Laajassa suvussani on hyvin kirjavasti käsityksiä uskonasioista, sillä suvusta löytyy ateisteja, äitini suvun ortodokseja, tapakristittyjä, sekä Karjalan herättäjä Henrik Renqvist.
Isäni salli, että minut kastetaan luterilaiseen kirkkoon vasta 5 vuoden iässä, vaikka vastusti sitä. Kävin rippikoulun, jossa rippikoulupappi antoi halukkaille luettavaksi Nicky Cruzin kirjan ”Juokse poika juokse”, joka hämmästytti. Kasvoin hyvin ateistisessa kodissa ja 40 vuoden iän kriisissä tulin elävään uskoon 1994.
Gideonit ottivat yhteyttä 2000-luvun alussa ja minut kutsuttiin Gideonien jäsenhankintailtaan. Siellä sain kuulla siitä, mitä Gideonit käytännössä tekevät. Minulle tuli varmuus sydämeen: Herra kutsuu! Tämä oli tärkeä ja ainutlaatuinen tehtävän saamisesta. Gideonit perustivat uuden osaston Pohjois-Helsinkiin, joka luuluu alue 1:n, jonka aluejohtajaksi (Helsinki, Espoo ja Vantaa) minut valittiin. Minua haastateltiin aluejohtajana olessani Pelastusarmeijan Sotahuuto-lehteen. Jostain syystä kaikki gideonit eivät pitäneet valinnastani, joten koin, että minut savustettiin pois järjestöstä muutaman vuoden jäsenyyden jälkeen.
Gideonien päätehtävänä on levittää Jumalan sanaa – täällä Suomessa Uuden testamentin muodossa. Kaksi liikemiestä perusti Gideon-järjestön vuonna 1899 USA:ssa. He olivat yhdessä eräässä hotellissa rukouksessa ja saivat näyn varustaa hotellihuoneita Raamatuilla. Vuonna 1908 ensimmäiset Raamatut löysivät tiensä hotellihuoneisiin matkustavaisten luettaviksi.
Olen ollut mukana joitakin vuosia Stelk Helsingin (Full Gospel Business Men’s Fellowship International) miestyössä sihteerinä muutaman vuoden, vaikka en olekaan liikemies, vaan vähävarainen eläkeläinen, minkä takia jäinkin pois tästä työstä.
Demos Shakarianin, John ja Elizabeth Sherrill tämän järjestön perustaja ovat kirjoittanut ”Maailman onnellisimmat ihmiset” (STELK -Finland ry. 2002), josta lainaus sivulta 97: ”Tohtori Price oli painottanut, että maallikot tulisivat olemaan Jumalan tärkeimpiä kanavia, ei papisto tai teologit tai lahjakkaat saarnaajat, vaan miehet ja naiset, jotka tekivät tavallista työtä tavallisessa maailmassa… Täyden Evankeliumin Liikemiesten Kansainvälinen Liitto… Kokoontumispaikaksi valitsimme Cliftonin kahvion Broadway and Seventh -kadulla… Virallisesti Täyden Evankeliumin Liikemiesten toiminta alkoi viikkoja myöhemmin, kun yhtiöjärjestys allekirjoitettiin ja viisi miestä nimitettiin johtokuntaan… Aloimme pitää aamiaiskokouksia Cliftonilla joka lauantaiaamu. Täytimme tarjottimemme kahvion alakerrassa ja kannoimme ne yläkerran pöytiin. Yläkerrassa rukoilimme ja kerroimme kokemuksiamme. Joskus meillä oli tunnettu puhuja, mutta enimmäkseen toimimme liikemiesten varassa… Sitten heräsi vastustus. Mitä Shakarian yritti tehdä, pastorit alkoivat kysellä saarnatuoleistaan. Aloittaa uuden seurakunnan? Pysykää erossa tuosta yhteisöstä, joka vie miehiä ja rahaa pois seurakunnista… Ostin puoli tuntia radioaikaa joka lauantai aamu ja lähetin osia kokouksista saadakseni laajempaa huomiota. Sen kuluessa nimitimme Thomas R. Nickelin uuden lehden päätoimittajaksi ja julkaisijaksi. Lehden nimeksi tulisi Täyden Evankeliumin Liikemiesten Ääni… Hieman uudenvuoden jälkeen saimme puhelun Sioux Fallsista Etelä-Dakotasta. Tommy Hicks soitti eräästä kokoussalista, jossa hän oli juuri ollut puhumassa. ’Demos’, hän sanoi. ’Luulen, että olette saaneet toisen osaston.’ … Samanaikaisesti lauantaiaamun kokoukset Cliftonilla aiheuttivat toisenlaisia ongelmia. Ensimmäisenä vuonna emme saaneet miehiä tulemaan, nyt emme pystyneet pitämään heitä poissa. ’Yläsalissa’ oli istumapaikat neljällesadalle ihmiselle, ja me yritimme joka viikko saada sinne sopimaan viisi- tai kuusisataa.”
