Olen kerännyt tietoa Suomen taloudesta ja siitä, mistä taloudessa on ylipäätänsä kyse, sekä mitä taloudesta on kirjoitettu, jotta saisin ymmärrystä Suomen talouden tilaan. Talous koskettaa yksilöitä, kuntayhteisöjä, valtioita ja suurempia kokonaisuuksia, kuten EU:ta. Talous liittyy rahan käyttöön, sillä on tuloja ja menoja, jotka pitäisi yrittää pitää hallinnassa ja tasapainossa, ettei tarpeettomasti velkaantuisi ja sen seurauksena veisi tulevaisuuden mahdollisuuksia tulevalta sukupolvilta. Jotkut ajattelevat niin, että inflaatio syö velkapääoman ajan kuluessa, eikä siten velkaa tarvitsi maksaa oikeasti takaisin ollenkaan, mutta superinflaatiot ovat yleensä vain suurien kriisien seurauksia ja silloin myös säästöt nollaantuu, kun inflaatio syö säästöjen arvon, jolloin kaikki ovat taas samalla viivalla rahattomina. Taloudessa suuret pääomien tuotto-odotukset, kasinotalouden ahneus ym. saa aikaan ylilyöntejä, joista kaikki kärsivät, kun keinotekoiset toiveajattelukuplat puhkeavat aikanaan tai pyramidihujaukset paljastuvat niihin sijoittaneille. Tämän seurauksena yritystoiminta vaikeutuu jne.
Talous on myös ihmisten välistä toimintaa, jotka liittyvät hyödykkeiden tuotantoon, jakeluun, vaihtoon tai kulutukseen. Taloustiede tutkii talouden toimintaa ja taloushistoria talouden kehitystä sekä aikaisempia ilmiöitä. Taloussosiologia tutkii erilaisten taloudellisten ilmiöiden yhteiskunnallisia syitä ja vaikutuksia.
Kansantalouden muodostavat eri ammattiryhmät, yritykset, instituutiot sekä muut toimijat. Taloudellisen toiminnan osa-alueet ovat alkutuotanto, jalostus ja palvelut. Kulutus, säästäminen, ja työntekijät ovat talouden keskeiset tekijät, ja ne pitää olla tasapainossa. Talouskasvua mitataan bruttokansantuotteen muutoksella.
Välillä uutisoidaan menestystarinoita siitä, kuinka lainarahalla on kyetty hankkimaan osakesijoituksia, jotka ovat tuottaneet, mutta täytyy muistaa, että lainoista pitää maksaa korot ja lyhennykset ajallaan, joten sijoitusten tuotto täytyy olla vähintään näin suuri, jotta kykenee pitämään omistuksessaan hankitut sijoitukset. Sijoitukset ovat aina riskinottamista.
Kaarle Wirta, Katja Tikka, Henri M. Hannula, Kalle Kananoja ”Suurvallan rakentajat – Ruotsin ja Alankomaiden yhteistyö uuden ajan alussa” (Gaudeamus 2023), josta lainaus sivulta 88: ”Ihmisten ja rahan suhde vaikuttaa usealla tapaa yhteiskunnassamme ja kulttuurissamme. Rahan tai valuutan käyttö Pohjolassa on kuitenkin melko uusi ilmiö, sillä kaupankäynti perustui pitkään vaihtotalouteen ja erilaisiin velkasuhteisiin, eikä raha liikkunut kädestä toiseen. Varsinkin jo 1700-luvulta on säilynyt runsaasti niin kauppiaiden kuin talonpoikien perukirjoja. Koukeroiset käsialat kertovat, että omaisuus oli pääasiassa esineistössä kuten kotieläimissä, astioissa, rautaisissa työkaluissa ja vaatetuksessa. Saattoi suomalaisella emännällä olla jokunen hopeasolkikin. Yhteistä perukirjoissa on, että ne päättyvät lähes poikkeuksetta velkojen ja velkasaatavien luettelointiin. Kauppiailla nämä luettelot saattoivat olla sivujen mittaisia, mikä avaa kaupankäynnin arkea. Kun haluttiin ostaa jotakin, ei siitä yleensä maksettu valuutalla. Sen sijaan laadittiin velkakirja tai sovittiin jokin myöhemmin toteutuva vaihtokaupan muoto. Myös panttaaminen oli yleistä. Pantteja vastaan otettiin lainoja, kun valuuttaa ei ollut saatavilla. Tyypillisiä pantattavia esineitä olivat kotitalouksien hopeatavarat, kuten pikarit tai muut astiat. Hopean arvo säilyi kohtuullisen vakaana. Pantit kuuluivat yleisenä osana velkakauppaan, ja pahimmillaan panttina oli kauppiastalo, jonka saattoi menettää usealle velkojalle. Velka- ja panttisuhteet eivät siis kieli varattomuudesta tai holtittomuudesta, vaan olivat yleinen käytäntö myös varakkailla. Alankomaalaiset ja englantilaiset kauppakomppaniat tarjosivat kuvioon uudistuksia, jotka tosin eivät vielä 1600-luvulla muuttaneet pohjoisen kauppiaiden toimintatapoja pysyvästi. Ennennäkemättömiä käytäntöjä kokeiltiin joka tapauksessa ensimmäistä kertaa. Kansainväliset komppaniat tarjosivat uusia organisaatiokehyksiä, jotka lisäsivät kaupan tehokkuutta ja varmuutta… Perinteiset kauppasuhteet korvautuivat hiljalleen kasvottomilla rahakumppanuuksilla. Samalla keskiajalta periytynyt työpanoksen ja -ajan suhde mureni. Kauppakomppaniat synnyttivät tarpeen käteiselle, kun kauppaa käytiin globaalisti. Silloin ei voitu jäädä velkaa.”
Mauno Saari ”Ahti Hirvosen elämäntase – Rahat ja henki” (Gummerus 2007), josta lainaus sivulta 95: ”Pohjola lähti Lassilan johtamana maailmalle ja maksoi siitä hinnan, jota maksetaan yhä vielä. Traagista on, että Jaakko Lassila tulee johtamaan vajaassa kahdessa vuodessa Kansallispankin samaan ansaan, yltiöpäiseen kansainvälistymiseen, maailman valloittamiseen. Vuoden 1983 koittaessa asetelma on luotu. Jaakko Lassila sinivalkean linnakkeen karismaattisena johtajana, jonka sanomisia kukaan ei epäile, Mika Tiivola Yhdyspankin ruhtinaana, uransa komeimmassa vaiheessa… Asiakkaan rahojen siirtelyä tehokkaampi keino on se, että pankit alkavat tase- ja talletusnumeroita komistaakseen lainata toisilleen. Miljardin tai parinkin miljardin markan summat hujahtelevat joulukuussa toistensa ohi Aleksanterinkadun ja Pohjoisesplanadin välillä. Soraääniä kuuluu. Jotkut Yhdyspankin johtajista esittävät, että terveen kasvun pitäisi tapahtua todellista liiketoimintaa ja tulosta kehittämällä eikä vippaskonsteilla. Mutta piipitys hukkuu suuruustaistelun melskeeseen.” Ja sivulta 121 toinen lainaus: ”Jaakko Lassila oli ollut Suomen Pankin ja liikepankkien vuonna 1967 yhdessä perustaman Sponsor Oy:n ensimmäinen toimitusjohtaja… Pelkistetty ja yhteisöllinen konsepti muuttui, kun yhtiön johtoon tuli 1980-luvun alussa Hannes Kulvik, josta oli kaavailtu myös Kansallispankin pääjohtajaksi. Pääjohtajuus lankesi Lassilalle, mutta Kulvik pani tuulemaan omalla tahollaan… Rahan sijasta yrityskauppoja ryhdyttiin maksamaan Sponsorin suunnatuilla osakeanneilla. Omistuspohja laajeni, perinteisten osakkaiden osuus pieneni. Kulvik muutti yhtiön hallituksen hallintoneuvostoksi. Kaiken tarkoituksena ja tuloksena oli, että omistajien mahdollisuudet valvoa toimintaa kutistuivat ratkaisevasti… Kulvik oli perustanut kasinonsa ja näiden taitavien järjestelyiden jälkeen hän itse toimi sekä ruletin crupierina että potin kerääjänä. Sponsorin aisapariksi ja kilpailijaksi synnytettiin sen omasta toimesta vuonna 1984 Spontel Oy, nopeuden ja aggressiivisten voittojen kahmija, nurkanvaltaaja.”
