämälle. Päihteet nähdään siis niin tärkeinä ihmisille, että muokataan yhteiskuntaa siihen suuntaan, että huumeiden käyttö olisi normaalia, minkä takia tarvitaan huumeiden käyttöhuoneita kuolemantapausten vähentämiseksi ja ollaan vapauttamassa huumeet vapaaseen käyttöön, vaikka ne tuovat yhteiskuntaan vaikeita ongelmia. Asiat ovat menneet niistä ajoista ehkä huonompaan suuntaan, siksi tämä kirjoitus.

Ritva Santavuori ”Rouva syyttäjän paluu” (Edita 2005), josta lainaus sivulta 28: ”Suomen huumepolitiikka on tällä hetkellä aivan uudessa, vihreässä vaiheessa. Nykyään puhutaan hallitusta käytöstä, viihdekäytöstä, vapaa-ajan käytöstä ja satunnaisesta huvikäytöstä. Näillä termeillä huumausaineisiin sallivasti suhtautuvat tahot haluavat korostaa, että huumausaineet sinänsä eivät ole vaarallisia. Vaarallista on heidän mukaansa se, että huumausaineet ovat kiellettyjä ja että niiden käyttöä ja kauppaa siitä syystä kontrolloidaan. Huumausaineita ja niihin liittyvää politiikkaa tarkastellaan huumausaineiden käyttäjien ja huumekauppiaitten näkökulmasta. Käyttö nähdään jokaisen ihmisen yksityisyyden piiriin kuuluvana, henkilökohtaisena asiana. Tästä syystä huumausainetestejä ja varhaista käyttöön puuttumista vastustetaan. Huumepolitiikassamme ei tavoitella huumeetonta yhteiskuntaa eikä ihanteena pidetä raittiutta taikka huumeettomuutta. A- klinikkasäätiön peruskirjassakin sanotaan, että klinikan tehtävä on opettaa päihdeongelmaisille kohtuukäyttöä! Huumehoidossa ei pyritä käytön lopettamiseen eikä vieroitukseen, vaan ongelmia aiheuttaneen huumausaineen tilalle tarjotaan jotain toista huumausainetta. Tällä tavoin ylläpidetään riippuvuutta. Huumausaineiden käyttö ja huumeriippuvuus nähdään jokaisen yksilön oikeutettuna ominaisuutena. Sen vuoksi narkomaanit voivat vaatia yhteiskuntaa antamaan heille heidän haluamiaan aineita. Menettelyä puolustellaan sillä, että sokeritautisetkin saavat päivittäiset insuliinipistioksensa. Samalla kuitenkin vaietaan siitä, että sokeritautinen kuolisi ilman insuliiniaan, mutta yksikään ihminen ei ole toistaiseksi kuollut siihen, ettei hän käytä huumausaineita… Uusiin arvoihin perustuvan huumestrategian vaikutukset näkyivät nopeasti. Sen valmistumisen jälkeen Suomessa avattiin ensimmäiset käytettyjen huumeruiskujen vaihopisteet ja aloitettiin opiodiriippuvaisten korvaus- ja ylläpitohoidot. Hoidoissa päädyttiin käyttämään Subutex-nimistä valmistetta, vaikka muitakin buprenorfiinia sisältäviä synteettisiä morfiinijohdannaisia olisi ollut valittavissa… Huumemarkkinoilla Subutex on syrjäyttänyt heroiinin. Laittomassa katukaupassa Subutex on kolmanneksi eniten myyty huumausaine kannabiksen ja amfetamiinin jälkeen. Monet nuoret aloittavat nykyään huumeiden käytön suoraan Subutexilla ja tulevat siitä nopeasti riippuvaiseksi. Tilanne on riistäytynyt käsistä”

Ritva Santavuori ”Rouva syyttäjä & mafian lait” (Edita 2000), josta lainaus sivulta 172: ”Parhaillaan on meneillään maailmanlaajuisia kampanjoita huumausaineiden laillistamiseksi. Kampanjat ovat hyvin organisoituja ja rahoitettuja. Niillä on selkeät päämäärät ja keinot. Yleisesti uskotaan, että niiden takana ovat viime kädessä sekä huumausaineiden tuottajat että huumekauppaa käyvät rikollisjärjestöt. Innokkaita kannattajia löytyy poliittisten päättäjien, talouselämän, suuren rahan, virkamiesten ja median joukosta. Monissa maissa, kuten esimerkiksi Suomessa, kansallinen huumepolitiikka on joutunut pahan kerran laillistajien kaksinaamaisen manipuloinnin kohteeksi. Laillistamisohjelma on viisivaiheinen ja sitä kutsutaan askel askeleelta -strategiaksi:
– Ensi askeleella päämääränä on opettaa ihmiset sietämään huumausaineita.
– Toisella askeleella ihmiset oppivat hyväksymään huumeet.
– Tämän jälkeen ihmiset voidaan manipuloida pitämään huumeita normaalin elämän kuuluvana, luonnollisena asiana.
– Neljännessä vaiheessa ihmiset suostuvat siihen, että huumausainerikokset dekkriminalisoidaan.
– Lopuksi viimeisessä eli viidennessä vaiheessa kaikki huumausaineet voidaan laillistaa.”

Huumekkuolemista tuli mieleen kuuluisa englantilaisen kirjailija C. S. Lewis, joka on todennut sodissa tapahtuneista kuolemista, että sota ei lisää kuolemaa. Niin traagisia kuin aseelliset selkkaukset ovatkin (voi kai soveltaa huumeiden käyttöön liittyviin kuolemiin), sota ei lisää kuoleman määrää maailmassa, koska kuolema, oli sotaa tai ei, kohtaa jokaista sukupolvea. Jokainen kuolee, Lewis huomautti. Ennenaikaista kuolemaa kannattaa vältää elämällä sovussa ilman päihteitä.

Päihteiden väärinkäyttö voi johtua lapsuuden ongelmista, joista mm. Jari Sinkkonen kertoo kirjassaan ”Pienistä pojista kunnon miehiä” (WSOY 1990), josta lainaus sivulta 15: ”Lastenpsykiatrisessa potilasmateriaalissa pojilla on valtaisa yliedustus. Avohoidossa tyttöjä sentään joskus nähdään, mutta sairaalaosastolle heitä eksyy todella harvoin… Suomen henkisessä ilmastossa pojilla on vähemmän hyväksyttyjä tapoja olla poikia kuin tytöllä olla tyttö. Poikien on mahduttava pieneen muottiin, jolla valmistetaan stereotypioita; miehiä, joiden herkille tunteille on tilaa vain nousuhumalassa. Silloin on lupa itkeä ystävän olkapäätä vasten ja kertoa, miten surkea olo on. Selvin päin herkkyys, runot, baletit ja viulunsoitot ovat akkojen… Vanhemmilla on oikeus odottaa lapselta vastarakkautta. Kuinka molemminpuolisuus ja vastavuoroisuus voisivatkaan juurtua lapsen mieleen hänen myöhempien ihmissuhteidensa malliksi, jos hän olisi lapsuusvuotensa ollut vain vastaanottavana osapuolena. Lapset voisivat varmaan usein tehdä perheen, yhteisen pesän’, hyväksi enemmän kuin nykyisin tekevät. He voisivat osallistua kodin töihin ja askareisiin ja olla jakamassa tylsiä ja kiusallisiakin asioita mukavien ohella. Osallistuminen opettaa lasta tajuamaan, että elämä ei aina ole pelkkää sunnuntaita kenellekään ja että päämäärien saavuttamiseksi tarvitaan ponnistelua. Samalla lapsi voi kokea olevansa toisille ja koko perheen hyvinvoinnille tarpeellinen.”

Matti Vuolanne ”Miksi ihminen?” (Kuva ja Sana 2007), josta lainaus sivulta 51: ”Vaivannäkö, jolla vanhemmat opettavat lapselle eron oikean ja väärän välillä, osoittaa suurta rakkautta ja aitoa arvonantoa pientä kohtaan. Jos rajoja ei aseteta perustellusti, lapsesta tulee epävarma. Hän kokee jääneensä heitteille ja tulleensa hylätyksi. Kun häntä sen sijaan ojennetaan ja samalla opastetaan, hän kyllä koettelee asetettuja rajoja ja voi jopa vastustaa niitä, mutta se ei synnytä hänessä masennusta. Sisimmässään lapsi on tyytyväinen, koska hänestä välitetään… Aikuisten välinpitämättömyys lapsen kasvattamisessa pahoittaa hänen mielensä. Hän kokee itsensä epävarmaksi, koska hän ei useinkaan ymmärrä vanhempien käytöksen todellisia syitä. Hän saattaa jopa pelätä joutuneensa heidän hylkäämäkseen ja kokee siksi itsensä syypääksi vanhempiensa keskinäisiin riitoihin, vaikka hänellä ei olekaan mitään tekemistä niiden kanssa. Jos lapsen turvatakuuna ollut vanhempien avioliitto järkkyy tai särkyy, se saa aikaan romahduksen hänen elämässään. Sen hän kokee ei vain henkisenä, vaan usein myös fyysisenä kipuna. Samalla se on sisäistä tuskaa, jossa masennus vie elämisen voimavarat… Eri maissa tehty tutkimus osoittaa, että lasten ongelmien yhteinen riskitekijä maailmassa on liian vähäinen vanhempien kanssa vietetty aika. Leikki loppuu Suomen lapsilla jo aikaisemmin kuin muiden Pohjoismaiden lapsilla. Samalla heidät tavoittavat aikuisten maailman kiire ja suoritusvaatimusten paine. Myös nämä tapahtuvat Suomen lapsille ennen pohjoismaisia ikätovereita. Lisäksi alan ammattilaisten mukaan suomalaisten arki on kiireisempää ja ohjelmoidumpaa kuin naapurimaiden lapsilla. Seuraus saattaa olla hyvinkin tuhoisa… On havaittu, että äidin työssäkäynti kasvattaa lapsen pahoinvoinnin riskiä kolminkertaiseksi. Lisäksi monet näistä äideistä ovat ylikuormitettuja. Ei ihme, että koulussa tehdyn terveyskyselyn mukaan joka kuudes lapsi voi pahoin. Isien työssäkäynti sen sijaan sisältyy totuttuihin rooleihin eikä lisää lasten pahoinvoinnin riskiä… Porukassa kaikkien on kokeiltava, tahtoivatpa sitä tai eivät. Huumeidenkäyttöön halukkaat puolustautuvat sillä, että kaikki muutkin tekevät samoin. Jos joku ei siihen suostu, se on masentava katastrofi niille, jotka aineita himoitsevat, koska se osoittaa, että ei heidänkään olisi pakko olla huumeiden koukussa. Siksi ’rikkurit’ leimataan ja heitä rangaistaan. He ovat pelkureita ja tuottavat muka taloudellista vahinkoa muille kieltäytyessään yhteisistä pelisäännöistä. On masentavaa käyttäjille, jollei myös haluttomia saada, vaikkapa väkipakolla, yhteiseen ’ruotuun’.”

Janne Viljamaa ”Narsistin lapsena: pitkä tie itsenäisyyteen” (Minerva 2015).

Greg Laurie on kirjoittanut elämänsä selviytymistarinan ”Kadonnut poika” (Päivä 2009), josta lainaus sivulta 42: ”Oscar Laurie sen sijaan adoptoi minut virallisesti, ja sain häneltä sukunimeni. Oscar asetti minulle myös rajoja. Hän oikoi kielenkäyttöäni ja vaati, että läksyt oli tehtävä kunnolla. Hän vei minut jopa paikalliseen vankilaan näyttääkseen minulle, mihin päätyisin, jos tekisin elämässäni vääriä valintoja… Tammikuussa 1967 hippiliike lähti toden teolla käyntiin Human Be-In -festivaalilla San Franciscon Golden Gate Parkissa. Noin 30 000 nuorta kokoontui kahdeksitoista tunniksi vastakulttuuritapahtumaan. Ilmassa leijui raskas marihuanan tuoksu… Entinen Harvardin professori ja tajuntaan vaikuttavien aineiden innokas puolestapuhuja, tohtori Timothy Leary kehotti ihmisiä ’näkemään, tiedostamaan ja irtautumaan’, vaikka tuskin moni paikalla olija moiseen kannustusta tarvitsi. Sellaiset bändit kuin Jefferson Airplane, The Grateful Dead ja Quicksilver Messenger Service soittivat tapahtumassa, ja muuan kemisti oli tehnyt mittatilaustyönä uudentyyppistä LSD:tä festivaalia varten… Beatlesin laulun sanoja mukaillen, ’ystävien pienellä avustuksella’ itse kukin hankkiutui pilveen… Syksyyn 1967 mennessä ’rakkauden kesän’ kukkaset olivat rumanpuoleisesti lakastuneet. San Franciscon Haight-Ashburyn hippikaupunginosan alkupäivien idealismi oli vaihtunut rikoksiin, nälkään, yliannostuksiin, nisteihin ja likaisiin neuloihin… Alueella kaikkien tuntema LSD:n myyjä nimeltä Shob löytyi kuoliaaksi puukotettuna. Hänen käsivartensa oli leikattu irti kyynärpään yläpuolelta. Poliisi pysäytti erään toisen huumekauppiaan ja löysi käsivarren tämän pakettiautosta. Rikosluvut olivat nousussa… LSD:tä tehdään lyserihaposta, jota saadaan torajyvästä. Torajyvä on kotelosienitauti, jota tavataan rukiissa. LSD:n syntetisoi ensimmäistä kertaa Albert Hoffman-niminen sveitsiläinen kemisti vuonna 1938. Kokeiltuaan LSD:tä Hoffman oli tuntikausia vakuuttunut siitä, että hänen seinänaapurinsa oli riivaajan vallassa oleva noita, hänen huonekalunsa uhkailivat häntä ja että Albert Einstein ajoi häntä keittiöveitsen kanssa takaa… LSD kiellettiin Yhdysvalloissa lokakuussa 1966… LSD-kokeiluni jäivät melko lyhyeen. Koin pian tyypillisen huonon matkan. Minusta tuntui, että kasvoni alkoivat sulaa ja luuni taipua. Kuulin uhkaavan äänen sanovan minulle, että kuolen. Pystyin näkemään oman pääkalloni. Kavereiden täytyi rauhoitella minua… Ajoimme metsänreunaan, pysäköimme auton ja kävelimme metsään valmiina palaamaan takaisin luontoon ja tulemaan yhdeksi maailman kaikkeuden kanssa… Istahdin kivelle, laitoin jalat ristiin ja yritin saada selkoa siitä, mitä minulle oli tapahtunut koulun ruokatunnilla. Otin esille pilven ja piippuni. Sitten koin eräänlaisen vaikutelman. Kyse ei ollut äänestä, ja kuitenkin tavallaan oli. Kyseessä oli sama ääni, joka oli kutsunut minut uskoon koulun ruokatunnilla. Sisälläni oli hiljainen ja samalla kuitenkin voimakas vakuuttuneisuus, joka tuntui sanovan: Et tarvitse tuota enää… Oli kyse suhteesta Jumalaan, ja nyt hän puhui minulle.”