Yhteiskristillinen Stelk miestyöjärjestön tarkoitus Suomessa on tukea seurakuntia järjestämällä miehille kokoontumisia omakustanteisten ruokailun ja keskustelujen merkeissä, jossa arvostetaan kaikkia läsnäolijoita taustoistaan huolimatta, sekä kannustetaan menemään elämässä eteenpäin, varsinkin uskonasioiden ja Jumalan tuntemisen suhteen. Stelk-järjestöön voi liittyä myös jäseneksi paikalliseen yhdistykseen, mutta muutenkin voi osallistua toimintaan. Ensisijainen tarkoitus on, että jäsenet ovat liikemiehiä, joilla on resursseja pyörittää Stelk-toimintaa, eikä ole tarvetta kerätä varoja toiminnan pyörittämiseen, kuin jäsenmaksuilla. Stelk-työ on myös vapaaehtoistyötä. Tämä miestyö ei vie seurakunnilta jäseniä, vaan päinvastoin, sillä sitä kautta tulee seurakuntiin uusia jäseniä, koska järjestö ei ole seurakunta. Stelk järjestössä pidetään tärkeänä kokouksiin osallistuvia ohjata käymään omassa seurakunnassa ja seurakunnassa pysymiseen, sekä seurakunnan rakentamiseen omalla panoksellaan. Stelk kokoukset järjestetään ravintoloissa tai kahviloissa, joka on sopivalla paikalla, sekä joissa on sopiva paikka kokoontua esim. kabinetti. Stelk-kokouksen kutsuja huolehtii kutsujen lähettämisestä, sekä valmistaa alustuspuheen kokoontumisen tulleiden keskusteluja varten, jos ei ole vierailevaa puhujaa. Koollekutsuja huolehtii, että kaikki esittelevät itsensä ja johtaa keskusteluija jakamalla puheenvuoroja, sekä pitää huolen, ettei politikoida jne. Rukouspalvelu kuuluu sitä tarvitseville. Katso Stelkin Voice-lehteä:
https://www.stelk.fi/wp-content/uploads/2022/03/VOICE1_22_kevyt.pdf
Olessani Järvenpääläisessä Vapaaseurakunnassa 2000-luvun alussa, niin sain siellä toimia Venäjäntyön vastaavana muutaman vuoden, jonka jälkeen vaihdoin seurakuntaa Helsinkiin, jossa sain jatkaa omilla varoillani tekemääni Venäjän Karjalan lastenkotityötä, mutta ei pidetty suotavana, että perustaisin yhdistyksen tämän toimintamuodon mahdollistamiseksi, koska seurakunnalla ei ollut halua tukea sitä. Perustin tämän vuoksi kuitenkin yhdistyksen vuonna 2011 seurakunnan pastorin vastuksesta huolimatta, jonka toiminta loppui kuitenkin jo 2015, sillä toimintaa jopa vastustettiin kaikenlaisilla keksityillä pahoilla puheilla, eikä tukijoita löytynyt, jolloin jäsenetkin lähtivät, eikä toiminnan jatkamiselle ollut enää edellytyksiä.