Elina Lepomäki ”Vapauden voitto” (Otava 2018), josta lainaus sivulta 27: ”En luonnollisesti osannut ennustaa Nokian romahdusta tai mitään yksittäistä tapahtumaa, mutta yhä tuskallisemmin näytti siltä, että Suomi oli säätelemässä itseään hengiltä. Korkean verotuksen lisäksi näytti kestämättömältä, että vielä 2000-luvun Suomessa palkat sovittiin kabineteissa, vaikka elettiin yhteisvaluutassa ja yhä kansainvälistyvämmillä markkinoilla. Ajattelin, että lähivuosina Suomen olisi valittava vapaat työmarkkinat tai oma valuutta. Samasta syystä naapurimaa Ruotsi jätti aikanaan liittymättä euroon: professori Calmforsin vetämän ekonomistityöryhmän mukaan länsinaapurin työmarkkinat olisivat liian jäykät yhteisvaluutalle. Ruotsin työmarkkinat eivät ole koskaan olleet niin jäykät kuin Suomen. Eurokriisi iski päälle ja hetken näyttikin siltä, että Suomen olisi valittava noiden kahden välillä, mutta on meillä edelleen molemmat. Näin kymmenen vuotta myöhemmin on elintasomme yhä alhaisempi kuin tuolloin. En osannut aavistaa, että voisimme velkaantua niin rajusti, enkä varsinkaan sitä, että Euroopan keskuspankki lähtisi niin poikkeuksellisiin rahapoliittisiin toimiin kuin se sittemmin lähti. Tuolloin aloin ensimmäistä kertaa pohtia, pitäisikö sittenkin pyrkiä politiikkaan. Suomi voisi muutamilla politiikanmuutoksilla kääntää suuntaansa.”
Jari Sarasvuo ”Välähdyksiä pimeässä ja pimeitä välähdyksiä” (Otava 2015), josta lainaus sivulta 56: ”Kun pankkitoimihenkilöt menivät lakkoon 1990-luvun alussa, talouden tuhosunamit alkoivat särkeä Suomea. Rahaliikenteen infarkti antoi ensilyönnit kaupan, median, yrittäjien ja kotitalouksien korpivaellukselle. Asuntojen hinnat romahtivat. Velaksi elänyt maa ja iso osa sen kansasta ajautui katastrofiin. Myös Radio Cityn talous hirtti kiinni. Jouduin selittämään johtamalleni uutis- ja ajankohtaistoimitukselle, miksi emme pysty maksamaan palkan jatkeeksi kesälomarahoja ajallaan. Taloustoimittajataustainen veteraani kysyi ihan vakavissaan, ilman kiukuttelua tai syytöstä: ’Miksi yrityksen ylipäänsä tarvitsee tehdä tulosta? Koska tulos on hinta tulevaisuudesta. Koska ilman tulosta yritys ei voi tehdä investointeja tai lopulta edes maksaa poistoja taseestaan. Koska ilman tuloksen kerryttämää puskuria yritys ei selviä vaikeiden aikojen yli. Koska ilman tulosta omistajan laina yritykselle eli osakepääoma ei saa omistajan vaatimaa turvaa ja tuottoa, jolloin viisas omistaja vie pääomansa paremmin hoidettuun yritykseen. Koska tuloksen kasvu mahdollistaa palkkasumman nousun. Koska tulos voi pitää koko tekemisen mahdollisimman reiluna ja turvallisena varsinkin heikommassa asemassa olevan kannalta. Koska tulos rakentaa, energisoi ja tervehdyttää yrityksen kulttuuria.”
Sari Kuvaja ”Hyvä raha” (Kirjapaja 2010), josta lainaus sivulta 19: ”Vuoden 2008 aikana nopeasti kiihtyneen globaalin finanssikriisin erääksi keskeiseksi syyksi on nimetty ahneus. Ahneiksi on syytetty niin yritysten johtoa ja omistajia, rahoitusalan toimijoita kuin ylipäätään markkinoita; siis meitä ihmisiä. Suuri osa monimutkaisiksi paketoiduista finanssi-instrumenteista näyttää ’istuneen’ miltei tyhjän päällä, mutta tuotteiden ketjuttaminen teki niistä monien sijoittajien silmissä uskottavia ja houkuttelevia. Vähitellen kuplat puhkesivat ja ketjut katkesivat. Maailmantaloudessa alkoi ennen näkemätön epävarmuuden aika. Avainsanaksi nousi luottamus. Sitä on yritetty ja yritetään palauttaa muun muassa valtioiden ja kansainvälisten rahoituslaitosten takaamilla tukipaketeilla.”
Janne Virkkunen ”Päivälehden mies” (WSOY 2013), josta lainaus sivulta 102: ”Rahamarkkinoiden vapautuminen 1980-luvun puolivälissä johti holtittomaan velanottoon. Myös tulevan pankkikriisin pohjat luotiin suuressa kasinopelissä, jossa omaisuudet vaihtoivat haltijaa. Kansallis-Osake-Pankin tuhon siemenet kylvettiin niin ikään kasinopelissä, jossa suomalaisen teollisuuden perinteinen kivijalka KOP ajautui ylitsepääsemättömiin vaikeuksiin… KOP oli käyttänyt sijoittaja Pentti Kouria bulvaanina osakekaupoissa Helsingin pörssissä. Kourin ja KOP:n sopimuksen mukaan pankki sai vielä puolet myyntivoitoista, joita tehtiin Suomen Yhdyspankin, Sammon ja Pohjolan osakkeilla käydyissä kaupoissa. Kouri oli asioiden paljastumisessa hyvin aktiivinen, ja hänen avoimuutensa ajoi KOP:n mahtavan pääjohtajan Jaakko Lassilan eroamaan vielä saman vuoden lopulla.”
Sixten Korkman ”Väärää talouspolitiikkaa” (Otava 2015), josta lainaus sivulta 14: ”Ekonomistilla on taipumusta ajatella taloudesta karkeasti ottaen seuraavasti: Ensinnäkin, talouden tarkoitus on tuottaa vaurautta, jonka avulla erilaisia tarpeita voidaan tyydyttää. Toiseksi, markkinatalous on verraton keino tämän tavoitteen edistämiseksi. Kolmanneksi, epävakaus ja eriarvoisuus ovat osa markkinataloutta ja siksi hyväksyttäviä tai väistämättömiä ainakin johonkin mittaan asti… Talouspolitiikalla tarkoitetaan viranomaisten päättämiä toimenpiteitä, joilla pyritään vaikuttamaan talouden kehitykseen… Rahapolitiikassa on kyse keskuspankkien operaatioista rahamarkkinoilla ja keinoista vaikuttaa lyhyisiin rahamarkkinakorkoihin. Finanssipolitiikkaa toteutetaan muuttamalla julkisten menojen määrää ja/tai verotuksen tasoa sekä näiden kautta budjetin tasapainoa… Tyypillisiä politiikan keinoja ovat säätely ja verotus sekä tukipalkkiot ja tulonsiirrot. Politiikalla voidaan tarkoittaa määrättyjä politiikkasääntöjä ja/tai yksittäisiä toimenpiteitä… Talouspolitiikan prosesseihin eri vaiheisiin vaikuttavat monet tekijät kuten talouden rakenne, institutionaaliset tekijät, poliittiset voimasuhteet, eturyhmien lobbaus ja vallassa olevat talousopit. Suomessa valtio ja virkamiehet ovat olleet merkittäviä taloudellisia vaikuttajia kautta aikojen – niin Kustaa Vaasan ja tsaarinvallan kuin itsenäisen Suomen aikana. Sisäpiiritietonsa ja strategisen asemansa ansiosta virkamiehillä on aina tärkeä asema talouspoliittisessa päätöksenteossa… Talousopit joutuvat koetukselle etenkin kriisien yhteydessä. Taloudellinen kriisi tarkoittaa äkkinäistä muutosta talouden kehityksessä, usein ennakoimatonta ja jyrkkää käännettä huonompaan, mikä johtaa suuriin ongelmiin esimerkiksi konkurssiaallon ja joukkotyöttömyyden tai rajun inflaation tai deflaation muodossa. Käytännössä kriisit yleensä syntyvät tai voimistuvat rahoitusmarkkinoilla kehittyneen spekulatiivisen hintakuplan puhkeamisen seurauksena. Tällaisen epävaisuuden taustalla on lähes aina kotitalouksien, yritysten, pankkien ja/tai valtioiden liiallinen velkaantuminen. (Reinhard ja Rogoff (2009) esittävät laajan katsauksen rahoituskriisien pitkään historiaan.) Talousopeissa, talouspolitiikkaa koskevassa ajattelussa, on paljon jatkuvuutta. Adam Smith esitti lähes 250 vuotta sitten kysymyksiä ja väitteitä, jotka ovat edelleen ajankohtaisia ja kiistojen kohteena… David Ricardo, hänkin klassisen taloustieteen merkittävimpiä teoreetikkoja, analysoi kansainvälistä kauppaa osana taistelua protektionistista ulkomaankauppapolitiikkaa vastaan.”