Stephen Hill ”Radikaali kristitty” (Elämän Sanan Kustannus Oy 2003), josta lainaus sivulta 26: ”Olen tyypillisestä keskiluokkaisesta perheestä. Synnyin Ankarassa Turkissa. Isäni oli palvellut armeijan kapteenina. Syntymäni aikaan hän oli kuitenkin siviilissä, komennuksella Turkissa USA:n armeijan osastossa. Myöhemmin muutimme USA:han, jossa kasvoin Huntsvillessa Alabamassa kahden sisaren ja yhden veljen kanssa. Aloin juoda alkoholia kymmenvuotiaana, käyttää huumeita kaksitoistavuotiaana, ja kuuteentoista ikävuoteeni mennessä olin täysin riippuvainen huumeista. Nälkiintyneen ihmisen tavoin käytin jokaisen huumausaineen, jonka kykenin käsiini saamaan. Kerjäsin, lainasin ja jopa varastin saadakseni huumeita. Yhden asian olin kuitenkin luvannut itselleni, ja se oli, etten koskaan pistäisi huumeita suoraan suoneen. Olin liian älykäs tehdäkseni niin. Monet kavereistani olivat ottaneet yliannoksen; jotkut olivat jopa kuolleet. Minulle ei koskaan kävisi niin. Syöksyäni alaspäin ei kuitenkaan voinut pysäyttää, ja lopulta rikoin lupaukseni. Pian jo sidoin käsivarttani, puristin neulaa odottavaan suoneen ja työnsin myrkkyä verenkiertooni. Muistatko, mitä aiemmin sanoin? Synti vie sinut kauemmaksi kuin koskaan aioit mennä, pitää sinut siellä kauemmin kuin koskaan aioit viipyä ja maksaa sinulle enemmän kuin koskaan aioit tuhlata. Minulla ei ollut aavistustakaan, miten vaarallisen lähellä kuolemaa olin ollut, kunnes jokin aika sitten kuulin, mitä entisellä naapurillamme, laillistetulla sairaanhoitajalla, oli sanottavanaan tuosta ajasta elämästäni: Olen tuntenut Steven vuodesta 1960 lähtien. Olin hänen ja hänen kolmen sisarensa lastenhoitajana, ja äitimme olivat hyviä ystäviä keskenään. Olimme kaikki tietoisia hänen ongelmastaan; koko lukion ajan oli yleisesti tiedossa, että hän käytti huumeita. Eräänä syksyisenä iltapäivänä 1975 Steven äiti kutsui minut katsomaan, voisinko auttaa häntä, koska olen sairaanhoitaja. Steve oli tuettu sänkyyn istualleen ympärillään laatikoittain morfiiniampulleja (samanlaisia kuin sairaalassa käytetään). Hänen suonissaan törötti yhä neljä puolityhjää ruiskua. Sängyllä hänen vierellään oli tyhjä unilääkepullo. Kysyin hänen sisareltaan, montako tablettia Steve oli ottanut. Hän kertoi minulle, että oli lunastanut reseptin edellisenä iltana, ja ne olivat voimakkaita barbituraatteja. Steve oli ottanut ne kaikki alle 24 tunnissa. Hänen sisarensa sanoi myös, että Steve oli ruiskuttanut suoniinsa saman ajan sisällä suuria määriä morfiinia. Hänen pupillinsa olivat aivan pienet, ja hänen ihonsa oli harmaa ja kylmä. Hänen kynnenalusensa olivat siniset. Hän hengitti noin kaksi kertaa minuutissa. Sanoin Steven äidille, että Steve pitäisi viedä välittömästi ensiapuasemalle, mutta hänen äitinsä ja sisarensa pelkäsivät, että hänet pidätettäisiin eikä häntä hoidettaisi kunnolla. Niinpä hoidin häntä noin kahden tunnin ajan. Elvytin häntä puhumalla hänelle, lyöden häntä kasvoille ja pesten häntä kuumilla ja kylmillä pyyhkeillä. Yhdessä vaiheessa heitin hänen päälleen kupillisen kylmää vettä. Lopulta hän alkoi reagoida. Hän alkoi liikuttaa käsiään ja jalkojaan ja alkoi puhua. En ole koskaan nähnyt kenenkään, joka olisi ottanut niin suuren yliannoksen lääkkeitä, jääneen eloon kertomaan siitä. Kiitos Jumalalle, että Steve kykeni voittamaan ongelmansa ja palaamaan takaisin kuoleman partaalta… Tiistaina lokakuun 28. päivänä äitini päätti hakea apua ja soitti Hugh Mozingolle, seurakuntansa nuorelle luterilaiselle papille… Hugh saapui taloomme lähes saman tien. Ruumiini kouristeli yhä aivan kuin se olisi saanut sähköiskuja. Hugh ei sanonut paljoa, mutta se, mitä hän sanoi, oli juuri se, mitä minä tarvitsin. ’Steve, en voi auttaa sinua, mutta tunnen Erään, joka voi. Hänen nimensä on Jeesus, ja Hän on täällä vapauttaakseen sinut. Rukoile kanssani.’ … Muutamassa hetkessä olin aivan uusi ihminen, Jumalan lapsi.”

Henrik Renqvistin kirja ”Viinan kauhistus” (1835) on luettavana:
http://digikoivikko.vaarakirjastot.fi/items/show/993

KD-viikkolehti 27.2014 sivulla 7 esiteltiin Anita Korhosen kirja ”Elämässä kiinni. Kun huumeeton arki voitti” (Kirjapaja 2014). Kotoaan Arizonan Tucsonista uuden kirjan julkistamistilaisuuteen oli saapunut Anita Korhonen. Artikkelissa kerrottiin, että Anita Korhosen Tiina-tytär sortui huumeisiin 16-vuotiaana. Suomeen Anita Korhonen sekä tytär Tiina toivat varoituksen sanoja. ”Täällä huumeongelma ei vielä ole räjähtänyt käsiin siten kuin Yhdysvalloissa, jossa huumeiden vastainen taistelu on yksi tärkeimmistä yhteiskunnallisista kysymyksistä. Sen vuoksi olisi erittäin tärkeää, että Suomessa tehtäisiin kaikki mahdollinen, ennen kuin on liian myöhäistä.

Jane Scovell ”Oona O’Neill Chaplin elämäkerta” (WSOY 1998), josta lainaus sivulta 23: ”Huumeiden täysin kritiikitön määrääminen oli noihin aikoihin yleinen käytäntö. Eräiden valvovien ryhmien pelotteluista huolimatta lääkärit yleensä turvautuivat usein ja runsaasti huumeisiin. Ella Quinlan O’Neill löysi lohdun morfiinipullosta. Siitä tuli tapa huomaamatta, ja pian hän oli siitä riippuvainen. Hän syytti kivuistaan Jamesia väittäen, että tämä oli rahaa säästääkseen vienyt hänet taitamattoman lääkärin hoitoon. Vaikka Ella olisi synnyttänyt Eugenen hienossa yksityisasunnossa eikä Broadwayn ja 43rd Streetin risteyksessä sijaitsevassa pienessä perhehotellissa ja vaikka hänestä olisi huolehtinut kokenut lääkäri eikä hotellin päivystävä lääkäri, hän olisi luultavasti silti saanut morfiinia. Ellan tilanteesta huolestunut ja avutonkin James kesti salaamalla asian parhaansa mukaan.”

Barry Miles ”Paul McCartney – Eilinen” (Kustannus Oy Jalava 2002), josta lainaus sivulta 82: ”Saattoi olla muodikasta olla ’tyylikkäästi pihalla’, kuten Keith Richards sanoi, mutta varovaisuus oli Paulin keino selviytyä kuusikymmentäluvun houkutuksista, erityisesti sellaisista houkutuksista, joita Beatleseille tarjottiin. Heihin kohdistuneet paineet käyvät hyvin ilmi Help!-filmin kuvausten yhteydessä Huntington Hartfordin talossa Bahamasaarten Paratiisisaarella sattuneesta tapauksesta, kun Paul kohtasi kaksi amerikkalaista mallia. Andrew Yule kertoo tapahtumasta Richard Lesterin elämäkerrassa: Siellä hän sattumalta tapasi kaksi kauneinta naista mitä oli koskaan nähnyt. He olivat pukeutuneet molemmat samanlaisiin mustiin uimapukuihin, ja yrittivät suostutella Paulia käyttämään heroiinia. Heidän seksuaalinen lähentelynsä ja huumeiden houkutuksen yhdistelmä oli yksi kaikkein värisyttävimpiä pahuuden kokemuksia, mihin Lester oli koskaan törmännyt… Hän oli hyvin helpottunut, kun Paul torjui nämä molemmat tylysti… sivulta 244: Olin käymässä Johnin ja Mariannen (Faithfull) luona, kun sinne tuli myös eräs heidän narkkariystävänsä. Polttelimme nurkassa pilveä. Myös tämä ystävä oli siinä ja yhtäkkiä hän veti esiin suuren, punaisen kumiletkun ja laittoi käteensä kiristyssiteen. Hän taputteli ja hänellä oli käsillä neula, lusikka ja pieni sytytin. Minä oli kauhuissani: ’Voi helvetti! Miten minä tähän jouduin? Olen samassa huoneessa tyypin kanssa, joka piikittää suoraan suoneen!’ … Seuraavalla viikolla kysyin: ’Mitä Sandylle tapahtui?’ ’Hän kuoli’, John vastasi. Hän oli kuollut vain viikko tuon tapauksen jälkeen. Se päätti tietyn jakson minun elämässäni. On oltava äärimmäisen hyvä itseluottamus, koska muutoin kaveripaine huumeiden ottamiseen käy mahdottomaksi. Sillä onhan se järisyttävä kokemus, kun tapaa todella kovia rock ’n’ roll-tyyppejä. Nämä hemmot elävät vaarallisesti ja ehdottelevat sinullekin: ’Mitä, etkö sinä muka tee tätä? Mikäs tyyppi sinä oikein olet, eikö sinulla ole riittävästi ikää? Vai oletko vain tylsä tai jotain?’… ja sivulta 542: Charles Manson, psykopaattitappaja, joka oli tehnyt seitsemän murhaa mukaan lukien näyttelijä Sharon Taten murhan, syytti LSD:tä ja Beatlesin Valkoista levyä sarjamurhista, jotka hänen ’perheensä’ teki elokuussa 1969. Mansonilla oli pakkomielle Beatlesista, ja samoin kuin monet häiriintyneet Beatles-fanit, hänkin ajatteli, että he välittivät kappaleissaan hänelle salaisia viestejä. Mansonin tapauksessaviestit kehottivat häntä tappamaan, ja ’Helter Skelter’ oli tarina kansannoususta, jonka aikana mustat tappoivat kolmanneksen koko maailman väestöstä.”

Oulun ja Sortavalan välillä liikkuivat laukkukauppiaat (laukkuryssät), niin kuin voidaan todeta seuraavan lainauksen avulla: Anna-Maija Raittila ”Suomen kirkkohistoria” josta lainaus: ”Henrik Renqvist (1789-1866) kiersi kulkukauppiaana Oulun ja Karjalan (oli kotoisin Ilomantsin Sonkajasta) välillä. Näillä kauppamatkoilla hän tuli tutkineeksi Arthur Dentin Totisen kääntymisen harjoitusta. Tuo kirja paljasti, että häneltä puuttui elävä usko. Ystävien rohkaisemana hän valmistui 28 vuotiaana papiksi. Kun hän siirtyi papinvirkaansa Liperiin, hän huomasi joutuneensa sangen pimeään Karjalaan. Laajassa pitäjässä oli vallalla tietämättömyys, taikausko ja paheellinen elämä. Uuden apulaispapin laskelman mukaan kaksi kolmesta pitäjän miehistä oli juoppoja, ja vain neljäsosa täysi-ikäisistä seurakuntalaisista osasi lukea. Sairaskäynneillä hän ei keskustellut vain sairaan kanssa, vaan otti sielunasiat puheeksi koko talonväen kesken. Jokaisessa kodissa, mihin hän poikkesi, hän esitti kysymyksiä, piti hartauksia ja polvirukouksia. Vähitellen hedelmät alkoivat näkyä. Renqvistin kolmantena virkavuotena herätykset levisivät yli koko seurakunnan. Toisista pitäjistäkin tuli kansaa hänen jumalanpalveluksiinsa ja seuroihinsa, varsinkin miesväkeä ja nuorisoa. Seurauksena oli myös tapojen korjautuminen. Yksinomaan hänen uuttera kirjallinen työnsä tuotti noin 60 teosta, pääosaltaan käännöksiä (esim. Viinan kauhistus). 1840-luvun alussa renkvistiläinen herätys levisi voimakkaana koko Laatokan Karjalaan sekä pohjoisessa Ilomantsiin ja lännessä Mikkelin tienoille.”