Olen tutustunut monenlaisiin kristittyihin ja kuulunut moneen eri seurakuntaan. Tutustuin eestiläiseen jo kuolleeseen messianiseen rabbi Benjamin Lillemäkeen, joka tunnisti minun pastorin kutsumukseni Eestin Pölvassä omassa kirkossaan 17.4.2015. Rabbi Benjaminen totesi silloin minut pastoriksi, tosin ilman seurakuntaa, koska oli kokenut minulla olevan Jumalan kutsu, vaikka vielä ei ole löytynyt seurakuntaa, missä palvella Jumalaa.
Euroopasta 1800-luvun lopulla rantautui työväenaate myös Oulun seuduille, jonka omaksuivat isäni suku Mikanderit. Myöhemmin muuttivat nimensä 1906 Mattiloiksi. Nämä Mattilat erosivat kirkosta, uskonnon vapauslain tultua voimaan. Äitini suku on ortodokseja, vaikka Ilomantsin mummoni Hilja os. Kukkosen sukuun kuuluu Henrik Renqvist Ilomantsista.
On paljon erilaisia yhteiskunnallisia ilmiöitä, jotka eivät ole suurelle yleisölle kovin tuttuja, kuten menestysteologia käsite. Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole puolustaa tai vastustaa menestysteologeja. Käsittääkseni menestysteologia arvostaa uskovia sen mukaan, kuinka paljon ovat saanut aineellista hyvää Jumalalta omalla uskollaan, mikä voi johtaa kerskaamiseen omilla kyvyillään ja ylpeyteen, sekä toimimaan omassa voimassa ilman Jumalaa, mikä ei ole Jumalan tahto.
Matteuksen evankeliumi toteaa luvussa 6:31-33 ”Älkää siis murehtiko sanoen: ’Mitä me syömme?’ tahi: ’Mitä me juomme?’ tahi: ’Millä me itsemme vaatetamme?’ Sillä tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkea tätä tarvitsevan. Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.”
Kristillisen uskon sisällä on paljon erilaisia suuntauksia, jotka ovat nousseet esille aikanaan, kun tietyt Raamatun osa-alueet nostetaan muita tärkeämmiksi, kuin toiset Raamatusta löytyvät totuudet, jopa joitakin Raamatun totuuksia ymmärretään jopa väärin.
Apostoli Paavali sanoo Efeson seurakunnan vanhimmille Ap. t. 20:30 ”ja teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää puhetta puhuvat, vetääkseen opetuslapset mukaansa.” Toisaalla Paavali kirjoittaa myös efesolaisille Ef. 4:14 ”ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa”
Jumalan vapauttaessa Israelin kansan Egyptin orjuudesta Mooseksen johtamana, vaikka Egyptin Farao ei olisi halunnut päästää israelilaisia palvomaan Jumalaan erämaahan. Vasta Mooseksen kautta puhuttujen vitsausten jälkeen Farao päästi israelilaiset erämaahan palvomaan Jumalaansa. Orjuudesta vapautuminen alkoi, kun viimeinen vitsaus käynnisti pääsiäisen vieton, jossa esikuvallisesti viaton karitsan veri suojeli tuhoojalta Jumalan kansaa Israelia, kun verta oli sivelty ovien pihtipieliin. Erämaassa ei ole elämisen edellytyksiä, joten olivat täysin riippuvaisia Jumalan huolenpidosta, muuten kuolisivat. Jumala täytti heidän kaikki tarpeensa, vaikka inhimillisesti se oli mahdotonta. Tämä kertoo siitä, että luotammeko Jumalaan vai inhimillisiin mahdollisuuksiin himoitessamme rikkauksia, jotta voisimme palvella Jumalaa.