Mauno Saari ”Minä, Christopher Wegelius” (Gummerus 1992), josta lainaus sivulta 73: ”Minä halusin tehdä pankille rahaa. Nuorimies istuu 23.6.1985 Skopin toimitusjohtajan työhuoneessa ja vastaa ilmeisen rehellisesti kysymykseen, mihin, miten ja miksi on hujahtanut muutama kymmenen miljoonaa markkaa – myöhemmin summa tarkentuu 38 miljoonaksi… Vai niin, Wegelius sanoo hämmentyneenä. Hän ei kysy, millä valtuuksilla tämä Wikström ja hänen esimiehensä ovat aloittaneet ja suorittaneet tämän maan mainion operaation… Ei valtuuksia, ei maksumääräyksiä, ei tarkastusta, ei raportointia, ei mitään! Ei niin mitään. Wikström halusi tehdä pankille rahaa ryhtymällä mielettömään, riskeiltään ja mittasuhteiltaan käsittämättömään optiokeinotteluun Chicagon pörssissä, Skopin miljoonilla, Skopin johtokunnan tietämättä… He ovat olleet taitamattomia, syvästi ammattitaidottomia ja toiminta Wegeliuksen käsityksen mukaan paitisi järjetöntä ehkä myös osaksi rikollista… Jo ennen neuvottelua Wegelius on päättänyt, että ainakin tämä yksi mestari erotetaan. Mutta mitä tehdään hänen esimiehensä mahtavalle esimiehelle, jonka käsistä alaiset, tilanne ja rahat ovat karanneet ja joka vastaa tätä koskevaan tiedusteluun ynseä, sulkeutunut ilme kasvoillaan, että ainahan sitä roiskuu kun rapataan… Syy ilmeiseen katastrofiin oli se, että tämä myöhempi kirosana Mancon oli hyvää tarkoittava, hyvien miesten ideoima ja liikkeelle saattama erinomainen asia. Se alkoi 1970-luvun lopuilla, kun hyvää tarkoittava ’koleerinen idealisti’ Gustav Rosenlew kävi Amerikassa. Hän tuli Suomeen ja tapasi mainion miehen, harjavaltalaisen insinöörin Seppo Collanderin ja kertoi ideastaan. Collander, joka Mancon-tarinan lopussa poliisikuulusteluissa kertoo, että koko idea oli hänen keksintönsä (’Kehitysyhtiöidea tässä tapauksessa oli minun. Se perustui tuntemukseeni pk-yritysten vaikeasta tilanteesta…’ – kuulustelupöytäkirja, sivu 3.), innostui Rosenlewin ajatuksesta ja kehitti sitä eteenpäin. Mancon Oy perustettiin vuonna 1978… Alkumuodossaan Mancon oli yhtiö, joka haravoisi ympäristöstään hyviä ideoita, auttaisi ne maailmaan, taluttaisi yrittäjän kädestä pitäen alkutaipaleen, ’kuoleman laakson’ yli. Mancon, kehitysyhtiö, ideoiden toivo, se sama mistä vuosien jälkeen tuli satapäinen hirviö, jonka lonkeroista, ruoansulatuksesta ja ruumiinrakenteesta ei koskaan tulla pääsemään lopulliseen selvyyteen… Kun säästöpankkitoiminta alkoi Suomessa, näitä pankkeja perustettiin sosiaalisista syistä. Tavalliselle rahvaalle haluttiin tarjota mahdollisuus säästää pahan päivän varalle. Liiketoiminnasta, bisneksestä, ei ollut kysymys. Suomeen säästöpankkeja perustettiin tavattomasti, enimmillään niitä oli noin 500. Vuonna 1908 ne tulivat tulokseen, että tarvitsevat yhteistyöelimen, keskuspankin – liikepankki Skop syntyi. ’Säästöpankkilaitos’, kuten sitä kutsuttiin, eleli yksityisiä ihmisiä palvellen 1970-luvulle saakka. Vuodesta 1970 lähtien laki salli sille myös ’liikerahoituksen’. … Mancon Oy, kehitysyhtiö, tarjosi juuri sitä, mitä tarvittiin: johtamis- ja rahoitustukea. Se tarvitsi rinnalleen pankin eli rahoittajan.”
Pentti Kouri ”Suomen omistaja ja elämäni muut roolit” (Otava 1996), josta lainaus sivulta 39: ”Nämä kokemukset Kansainvälisessä valuuttarahastossa ja keskustelut Saksan keskuspankin kanssa 1970-luvun alussa palasivat usein mieleeni 1980-luvun puolivälin jälkeen, kun Suomen Pankki vapautti pääoma- ja rahamarkkinoita ja joutui täsmälleen samaan tilanteeseen, jossa Saksan keskuspankki oli ollut 1970-luvun alussa. Suomen Pankki menetti itsenäisen rahapolitiikan mahdollisuutensa. Tästä seurasi, että rahan ja luoton tarjonnan kasvu Suomessa 1980-luvun toisella puoliskolla oli jotain aivan muuta kuin mitä Suomen Pankki olisi halunnut taloudellisen tasapainon ja inflaation kontrollin näkökulmasta. Jälleen osoittautui todeksi, että itsenäinen rahapolitiikka, vapaat pääoman liikkeet ja kiinteä valuuttakurssi eivät ole keskenään yhteen sovitettavissa. Tämä yksinkertainen oli selvä ja keskeinen johtopäätös siitä tutkimustyöstä, mitä tein Kansainvälisessä valuuttarahastossa 1970-luvun alkuvuosina… Vuosien 1987-1989 luottoekspansiosta ja ylikuumentumisesta olisi vältytty. Markka olisi ensin revalvoitunut ja sitten Neuvostoliiton kaupan romahdettua devalvoitunut. Talouskehitys olisi ollut vakaampaa, työttömyys ei olisi noussut ennätyslukemiin eikä pankkikriisiä olisi koskaan ollut nyt toteutuneessa mittakaavassa. Mutta Suomen talouspolitiikan päättäjät ja heidän ekonomistinsa eivät ole koskaan kyenneet ennakkoluulottomaan ja omaperäiseen ajatteluun. Bengt Holmström oppi näkemään saman asian 1990-luvulla. Suomen päättäjät ovat seuraajia. Ennen oli Kreml ja Kansainvälinen valuuttarahasto. Nyt on Bryssel. Ei tarvitse tehdä mitään ennen toisia. Riittää kun seuraa Brysselin ohjeita… Tämä oli se kohtalon sattuma, jonka kautta Kouri Capital tempautui mukaan kasinopeliin Suomessa. Kouri Capital ei lähtenyt kasinopeliin suunnitelmallisesti ja tarkoituksella. Se lähti siihen mukaan tämän yhteensattuman kautta. Pentti Kouri ei aloittanut kasinopeliä Suomessa. Kaiken taustalla on se, että Suomessa alettiin purkaa sodan jälkeen vallinnutta säännöstelytaloutta. Tämä pääomamarkkinoiden vapautuminen loi puitteet kehitykselle, jota Keynes kuvasi nimityksellä ’eläimelliset henget’. Se vapautti pitkään patoutuneet eläimelliset henget kaikissa pankeissa ja myös pankkien ulkopuolella. Se teki tyhjäksi pitkään jatkuneen linnarauhan eri pankkien välillä. Se antoi myös mahdollisuudet kokonaan uusille toimijoille, esimerkiksi Kouri Capitalille, ryhtyä toimimaan pääomamarkkinoilla…
Kouri Capitalin historiaan liittyy myös Hannu Seppälä, joka sisarensa kanssa oli myynyt Seppälän vaatetusliikkeen Stockmannille ja tästä saanut 250 miljoonaa markkaa rahaa ja Stockmannin osakkeita. Hän otti yhteyttä Kouri Capitaliin ja ehdotti, että kehittäisimme Stockmannin kaappaamiseksi strategian, jossa hänestä tulisi Stockmannin pääomistaja… Sittemmin kävi niin, että Hannu Seppälä innostui ostamaan suuren maa-alueen Portugalista. Alue oli kaavoitettu golfkentäksi ja hotelliksi, joka hänen tarkoituksenaan sitten oli rakentaa ja kehittää sinne. Kävi kuitenkin ilmi, että häntä oli huijattu. Alue oli lentohiekkaa, jolle ei voinut rakentaa mitään, ja lisäksi luonnonsuojelijat valpastuivat ja pitivät aluetta luonnonsuojelun kannalta tärkeänä. Tässä hankkeessa Hannu menetti suuren osan omaisuudesta, ei kuitenkaan kaikkea. Pettyneenä ja häpeissään huijatuksi joutumisesta hän ampui itsensä. Loistavan miehen tarina päättyi tragediaan. Se ei ollut ainoa tragedia, jonka kanssa me Kouri Capitalissa jouduimme tekemisiin…. Olin julkisesti kritisoinut Holkerin hallituksen politiikkaa siitä, että se salli talouden ylikuumenemisen. Mutta tämän ylikuumenemisen seurauksena, tämän talouden luottoekspansion seurauksena, minä olin henkilökohtaisesti joutunut tilanteeseen, jossa minulla oli taseen toisella puolella valtavat omistukset pörssiosakkeissa ja taseen toisella puolella valtava määrä velkaa.”