Elokuvia päihdeongelmista

The Glass Castle on amerikkalainen elokuva, jonka on ohjannut Destin Daniel Cretton, Pääosissa: Brie Larson, Woody Harrelson, Naomi Watts. Elokuva julkaistiin vuonna 2017. Elokuvan käsikirjoitus on Jeannette Walssin samannimisestä omaelämäkerrallisesta romaanista. Jeannette Wallsin lapsuudelle on ominaista syrjäytyneet vanhempiensa, eksentrinen taiteilija Rose Mary ja alkoholikeksijä Rex Walls. He olivat erityisesti kulkureita, jotka kulkivat maan eri osiin lastensa kanssa pakenemassa velkojia ja viranomaisia. Nykyään yhteiskunnallinen kolumnisti Jeannette voi muistaa vain lapsuutensa, toisin kuin mikä tahansa, jaettuna hänen toimintahäiriötöntä perhettään ja vanhempiensa mielikuvitusta kohtaan, jotka saivat lapsensa uskomaan, että elämä on täynnä runoutta ja unelmia huolimatta köyhyydestä, jossa heidän on täytynyt kasvaa. Tositapahtumiin perustuvassa elokuvassa seurataan Jeannetten kasvua pikkutytöstä aikuiseksi köyhässä, kiertolaiselämää elävässä perheessä, taiteilijaäidin ja temperamenttisen alkoholisti-isän erikoisessa kasvatuksessa. Kun Jeannette vartuttuaan muuttaa New Yorkiin ja valitsee täysin toisenlaisen elämän, omat ja perheen arvot sekä ihmissuhteet ovat törmäyskurssilla.  Elokuvassa Lasilinna isä (Woody Harrelson) on entinen sotilas, romanttista vapautta vaaliva, riidanhaluinen ja väkivaltainen alkoholisti. Äiti (Naomi Watts) on yhtä lailla vastuuton, haihatteleva taiteilija. Lapsilauma manipuloidaan rakastamaan köyhää ja traumaattisen turvatonta kiertolaiselämää. Yhdestä heistä (aikuisena Brie Larson) kasvaa toimittaja, joka osin salaa taustaansa, mutta päätyy lopulta kirjoittamaan perheensä kokemuksista menestyskirjan.

Maria-Liisa Nevala ”Jack Witikka – Suomalaisen teatterin suurmies” (Minerva Kustannus Oy 2018), josta lainaus sivulta 66: ”Saman kevään elokuva Mies tältä tähdeltä on tarina alkoholistin elämästä mutta myös hyvän ja pahan taistelusta ihmisestä. Kuvaajana oli jälleen Kalle Peronkoski, pääosissa Kaarlo Halttunen, Tea Ista ja Tauno Palo. Muita kansallisteatterilaisia olivat Pia Hattara, Pentti Irjala, Tarmo Manni ja Martti Romppanen. Elokuvan päähenkilö tuhoaa niin itsensä kuin perheensä, mutta lopussa aviopuolisot päättävät kuitenkin kaiken kurjuuden jälkeen yrittää vielä kerran. Alko tuki elokuvantekoa, mutta opetusfilmin karikoihin se ei kuitenkaan kaatunut. Elokuva perustui Juha Nevalaisen käsikirjoitukselle, joka oli voittanut vuonna 1956 Alkoholiliikkeiden kutsukilpailun. Joskus puhtaasti pedagoginen lähtökohta saattaa muuntua taiteeksi. Tuottajana toimi jälleen Veikko Itkonen. Elokuvan aloitus on tyypillinen Witikan ohjauksille. Teemat avataan nopeassa tahdissa vaimon ja lasten huoli isästä, joka ei ole tullut kotiin, juopottelun seurauksena potkut ja pitkäksi venyvä ravintolailta kavereiden kanssa. Isän kurjistumista seurataan lapseen katseen kautta. Se on tehoava siksi, että lapsi hyväksyy kyselemättä vanhempansa silloinkin, kun vaikutus häneen ei ole pelkästään hyvä. Lasten kautta peilataan koko perheen tunteita. Tässä elokuvassa suuri kertomuksen kaari on tärkeämpi kuin linjaa rikkovat yksityiskohdat, joista merkittävin on kuva karamellipussin pudottavasta isästä. Hän on ostanut sen niillä penneillä, jotka ovat jääneet perheelle tarkoitetuista rahoista. Karamellit poukkoilevat alas rappuja isän kaatuessa.”

Miten päihteiden käyttö alkaa

Marianne Faithfull ”Elämäni rock ’n’ roll” (Kustannusosakeyhtiö Tammi 1996), josta lainaus sivulta 11: ”Äitini Eva oli Erisson paronitar. Hän oli syntyjään vanhaa itävaltalais-unkarilaista aatelissukua, von Sacher-Masocheja… Isoäitini oli juutalainen…” ja sivulta 28: ”Varsinainen elämäni alkoi pop-mytologian mukaan Adrienne Postan levynjulkaisujuhlissa maaliskuussa 1964, sillä siellä tapasin ensimmäisen kerran Mick Jaggerin. Mick rakastui minuun heti paikalla (niin kerrotaan), päätti ottaa minut puolisokseen ja kirjoitti biisin As Tears Go By. Minä puolestani aloin oitis käyttää huumeita ja harrastaa seksihurjasteluja.” Ja sivulla 75 Marianne kertoo ystävänsä Brian Jonesin (Rolling Stones) huumeiden käytön ongelmista näin: ”Hukkuvien ääniä vesiputkissa, liikenteen häly on katalaa puhetta. Kaikki me olemme kuulleet näitä juttuja hapoissa. Ei kuitenkaan ole kovin fiksu liike mennä möläyttämään, että kodinkoneet punovat juonia päänmenoksesi. Brianin päässä tuollaiset ajatukset pyörivät niin hellittämättä, ettei hän mahtanut itselleen mitään. Brian puki sanoiksi sen mitä kaikki muutkin ajattelivat. Ainakin minä ajattelin! Mutta suorasukaisuus altisti hänet pilkanteolle ja pian olivat ihmisetkin hänen kimpussaan. Keith saattoi kysyä: ’Kiusaavatko käärmeet taas, Brian?’ Sitten hän kuiskasi meille kovaan ääneen: ’Sähköjohtojen käärmeet, ne juttelevat Brianille.’ Naurunrähäkkää…Ja sivulta 83: Menin ylös huoneeseeni ja soitin Brianin kämpille. Anita ei ollut siellä. Brian, Keith ja Tara olivat… He siis tulivat hakemaan minut ja menimme yhdessä takaisin Brianin kämpille, missä otimme heti paikalla happoa… Meidät valtasi kikatteleva euforia, kun happo kolahti. Miten ihmeelliseltä he kaikki näyttävätkään, ehdin ajatella hetkeä ennen kuin hurjimmat muutokset alkoivat. Ajatukseni saivat fyysisiä ulottovuuksia, molekyylit hajosivat. Harvoin näkee ystävänsä niin yksityiskohtaisesti. Atomia pienempinä osasina. Hienoa! Juuri sitä lahjakkuutta olin aina toivonutkin: selvänäköisyyttä. Mikään ei pysynyt minulta salassa, kun kavereista tuli läpinäkyviä kuin olisin pukenut röntgenrillit päähäni. Heidän todellinen luontonsa paljastui, heidän henkinen minänsä. Ja päälle päätteeksi – melkein samaan aikaan – näin otteita heidän entisistä elämistään. Pienenpieniä, elohopeannopeita oopperoita. He, Keith, Brian, Tara – minua ei ollenkaan hämmästyttänyt – olivat olleet olemassa kautta historian… Ja sivulta 164: Heroiini vaikutti eri tavalla kuin mikään aiemmin kokeilemani huume. Kaiken muun olin ottanut etsiessäni uusia tuntemuksia, tämä lakkautti tuntemukset tyystin. Heroiini on juuri siksi niin viettelevää kamaa, että se poistaa kivun – niin fyysisen kuin psyykkisenkin. Koukku on siinä, että tunne on hieno vain yhden kerran. Ensimmäisen kerran fiilis ei toistu koskaan, mutta et usko sitä vaan yrität uudestaan ja uudestaan – onnistumatta ikinä.”

Vexi Salmi ”Kari Tapio – Olen suomalainen” (WSOY 2002), josta lainaus sivulta 44: ”’Alkoholi on kaksijakoinen juoma. Nousuhumala on taivaallinen ja vapauttava, mutta sitä seuraa aina rangaistus. Nuorena leijuttiin. Samaa tilaa on vaikea enää saavuttaa. Joillekin alkoholi sopii, minulle ei,’ … ’Olin jo nuorena juopumishakuinen. En malttanut juoda rauhallisesti niin kuin kaverit. Juhlissa jemmailin pulloja, ja sitten olin ensimmäisenä oksentamassa. Juominen oli ujouden peittämistä. Piti juoda salaa, että uskalsi puhua naisille.’ … ’Vaikka olen tyrinyt keikkoja, jättänyt asioita hoitamatta ja ajanut itseni taloudellisiin ongelmiin, eniten harmittaa se, etten ollut kotona silloin, kun lapset olivat pieniä. Jäin usein hotelleihin juomaan. Pia ei halunnut, että lapset näkisivät isän tilan tai kärsisivät juomisesta.’ … ’Aamulla heräsin hotellissa huonoon oloon. Sitä pahensi vielä tieto, että olin taas juonut. Oli pakko ottaa pullo pari olutta. Sen jälkeen en enää pystynyt ajamaan autolla seuraavalle keikalle. Linnoittauduin hotelliin ja turrutin itsesyytöksen. Krapulat pahenivat vuosi vuodelta. Huonoa oloa oli loivennettava krapulapaukuilla. Tekemättä jääneet keikat näkyivät myös iltapäivälehtien otsikoissa ja lööpeissä. Olin julkinen juoppo.’”

Pirjo Kemppainen ”Tuntematon Danny” (Otava 2021), josta lainaus sivulta 130: ”Ehkä hän alkoi kokea laivatyön liian uuvuttavaksi. Yhtä kaikki Armin alkoholinkäyttö lisääntyi. Vaikutuksensa saattoi olla geeneilläkin. Armin isä oli kärsinyt päihdeongelmasta ja tutkimusten mukaan perinnölliset tekijät vaikuttavat osaltaan alttiuteen sairastua alkoholismiin. Olipa syy mikä hyvänsä, Armi alkoi viihtyä entistä enemmän laivan esiintyjien ja henkilökunnan vapaa-ajan tiloissa, joissa oli tarjolla runsaasti halpaa alkoholia… Armin ote elämästä alkoi lipsua vuonna 1992, samana vuonna, jolloin hänen ja Dannyn rakkaussuhde päättyi. Dannyn mielestä syy ei ollut heidän eronsa, vaan Armin siskon Arjan itsemurha… Eron ja siskonsa kuoleman jälkeen Armi ajautui epämääräisiin suhteisiin… Danny arvelee, ettei Armin kohtaloa olisi voinut muuttaa. Alkoholismi on sairaus, ja se kidutti Armia seitsemän vuotta.”

Pohjolan poliisi kertoo 1978 (Pohjolan Poliisin Urheiluliitto 1978), jossa rikostarkastaja Risto Veijalainen kirjoittaa otsikolla ”Huumeruletti”, josta tämä lainaus: ”Huumeiden maailmassa kaupataan kurjuutta ja kuolemaa. Huumeiden ostajat maksavat lyhyistä onnentunteen hetkistä kohtuuttoman hinnan: terveytensä, ihmissuhteensa, yhteiskunnan jäsenyytensä ja lopuksi koko elämänsä. Niiden kauppiaat taas käyttävät huumeiden orjiksi joutuneiden ihmisparkojen riippuvaisuutta siekailematta hyväkseen, sillä huumeet tuottavat paljon rahaa, paljon, paljon rahaa. Ja se taas merkitsee makeaa elämää ja ylellisyyttä.”

Brian Houston ”Elä, rakasta, johda – Paras on vielä tulossa!” (Päivä Osakeyhtiö 2015), josta lainaus sivulta 195: ”Brenden varttui katolisessa kirkossa alttaripoikana, mutta kun hän oli 14-vuotias, hänen 17-vuotias ystävänsä tarjosi hänelle juhlissa huumeita ja alkoholia. Ja silloin kaikki alkoi: viikonloppu toisensa jälkeen, bileet toisensa jälkeen ja päihteet toistensa jälkeen; hänen elämänsä luisui hallitsemattomaksi. Kun Brenden oli parikymppinen, hänen elämänsä oli holtitonta ja täynnä epävarmuutta ja tyhjyyttä. Koska häneltä puuttui tarkoituksentuntu, hän upposi yhä syvemmälle biletykseen, ja hänestä tuli sellaisen yökerhon johtaja, jossa ei pelkästään ruokittu tuhoisia tottumuksia vaan rohkaistiin niihin. Kun Brenden oli vasta 23-vuotias, hän eräänä iltana kompuroi ulos yökerhosta otettuaan tappavan annoksen eri aineita sekaisin. Hän muistaa, miten kaikki pyöri hänen silmissään; hän ei pystynyt hengittämään, ja hän tunsi pelon kietovan otteeseensa hänen sydämensä, kun hän tajusi, että hän oli saattanut mennä liian pitkälle. Brenden kuvaa, miten hän istui likaisen katuojan vieressä jaloissaan tyhjiä pulloja ja jätteitä ja taisteli säilyttääkseen kehonsa hallinnan, kun tuhoisa yliannostus alkoi tuntua. Hän vapisi kauttaaltaan, ja hänen sydämensä hakkasi rajusti, kun hän katseli kaupungin valojen ohi pimeää taivasta ja huusi: ’Jumala, jos olet oikeasti olemassa, pelasta minut! Auta minut pois täältä – olen liian nuori kuolemaan!’ Jumala vastasi hänen rukoukseensa, mutta sen lisäksi Jumala seuraavan puolen vuoden aikana toi hänen elämäänsä ihmisiä, jotka kertoivat hänelle Jumalan rakkaudesta, toivosta ja sovituksesta. Ihmisiä, jotka rakastivat häntä ja kertoivat hänelle, että Jumalakin rakastaa häntä juuri sellaisena kuin hän on. Maaliskuussa 2001 kaksi Brendenin ystävää kutsui hänet kirkkoon – meidän seurakuntaamme.”