Kuinka vahingollista on rahan himo, niin se paljastuu Juudas Iskariotin elämän kautta. Juudas Iskariot oli yksi Jeesuksen kahdestatoista apostolista, joka vietti aikaa Jeesuksen kanssa nähden ihmeitä ja tehden niitä myös itse, mutta hänellä oli ongelmana rahan himo, jonka kanssa hän kamppaili hoitaessaan opetuslasten rahakukkaroa. Rahan himo, eli synti avaa oven paholaisen vaikutuksille, eli kiusauksille. Se oli myös suuri kiusaus hänelle, kun ylipapit ja vanhimmat lupasivat maksaa Jeesuksen kavaltamisesta 30 hopearahaa. Huomatessaan, että hänen petoksensa kautta Jeesus tuomittiin kuolemaan, niin hän katui pahaa tekoaan ja palautti rahat, mutta Jeesuksen luokse hän ei koskaan palannut, vaan meni ja hirtti itsensä. Juudas Iskarioitin tilalle valittiin toinen apostoli, koska menetti paikkansa Jeesuksen apostolina, sekä taivasosuutensa. Oliko Jeesuksen kuolema Juudas Iskariotin tai juutalaisten syytä, ei, sillä Jeesus Raamatun mukaan antoi itse henkensä, koska oli tullut taivaan kirkkaudesta sovittamaan taivaallisen isämme tahdosta meidän syntimme, jota meistä voisi tulla Jumalan lapsia, jos otamme vastaan hänen armonsa ja lähdemme seuraamaan häntä…
Jouko Ruohomäki ”Karismaattisuuden kutsu” (Aikamedia 2009), josta lainaus sivulta 31: ”Kirkon lisääntyvä laitostuminen ja jäsenten moraalinen velttous alkoi kuitenkin huolestuttaa monia kirkonjohtajia. Yksi huolestuneista oli Montanus, joka vaikutti Phrygiassa, Vähässä Aasiassa. Noin vuonna 172 hän alkoi puolustaa Hengen yliluonnollisen toiminnan tärkeyttä. Samalla hän alkoi vaatia kristityiltä tiukkaa moraalista elämäntyyliä. Hän alkoi puhua myös Kristuksen toisesta tulemisesta, ja jopa uskoi sen voivan tapahtua jo hänen elinaikanaan… Montanuksen mukaan kirkon virkaan pätevöittää hengellisen lahjan omistaminen, ei virkaan nimittäminen. Hän korosti erityisesti profetian lahjaa… Hengen lahjojen korostaminen johti Montanuksen jyrkkään konfliktiin monien kirkonjohtajien kanssa, jotka pitivät kehittyvää kirkollista virkaa hengellistä lahjaa parempana… Montanolaisuus oli mitä ilmeisimmin ensimmäinen karismaattinen uudistusliike kirkossa, ja se pyrki saamaan aikaan herätyksen nopeasti kasvavaan kirkollistumiseen.”
Kristinuskon historiassa on paljon erilaisia uusien uskonalueiden löytöjen aikaa Raamatusta, kuten läntisen ja itäisen kirkon ero suuressa kismassa, sillä idän ortodoksinen ja lännen katolisen kirkon ero ajoitetaan yleensä vuoteen 1054.
Vuonna 1054 tapahtuneessa suuressa skismassa oli kyse siitä, kun läntiset ja itäiset paikalliskirkot erosivat toisistaan erillisiksi tunnustuskunniksi eli paavin johtamaksi katoliseksi kirkoksi ja idän ortodoksiseksi kirkoksi. Skismaan vaikutti merkittävästi erimielisyys Nikean uskontunnustuksen sanamuodoista: niin sanottu filioque-kiista. Katolinen kirkko lisäsi uskontunnustukseen sanan (Filioque eli ja Pojasta) eli sen näkemyksen mukaan Pyhä Henki oli lähtöisin Isästä ja Pojasta. Ortodoksisen idän patriarkaatit eivät hyväksyneet tätä muutosta. Jo ennen filioque-kiistaa olivat idän ja lännen kirkot kehittyneet eri suuntiin. Teologisessa ajattelussa oli eroja. Lisäksi poliittinen kehitys Rooman valtakunnassa johti erilaisiin näkemyksiin muun muassa paavin asemasta. Valtakunnan keskus oli siirtynyt Roomasta Konstantinopoliin. Lopulta jännitteet olivat niin suuret, että paavin lähettämä legaatti ja Konstantinopolin patriarkka julistivat toisensa 1054 kirkonkiroukseen eli pannaan. Kiroukset olivat voimassa vuoteen 1965 asti.