Harri Saukkomaan ”Kuka tarvitsi Pentti Kouria?” (Otava 1991), jossa kerrotaan talouselämän Kemijärven nerosta Pentti Kourista (opiskeli Atlantic College jne.), joka toimi myöhemmin mm. Stanfordin yliopiston apulaisprofessorina, Yalen yliopiston nuorempana professorina ja vuodesta 1979 alkaen. New Yorkin yliopiston kansantaloustieteen vanhempi professori (hänen ollessa 30-vuotias), Helsingin Yliopiston professorina 1982-83, Sijoittaja Soroksen apulaisena Soroksen sijoittaessa Suomeen ja keräten voitot aikanaan. Tämä yhteistyö varmasti avasi yhteydet oikeisiin piireihin Kourille, sillä ilman tärkeitä yhteyksiä ei voi menestyä. Kirjassa kerrotaan mm., että Aatos Erkko, Kari Kairamo ja Paavo Väyrynen jne. nostivat tämän talousneron merkittäväksi talousvaikuttajaksi Suomessa, mitä ilmeisesti tarvittiin menestykseen oman tietotaidon lisäksi. Kirjassa käydään myös kasinotalouden muutkin julkkikset läpi, kuten Taito Tuunanen jne. Teollisuus on riippuvainen osakerahoituksesta toimiakseen, mutta kasinotaloudessa nähtiin osakkeilla mahdollisuus vain äkkirikastumiseen nurkan valtauksineen yrityksistä jne., jos osasi pelata oikein ja lopettaa oikeaan aikaan, ei niinkään täyttääkseen teollisuuden tai liiketoiminnan tarpeita. Ehkä kasinotaloudessa mielikuvistakin maksetaan kohtuuttomia summia, joka puhkeaa aikanaan romahduksena, jolloin äkkirikastuneista saattaa tulla kaiken menettäneitä, varsinkin rahoittajat saattavat jäädä myös vaille saataviaan, minkä seurauksena tulee lama.
Björn Wahlroos ”Kuinkas tässä näin kävi? Miksi maallamme ei ollut malttia vaurastua” (Otava 2019), josta lainaus sivulta 48: ”Luottomarkkinoiden säätelyyn liittyy vielä yksi varsin erikoinen ja maamme elinkeinorakenteeseen syvästi vaikuttanut piirre. Normaalien rahapoliittisten välineittensä sekä valuutta- ja pääomamarkkinasäätelyn lisäksi Suomen Pankki sääteli liikepankkien antolainauksen keskikorkoa. Se oli tavallaan luonnollista jatkoa vallalla olleelle ajatukselle, että hintatasoa ja inflaatiota voisi pitää kurissa hintasäätelyllä. Korkoa ei pyritty säätelemään siten, että rahamarkkinat olisivat tasapainossa, vaan korko asetettiin tietoisesti markkinakorkoa alemmaksi niin, että raha oli halpaa ja luotoista aina ylikysyntää. Käytännössä liikepankit joutuivat kuukausittain raportoimaan kotimaisen lainasalkkunsa keskituoton, jonka kuului pysyä keskuspankin määrittämän tason alapuolella. Tällainen säätely voi asuntovelallisesta tai ylivelkaantuneesta metsäteollisuusyrityksestä tuntua hyvältä ajatukselta. Mutta lähemmin tarkasteltuna on helppo ymmärtää, että se tuotti suuria ongelmia. Keskuspankki ei tuollaisessa järjestelmässä säädellyt yksittäisiä korkoja – niitä oli aivan liian monia, jotta se tuon aikaisella it-teknologialla olisi ollut mahdollista. Yksittäisten korkojen säätely ei edes ollut tavoitteiden mukaista. Keskuspankki halusi vain säädellä korkotasoa. Se oletti, asiaa ilmeisesti sen tarkemmin ajattelematta, liikepankkien asettavan korot tuon sallitun keskikoron määräämissä puitteissa järkevästi. Riskipitoisemmille luotonottajille ja investoinneille pankki asettaisi korkeamman koron, matalariskisille alhaisemman. Koska keskuspankki aina asetti keskikorkovaatimuksensa sen verran matalaksi, että rahoituksen kysyntää oli tarjontaa enemmän, syntyi Suomeen myös mielikuva maan pääomaköyhyydestä… Järjestelmässä oli kuitenkin toinenkin suuri vika: Kun liikepankki huomasi, että joku sen asiakkaista oli joutunut vakaviin vaikeuksiin, pankki ei yleensä sen vekseleitä uusiessaan nostanut korkoja. Päinvastoin, jos ongelmia oli tarpeeksi, pankki laski ongelmayhtiöiltä laskuttamaansa korkoa, usein jopa nollaan asti. Syy oli ilmeinen: Mahdollisesta konkurssista syntyvää luottotappiota ei olisi korvannut liikepankille kukaan, mutta liikepankki pystyi perimään nollakorolla myönnetyn luoton rahoituskustannuksen takaisin muilta asiakkailtaan. Kun pankki myönsi lainan keskikorkoa matalammalla korolla, se loi itselleen korotusvaraa muihin luottoihin. Ja noina inflaatiovuosina riittävä määrä nollakorkoista rahoitusta piti yrityksen kuin yrityksen pystyssä. Näin hyvät asiakkaat pitkän päälle maksoivat huonojen asiakkaiden tunaroinnista.”
Seppo Konttinen ”Fyrkman – Peter Fryckmanin värikäs elämä” (Docendo 2023), josta lainaus sivulta 101: ”Jälkikäteen on mielenkiintoista pohtia, vaikuttiko oikeuslaitoksen päätöksiin, ’Koiviston konklaavina’ tunnettu puhuttelu 30 korkea-arvoiselle oikeudenjakajalle presidentinlinnassa toukokuussa 1992. Oli ennenkuulumatonta ja ehdottomasti väärin, että tasavallan presidentti ylimmän toimeenpanovallan edustajana kutsui toisen valtiomahdin eli riippumattoman tuomiolaitoksen edustajat salaiseen, neuvottelutilaisuudeksi naamioituun käskynjakoon. Presidentti luki epävirallisessa illanistujaisissa lakia niin, että tuomioistuimien olisi syytä tulkita pankkien riitajutuissa pankkien eduksi. Kouri oli vaatinut KOP:tä korvaamaan hänen taloudelliset menetyksensä.”
Tommy Lilja ”Näkymätön ulottuvuus” (Semnos Förlag 2022), josta lainaus sivulta 29: ”Edesmennyt yrityskonsultti Napoleon Hill sai 1900-luvun alussa tehtävän maailman rikkaimmalta mieheltä, Andrew Carnegie. Tehtävänä oli kirjoittaa kirja, miten tulla menestyväksi. Hän eteni perusteellisesti ja haastatteli tunnettuja ja menestyviä ihmisiä kuten Thomas Edisonia ja Henry Fordia. Hän oli jopa Amerikan presidentin, Franklin D. Rooseveltin, neuvonantaja. Hänen etsintänsä johtivat tutkielmaan nimeltä ’Laki menestyksestä’. Vuonna 1937 ilmestyi kirja ’Unelmoi ja tule rikkaaksi’, missä Hill kuvaili saavuttamistaan johtopäätöksistä ja tuloksista. Hänen teoriansa on perusta niille kirjoille ja koulutuksille, mitä tänä päivänä annetaan monille ihmisille koko maailmassa yhteisellä nimikkeellä – miten saavutat maksimaalisen menestyksen. Hillin omat kirjat ovat maailman eniten myytyjä kirjoja kaikissa luokissa. Etenkin kirja nimeltä ’Unelmoi ja tule rikkaaksi’ myy edelleen suuria painoksia… Hän kertoo itse näin kirjassaan: ’Nyt taas olen saanut todisteen, että elämässäni on ystäviä, joita en voi nähdä, ystäviä, joita emme voi havaita tavallisilla aisteillamme. Tutkimuksissani olen havainnut, että on olemassa ryhmä tuntemattomia olioita, joilta voisi saada opetusta viisaudesta… Mestarit ’Mestareiden koulussa’ voidaan viedä ilman fyysistä ruumista, mihin paikkaan tahansa he tahtovat antaakseen välitöntä tietoa, kuultavissa olevien äänien kautta… Tahdon sanoa, että yksi näistä mestareista on viety tuhansia maileja yöllä, auttaakseen minua opinnoissani… En tule ilmaisemaan kaikkea, mitä hän sanoi. Paljon on jo kuvailtu edellisissä kappaleissa ja tulen kertomaan lisää kirjan lopussa. Mutta näin ääni sanoi: ’Olet ansainnut oikeuden ilmoittaa korkeamman salaisuuden muille. Sinua on ohjattu suuren koulun läpi… nyt sinun täytyy kirjoittaa ne sanat, mitkä olet saanut.’… Rhonda Byrnen kirja on samantyylinen ja julkaistiin 2006 nimellä ’Hemligheten (Salaisuus)’.. Aloitin tämän kappaleen kertomalla Napoleon Hill:sta toimitusjohtajien hengellisestä oppaasta, todistaakseni, että noidat eivät ole jotain taikauskoista väkeä kolmannessa maailmassa, jotka toimivat valistuksen puutteessa. Totuus on, että noitia on kaikkialla yhteiskunnassamme. Ne sitä vastoin näyttävät erilaisilta eri kulttuureissa ja eri yhteiskuntaluokissa – mutta ne ovat siellä.”