Panu Rajala ”Enkeli tulessa – Elinan suljetut elämät” (Otava 1997), josta lainaus sivulta 81: ”Mrs Eileen Ford saapui Eurooppaan kiertueellaan Suomeen syömään rapuja. Hänen isäntänään toimi Sanomien toimitusjohtaja Aatos Erkko. New Yorkin mallitoimiston johtajan saapuminen oli muotipiirejä kohistuttava tapaus… Kilpailu kyvyistä oli tosi kova. Ehkä mä olin vaan sinisilmäinen. Sitä paitsi mä en halunnut roikkua noissa paikoissa halveksittavana. New Yorkissa kaikki poltti marijuanaa, se oli must ja in. Se kuului asiaan kuin tauti. Mellit poltti, kuvaajat poltti, mainostoimittajat poltti. Eileenin playboyt oli vanhanaikaisia, ne veti sikaria tai whiskyä, mutta koko bisnes ja älyjengi poltti heinää, muuten ne eivät saaneet kuulemma inspistä. Ne poltti päivällä, töissä, joka paikassa. Mua katsottiin kuin jotakin rauta-ajan muoria kun en ottanut vaikka tarjottiin.”

Päihteiden käyttö voi helposti alkaa ihmiskaupan hyväksikäytettyjen keskuudessa, josta Pia Rendic ”Ihmiskaupan kasvot” (Kustannus Oy Uusi Tie 2015) kirjoittaa.

Markku Vuorinen ”Ritu” (RV-kirjat 1984), kertoo Ritu Ylipahkalan selviytymistarinan huumehelvetistä vapauteen uskon avulla.

National Geographic TV -kanava näyttää Huume busines Oy ym. asiaan liittyviä documenttiohjelmia kertoen kuinka suuri ongelma huumeet ovat maailmanlaajuisesti…

Saila Mainninen, Maarit Neuvonen ja Kati Tarkiainen ”Lääkintämiehet rintamalla – Lääkintähuolto Suomen sodissa vuosina 1939-1945” (Metropolia amattikorkeakoulu, opinnäytetyö 2017)

Päihteiden käytön haittavaikutuksista jotakin

Eräässä monisteessa ”Onko kannabiksen käytöllä haittavaikutuksia” psykiatrian erikoislääkäri Pekka Heinälä kertoo: ”Jokseenkin varmasti tiedetään, että kannabiksen käyttö voi aiheuttaa välittömiä terveyshaittoja ainetta kokeilevalle tai sitä satunnaisesti käyttäville… Kannabis on yleisimmin käytetty huumausaine. Kannabiksen päihdevaikutukset vaihtelevat aineen voimakkuuden, ainemäärän, käyttötavan, käyttöympäristön ja käyttäjän ominaisuuksien mukaan… Kannabispäihtymys aiheuttaa käyttäytymiseen liittyviä tai psykologisia muutoksia kuten liiketoimintojen huononemista, mielihyvää, joskus ahdistuneisuutta, arvostelukyvyn heikkenemistä tai sosiaalista vetäytymistä. Keskittyneisyys, muistitoiminnot ja tarkkuutta vaativat toiminnat heikkenevät. Kannabis voimistaa muiden päihteiden vaikutuksia ja heikentää tarkkaavaisuutta ja reaktiokykyä. Onnettomuusriski saattaa lisääntyä, jos kannabista käyttänyt kuljettaa päihtyneenä ajoneuvoa. Myös vakavien mielenterveyshäiriöiden oireita voi ilmaantua herkästi niillä, joilla on perinnöllinen alttius mielisairauksiin… Osalle pitkään säännöllisesti kannabista käyttävistä kehittyy riippuvuus, jolloin käyttäjä ei pysty olemaan ilman ainetta tai hallitsemaan sen käyttöä. Pitkäaikaiskäyttöön liittyy huomiokyvyn ja muistin heikkenemistä, jos aineen käyttö on niin runsasta, että käyttäjä on lähes koko ajan päihtyneenä. Äidin raskauden aikainen kannabiksen käyttö saattaa aiheuttaa lapselle leukemiaa. Käyttö saattaa heikentää nuorten koulumenestystä ja aikuisten pärjäämistä sellaisissa työtehtävissä, jotka vaativaa älyllistä suoritustasoa… Lisääntynyt vaara muidenkin laittomien päihteiden käyttöön ja kannabisriippuvuuteen on niillä nuorilla, joiden koulumenestys on ollut heikko ja jotka ovat aloittaneet kannabiksen käytön nuorena.”

Eräässä toisessa monisteessa professori, ylilääkäri Matti Hillbom kirjoittaa otsikolla ”Vahingoittaako ekstaasi aivoja pysyvästi” ja jatkaa: ”Ekstaasi vähentää aivojen serotoniinireseptoreiden määrää. Serotoniini on puolestaan tärkeä välittäjäaine hermosolujen informaation prosessoinnissa, myös muisti- ja oppimistapahtumassa. Ekstaasi vaikuttaa siis muistiin… Uusimmissa tutkimuksissa on voitu osoittaa, että havaitut muisti- ja oppimisvaikeudet liittyvät nimenomaan ekstaasiin, eikä sen kanssa käytettyihin muihin huumeisiin. Aivoissa on todettu rakenteellisia muutoksia ekstaasin käytön jäljiltä jopa vuosia käytön lopettamisen jälkeen.”

Iltalehti 26.11.2014 ”CNN varoitti jo 27.9.2013 Venäjältä lähteneestä katuhuumeesta, joka on levinnyt USA:han. Nyt sama aine saapui Suomeen. Krokodil-katunimellä tunnettu tappava heroiininkaltainen desomorfiini-huume on halpa valmistaa, ja sen myrkylliset hapot syövyttävät ihmislihaa sisältäpäin. Lempinimensä ”krokotiili” huume on saanut vaikutuksistaan. Se muuttaa ensin käyttäjänsä ihon suomuiseksi, jonka jälkeen iho konkreettisesti mätänee ja kuoriutuu pois, kunnes luu paljastuu. Riippuvuus syntyy jo ensimmäisestä annoksesta, eikä desomorfiinin käyttäjä elä kahta vuotta pidempään. Addiktit turvautuvat desomorfiiniin usein vasta silloin, kun heillä ei ole rahaa heroiiniin. Desomorfiinia voidaan tehdä kodeiinipohjaisista päänsärkylääkkeistä, joita apteekista saa ilman reseptiä.”

Päivi Niemi ”Stooreja varjojen maasta” (Päivä Osakeyhtiö 2008), josta lainaus sivulta 28: ”Aina, jos sain järjestettyä asunnon tai jotain muuta järkevää, menetin ne huume-elämän takia. Jouduin aloittamaan alusta kymmeniä kertoja enkä ikinä onnistunut saamaan aikaan mitään pysyvää. Pelkäsin velkojiani henkeni edestä ja pakenin elämää, itseäni, kaikkea. Huumeista johtuvat kuuloharhat, painajaiset, näyt ja psykoosit olivat arkipäivää. Aloin käydä vainoharhaiseksi. Valvominen yllytti pelkotilat hillittömiksi, ja kohta kaupassa käyminenkin oli ylivoimaista. Pelkäsin hysteerisesti poliiseja ja velkojiani. Missään ei voinut olla rauhassa.”

Mielihyvän kokemisen tarve, halu etsiä lievitystä elämän ikävyyksiin sekä pyrkimys sosiaalisiin yhteyksiin ovat ylläpitäneet vuosituhansia erilaisten mielialaa muuttavien päihdeaineiden ja huumausaineiden käyttöä. Ihmisten perustarpeita on tulla hyväksytyksi, huomatuksi ja rakastetuksi sellaisena kuin hän on. Monesti hyväksytyksi tuleminen on ehdollista, mikä syrjäyttää ihmisiä hyödyttöminä syrjään. Alituinen yhä voimakkaampien elämysten ja nautintojen etsiminen päihteiden avulla johtaa riippuvuuksiin. Väärät asenteet, kuten ilo ilman viinaa on teeskentelyä, on mitä suurimpia valheita, jonka monet ovat omaksuneet. Hallusinaatioita (aistiharhoja) aiheuttavien päihteiden ja teknisten liuottimet kuten tinnerin nuuskinta on lisääntynyt. Kenelläkään aloittavalla päihteiden käyttäjällä ei ole päämääränä päihderiippuvuus tai muu päihdeaineiden tuoma orjuutus, mutta kun kaikki ovat yksilöitä, niin kukaan ei etukäteen tiedä kenestä tulee päihteiden väärinkäyttäjä, on syytä olla tietoinen tästä ikävästä riskistä pilata koko elämänsä.

Alkoholi

Etanoli eli etyylialkoholi on alkoholeihin kuuluva väritön, tulenarka ja antiseptinen neste. Alkoholijuomissa käytettävä etanoli on useimmissa maissa sosiaalisesti hyväksytty nautinto- ja huumausaine. Alkoholijuomien käytön laillisuus vaihtelee maittain täysin laillisesta täydelliseen kieltolakiin. Teolliseen käyttöön tarkoitettu etanoli eli sprii denaturoidaan eli tehdään juomakelvottomaksi. John Bevere ”Hyvyys vai Jumala” (KKJMK Oy 2016), josta lainaus sivulta 213: ”… älä juovu – älä oluesta, viinistä tai mistään muusta alkoholijuomasta. (Voimme soveltaa tätä ohjetta myös huumeisiin, olivat ne sitten laillisia, laittomia tai reseptilääkkeitä)… Alkoholi on houkuttelevaa (ks. Sanal. 23:31-33). Se voi helposti houkuttaa meitä juomaan enemmän ilman että tiedämme hetkeä, jolloin lopettaa. Alkoholilla on kyky heikentää, ja lopulta tehdä tyhjäksi terveen järjen käyttö. Itsehillintä heikkenee ja sydämen ja aivojen luonnolliset suojatoiminnot riisutaan aseista. Sitä voitaisiin verrata tietokoneen palomuurin poistamiseen. Me avaamme itsemme vahingolliselle ajatuskululle arvostelukyvyn huvetessa. Oikeastaan alkoholi poistaa aivojemme turvajärjestelmän. Vaikka osaisimme ja tietäisimme, milloin lopettaa, me voimme tietämättämme innostaa toisia juopumiseen… Yhdysvalloissa lähes 88 000 ihmistä kuolee vuosittain alkoholista johtuviin syihin (Alcohol Facts and Statistics, National Institute on Alcohol Abuse and Alcoholism, haettu 9. helmikuuta 2015, http://www.niaaa.nih.gov/alcohol-health/overview-alcohol-consumptionalcohol-facts-and-statistics), ja alkoholismi on kolmanneksi tärkein estettävissä oleva kuolemansyy (Steven Reinberg: Thied of Americans Have Alcohol Problems at Some Point, The Washington Post, 2. heinäkuuta 2007, haettu 9. helmikuuta 2015,

Vuonna 2007 The Washington Post raportoi, että yhdellä kolmesta amerikkalaisesta on, tai on ollut, ongelmia alkoholin kanssa. Kansallinen alkoholin väärinkäyttö ja alkoholismin instituutti (The National Institute on Alcohol Abuse and Alcoholim) raportoi, että vuonna 2015 25 prosenttia 18-vuotiaista ja sitä vanhemmista olivat kertoneet osallistuneensa juominkityyppiseen juomiseen viimeksi kuluneen kuukauden aikana. Se on järkyttävää – yksi neljästä vain yhden kuukauden aikana… Alkoholin väärinkäyttö ei ole laajalle levinnyttä ainoastaan Yhdysvalloissa. Vuonna 2016 6 prosenttia maailmassa sattuneista kuolemista (3,3 miljoonaa) johtui alkoholin käytöstä. Maailmanlaajuisesti alkoholin väärinkäyttö on viidenneksi suurin ennenaikaisen kuoleman ja työkyvyttömyyden riskitekijä.”

Yhdysvaltain presidentti George W. Bushin kirjassa ”Ratkaisun hetket” (WSOY 2010), jonka hän aloittaa kertomalla alkoholiongelmastaan ja toteaa: ”Haluaisinko edelleen pyrkiä pääsemään lähemmäs Kaikkivaltiasta vai tulisiko alkoholista kuninkaani? Tiesin oikeat vastaukset, mutta minulla ei tuntunut olevan riittävästi voimia muuttua… Raamattua lukemalla olin alkanut ymmärtää houkutusten todellisen luonteen, ja minulle oli alkanut valjeta se totuus, että rakkaus maallisiin nautintoihin saattaa syrjäyttää Jumalan rakastamisen. Ongelmani ei ollut pelkästään juominen vaan myös itsekeskeisyyteni. Viinan vaikutuksesta olin alkanut kuvitella, että olin muita ihmisiä, varsinkin perhettäni tärkeämpi… Rukoilin Jumalalta voimaa taistella himoani vastaan… Mitä enemmän aikaa kului, sitä helpompi oli pysyä selvänä.” Tässä meille on oiva esimerkki kuinka voimme puhua häpeilemättä ongelmistamme, eikä niitä tarvitse peitellä, sillä valoon tuomisesta alkaa ratkaisujen aika muuttuneeseen elämään…

Matti Vuolanne ”Miksi ihminen?” (Kuva ja Sana 2007), josta lainaus sivulta 60: ”Maailman terveysjärjestön (WHO:n) alaisuudessa toimiva Kansainvälinen syöväntutkimuskeskus (IARC) on toimittanut raportin, joka on julkaistu Suomessa vuonna 2007. Siinä todetaan, että ’alkoholijuomat aiheuttavat syöpää’. Syöpäriskinsä tähden ne luokitellaan vaarallisuutensa perusteella ykkösluokkaan. Samaan luokkaan kuuluvat mm. asbesti ja monet muut myrkylliset, käyttökiellon jo saaneet aineet. Ero on vain siinä, että alkoholi aiheuttaa syöpää huomattavasti enemmän kuin asbesti. On jo kauan tunnettu tosiasia, että liiasta alkoholinkäytöstä johtuva maksakirroosi aiheuttaa maksasyöpää. Yli viisikymmentä tehtyä tutkimusta osoittaa lisäksi, että alkoholilla on yhteys myös muihin syöpäsairauksiin, mm. paksunsuolensyöpään sekä maha-, peräsuoli- ja rintasyöpään. Suurin osa suun, nielun ja ruokatorven syövistä on alkoholin aiheuttamia. Tutkimuksen mukaan olut, viini ja väkevät juomat sisältävät syöpää aiheuttavaa etanolia. Suomalaisten Syöpärekisterin erikoistuntija vahvistaa, että vuosittain maassamme ilmenevästä 25 000 uudesta syöpätapauksesta noin 500 on alkoholin käytön seurausta. Vaarattomina pidetyt alkoholijuomat eivät siten olekaan niin viattomia kuin uskotaan ja uskotellaan.”