Uskonpuhdistus tapahtui Martti Lutherin toimesta, sillä omaksumaamme uskoon oli tullut paljon sellaista filosofiaa ja tapoja, joita Raamatusta ei löydy.
Kolmikymmenvuotinen sota käytiin Euroopassa vuosina 1618 -1648 suurimmaksi osaksi Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan alueella. Sodan pääasiallisena alkusyynä olivat katoliset ja protestanttien väliset ristiriidat. Sodan laajetessa siihen liittyi vallanhaluisten ruhtinaiden ja maiden, etenkin Ruotsin ja Ranskan, pyrkimys rajoitta Hasburg-suvuna hallitseman keisarikunnan valtaa. Sota alkoi Saksan sisäisenä uskonsotana, mutta päättyi yleiseurooppalaisena sotana, jossa uskonnolliset seikat olivat menettäneet merkityksensä.
Helluntaiherätyksen syntyminen tapahtui 1900-luvun alussa Los Angelesin Azusa kadulla.
Frank Bartleman syntyi 1871 Carversvillessä Pennsylvaniassa ja kuoli 1936. Frank Bartlemanin kirjassa kerrotaan kuinka Jumala ei anna kunniaansa ihmisille, mikä ilmenee siten, että kuuluisia ja lahjakkaita kutsutaan puhumaan, jotta kuulijoita tulisi, mutta he kiinnittävät huomionsa ihmiseen ja hänen Jumalalta saamiin armolahjoihin, sekä muihin syntymälahjoihin, vaan julistuksen ja tapahtumien keskipiste tulisi olla Jeesus, joka on ostanut verellään meidän lapsikseen. Kirkkojen ja seurakuntien oppirakennelmat saattavat estää Jumalan Pyhän Hengen toiminnan, vaikka ihmiset ovat luoneet ne seurakuntalaisten turvaksi, mutta Jumala ei halua, että Hänet kahlitaan ihmisten oppeihimme Jumalasta ja Hänen valtakunnastaan. Esimerkki mihin oppien ja oikeauskoisuuden valvonta voi viedä on Inkvisitio, joka oli katolisen kirkon laitos. Inkvisitio toimi sen määrittelemää harhaoppisuutta vastaan. Inkvisitio syntyi vuonna 1184, ja siitä muodostui kirkon pysyvä harhaoppisuutta vastustava laitos. Inkvisitio saattoi kiduttaa harhaoppisuudesta epäiltyjä. Virallisesti lasten ja vanhusten kidutus oli kiellettyä, mutta kieltoa ei aina noudatettu. Verenvuodatus tai kuulustellun tappaminen oli kielletty. Koska harhaoppisuus oli myös maallisen oikeuden vastaista, inkvisitio saattoi kuitenkin luovuttaa epäillyn maalliselle tuomioistuimelle kidutettavaksi. Myös inkvisition langettaman kuolemantuomion täytäntöönpano oli maallisen hallinnon vastuulla. Tällä tavalla kirkko tavallaan välttyi kantamasta vastuuta tapahtumasta. Inkvisition oikeuskäytännössä syytetyllä oli vain vähäiset mahdollisuudet puolustautua. Tavallisesti tuomari ja syyttäjä olivat sama henkilö.