Talous tarvitsee tekijöikseen yrittäjiä, joiden tuotteilla on markkinoilla kysyntää. Mika Kulju ”Oulun ihmeen tekijät” (Gummerus Kustannus Oy – Ajatus Kirjat 2002), josta lainaus sivulta 11: ”Oulun teknologiaihmeen menestystarina on monesti personoitunut Veikko Lesoseen. Lesosen tarina onkin suomalaisen tee-se-itse-yrittäjän unelma, joka tapahtuu kerran vuosisadassa. Keminmaalaisen työläisperheen poika lähti yrittäjäksi, sinnitteli talousvaikeuksien kanssa lamavuosina ja räjäytti lopulta pankin, kun JOT Automation Group listautui pörssiin syksyllä 1998. Veikko Lesosesta tuli nousukauden suurin taloudellinen voittaja. Lesosen tarinan arvoa lisää se tosiseikka, ettei hän syntynyt hopealusikka suussa eikä matkan varrella mikään saavutus tullut ilmaiseksi. Vuonna 1957 syntynyt Lesonen valmistui koneenrakennusteknikoksi Kemin teknillisestä koulusta. Valmistumisvuotenaan 1982 hän muutti työn perässä Karkkilaan Helvar Oy:lle työnjohtajaksi. Lesosen ura lähti varsinaiseen nousuun Lauri Kuokkasen perustaman LK-Productsin leivissä vuosina 1985-1988, jolloin hän työskenteli työnjohtajana, menetelmien kehittäjänä ja suunnittelijana. Lesonen arvostetaankin Kuokkasen Oulun seudun kehittäjänä korkealle… Lesosen bisnesidea oli työstää tuotantolinjoista, roboteista ja testausjärjestelmistä valmiita paketteja yritysten käyttöön. JOT aloitti toimintansa Oulun teknologiakylän tiloissa, joissa oli vuokralla yksi pikkuinen huone puhelimineen ja fakseineen. Vuonna 1988 yritys muutti Haukiputaalle. Lesonen tuli asiakkailleen tutuksi, kun hän kierteli asuntoautollaan esittelemässä tuotteitaan… Lesosen nousua Suomen miljonäärikerhon kuninkaaksi on kuvattu Jouko Marttilan kirjassa ’Järki ja tunteet osakemarkkinoilla’ (Arvopaperi 2001)… Matti Otalan sukuvaakunassa lukee tunnuslause ’Sapere aude’ eli ’Uskalla olla viisas’. Tunnuslause kertoo Otalasta paljon, sillä hän ei kuulu niihin ihmisiin, jotka pitävät kynttilänsä vakan alla. Otala herättää tiedepiireissä suuria tunteita sekä puolesta että vastaan. Matti Otala syntyi Matti Lehtona 1939 Tapaninpäivänä Oulussa, jonne hänen äitinsä oli lähtenyt pakoon pääkaupungin pommituksia. Muutama päivä lapsen syntymän jälkeen venäläiset pommittivat myös Oulua… Otala oli varsinainen elektroniikka-alan ihmelapsi. Hän rakensi ensimmäisen ’kidekoneensa’ nelivuotiaana, putkiradion seitsenvuotiaana ja 15-vuotiaana nuorukaisen käsissä valmistui ensimmäinen Suomessa rakennettu suurella kuvaputkella varustettu televisio. Teinipoika rakensi televisionsa Geloso-rakennussarjan pohjalta… Otalan mukaan alku oli Oulussa hankala, sillä Pohjois-Suomessa ei juurikaan uskottu elektroniikkateollisuuden mahdollisuuksiin saati sitten, että alasta olisi tiedetty käytännössä mitään…. Matti Otalan kirjasta ’Uskalla olla viisas’ (Ajatus 2001)… Vuonna 1931 Sortavalassa syntynyttä (Lauri) Kuokkasta on pidetty visionäärinä, joka on koko uransa ajan pystynyt satsaamaan tulevaisuuden aloihin huomattavan aikaisessa vaiheessa… Vaikka Kuokkanen vähätteleekin omaa rooliaan, on hänen henkilöhistoriansa hyvin pitkälle suomalaisen radiopuhelinteollisuuden historiaa. Kuokkanen innostui radioalasta jo nuorena ja kävi kansakouluaikanaan Kansanvalistusseuran radioasentajakurssin, jonka jälkeen hän rakensi ensimmäisen radionsa… Kuokkanen aloitti radioalan työt Saloran tehtaalla Salossa… Vuonna 1970 Nokia toi Kuokkasen johdolla markkinoille ensimmäisen kannettavan radiopuhelimen, jonka mallinimi oli SV 1300. Mallista tuli menestys ja sen tuotantoa jatkui peräti 11 vuotta… Vuonna 1972 Nokia aloitti Oulussa salaisena projektina sotilasradiopuhelinten valmistuksen amerikkalaisella lisenssillä… Nokialla oli muillakin tavoin Ouluun vahvat siteensä, sillä silloisen monialayrityksen toimitusjohtajana vuodet 1967-1974 toiminut Björn Westerlund on oululaista Pentzinien ja Bergbomien teollisuus- ja kauppiassukua. Lisäksi Ouluun oli vuonna 1960 perustettu Nokian omistama Pohjolan Kaapeli Oy.”
Risto Uimonen ”Iiro Viinanen – Henkilökuva” (Minerva 2010), josta lainaus sivulta 29: ”Hän tajusi oikein hyvin puheidensa ja lausuntojensa painoarvon sekä yhteiskunnallisen merkityksen. Viinanen halusi rikkoa tieten tahtoen totunnaisia kaavoja, sillä hän piti turmiollisena ay-liikkeen sinnikästä etuuksien lypsyä, jota ammattiliitot terästivät silloin tällöin lakonuhan avulla. ’Mitään ei voinut muuttaa, vaan työntekijöille piti antaa koko ajan lisää etuuksia. Keskitetyt sopimukset olivat yksi syy 1990-luvun lamaan Suomessa. Niillä ajettiin toistuvasti uusia kalliita etuuksia työlainsäädäntöön, ja etuudet annettiin kaikille työntekijöille ajattelematta koko yhteiskunnan etua. Ei ollut mitään mieltä maksaa velkarahalla ylimitoitettuja ja usein kiristettyjä etuuksia’, Viinanen valotti kirjahaastattelussa ajatteluaan… Liikasen ministerikauden kasvua vauhditti löysä raha, jota tuotiin Suomeen ulkomailta rahamarkkinoiden vapautuessa vuosina 1985-1989. Suomeen syntyivät noin 100 miljoonan markan arvoiset harmaan rahan markkinat. Näitä pääomia pumpattiin kansantalouden kiertoon, ja niillä synnytettiin keinotekoinen kupla Suomen talouteen. Pörssikurssit, asuntojen ja tonttien hinnat sekä muut kustannukset karkasivat käsistä… Suomen Pankki olisi puolestaan voinut viilentää suhdanteita vahvistamalla markan ulkoista arvoa, mutta se revalvoi vasta 17.3.1989. Vahinko oli jo tapahtunut. Suomi lähti luisumaan kohti lamaa jo vuoden 1989 alussa, kun varallisuusarvot laskivat nopeasti. Syksyllä 1990 kriisi iski voimalla yritystalouteen. Idänkaupan romahdus vahvisti laskukierrettä. Tieto talouden käänteestä kiiri eduskuntaan, mutta siellä ei ollut kuulevia korvia vaalien läheisyyden takia. Liikanen oli siirtynyt Brysseliin suurlähettilääksi keväällä 1990 – joidenkin mielestä pakoon tulevia vaikeuksia… Suomalaisten poliitikkojen ja työmarkkinajärjestöjen helmasynti oli ollut jo vuosikymmeniä halottomuus tunnustaa realiteetteja juuri silloin, kun suhdanteet kääntyvät laskuun. Palkkoja ja hintoja vedätetään sekä rahaa kylvetään ja etuuksia lisätään suhdannekäänteen jälkeenkin ikään kuin hyvät ajat jatkuisivat ikuisesti. Niin kävi myös vuonna 1990… Kaikkien vaalilupausten äitinä on joskus pidetty Viipurin läänistä valittua maalaisliittolaista kansanedustajaa Kalle Kustaa Pykälää (1905-1917), jonka vaalislogan kuului: Valitkaa minut, niin lippalakit halpenevat. Pykälän vaalilupaus perustui tuulentupien rakenteluun, sillä eduskunnan valtaoikeudet eivät ulottuneet Venäjän vallan aikana päähineiden hintoihin. Melkein kaikki vaalien alla annettavat poliittiset lupaukset ovat jonkinlaisia muunnelmia. Pykälän perusoivalluksena, että poliitikon pitää luvata tehdä hyvää äänestäjille, niin nämä palkitsevat hänet parlamenttipaikalla… Presidentti Mauno Koivisto, Ahon hallituksen ja Suomen Pankin koko arvovallallaan tukema vakaan markan politiikka koki konkurssin torstaina 14.11.1991. SAK ja muut keskusjärjestöt olivat hyväksyneet 21.10. Kalevi Sorsan tekemän välitysesityksen, mutta vientialan ammattiliitot, Metallityöväen Liitto sekä Paperiliitto, vitkuttelivat omaa hyväksymistään. Vientiliittojen johdolle tuotti vaikeuksia hyväksyä tuntuvaa palkkojen alennusta sopimalla. Devalvaatiolla toteutettu tulonsiirto oli heille kivuttomampi vaihtoehto… Sorsan sopimuksen tarkoitus oli ollut leikata teollisuuden ja elinkeinoelämän kustannuksia. Sopimus olisi ollut vaihtoehto devalvaatiolle, ja siihen sisältynyttä kustannusten kevennysohjelmaa kutsuttiinkin ’sisäiseksi devalvaatioksi’… Devalvaatio oli nopea ja suoraviivainen tulonsiirto palkansaajilta vientiteollisuudelle, ja juuri siitä syystä SYP:läinen teollisuus ja pääomapiirit sekä vuorineuvos Casmir Ehrnrooth olivat sitä ajaneet hellittämättä. Se oli nopein ja yksinkertaisin tapa nostaa metsäteollisuus ahdingostaan… Raakoja valintoja piti tehdä myös siksi, että koko Suomen pankkijärjestelmä oli romahtaa vuosina 1992-1995. Jollei hallitus olisi lähtenyt pelastamaan pankkeja veronmaksajain varoin, jälki olisi ollut vielä tuhoisempaa. Pankkien tukemiseen sitoutui useita kymmeniä miljardeja markkoja, jotka olisi voitu käyttää toisin, jos pankit olisivat hoitaneet oman tonttinsa paremmin rahamarkkinoiden vapautuessa ja 1980-luvun jälkipuoliskon kasvuhuumassa.”