Huumeet

Huumeet, huumausaineet, narkoottiset aineet, keskushermostoon vaikuttavia aineita, jotka yleensä aiheuttavat ensin hyvänolontunnetta, virkistävät tai kiihottavat tai synnyttävät aistiharhoja eli hallusinaatioita, mutta myöhemmin tajunnan häiriöitä, päänsärkyä ja pahoinvointia. Elimistön huumeiden sietokyky kasvaa pian, niin että tarvitaan yhä suurempia annoksia saman vaikutuksen aikaansaamiseen, ja käyttäjä tulee niin riippuvaiseksi huumeesta, että käytön lopettaminen aiheuttaa vakavia vieroitusoireita. Sietoa sanotaan toleranssiksi ja riippuvuutta addiktioksi. On hyvin vaikeaa vapautua etenkin psyykkisestä riippuvuudesta eli siitä tunteesta, ettei tule toimeen ilman huumetta. Jatkuva huumausaineiden käyttö aiheuttaa pysyviä terveyden häiriöitä ja sosiaalisia ongelmia. Jos huumeilla tarkoitetaan muita päihdyttäviä aineita paitsi alkoholia, ne voidaan käytön mukaan jakaa esim. seuraaviin ryhmiin: kannabistuotteet (hasis, marihuana), keskushermostoa lamaavat lääkkeet (unilääkkeet, rauhoittavat lääkkeet, särkylääkkeet), keskushermostoa kiihottavat aineet (amfetamiini), tekn. liuottimet (tinneri), hallusinogeenit eli aistiharhoja aiheuttavat aineet (LSD, meskaliini), opiaatit (oopiumi, morfiini, heroiini) ja kokaiini.

Robert Hilburnin kirjasta ”Johnny Cash” (Like 2013) sivulta 332 lainaus: ”Amfetamiinia oli valmistettu synteettisesti ensimmäisen kerran 1880-luvun lopulla, mutta sen vaikutukset eivät olleet kovin tunnettuja ennen kuin 1935 ilmestynyt tutkimus paljasti, että huume antoi käyttäjälleen uskomattoman paljon energiaa ja kohotti mielialaa. Siksi amfetamiinia jaettiin sotilaille toisessa maailmansodassa taisteluväsymyksen torjumiseksi. Vuonna 1965 Yhdysvaltain lääkevirasto tiukensi… reseptilääkkeiden myöntämisen ehtoja, ja sen seurauksena suurkäyttäjät eivät enää hevin saaneet ainetta niin rajoittamattomasti kuin ennen. Myös Cashin oli yhä hankalampi tyydyttää amfetamiinin himoa varsinkin silloin, kun hän oli tien päällä….” Sivulta 334 lainaus: ”Kun Cash matkusti Casitas Springsiin, hänestä tuntui kuin naamio olisi repäisty hänen kasvoiltaan. Hän vaikutti tekopyhältä esitettyään gospellauluja ja vakuutettuaan kuulijoilleen, että vaikeudet olivat voittamista varten. Hänellä oli ollut kahnauksia viranomaisten kanssa aiemminkin, mutta tähän saakka hänen huumeiden käyttöään oli tiennyt vain kantrimusiikin sisäpiiri. Nyt hänen ihailijansa saisivat tietää totuuden. Sadat sanomalehdet ympäri maan eivät pelkästään raportoisi hänen pidätyksestään vaan myös julkaisisivat valokuvan, jossa seriffi talutti häntä käsiraudoissa oikeussalista. Hänen kasvoillaan olisi rikollisen synkkä ilme, jota mustat lasit vain korostaisivat…”

John Bevere kirjoittaa kirjassaan ”Viholliselta pääsy kielletty” (https://www.kkjmk.net/ 2009) kertoo, että kun henkilö otetaan jäseneksi noitien ryhmään, joka harjoittaa noituutta, johtajat  pakottavat jäsenehdokkaan ottamaan huumeita, juomaan, osallistumaan luvattomaan seksiin, varastamaan ja tekemään muita tekoja uhmatakseen Jumalan ja esivallan lakeja, eli olemaan tottelemattomia.

Aiheesta on kirjoitettu kirja: ”Huumepoliisin jalanjäljissä -Helsingin poliisin huumerikostutkintaa viideltä vuosikymmeneltä” Toimittanut Yrjö Ketonen, rikosylikonstaapeli evp.

Samanaikaisesti on todettava tiettyjen lääkkeiden, lähinnä psyykkisiin toimintoihin vaikuttavien lääkkeiden turha-, liika, ja väärinkäyttö aiheuttaa myös päihderiippuvuutta. Erilaiset päihteiden väärinkäytöstä johtuvat hallusinaatioilmiöt joita ei voi selittää ja tehdä fysikaalisia havaintoja voidaan ajatella johtuvan aineiden väärinkäytöstä.

Eräs ammattikoulua käyvä opiskelija kertoi, että hän on ollut mukana poikajoukossa, joka on nuuskinut tupakan sytyttimien butaani kaasua. Päihdyttyään pojat olivat nähneet ympärillään tonttuja jotka olivat kulkeneet seinien läpi ja he olivat yrittäneet tavoitella niitä, mutta olivat törmänneet seiniin. Teknisten liuottimien haistelu liuottaa aivojen rasvakudoksen aivoista pois jonka seurauksena on aivotoimintojen väheneminen joka näkyy puhevaikeuksina jne.

Helsingin Sanomat 10.10.2001 kirjoitti: ”Butaani on nesteytettyä kaasua, jota käytetään polttonesteenä ja jäähdytysaineena. Se on erittäin helposti syttyvää, jopa räjähtävää ainetta. Käsittelytilassa tarvitaan hyvä ilmanvaihto, sillä suljetuissa tiloissa butaani aiheuttaa hapenpuutetta. Keuhkojen kautta verenkiertoon joutuessaan butaani aiheuttaa uneliaisuutta sekä lamaannuttaa keskushermoston kautta hengitystä ja muita elintoimintoja. Hapenpuute voi johtaa tajuttomuuteen ja kuolemaan. Butaanin imppaaminen eli nuuskiminen on yleistynyt juuri huumaavilta tuntuvien keskushermostovaikutusten johdosta. Iholle ja silmiin butaani aiheuttaa paleltumia. Humahtaen palava kaasupilvi aiheuttaa vaikeita palovammoja.”

Helsingin Sanomat 21.11.2001 kirjoitti ”Heroiinin käyttö lisääntyi Suomessa, vaikka muualla EU:ssa kasvu jo hiipui. Bryssel. Heroiinin käyttö on tasaantumassa selkeän kasvukauden jälkeen suurimmassa osassa EU-maita, mutta Suomessa sen käyttö on lisääntynyt. EU:n huumeviraston vuosiraportin mukaan suonensisäisten huumeiden käyttö näkyy Suomessa hälyttävänä hiv-tartuntojen lisääntymisenä. Vaikka heroiini aiheuttaakin EU:ssa eniten ongelmia, muun muassa rikoksia, tartuntatauteja ja yliannostuksesta johtuvia kuolemia, on sen käyttö vielä vähäistä verrattuna moneen muuhun huumeeseen. Alle yksi sadasta eurooppalaisesta on piikittänyt itseensä heroiinia. Käytetyin huume on edelleen kannabis. Kannabis on erityisesti nuorten huume, vanhemmat käyttävät kokaiinia. Kokaiinista on tullutkin EU-maiden menevien aikuisten bailaushuume ja sen käyttö on lisääntynyt kaikkialla. EU:n huumevirasto on hiv-tartuntojen lisäksi huolissaan myös muista huumeiden aiheuttamista sairauksista, kuten hepatiitista. Suonensisäisiä huumeita käyttävistä EU-kansalaisista 40-90 prosenttia on saanut C-hepatiittitartunnan.”

Psyykkinen eli henkinen riippuvuus

Psyykkisellä riippuvuudella tarkoitetaan tilaa, jossa henkilö tuntee ja uskoo, että hänen käyttämänsä aine on välttämätön hänen hyvinvoinnilleen. Ellei hän käytä ainetta, ilmenee aloitekyvyttömyyttä, masentuneisuutta. Aineen toistuva käyttö irrottaa hänet hetkeksi epämieluisaksi koetusta tilanteesta mutta heikentää samalla arvostelukykyä ja altistaa jatkuvaan käyttöön, jolloin riippuvuuden voimakkuus lisääntyy. Fyysinen eli ruumiillinen riippuvuus Fyysisen riippuvuuden kehittyessä käyttäjän elinten toiminnot ovat tottuneet siihen, että käytettyä ainetta on jatkuvasti elimistössä. Jos aine loppuu, elinten toiminnat häiriintyvät. Tästä seuraa erilaisia vaivoja kuten voimakasta väsymystä, pahoinvointia, vapinaa, sydämentykytystä, kipuja, oksentelua, kouristeluja, joskus tajuttomuus, hengitystoiminnan lamaantuminen ja verenkiertohäiriöiden aiheuttama kuolema. Lueteltuja oireita sanotaan vieroitusoireiksi. Ne pakottavat käyttäjän hankkimaan ainetta aina uudelleen. Oopiumi, morfiini, heroiini, useat unilääkkeet ja amfetamiini aikaansaavat väärinkäytettynä ruumiillisen riippuvuuden.

Alkoholin haittavaikutukset jaetaan usein kahteen ryhmään: akuutteihin ja kroonisiin haittoihin. Akuutilla haitoilla tarkoitetaan liiallisen kertakäytön aiheuttamia haittoja, joita ovat liikennetapaturmat, henkirikokset, hukkumiset, juopumuspidätykset jne. Krooniset haitat ovat pitkäaikaisen runsaan alkoholikäytön seurauksia kuten alkoholismi, hermostolliset sairaudet, maksakirroosi, alkoholineuroosi ja psykoosit.

Vieroitusoireet

Doreen Irvinen kirjassa ”Olin noita” (Päivä Osakeyhtiö 2009) sivulla 94 ”Karvas totuus oli, että tarkoitus oli vieroittaa minut huumausaineista ilman lääkitystä. Se oli hirveä kokemus. Muistan selvästi vieroitusoireiden tuskat, jotka minun piti kärsiä yksin. Tilaani seurattiin oven pienestä luukusta. Vieroitusvaiheessa huumeidenkäyttäjien harhat ovat tuskallisen todellisia. Minun harhoissani vankiselli muuttui rumaksi hirviöksi, joka tarttui ruumiiseeni karvaisilla käsillään. Kun huusin, potkin ja taistelin hirviötä vastaan, vanginvartijat ryntäsivät sisään hillitsemään minua. Näin vartijat lohikäärmeinä, joilla kullakin oli kuusi päätä. Yrittäessäni vapautua hirviön otteesta törmäilin pehmustettuihin seiniin. Nukuin vain vähän ja kärsin hirvittävistä painajaisista. Heräsin hiestä märkänä aloittamaan taisteluni taas uudelleen… Vankilan henkilökunta ei vielä ollut tutustunut huumeongelmaan sellaisena kuin se nykyään nähdään. Hoitona käytettiin ainoastaan yhtä parannuskeinoa. Vielä 1970-luvullakin monet väittävät, että ’kylmä kalkkuna’, kuten vankilan menetelmää kutsutaan, on ainoa realistinen keino vieroittaa potilas sellaisista huumausaineista kuin heroiini ja kokaiini. Mutta kärsimykset, jotka tällaiseen käsittelyyn joutunut kokee, ovat hirvittävät.”

Huumeet ja huumeiden käyttö

Guy Chevreaun kirjasta ”Pilvetön tanssi” Päivä 2000 lainaten: ”Kaikkein yleisin maailmanlaajuisesti käytetty laiton huume on kannabis eli marihuana. Sillä on kadulla monta nimeä: ruho, marihuana. Tavallisesti sitä poltetaan kierrettynä tupakkana, sätkänä. Huumeriippuvaisen on kuitenkin lisättävä käyttöä pysyäkseen normaalitilassa. Vieroitus on erityisen tuskallista. Kylmä hiki, pahoinvointi, kivut, vilunväreet ja lihaskouristukset ovat tyypillisiä kylmässä kalkkunassa. Heroiinin takia elimistö lakkaa tuottamasta luonnollista endrofiinia, koska sitä tulee liikaa ulkopuolelta. Kun heroiinia ei ole, kehosta puuttuu endrofiinia, luonnollista kivunlievittäjää. Siksi vieroitus on tuskallista.”

Neljä vuotta Suomessa asuneen Hong Kongilaisen William Cheng Wai Chi:n omaelämänkerrallista kirjaa ”Suuri tulevaisuus” (Suomen Lähetysseuran julkaisu 1982), jossa William kertoo mm., että hänen vanhempansa olivat Kiinasta kotoisin ja vanhimpana poikana hänen asemansa perheessä oli arvostettu ja he asuivat kolmiossa viidennessä kerroksessa Hong Kongissa. Hänen isänsä oli töissä valtion virastossa ja hänellä oli 9 lasta. Tässä on kirjasta muutamia lainauksia: ”Asuimme Hongkongin uudella asuntoalueella Kowloonissa. Asuntopula on Hongkongin suurin ongelma…
Kiinalaisessa perheessä uskonnollisuudella on aika näkyvä asema. Minun äitini on harras buddhalainen, isä ei juuri halunnut ottaa kantaa uskonnollisiin kysymyksiin. Kuljin äitini kanssa usein kaupungilla, ja hän otti minut myös mukaansa temppeliin, jossa uhrattiin jumalille, rukoiltiin ja poltettiin uhritikkuja. Kotona oli esi-isien taulu, jonka edessä poltettiin uhritikkuja kaksi kertaa päivässä, aina aamulla ja illalla. Minuun ei uskonnollisuus tehnyt suurtakaan vaikutusta. Tärkeitä kiinalaisessa kulttuurissa ovat juhlat: uusivuosi, lyhtyjuhla ja hautojenpuhdistusjuhla, jotka ovat taustaltaan uskonnollisia, mutta luonteeltaan iloisia karnevaaleja…  … tutustuin lähiseutujen nuorisojengiin. Aloin viettää aikaa heidän kanssaan kahviloissa, puistoissa ja kaduilla. He olivat ikäisiäni nuoria, useimmat laiskoja käymään työssä tai koulussa. Heillä ei ollut mitään erityistä tekemistä, yrittivät vain keksiä jotain ajankulua… Jouduin vaikeuksiin, joista en päässyt ennen kuin kuuden vuoden kuluttua. Jouduin kärsimään valtavasti, ja koko perheeni kärsi minun takiani… Yksi jengimme ohjelmanumeroista oli heroiinin käyttäminen…
Minun oli käytettävä kaikki mielikuvitukseni hankkiakseni rahaa heroiinin ostoon. Soittelin ahkerasti sukulaisilleni ja pyysin heiltä rahaa lainaksi. Tietenkin he vähitellen alkoivat saada tarpeekseen eivätkä lopulta enää halunneet kuulakkaan minusta. Minun oli siis pakko turvautua varastamiseen. Otin kotoa kaiken arvokkaan ja vein panttilainaamoon. Tyhjensin siskojeni säästölippaat. He alkoivat pelätä minua ja piilottivat tavaroitaan, etten varastaisi niitä. Veljeni ei enää halunnut nukkua kanssani samassa huoneessa, vaan muutti olohuoneeseen.  Hongkongilaisessa yhteiskunnassa perheelle on julkinen häpeä, jos joku lapsista on narkomaani. Sellaista perhettä halveksitaan. Katsotaan että perhe on menettänyt kasvonsa. Vanhempani joutuivat vaikeaan ja kiusalliseen asemaan minun takiani. Jouduin pelkäämään poliisia myös siksi, että huumeiden hallussapidon lisäksi tein jatkuvasti paljon muutakin lainvastaista…
Vankilassa ei ollut kovinkaan hyvät oltavat. Minulle oli hyvin nöyryyttävää, että vankeja ei pidetty missään arvossa… Hoitolaitokset eivät kuitenkaan auttaneet minua. Muutaman kuukauden jälkeen palasin taas heroiiniin. En osannut elää ilman sitä, se oli minun voimani… Eräänä päivänä isä tuli luokseni. Hänellä oli kädessään paperilappu, jonka hän ojensi minulle. – Tässä on jotain sinulle, hän sanoi. – Toivon, että lukisit tämän lapun ja kokeilisit, onko siitä mihinkään… Otin lapun ja luin mitä siinä sanottiin. ’Ei lääkkeillä, ei omalla voimalla, vaan Jeesuksen avulla’, luki lapussa… Meidän perheessämme äiti vierasti kristinuskoa, koska hän piti sitä ulkomaalaisten uskontona eikä halunnut olla sen kanssa missään tekemisissä… Lähdin siis, katsomaan, mitä tapahtui siinä paikassa, jonka osoite oli lappuun painettu. Jotkin kirkot ja kristilliset yhteisöt tekevät myös huumetyötä Hongkongissa. Saamani traktaatin oli painattanut babtisti seurakunta… Kokoonnuimme kirkon toimistossa. Mukana oli usein myös seurakunnan pastori John-Paul Chan… He rukoilivat puolestani. – Yritä itsekin rukoilla, he sanoivat. – Saat nähdä, että Jumala vastaa…
Ja silloin olin valmis myös sanomaan ensimmäisen yksinkertaisen rukoukseni. – Jumala, jos sinä olet olemassa, auta minua nyt. Anna minun levätä. Minä en jaksa enää. Rukoukseni jälkeen rauhoituin äkkiä täydellisesti. Tuli hyvä olla. Nukahdin aivan rentoutuneena muutamaksi tunniksi.    Se oli käännekohta. Kun heräsin, oloni oli huomattavasti parempi ja voin syödä ja juoda täysin normaalisti… Yleensä vieroitusoireet kestävät paljon pitempään, jopa kaksi viikkoa olo saattaa olla levoton ja tuskainen… Mutta ihmeellisintä oli se, että henkisesti tunsin olevani vapaa heroiinista ensimmäisen kerran sen jälkeen, kun sitä aloin käyttää… Ja sen päivän jälkeen olen ollut uusi ihminen, uusi luomus, niin kuin Raamatussa sanotaan (2 Kor 5:17). Tärkeintä minulle kuitenkin oli se, mitä löysin Raamatusta. Se tuntui kertovan juuri minulle ja puhuvan suoraan minulle… Perheeni jäsenet olivat iloisia puolestani… Sain heidän kunnioituksensa takaisin, ehkä en ihan samana kuin aikaisemmin, mutta kuitenkin olin taas yksi heistä.”  jne… Suomen Lähetysseura teki huumetyötä Hongkongissa sekä Ling Oi-keskuksessa että Tan Ka Wan:n vieroituskeskuksessa. Valitettavasti Willian Cheng kuoli muutama vuosi sitten.

Eric Claptonin ”Omaelämäkerta” (Otava 2009) kirjasta lainaus: ”Käytimme päivittäin niin paljon huumeita, että en tosiaankaan tajua, miten oikein selvisimme hengissä kiertueestamme. Palatessamme Englantiin olimme hyvää vauhtia muuttumassa täysiksi narkomaaneiksi. Tom Dowd oli niin huolissaan minusta, että pyysi Ahmet Ertegunia puhumaan kanssani. Ahmet veti minut sivummalle ja kertoi hyvin isällisesti, miten huolestunut hän oli huumeidenkäytöstäni. Hän kertoi kokemuksistaan Ray Charlesin kanssa ja siitä, miten tuskallista hänen oli seurata, kun Ray jäi yhä pahemmin koukkuun koviin aineisiin. Välillä hän liikuttui niin paljon, että alkoi itkeä. Muistan sen niin hyvin, että voisi kuvitella sen tehneen minuun vaikutuksen, mutta totta puhuakseni en välittänyt vähääkään… Minä vain kuvittelin olevani jotenkin immuuni ja pystyväni välttämään koukkuun jäämisen. Mutta riippuvuus ei julista saapumistaan, vaan se otti minut valtaansa vähitellen kuin sumu. Suunnilleen vuoden ajan minä nautin siitä suunnattomasti ja käytin jokseenkin epäsäännöllisesti. Käytin myös paljon kokaa ja muita huumeita alkoholin ohella. Sitten en enää käyttänytkään heroiinia kerran kahdessa viikossa vaan kerran viikossa, sitten pari kolme kertaa viikossa, sitten joka päivä. Se kaappasi elämäni salakavalasti ja aivan huomaamattani.”

Ja vielä Eric Claptonin kokemus vuodelta 1987 ollessaan jo toista kertaa Hazeldenin hoitokodissa sivulla 269: ”Olin aivan kauhuissani ja täydellisen epätoivoinen. Juuri sillä hetkellä, kuin omasta aloitteestaan, jalkani pettivät ja rojahdin polvilleni. Oman huoneeni yksinäisyydessä minä rukoilin apua. Minulla ei ollut mitään käsitystä, kenelle kuvittelin puhuvani, tiesin vain tulleeni niin pitkälle kuin pystyin enkä pystyisi enää taistelemaan. Silloin muistin, mitä olin kuullut puhuttavan antautumisesta.
En koskaan kuvitellut pystyväni sellaiseen, ylpeyteni ei sallinut sitä, mutta tiesin että omillani en onnistuisi, joten pyysin apua ja polvilleni pudottautuen minä antauduin. Muutaman päivän kuluessa tajusin, että minulle oli tapahtunut jotakin. Ateisti varmaankin väittäisi, että kyse oli vain asennemuutoksesta, mikä varmaankin on jossain määrin totta, mutta se ei selitä kaikkea. Olin löytänyt paikan jonka puoleen kääntyä, paikan jonka olin tiennyt olevan olemassa mutta johon en oikeastaan ollut koskaan halunnut, tai tuntenut tarvetta, uskoa. Siitä päivästä alkaen en ole koskaan jättänyt väliin aamurukoustani, polvillani, apua pyytäen, enkä ilmaista kiitollisuutta elämästäni ja ennen kaikkea raittiudestani. Haluan polvistua, koska minusta tuntuu, että minun täytyy nöyrtyä rukoillessani, eikä itsetuntoni salli minun tehdä enempää. Jos ihmettelet, miksi teen sellaista, haluan kertoa, että… se toimii, yksinkertaisesti. Koko tämän raittiuteni aikana en ole kertaakaan ajatellut drinkin tai minkään huumausaineen ottamista. Uskonto ei ole minulle ongelma. Kasvuympäristössäni oltiin vahvasti kiinnostuneita hengellisistä asioista, mutta etsintäni vei minut pois kirkkojen ja yhteisöllisen palvomisen luota sisäiselle matkalle.” Kirjassa mainitaan, että Eric Clapton perusti 1998 Crossroads-hoitokeskuksen, jossa käytetään kahdentoista askeleen ohjelmaa, joka perustuu nimettömyyteen ja luottamuksellisuuteen.

Päihderiippuvuuden seuraukset

Päihteitä käyttävä henkilö joutuu turvautumaan rikollisiin ja rikollisjärjestöihin ja tekemään rikoksia saadakseen tarvitsemaansa ainetta. Huumeiden välittäjät haluavat luoda markkinoita tarjoamalla ilmaisia kierroksia jotta uhrit pääsisivät aineiden makuun ja saisi riippuvuuden. Tällaiselle kokeilijalle joka on päässyt aineiden makuun saatetaan myydä velaksi tyydyttääkseen aineen himon. Velkoja perintä on kovaa ja säälimätöntä puuhaa.

Kia Kilpeläinen & Rami Mäkinen ”Katiska 1&2 – Suuri huumevyyhti” (Otava 2022), josta lainaus sivulta 93: ”huumekauppiaan elämä ei useinkaan tarkoita säihkyviä palatseja, ylellisiä illanviettoja ja tolkuttoman kalliita merkkivaatteita. Huumekauppiaan elämä on usein turvatonta. On helppo velkaantua nopeasti isosti, eikä velkoja tule perimään virkavastuulla toimiva kihlakunnanvouti. Riihimäen porukan telekuuntelussa poliisi tallensi kesäkuussa 2019 joukon puheluita ja tekstiviestejä, joissa keskusteltiin velkasuhteista väkivallan uhan ilmapiirissä. Puhelut koskivat Riihimäen porukan kakkosmiehen Janin velkoja, jotka kuitatakseen hän painostaa omia velallisiaan. Viesteistä välittyvät huumemaailmalle tyypilliset loputon jahkaaminen, katteettomat lupaukset ja ystävyyden edelle menevät velkasuhteet. Kenenkään sanaan ei voi luottaa.… sivulta 288: ”Alankomaiden mediassa ovat nousseet viime vuosina esiin huumeorganisaatioiden raa’at pelisäännöt ja kova sisäinen kuri. Toiminta on äärimmäisen järjestelmällistä ja pelolla johdettua. ’Poliisi on löytänyt kidutuskammioita eli äänieristettyjä kontteja, joissa on ollut hammaslääkärin tuoleja ja sidontavälineitä’, KRP:n Räty kertoo. Edellä kuvaillun kaltainen organisaatio on myös Niko Ranta-ahon maahantuomien Katiska-vyyhdin huumeiden taustalla. Tämä tosiseikka ei tarvitse ylimääräistä alleviivausta. Että tervetuloa vain kovan luokan huumeliiketoiminnan reaalitodellisuuteen, maailmaan, jossa henki on halvempi kuin päälläsi oleva paita.”

Helsingin Sanomat 5.5.2008 ”Norjassa pelätään jengien verisiä yhteenottoja… Oslon alamaailman herruudesta ovat ennen Original Gangstersin tuloa taistelleet A- ja B-jengi. Suurin osa A-jengistä on 1970-luvulla Norjaan muuttaneita pakistanilaisia, B-jengin ytimen muodostavat toisen sukupolven maahanmuuttajat Pakistanista. Kummankin jengin keskiössä on Oslon poliisin selityksen mukaan pari-kolmekymmentä johtajaa, jotka pyörittävät laajaa ja rahakasta huumebisnestä.”

Helsingin Sanomat 3.10.2001: ”Rikollisryhmä NKB:n jäsen kadonnut. … Huhtimo on kuulunut Natural Born Killersiin (NKB), josta hän ilmeisesti oli halunnut erota. Nyt poliisi epäilee, että mies on tapettu. NKB:n nokkamies on ilmoittanut, ettei ryhmästä voi erota.”