Kehitys-lehti lokakuu 3.2022, jossa Esa Salminen ja Dan Agbo kertovat sivullta 29 näin: ”Kryptovaluuttojen puolustajien mukaan ne toimivat pankkeina ihmisille, joilla ei ole mahdollisuutta avata pankkitiliä. Kryptovaluuttojen arvon romahdus viime keväänä kuitenkin osoitti, etteivät ne säilyttäneet arvoaan. Moni bicoinia pienempi valuutta katosi kokonaan markkinoilta. ’Valtaosa sijoittajista menettää tässä pelissä rahaa, ja vain harvat voittavat. Kryptovaluutoissa ei ole mitään turvaa’. Peter Howson sanoo. Pankkitilien puute on aito ongelma monessa köyhässä maassa, mutta siihen on toinen ratkaisu. Useissa Afrikan maissa käytetään mobiilirahaa, jolloin maiden virallista valuuttaa siirretään matkapuhelimilla ilman, että tarvitaan pankkitiliä. Tunnetuin yritys on kenialainen M-Pesa…”
Martin Ford ”Robottien kukoistus – Teknologia ja massatyöttömyyden uhka” (Sammakko 2018), josta lainaus sivulta 11: ”On perusteltua ajatella, että monien kehittyneiden maiden suotuisan aikakauden talous on yhtä lailla tullut tiensä päähän. Lisääntyvän tuottavuuden ja parantuvien palkkojen välinen symbioosi alkoi purkautua Yhdysvalloissa 1970-luvulla. Vuodesta 2013 lähtien tyypillinen tuotannon tai muun kuin työnjohdon työntekijä on ansainnut noin 13 prosenttia vähemmän kuin vuonna 1973 (kun inflaation vaikutus on otettu huomioon). Samaan aikaan tuottavuus on kuitenkin lisääntynyt 107 prosenttia, ja asumis- ja koulutuskustannukset sekä terveydenhuollon kustannukset ovat kohonneet. Atlantin toisella puolella, Isossa-Britanniassa, palkkataso on irtautunut tuottavuudesta, vaikka ei kenties yhtä suuressa mittakaavassa kuin Yhdysvalloissa. Isossa-Britanniassa mediaanipalkan kasvu on jäänyt tuottavuudesta merkittävästi jälkeen 1990-luvun lopulta lähtien, ja finanssikriisistä alkanut heikko tuottavuus ei ole edesauttanut reaalipalkan horjuvaa elpymistä Britanniassa tai muuallakaan Euroopassa. Washington Postissa julkaistiin 2. tammikuuta 2010 artikkeli, jonka mukaan 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä ei luotu yhtään uutta työpaikkaa. Näin ei ole käynyt yhtenäkään vuosikymmenenä 1930-luvun suuren laman jälkeen; sotavuosien jälkeen työpaikkojen määrä on lisääntynyt jokaisena vuosikymmenenä yli 20 prosenttia. Jopa 1970-luvulla työpaikkojen määrä lisääntyi 27 prosenttia vuosikymmenen staflaatiosta ja energiakriisistä huolimatta. Erityisen hämmästyttävä on 2000-luvun ensimmäinen, menetetty vuosikymmen. Tahti, jolla Yhdysvaltojen työvoiman määrä lisääntyy, merkitsee sitä, että Yhdysvaltojen talouteen pitäisi syntyä noin miljoona uutta työpaikkaa vuosittain, jotta työpaikkoja riittäisi kaikille. Toisin sanoen vuosituhannen ensimmäisenä vuosikymmenenä Yhdysvalloista puuttui 10 miljoonaa työpaikkaa, jotka olisi pitänyt luoda – mutta joita ei maahan koskaan syntynyt. Nyt taloudellinen epätasa-arvo on yltänyt kehittyneissä maissa tasolle, jolla se on ollut viimeksi vuonna 1929. Samalla on käynyt selväksi, että parantuneesta tuottavuudesta syntyneet voitot, jotka 1950-luvulla päätyivät työntekijöiden taskuihin, pysyvät nyt suurimmaksi osaksi yritysten omistajien ja sijoittajien hallussa. Osuus, joka koko kansantulosta menee työvoimaan pääoman sijasta, on vähentynyt äkillisesti, ja näyttää siltä, että osuus on jatkuvassa kasvussa romahduksen tilassa. Suotuisan aikakauden talous on tullut päätepisteeseensä, ja maailmantalous on siirtymässä uudelle aikakaudelle… Itse asiassa koneet ovat muuttumassa työntekijöiksi, ja raja työvoiman ja pääoman kyvykkyyden välillä hämärtyy ennennäkemättömällä tavalla.”
Björn Wahlroos ”Barrikadeilta pankkimaailmaan: eräänlaiset päiväkirjat 1952-1992” (Otava 2021), jossa maamme talousvaikuttajan kumouksellinen elämä esitellään. Björn ”Nalle” Wahlroos lähti nuorena tekemään vallankumousta, mutta todellisen kumouksen hän koki edettyään pankkimaailman ytimeen. 1980-luvulla Wahlroos oli järjestelemässä Suomen talouselämää uusiksi. Hän kuvaa muistelmiensa ensimmäisessä osassa tarkan kiehtovasti kuuluisia Kouri-kauppoja, uuden Nokian syntyä sekä monia muita finanssitaistoja. Nelikymppisenä Wahlroos oli jo käynyt läpi monta elämänvaihetta: radikaalin nuoruuden sekä yliopisto- ja pankkiuran.
Björn Wahlroos ”Markkinat ja demokratia” (Otava 2012), kertoo sivulta 24: ”Karl Marxilla oli yksi hyvä ajatus. Hänen taloustieteensä oli valtaosin tolkutonta ja perustui työnarvoteorian ideaan, jonka idean todellinen isä David Ricardo oli hylännyt jo puoli vuosisataa ennen kuin Marx otti sen Pääomaansa. Hänen historiakäsitystään kutsutaan usein historialliseksi materialismiksi… Marx esitti, ettei historiaa pitäisi tulkita sarjaksi lähes sattumanvaraisia tapahtumia, vaan järkeenkäyväksi edistymiseksi kohti ihanteellista ’lopputilaa’ – hänen tapauksessaan kommunismia. Marxin mukaan historioitsija ei ollut pelkkä tarinankertoja. Hän löytäisi kaavan, jos hän vain vaivautuisi tarkastelemaan pinnan alla olevaa yhteiskunnan perusrakennetta. Silloin tapahtumista alkaisi muodostua looginen ketju, ilmestyisi rakenne ja lopulta erottuisi kehitys, jonka voisi ainakin osaksi ymmärtää käyttämällä järkeä. Marxille yhteiskunnan perusrakenne heijasti kehitysvaihetta, jonka osia hän kutsui tuotantovälineiksi: maata, työvälineitä ja koneita. Nykyään käyttäisimme luultavasti käsitettä. ’teknologia’ kuvaamaan ajatuksen ydintä. Marxin mukaan tietty teknologisen kehityksen taso liittyy erottamattomasti yhteiskunnan rakenteeseen, joka määritellään ensi sijassa tuotantovälineiden omistuksen mukaan. Ensin tuotantovälineinä olivat orjat, sitten maa ja lopulta koneet. Vastaavia yhteiskuntia kutsuttiin orjanomistaja-, feodaali- ja kapitalistiyhteiskunniksi. Marx ei ollut historioitsija, kuten ei myöskään hänen ystävänsä ja yhteistyökumppaninsa Friedrich Engels. Heidän käyttämänsä faktat – varsinkin heidän käsityksensä ihmiskunnan alkuperäisestä sosiaalisesta organisaatiosta – olivat yksinkertaisesti vääriä ja rankasti muokattuja… Tuo virhe saattoi merkitä kurjuutta miljardeille ihmisille parin kolmen sukupolven aikana, mutta toinen virhe oli vielä pahempi: Hegeliä seuraten Marx valitsi historian käyttövoimaksi ristiriidan eikä kilpailua. Sen vuoksi hän ei tunnistanut luovaa tuhoa voimaksi, joka oli inhimillisen kehityksen takana, vaan päätyi saarnaamaan luokkavihollisuutta ja vallankumousta. Marx näki vain riistoa ja lopulta kumouksen, mutta ei sitä, miten uudet ja paremmat teknologiat syrjäyttävät tehottomammat ja miten uudet ja halvemmat tuotteet parantavat kaikkien, eivät vain hallitsevien luokkien elämänlaatua.”