Helsingin Sanomissa 24.4. (sivulla A 14) oli uutinen ”Entinen rikollispomo kertoi avoimesti kahdesta vanhasta murhasta”. Elinkautista istuva Lauri Johansson oli soittanut poliisille vuonna 2007 ja tunnustanut selvittämättömät murhat, koska oli tullut uskoon ja halusi puhdistaa pöydän uutisen mukaan.

25.8.2010 a-tuubi TV-ohjelmassa oli entisen Meksikolaisen ammattitappajan haastattelu, jossa hän kertoi saaneensa n. 50 000 dollaria/murha. Nyt hän oli tullut uskoon ja kiitti Jeesusta pelastuksestaan. Hän sanoi, että hän on ollut tämän jatkuvien murhayritysten kohteena, häntä on kidutettu jne… mutta hän elää nyt rehellisellä työllä vain n. 2.000 dollaria vuodessa eikä ole enää loistoautoja, asuntoja, naisia jne… Hänellä ei ole rohkeutta todistaa entisiä pomoja vastaan, eikä tule sitä tekemään…
Harri Lampisen toimittamassa kirjassa ”Katkaistu kahle”, jossa rikos- ja päihdekierteessä olleet henkilöt kertovat kovasta vankilaelämästään ja kuinka he pääsivät päihdeorjuudestaan irti itse kukin. Lukemisen arvoinen kirja.

Helsingin Sanomissa 4.10.2001 Pääjohtaja Sarjala: Perheitä suojellaan omituisella tavalla. ”… Nuorten pahoinvoinnista kielivät huumeidenkäyttö, juominen, tupakointi, masennus, unihäiriöt ja huostaanotot. Kaikki nuoret eivät myöskään ole löytäneet tarkoitusta elämälleen eivätkä pysty vastaamaan kysymykseen, kuka minä olen, mikä on minun tarinani, miten tarinani liittyy muiden tarinaan, Sarjala pohti. Kun millään ei ole mitään väliä –asenne vahvistuu, pahuuden voimat ryöstäytyvät käsistä. Perheen rooli kasvattajana on supistunut. Sukupolvien välinen vuorovaikutus on vähentynyt, ja lapsen elämässä kotona olevat aikuiskasvattajat saattavat vaihtua tiuhaan. Paras lahja, jonka vanhemmat voisivat antaa lapsilleen, on yhdessä vietetty aika, mutta tätä lahjaa ei jaeta riittävästi, Sarjala syyllisti.”

Eräs ammattikoulussa opiskeleva tyttö oli koulusta paljon pois jolloin opettaja soitti tytön äidille kotiin. Tällöin äiti oli hämmästynyt tytön runsaista poissaoloista, sillä hän toi tytön autollaan kouluun joka päivä. Tytön tultua kotiin, niin äiti oli tutkinut tytön repun sisällön jolloin siitä oli löytynyt epäilyttävän käärön. Äiti halusi päästä perille epäilyjensä todellisesta laidasta ja meni käymään poliisiasemalla. Siellä hänelle kerrottiin aineen olevan huumetta ja tytön joutuneen huumemyyjien näyteannosten vastaanottajaksi. Ongelmana tytön ja äidin välillä oli ettei heillä ollut oikein puhevälejä laisinkaan enää ja olivat etääntyneet kauaksi toisistaan. Päihderiippuvuus tuo aina tullessaan päihteiden hankintaa varten suuren rahan tarpeen.

Väkivalta Riku Rinteen kirjassa ”KK kuolemankauppias” (Kuva ja Sana) sanotaan näin: ”Huumemaailmaa hallitaan väkivallalla, joko henkisellä tai fyysisellä. Arvot ratkotaan väkivallalla, ihmissuhteet hoidetaan väkivallalla, velat peritään väkivallalla. Pelottelut ja uhkailut ovat asioiden hoitokeino, ja jos ne eivät auta, otetaan fyysinen väkivalta käyttöön.”

Päihderiippuvuuden perinnöllisyys Mirja Sinkkonen ”Yksinäisyydestä erillisyyteen ja yhteyteen”, (Karas-Sana 1997). Ihminen syntyy ensin fyysisesti ja sitten, pitkien lapsuusvuosien aikana psyykkisesti. Psyykkinen syntymä tarkoittaa prosessia, jonka aikana ihmislapsi rakentaa minuutensa käytettävissään olevista aineksista. Keskeisimmin ihmisen psyykkiseen rakentumiseen vaikuttavat ne vuorovaikutussuhteet, joiden vaikutuspiirissä hän elää. Jos lapsuuden ihmissuhteet ovat turvallisia ja tukea antavia, kokee ihminen aikuisenakin ympäröivän maailman turvallisena ja tukea antavana. Tällöin myös eriytyminen ja yksilöityminen etenevät siten, että lapsi saavuttaa tunteen omasta, erillisestä olemassaolostaan.

Jos lapsuuteen sisältyy torjutuksi tulemista, hylkäämistä tai vaille huomiota jättämistä, voidaan muut ihmiset kokea aikuisinakin torjuvina, hylkäävinä ja yksin jättävinä. Tällöin ihmissuhteiden rakentaminen voi olla vaikeaa, eivätkä olemassa olevat ihmissuhteetkaan poista sisäistä yksinäisyyden tunnetta. Myös tunne omasta, erillisestä olemassaolosta voi jäädä tällöin vajaaksi. Psyykkistä eriytymistä voi estää myös se, että lapsen oma tahto tukahdutetaan, jolloin hän kokee minättömyyttä.

Psyykkinen eriytymättömyys voi oireilla myös siten, että ihminen kokee yksinolon pelottavana ja seurassa olon epämukavana, lieväkin torjunta voi herättää hylätyksi tulemisen tunteen, muiden odotetaan ymmärtävän itseä pienestäkin vihjeestä tai ihminen kokee tulevansa tulevansa väärin ymmärretyksi. Jos suvussa päihteiden väärinkäytöllä on pitkät perinteet, niin sillä on ollut alkunsa joka on synnyttänyt periytyvän heikkouden sukuun. Tämä heikkoustavallisesti periytyy aina seuraavaan sukupolveen. Syy siihen miksi nuoret joutuvat huonoon seuraan johtuu siitä kun he alkavat kuuntelemaan viattomalta kuulostavaa blackmetal musiikkia, joka on ensimmäinen askel jonka jälkeen hankitaan vaatetus josta kaikki asian harrastajat tunnistavat heidät kuuluvan omiinsa ja voivat ottaa vaivattomasti ulkomuotonsa perusteella yhteyttä.

Helsingin Sanomat 30.12.2001 ”Pojan kannabiskäry sai perheen sokkiin”. ”Kun olisi edes joku kello soinut, huokaa lahtelainen Liisa-äiti parin vuoden takaista aikaa. Perheen herätti tosiasioihin vasta poliisilaitokselta tullut soitto: 17-vuotias poika oli otettu kiinni kannabiksen käyttäjänä. Murrosiän piikkiin laitoin sen, että hän oli rauhaton ja kärsimätön. Lisäksi hän alkoi salailla asioita. Koulu meni huonommin kuin ennen – ilman mielenkiintoa, rimaa hipoen. ”

Päihdeongelmista irti pääseminen

Jos ihmiselle on muodostunut päihderiippuvuus, niin siitä ei pääse irti omin voimin, sillä riippuvuus on niin voimakas side. Mutta jos osaa tunnustaa tilansa ja etsiä apua niin on olemassa mahdollisuus päästä irti ongelmastaan. Ihmisen täytyy muodostaa ja ilmaista tarve parantua ja eheytyä, jotta hän voisi saada vastauksen tarpeeseensa. Hänen täytyy myös mielessään uskoa siihen, että se on mahdollista omalla kohdalla.

Liisa Tallgren on kirjoittanut kirjan ”Tarjolla huominen – huumetyön pioneeri kertoo -” (Kirjapaja 1993). Kahden huumenuoren äiti hän oli perustanut Vapaaksi huumeista yhdistystä sekä huumenuorten vastaanotto- ja hoitoonohjauskotia. Tästä kirjasta lainaus sivulta 41: ”Katselimme Puksussa videon Yhdysvalloissa tehdystä huumetyöstä. Se oli valtion teettämä puolueeton tutkimus erilaisista huumehoitotyömuodoista USA:ssa. Tutkimuksesta kävi ilmi, että David Wilkerssonin kehittämästä Teen Challenge -hoitomuodosta oli saatu parhaat tulokset. Viisi vuotta hoidon jälkeen yli 80% hoidetuista oli vielä ongelmastaan vapaita. Se on todella hyvä hoitotulos. Teen Challenge -hoitokodeissa annetaan kristilliseltä pohjalta tapahtuvaa hoitoa. Kiinnostuimme tuosta hoitometodista ja päätimme lähteä Saksaan ja Hollantiin katsomaan hoitokoteja, joissa se on käytössä… Tutustuimme… Miesten hoitokoti oli Veldenissä Munchenin lähellä, ja tyttöjen hoitokoti oli Orhringenissä…”

Helsingin Sanomissa 8.1.2011 oli C 13 kulttuuriosiossa iso juttu vankilaan joutuneesta kitarasankari Jukka Tolosesta (Tasavallan Presidentti -yhtye jne…), joka on löytänyt Jeesuksen syntisten ystävän ja vapautunut huumeriippuvuudestaan. Tekee nyt virsilevyn. Oli tullut synnintuntoon jne… Katso lisää… https://www.iltalehti.fi/viihde/a/201704122200102308

Outi Popp ”Näyttelijätär – Ritva Oksanen” (Gummerus Kustannus Oy 2014) lainaus sivulta 140: ”Lokakuussa 1984 Aila Arajuuri pyysi minua Jäähalliin Se löytyy tapahtumaan. Kun kuuntelin hengellisiä lauluja, kaikki patoutunut tuska purkautui ja aloin itkeä. Kotona rukoilimme Ailan kanssa. Sanoin Jumalalle, että tässä on minun elämäni, jonka olen perusteellisesti sotkenut. Annan tämän sinulle jos se sinulle kelpaa. Aamen, sanoi Aila, ja takaisin et enää saa. Kysyin häneltä, että eikö tässä pitäis tuntua joltakin, ja Aila sanoi, että ei siinä pidä miltään tuntua, sen kun alat uskoa vaan! Aloin etsiä Jumalaa. Kävin luennoilla ja luin kirjoja, että ymmärtäisin, mitä minulle tapahtuu. Juoksin kirkosta kirkkoon, raamattuseuroissa, naisten ja eläkeläisten illoissa… Se oli katkeamispiste, nöyrtymisen paikka. Putosin polvilleni, ristin käteni ja sanoin, Herra armahda, onko minun pakko juoda, kun en tahdo? Maanantaina 20. joulukuuta 1988 lähdin hakemaan apua. Sen jälkeen minun ei ole enää tarvinnut juoda. Raittiina päivä kerrallaan… Esitin Hetkinen, Herra ohjelmaa täysille kirkoille, mutta niistä saamani pienet palkkiot eivät minua elättäneet.”

John Goodfellow & Andy Butcher ”Kohtaaminen Amsterdamissa” (Aika Oy 1997) jossa kerrotaan John Goodfellowin elämänvaiheita lapsuudesta alkaen, kun alttaripojan kaapu jää ja viina, huumeet ja naiset tulivat elämän sisällöksi. Itsekkyys, rikokset ja väkivalta alkaa olla hänelle jokapäiväistä arkielää, kunnes hän löytää Jeesuksen ja vapautuu päihdeorjuudesta ja vahingollisesta elämäntavastaan. Hän käy sopimassa tekemänsä rikokset asianomaisten kanssa.

Olivia ja Aino Jauhiainen ”Maria Stenroth (Marja Salmela) elämäkerta” (WSOY 1929), josta lainaus sivulta 203: ”Olihan valkonauha-aate Maria Stenrothille tuttu jo hänen juomalakko-työnsä ajoilta saakka. Silloinhan hän oli kirjallisuuden kautta tutustunut tuohon valtavaan, uskonrohkeaan liikkeeseen, joka Amerikassa v. 1874 ensin ’naisten ristiretken’ nimellä, sitten järjestyneenä ’Naisten Kristillinen Raittiusliitto Valkonauha’ nimisenä oli käynyt ennenkuulumattoman voimakasta ja voitokasta taistelua väkijuomien valtoja vastaan, sekä lukenut Valkonauhaliikkeen suuresta johtajasta, ’Amerikan kruunaamattomasta kuningattaresta’ Frances E. Willardista. Tämä jalo, itsensäuhraava persoonallisuus ja hänen suuri, yli valtamerienkin ulottuva elämäntyönsä oli herättänyt Maria Stenrothissa voimakasta vastakaikua kehoittaen häntä tätä esimerkkiä seuraten taistelemaan raittiuden ja siveellisyyden puolesta. Olihan Maria edellisenä kesänä Tukholmassa liittynyt Ruotsin Valkonauha-yhdistyksen jäseneksi, kenties aavistamatta, että sama toiminta oli Suomessakin jo alulla.” Marja Salmela, Frances E. Willard, Porvoo: WSOY 1922. Katso lisää… https://www.suomenvalkonauhaliitto.fi/etusivu/

Aa-liike, katso lisää https://fi.wikipedia.org/wiki/AA-liike He ovat julkaisseet paljon aihetta käsittelevää kirjallisuutta, kuten ”Nimettömät Alkoholistit – Kertomus siitä miten sadat tuhannet miehet ja naiset ovat toipuneet alkoholismista” (Suomen AA-Kustannus r.y. 1981).