Staffan Bruun, Mosse Wallén ”Nokian valtatie” (Tammi 1999), josta lainaus sivulta 13: ”Yli sadan vuoden ajan Nokia keskittyi kumisaappaiden, vessapaperin ja kaapeleiden valmistukseen kolmena eri yrityksenä. Vasta vuonna 1967 syntyi konserni, josta tuli 30 vuoden kuluttua maailman suurin matkapuhelimien valmistaja. Nokian historia alkoi 3. toukokuuta 1862 ruukeistaan tunnetussa Mägdesprungissa, joka sijaitsee Saksan Anhaltissa noin sata kilometriä Leipzigista luoteeseen. Nuori suomalainen liikemies Fredrik Idestam oli stipendimatkalla Saksassa ja hän oli saanut kuulla ruukinpatruuna Wilhelm Ludwig Lüderistä, joka sovelsi uutta menetelmää sellun tuottamiseksi rautaruukissa. Lüders käytti hyväkseen Mägdesprungissa sijaitsevaa koskea ja yhdisti perinteisen raudantuotannon sellun valmistukseen paperiteollisuudelle… Fredrik Idestam perusti 1865 ensimmäisen puuhiomonsa Tampereelle Tammerkosken kylkeen. Neljää vuotta myöhemmin hän rakensi huomattavasti suuremman tuotantolaitoksen Nokialle, joka sijaitsee viidentoista kilometrin päässä Tampereesta länteen… Nokian paperiruukin osakkaisiin kuului muun muassa Carl Ehrnrooth, jonka pojanpoika Casimir Ehrnrooth nousi 1990-luvun alussa Nokian hallituksen puheenjohtajaksi. Hän erosi virastaan vuoden 1999 yhtiökokouksessa ja hänen seuraajakseen tuli Jorma Ollila. Perustajiin kuului myös Alfred Kihlman, jonka pojanpoika Kari Kairamo johti 1970-80-luvulla Nokian nopeaa laajentumista ja modernisointia. Suomen tuleva marsalkka Carl Gustaf Mannerheim oli osakkaana lyhyemmän ajan… Halvan energian läheisyys houkutteli myös hiljattain perustetun Suomen Gummutehtaan (myöhemmin Suomen Kumitehdas) Nokialle 1898. Suomen Kumin perustajiin kuuluivat muun muassa oululaiset Pentzinin liikemiesveljekset. Kumitehdas käytti ensimmäisenä Suomessa amerikkalaisen Charles Goodyearin vuonna 1839 keksimää vulkanisoimistekniikkaa… Suomen Kaapeli perustettiin 1912 Helsinkiin ja se saa kiittää synnystään nuoren insinöörin Arvid Wikströmin Saksan matkaa. Wikström oppi valmistamaan siellä kaapeleita Werner Siemensin kehittämällä menetelmällä. Matkan jälkeen kului vain vuosi, kun Wikström perusti erään kollegansa kanssa Suomen Kaapelin… Ajatus näiden kolmen yhtiön fuusioitumisesta tuli ajankohtaiseksi jo 1930-luvulla, mutta Suomen Kumin yhtiökokous äänesti ehdotuksen nurin… Nämä kolme yritystä jatkoivat itsenäistä kehitystään aina vuoteen 1967 asti.”
Aini Linjakumpu ”Vanhoillislestadiolaisuuden taloudelliset verkostot” (Vastapaino 2018), josta lainaus sivulta 38: ”Yhdenlainen tapa katsoa talouden teologiaa on tarkastella Raamatun lähtökohtia ja kristinuskon tulkitaan – liittyy kuitenkin kiistanalaisuuksia sen suhteen, voidaanko Raamattua ylipäänsä käyttää ohjekirjana taloudellisen toiminnan ymmärtämiseksi tai järjestämiseksi… Rahan ansaitseminen näyttäytyy varsin ristiriitaisena asiana kristillisessä perinteessä. Toisaalta siinä nähdään oikeutettuna ja myös velvollisuutena se, että ihminen elättää ja takaa ruoan, suojan, terveyteen liittyvät välineet ja palvelut, koulutuksen, levon ja huvit itselleen ja huollettavilleen siinä määrin kuin se on oikeutettua asumansa yhteiskunnan odotusten ja resurssien perusteella. Samalla tavalla saatetaan suhtautua omistamiseen, joka voidaan nähdä oikein ja välttämättömänä… Toisaalta on näkemyksiä, että ansaitseminen ja vauraus sisältävät väistämättä ongelmia teologisessa mielessä… Taustalla on tulkinta, että omaisuus, varallisuus ja kaiken tyyppinen rikkaus on vaarallista, koska liiketoiminta kääntää ihmisen huomion pois rakkaudesta, huolenpidosta, rukoilusta ja mietiskelystä… Luukkaan evankeliumissa Jeesus sanoo: ’Yksikään palvelija ei voi palvella kahta herraa. Jos hän toista rakastaa, hän vihaa toista; jos hän on kiintynyt toiseen, hän halveksii toista. Te ette voi palvella sekä Jumalaa että mammonaa.’ (Luukas 16:13)… Varallisuuden kerääminen vaatii aikaa, huomiota ja omistautumista; varallisuus muokkaa näkökulmaa, miten maailmaa tarkastellaan. Tällä tavoin ihminen kääntyy pois Jumalasta, mikä uskonnollisuuden kannalta on ongelmallista… Mammona näyttäytyi Jumalan vastaisena voimana, epäjumalana.”
Talouden historia
Talouden historia alkaa jo tuhansia vuosia sitten. Aina kun joku on tuottanut vaihdettavaksi tuotteita tai palveluja, on siitä seurannut taloudellista kanssakäymistä. Talous on monimutkaistunut sitä mukaa kun yhteisöt ovat kasvaneet.
Keskiajalle tultaessa talousjärjestelmät eivät olleet vielä juurikaan kehittyneet, ja suurin osa vaihdosta tapahtui ihmisten lähipiirissä. Riskipääoman kerääminen sai kuitenkin alkunsa löytöretkeilijöiden hankkiessa sijoittajia matkoilleen. Löytöretket johtivat aikanaan maailmantalouden alkuun. Ensimmäinen pörssi avattiin vuonna 1513 Antwerpeniin.
Hansa tulee muinaisyläsaksalaisesta Hanse sanasta, jolla alkuaan tarkoitettiin ateria- tai uhriyhteyttä. Sana tuli käyttöön 1100 -luvulla Pohjan- ja Itämeren rannikon taloudellisella vaikutusalueella. Nimityksellä tarkoitettiin kauppiaiden maksamaa veroa tai kauppiasryhmittymää, jonka jäseniä oli yhden tai useamman kaupungin kauppiaat. Hansa oli pääasiallisesti saksalaisten kaupunkien 1150-luvulta alkaen muodostama liitto, jonka alkuna voidaan pitää yksityisten kauppiaitten kaupan suojelemiseksi perustamia kiltoja.
Viikinki vallan kadottua kaupankäynnin keskus siirtyi saksalaistuvalle Itämeren etelä rannikolle. Merkittävä tapahtuma oli Lyypekin perustaminen 1158. Lontoon hansa on perustettu 1158. Suurimmillaan hansan valta oli 1300-luvulla, jolloin liittoon kuului n. 70 kaupunkia. Tärkeimmät olivat Lyypekki, Rostock, Wismar, Stralsund, Greifswald, Lüneburg, Bremen, Hampuri ja Köln. Ulkomaisia kauppakonttoreita oli Lontoossa, Bruggessa, Bergenissä ja Novgorodissa. Tärkeimpiä hansan Itämeren piiristä länteen välittämiä tavaroita olivat turkikset, vuodat, vaha, hunaja, hylkeenrasva, silli ja vilja; Itämeren alueelle tuotiin kankaita, suolaa, mausteita ja viinejä.
Hansa vaikutti Ruotsin ja Suomenkin ulkomaankaupassa. Suomen kauppapaikkoja olivat Koroinen ja Turku, ja Tallinnasta oli vilkas yhteys Suomenlahden yli. 1400-luvun lopulta lähtien hansan mahti heikkeni, kun flaamit ja hollantilaiset nousivat hansan kilpailijoiksi. Kauppaliitto menetti erioikeutensa esim. Ruotsi-Suomessa kreivisodan yhteydessä 1537. Viimeiset hansapäivät pidettiin 1669. Hampuri, Lyypekki ja Bremen pitivät yhteyttä keskenään 1800-luvulle saakka ja käyttävät yhä hansakaupungin nimeä. Hansan tärkeimmiksi kauppaoikeudeksi tuli perustaa vieraaseen kaupunkiin kauppapaikka, johon laivojen tavarat voitiin varastoida. Sellaisia varastopaikkoja eli hoveja Hansalla oli useita. Suurimmat olivat Novgorodissa, Visbyssä, Bergenissä ja Lontoossa. Hansalaisilla eli kesteillä oli suurissa kaupungeissa erityinen muureilla, torneilla ja vahvoilla porteilla varustettu kaupunkikortteli. Niiden sisäpuolella oli pakkahuoneita, halleja tavaravarastoja varten, asuinrakennuksia, ammattikuntain taloja, ravintoloita ja kirkko. Siellä kestit, mestarit, kisällit, ja oppipojat elivät yhteisessä taloudessa ankarien sääntöjen alaisina niin kuin luostarissa, kukaan ei saanut ottaa kotikaupungistaan mukaan vaimoaan tai lapsiaan. Ilman ammattikunnanvanhimman lupaa ei kukaan vieras saanut tulla Hansan kauppapaikan muurien sisäpuolelle. Portit suljettiin yöksi ja kaikkien tuli olla sisällä. Muureilla pidettiin vartiota. Jokaisella kestillä piti huoneessaan olla haarniska, jousi ja miekka, ja katumetelin tai piirityksen sattuessa hänen oli riennettävä kauppapaikkaa puolustamaan. Maamme tärkeimpiin kaupunkeihin Turkuun ja Viipuriin asettui paljon saksalaisia vakinaisesti asumaan. Kaupunkien itsehallintoelimissä, raadeissa, heitä oli puolet sen jäsenistä. Suomen ulkomaankauppa oli Hansan käsissä.
Taloustieteen käsitteistön luominen alkoi valistuksen aikakaudella. Moderniin taloustieteen isänä pidetään filosofi Adam Smithiä (1723–1790). Kaupankäynnin rajoitusten vähentyminen ja teollisuuden pääomien myötä kapitalismi sai alkunsa.
Opinnäytetöitä taloudesta:
Jonna Kaikkonen, Niina Suutari ”Nuorten velkaantuminen” (Lapin AMK, opinnäytetyö 2019)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/166214/Nuorten%20velkaantuminen.pdf?sequence=2&isAllowed=y
Anne Ilkko ”Nuorten maksuhäiriöt ja niiden seuraukset sekä ratkaisukeinot Kainuussa” (Kajaanin ammattikorkeakoulu, opinnäytetyö 2009)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/7367/KIL6OAnneI.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Teija Marita Taskinen ”Talousrikollisuus Suomessa” (Vaasan ammattikorkeakoulu, opinnäytetyö 2009)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/12135/Taskinen_Teija.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Valtteri Mikkola ”Kunnan taloussuunnitteluprosessin parantaminen” (Turku AMK, opinnäytetyö 2018)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/155587/Mikkola_Valtteri.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Jevgenija Makarovskaja ”Talouden seurantatyökalut” (Saimaan ammattikorkeakoulu, opinnäytetyö 2018)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/156915/Makarovskaja%20Jevgenija.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Irina Sedergren ”Perustetavan kahvilan toimintasuunnitelma” (KYAMK opinnäytetyö 2016)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/106341/Irina_Sedergren_ONT.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Jukka Suuronen ”Laatutekniikan hyödyntäminen PK-yritysten toiminnassa” (HAMK, opinnäytetyö 2012)
Pekka Laukkanen ”Vuosisadan liitto – vaikuttava menneisyys ja valoisa tulevaisuus” (Humak, opinnäytetyö 2018)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/146094/Laukkanen_Pekka.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Timo Talvitie ”Osakeomistuksen – hallintarekisterihankkeen anatomia” (Turun yliopisto oikeustieteen tiedekunta, Pro Gradu 2018)
https://www.utupub.fi/bitstream/handle/10024/145882/Talvitie_Timo_progradu.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Jonne Rantala ”Aloittava yritys ja taloushallinto” (Kymenlaakson ammattikorkeakoulu, opinnäytetyö 2010)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/13334/Rantala_Jonne.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Janne Jaatinen ”Eurooppalainen velkakriisi vakaussopimuksen näkökulmasta” (Laurea ammattikorkeakoulu, opinnäytetyö 2012)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/40907/Jaatinen_Janne.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Outi Meriläinen ”Pankkien sijoitusneuvonta yksityishenkilölle Sijoitusehdotusten vertailu” (Metropolia Ammattikorkeakoulu, Opinnäytetyö 2011)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/25472/Outi%20Merilainen_Pankkien%20sijoistusneuvonta%20yksityishenkilolle%202011.pdf?sequence=1
Anni Kettunen ”S-PANKIN SÄÄSTÄJÄ-PALVELUN ASIAKASKOKEMUKSET JA PALVELUN KÄYTÖN LISÄÄMINEN” (Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu, Opinnäytetyö 2021)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/497638/Kettunen_Anni.pdf?sequence=2&isAllowed=y
Tuukka Kaarre, Sebastian Kirsi ”Tutkimus Yhdysvaltojen osakemarkkinoiden romahduksia ennustavista indikaattoreista” (Haaga-Helia ammattikorkeakoulu, opinnäytetyö 2020)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/340752/Kaarre_Tuukka-Kirsi_Sebastian.pdf?sequence=2&isAllowed=y
Juuso Vesterinen ”Rakennusalan kustannusten muodostuminen ja niihin vaikuttaminen” (Turku Amk, opinnäytetyö 2019)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/172484/Vesterinen_Juuso.pdf?sequence=2&isAllowed=y
Katja Tikka ”LAIVOJEN TUOMAA LAKIA – Ruotsin ensimmäiset kauppakomppaniat 1600-luvulla” (Akateeminen väitöskirja, Helsingin yliopisto 2020)
https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/318461/LAIVOJEN.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Kirjallisuutta:
Adam Smith ”Kansojen varallisuus: tutkimus sen luonteesta ja syistä” (WSOY 2015)
John Maynard Keynes Työllisyys, korko ja raha. Yleinen teoria. (The General Theory of Employment, Interest and Money, 1936.) Suomentaneet Ahti Karjalainen ja Pentti Kivinen. (WSOY, 1951)
Sixten Korkman ”Väärää talouspolitiikkaa” (Otava 2015)
Merja Mähkä, Unna Lehtipuu ”Sijoittajaksi 7 päivässä” (Alama Talent 2019)
Elina Lepomäki ”Vapauden voitto” (Otava 2018)
Martti Häikiö ”Nokia Oyj:n historia 1-3” (Edita 2001)
Karo Hämäläinen, Jukka Oksaharju ”Sijoita kuin guru” (Oksaharju Capital Oy 2020)
Fredrik Ekholm ”On aika rakentaa” (www.kkjmk.net 2017), kertoo kuinka hän jatkoi Vaasan Rakennuskorjaus Oy:ssa isänsä jälkeen laajentaen sen toimintaan menestyksekkäästi.
J. Gunnar Olson ”Vapautettu bisnes” (Itätuuli-Kustannus 2010)
Kaisu Paloheimo ”Puusta putosi Jumalan Martti” (Kuva ja Sana 2008) kertoo mm. Martti Falckin yrittäjäurasta.
Mauno Saari ”Minä, Christopher Wegelius” (Gummerus 1992)
Tapani Koivunen ”Amerikkalainen painajainen – Vuoteni USA:n vankiloissa” (Atena 2015)
Björn Walroos ”Kuinkas tässä näin kävi? miksi maallamme ei ollut malttia vaurastua” (Otava 2019)
Pentti Kouri ”Suomen omistaja ja elämäni muut roolit” (Otava 1996)
Jari Sarasvuo ”Välähdyksiä pimeässä ja pimeitä välähdyksiä” (Otava 2015)
Aini Linjakumpu ”Vanhoillislestadiolaisuuden taloudelliset verkostot” (Vastapaino 2018)
Petteri Järvinen ”Jippii – Huikea tarina IT-kuplasta ja vuosien oikeuspiinasta” (Docendo 2015)
Mauno Saari ”Ahti Hirvosen elämäntase – Rahat ja henki” (Gummerus 2007)
Seppo Konttinen ”Fyrkman – Peter Fryckmanin värikäs elämä” (Docendo 2023)
Linkkejä:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Anders_Chydenius
https://fi.wikipedia.org/wiki/J._V._Snellman
https://fi.wikipedia.org/wiki/John_Maynard_Keynes
Pentti Mattila 