SANA 19.5.2005 ollut juttu ”Olen nähnyt huumehelvetin”, josta lainaus: … ”Suomalaisen äidin ja espanjalaisen isän poika Peter Jimenez Nevala syntyi Helsingissä 1950-luvun loppupuolella. Hän varttui isän syntysijoilla pohjois-Espanjassa, Tiernas-nimisessä idyllisessä vuoristokylässä… Hallitseva isä toivoi pojastaan lakimiestä, joten tämä alkoi lukea lakia Zaragozan yliopistossa. Oppiaine ei kiinnostanut Peteriä vähääkään. Sen sijaan päiviä täyttivät viini, laulu ja naiset… Enkelten kaupungissa Peter Jimenez pääsi kuvioihin, joista lukuisat nuoret uneksivat. Hän tutustui ikäiseensä naiseen, jolla oli suhteita musiikkipiireihin. He muuttivat yhteen asumaan. Tyttö välitti huumeita maailmankuululle bändille ja pian Peter lähti mukaan bisnekseen. Siitä urkeni nousujohteinen ura, jolla tienasi rutkasti rahaa ja tutustui samalla maailmanluokan julkkisten kulissientakaiseen elämään. Kun määräilevä isä ei ollut kiristämässä kukkaron nyörejä, Peter eli niin leveästi kuin ikinä pystyi. Huumerahoilla hän hankki hulppean talon raharikkaiden Malibusta ja teki kauppaa sieltä käsin. Meillä oli jatkuva trafiikki, ihmisiä tuli ja meni kuin autopesulassa. Huumeiden lisäksi välitin varastettua ja salakuljetettua tavaraa älyttömät määrät. Kun sitten kolumbialaiset huumekauppiaat alkoivat ehdotella tapaamisia, aloin pelätä tosissani. Heidän kanssaan kilpaileminen oli hengellä leikkimistä. Jatkuva veitsen terällä eläminen yhdistettynä kokaiinin ja crackin käyttöön tekivät miehen levottomaksi. Lieventääkseen ahdistustaan hän alkoi piikittää heroiinia suoneen ja työteho sen kuin parani. Taas meni hetken lujaa. 1980-luvulla uusi tappaja, AIDS, säikäytti äärimmäistä elämää viettävän seurapiirin. Muutamassa vuodessa 15 Peterin asiakasta oli haudassa. Mies itsekin pelkäsi kuollakseen sairastuvansa. Olin aivan raunioina ja vainoharhainen. En enää jaksanut, vaan halusin päästä irti huumeista. Se ei kuitenkaan onnistunut. Pelokas ja huonokuntoinen Peter Jimenez lähti kotiin ja pelästytti vanhempansa surkealla olemuksellaan. Isä rukoili poikaa ryhdistäytymään, mutta turhaan. Olin Espanjassa kaksi vuotta. Koko sen ajan myin aineita, jotta sain heroiinia… Eräänä aamuna vuonna 1994 Peter Jimenez heräsi Northbrigden sillan alla maan tärinään. Hän katseli peloissaan, kuinka betoniset siltapalkit huojuivat kuin kaislat tuulessa. Maanjäristys oli voimakkuudeltaan 7,2 Richterin asteikolla. Peter teki samoin kuin hän oli aina hädän hetkellä tehnyt: huusi Jumalaa apuun. Lupasin Jeesukselle, että jos hän auttaisi minua, elämäni muuttuisi. Siitä alkoi hidas kompurointi kohti raittiutta. Alkoi tapahtua kummallisia yhteensattumia. Niitä tuli yksi toisensa perään. Kun kerjäsin kirkon edessä, joku kutsui minua LA-Mission-nimiseen kristilliseen keskukseen, jossa autetaan kadun kansaa. Peter noudatti kutsua. Likainen mies pistettiin suihkuun ja hän sai päälleen puhtaat vaatteet. Sitten hänelle tarjottiin aamiaista…. Se on ennenkuulumatonta, sillä Los Angelesista eivät huumeet lopu. Silloin tiesin, että Jumala oli todella puuttunut asioiden kulkuun. Seuraavana päivänä Peter sai tuttavaltaan rahaa ja matkusti Espanjaan. Vakavana tavoitteena oli päästä lopultakin irti aineista. Sieltä hän jatkoi synnyinmaahansa Suomeen ja hakeutui huumevieroitukseen. Tie jatkui ensin avohoitoon ja sitten vapaaehtoistyöhön. Kymmenen vuotta myöhemmin hän auttaa kohtalotovereitaan näiden tiellä kohti raittiutta.”

Oma kokemukseni: Suurin ongelmani liittyi alkoholiin. Alkoholin tuoma hetkellinen unohdus ongelmista sai aikaan usein ongelmanratkaisuna käytettynä riippuvuuden ja orjuuden, minkä seurakusena alkoholin käyttö oli pakonomaista. Tämän seurauksena alkoholi sai aikaan paljon vaikeuksia elämääni. Ja siihen murheeseen oli taas saatava lohdutusta alkoholista ja kierre oli valmis, josta omin voimin ei ole pois pääsyä. Tätä jatkui parikymmentä vuotta ja toi vakavia ylipääsemättömiä ongelmia, sillä alkoholi oli paljon rakkaampi asia kuin työ tai perhe. Tämän seurauksena olin menettämässä molemmat. Eräänä yönä keväällä 1994 koin suunnatonta epätoivoa, että kaikki asiat ovat kaatumassa päälleni ratkaisemattomien ongelmieni seurauksena, niin ettei minulla olisi perhettä, ystäviä tai työpaikkaa tai edes tulevaisuutta. Tilanne oli todella epätoivoinen. Tunsin olevani syntinen. Herättyäni talvella 1994 kahden aikaan yöllä kaikki elämäni asiat palautuivat mieleeni kuinka olen epäonnistunut elämässäni jo 40 vuoden ikäisenä. Minulle tuli mieleen tässä epätoivoisessa tilanteessa ajatus: Jeesus jos olet olemassa, niin auta minua. Kun olin sanonut ajatuksissani nämä sanat, niin näin huoneen tulevan täyteen käsittämätöntä kirkkautta (Jumalan kirkkautta) ja näin kuinka tästä valosta erkani valopallo, joka tuli suoraan päätäni kohti. Tilanne oli pyhä ja pelottava ja ajattelin, että tämä hetki on kuolemani hetki, sillä en kyennyt liikkumaan. Tunsin kuinka sähkövirta kulki ruumiini lävitse edestakaisin ja kuulin taivaallista ennen kuulumatonta musiikkia ja tunsin vapautta ja iloa. Tämän tapauksen jälkeen ymmärsin, että Jeesus oli kuullut epätoivoisen rukoukseni ja vapautti minut Jumalan lapsen asemaan ja vapauteen synnin orjuudesta ja kahleista. Tämä tilanne oli todellinen, ei unta. Tapahtumassa Jeesus pelasti minut, ei uskonto tai seurakunta, vaan ylösnoussut elävä persoona Jeesus. Jumalan armo on ollut se voima, jonka avulla olen voinut elää riippuvuuksista vapaata elämää.

Tämän jälkeen koin kuinka Jeesus johdatti minua uskovien yhteyteen ja olin niin rakastunut Jeesukseen, etten tiennyt mitään muuta rakkaampaa asiaa kuin lukea Raamattua. Löydettyäni seurakuntayhteyden sain halun palvella vapaiden suuntien seurakunnassa rukouspalvelijana, niin kerran ollessani seurakunnassa vuonna 1997 rukouspalvelussa, niin eräs mies, jonka puolesta rukoilin sanoi, että hän haluaisi ja rukoilla puolestani. Hämmästyin tästä, mutta otin vastaan. Sitten hän kertoi, kuinka Jumala oli puhunut hänelle, että hänen tulee ajaa parisataa kilometriä ja tulla puhumaan minulle tuntemattomalle miehelle, siitä etten saa pitää itseäni toisten loukkausten yläpuolella ja etten saa sanoa, että ei sillä ole merkitystä, vaan minun tulee tunnustaa, että loukkaukset satuttaa ja antaa ne anteeksi. Rakkaudesta Jeesukseen sain halun lähteä kertomaan Jeesuksen minulle osoittamasta rakkaudesta niin, että olen vieraillut Etelä-Suomen vankiloissa, Venäjällä (Pietarissa ja Lahdenpohjassa Karjalassa), Yhdysvalloissa ja Intiassa Bangaloressa, sekä Kenian Siayassa kertomassa todistustani ylösnousseen Jeesuksen avusta meille apua tarvitseville ihmisille. Minua hämmästytti kovasti huomata, että Jumala välitti ja rakasti minua minun puutteistani huolimatta. Olin kerran seurakunnan kokouksessa, jossa puhui amerikkalainen laulava ja soittava saarnamies Mike Herron. Hän oli saanut aiheen, josta puhua jo lähtiessään saarnamatkalle Suomeen. Hän puhui henkilöistä, jotka näkevät asiat aina kielteisesti ja toinen asia liittyi siihen, kuinka jotkut ajattelevat Jumalan olevan samanlainen kuin heidän ankara isänsä, joka etsii vain tilaisuutta rangaista. Siinä penkissä istuessani koin, että saarnamies puhuisi minusta, mistä tietääkin nämä asiat. Lopuksi saarnamies totesi, että hän kokee täällä olevan yksi tai kaksi henkilöä joille tämä sanoma oli erityisesti. Hän pyysi näitä ihmisiä tulemaan esille ensin alttarille, jotta hän voisi rukoilla heidän puolestaan. Taistelin penkissä tulenko esille ja ilmaista itsensä tällaiseksi ihmiseksi, joka tarvitsisi Jumalalta jotakin. Taistellessani penkissä, niin iso joukko meni jo saamaan Jumalalta siunausta, silloin ajattelin, että nyt minua ei kukaan huomaa, kun menen muiden mukana, mutta saarnamies sanoi minulle: ”tule sieltä takaa, sillä Jumala haluaa siunata sinua”. Hänen rukoillessaan puolestani, niin tulin niin täyteen iloa Jumalan hengestä, etten voinut uskoa, kuinka tässä näin kävi, sillä mitään tällaista en kokenut ennen tätä. Kenenkään ei tarvitse jäädä epätietoiseksi siitä, että onko Jeesus kykenevä auttamaan sinua, sillä sinä voit kokea sen myös itse tunnustaen olevasi syntinen ja tarvitsevasi Jeesuksen apua pyytäen Jeesusta sydämeesi Herraksesi suun tunnustuksella ja uskomalla sydämessäsi tähän. Pelastus on yksin armosta, mutta rakkaus Jeesukseen ja Pyhän Hengen voima saa meidät tekemään parannusta vanhasta elämästä. Sinä pelastut tulevalta tuomiolta Jumalan armosta. Miksi asia on näin? Siksi koska Jeesus otti ristillä meidän ansaitun tuomiomme paikkamme ja vuodatti viattoman verensä meidän edestämme. Tämän jälkeen etsi uskovien yhteys ja opi tuntemaan Herrasi Jeesus aina syvemmin ja todista saamastasi avusta antaen kunnia Jeesukselle.

Olen vieraillut Pietarissa Morningstar seurakunnassa, jolla on Open Heart Kuntoutuskeskukset Hatsinassa. Kuntoutuskeskuksen kautta moni narkomaani ja alkoholisti on saanut pysyvän avun. Monet tämän päivän Kuntoutuskeskuksen henkilökunnasta, johtajista ja pastoreista ovat entisiä Kuntoutuskeskuksessa päässeet vapaaksi päihteiden kahleista, sillä he olivat narkomaaneja ja alkoholisteja. Monilla heistä on myös pitkä vankilakierre, josta ovat myös päässet pois, sillä Jeesus on katkaissut heidän kahleensa ja heistä on tullut todella vapaita. Näissä hoitokodeissa tehdään työtä, rukoillaan ja ylistetään, sekä opiskellaan Raamattua.

Opinnäytetöitä:

Raisa Ahonen ”Tietopaketti opiodiriippuvaisten korvaushoidosta poliiseille” (Poliisiammattikorkeakoulu 2016)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/118324/Oppari%20Raisa%20Ahonen.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Karita Räisänen ”Korvaushoitopotilaan kokemuksia korvaushoidosta ja opiodiriippuvuudesta kuntoutumisesta” (Tampereen ammattikorkeakoulu 2012)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/41611/Raisanen_Karita.pdf?sequence=1

Sini Maria Susanna Kankaanpää ”Opiodikorvaushoito toipumisprosessin välivaiheena – Hoidosta onnistuneesti irrottautuneiden kokemuksia kuntouttamisesta” (Helsingin yliopisto, Pro gradu-tutkielma 2013)
https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/38549/Korvaushoito_gradu.pdf

Minna Ahonen, Anne Hyttinen ja Piia Ronkainen ”Jokkaisen oma asia – Päihteet yläkouluikäisten tyttöjen elämässä” (Kajaanin ammattikorkeakoulu, opinnäytetyö 2008)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/25978/STH4SAPiiaRMinnaAAnneH.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Marika Patja, taru Ropponen ja Mirva Vanhala ”Napapiirin yläasteen nuorten päihteiden käyttö vuonna 2000 ja 2014” (HUMAK, opinnäytetyö 2014)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/81942/Opinnaytetyo.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Lähteet:
Otavan suuri Ensyklopedia
tutkija Jaana Lähteenmaan luento
Riku Rinne ”KK kuolemankauppias” (Kuva ja Sana 2000)
Guy Chevreau ”Pilvetön tanssi” (Päivä 2000)

Kirjallisuutta:

Ritva Santavuori ”Rouva syyttäjä & mafian lait” (Edita 2000)
Ritva Santavuori ”Rouva syyttäjän paluu” (Edita 2005)
Henrik Renqvist ”Viinan kauhistus” (1835)
Tapani Ruokanen ”Kun huumeet tulivat Helsinkiin: Vihreän keitaan tarina” (Docendo 2018)
Rami Mäkinen, Kia Kilpeläinen ”Katiska” (Otava 2021)
Riku Rinne ”Talon tarina” (Kuva ja Sana 2016)
Stephen Hill ”Herätyksen palo” (Aika Oy 2001)
Anita Korhonen ”Elossa jälleen – Erään äidin huumeraportin uudet sivut” (Kirjapaja 2010)
Dimas Salaberrios ja Angela Hunt ”Katujen jumala” (KKJMK Oy 2017)
Raittius- ja alkoholistiasiain tietokirja (Suomen raittiusjärjestöjen liitto 1971)