Frank Bartleman ”Azusa-katu 312 – Nykyaikaisen helluntaiherätyksen juuret” (RV-kirjat 1986), lainaus sivulta 51 alkaen: ”Sain Jumalalta vuoden 1905 alussa seuraavan herätykseen liittyvän avainsanoman: ’Herätyksen syvällisyys määräytyy tyystin sen mukaan, kuinka syvä on parannuksen ja katumuksen henki.’ Ja se pitää paikkansa kaikkien ihmisten elämässä kaikkina aikoina… Herätys alkaa lähes aina maallikoiden parissa. Kirkon johtajat tervehtivät harvoin iloiten puhdistuksia. Historia toistaa itseään. Nykyisten johtajien asema on liian mukava, jotta he ylipäänsä toivoisivat sellaista uudistusta, joka mahdollisesti vaatisi heiltä uhrauksia. Ja Jumalan tuli lankeaa vain uhrin ylle. Tyhjään alttariin ei tuli syty. Kylmä järkeily, muodollinen kirkollisuus ja pappien ylivalta ovat kerta kaikkiaan evankeliumin luonteen ulkopuolella. Kiitos Jumalan, että johtajien joukossa on poikkeuksiakin. Mutta palvelemaan meidät on pelastettu. Oikea pappi on palvelija. Jeesus ei tullut palveltavaksi vaan palvelemaan… Sitten saimme tietää, että Henki oli virrannut muutama ilta sitten, huhtikuun yhdeksäntenä, pienessä tuvassa Bonnie Brae-kadulla. Ihmiset olivat hyvin vakaasti jonkin aikaa odottaneet hengenvuodatusta. Muutama valkoinen ja muutama värillinen hurskas uskova oli odotellut siellä päivittäin. Tämäkin tapahtui juuri pääsiäisen aikoihin. Jostakin syystä minulla ei ollut etuoikeutta olla mukana tuossa kokouksessa. Monet olivat puhuneet ’kielillä’. Menin iltapäivällä Bonnie Brae -kadun kokoukseen ja havaitsin, että Jumala toimi siellä voimakkaasti. Useita kuukausia olimme rukoilleet voittoa. Nyt Jeesus ’näyttäytyi elävänä’ jälleen monille. Pioneerit olivat päässeet läpi ja joukot voivat seurata. Kokous ilmensi yleistä nöyryyden henkeä…
Martti Luther alkoi saarnata uskonpuhdistusta romahtamaisillaan olevassa rakennuksessa keskellä Wittenbergin toria. D’Aubinge kuvailee sitä seuraavasti: ’Keskellä toria Wittenbergissä seisoi puinen kappeli, kolmekymmentä jalkaa pitkä ja kaksikymmentä leveä, ja sen seinät, joita oli joka puolelta tuettu, olivat luhistumaisillaan. Vanha, lankuista rakennettu, kolme jalkaa korkea saarnastuoli oli puhujan paikkana. Tässä surkeassa paikassa alkoi uskonpuhdistuksen saarnaaminen. Oli Jumalan tahto, että sen, minkä tuli palauttaa takaisin Hänen kunniansa, olisi tapahduttava mitä alhaisimmissa olosuhteissa. Tässä onnettomassa ympäristössä Jumala halusi niin sanoaksemme, että Hänen rakas Poikansa syntyisi uudelleen. Noiden tuhansien katedraalien ja kirkkorakennusten joukossa, joita maailma on täynnä, ei ollut yhden yhtäkään siihen aikaan, jonka Jumala olisi valinnut paikaksi ihanalle julistukselle iankaikkisesta elämästä.’…
Brownswillen Helluntaiseurakunnassa uusi herätys alkoi, kun Stephen Hill vieraili siellä 1990-luvulla, mutta ne kokoukset vaikuttivat maailman laajuisesti muutaman vuoden ajan. Evankelista Stephen Lawrence Hill (s. 1954, k. 2014), joka oli tunnettu Brownsvillen herätyksestä Floridan Pensacolassa, on äidin puoleltaan suomalaista sukua: https://www.geni.com/people/Stephen-Lawrence-Hill/6000000177766713838).
Steve Hill ”Hengellinen lumivyöry” (KKJMK), jossa kerrotaan, kuinka Jumala antoi Steve Hillille varoituksen. Kirjassaan hän kertoo näystään, jossa lumi edustaa vääriä oppeja, jotka ovat tasaisesti peittämässä vankkaa Kristus totuuden perustaa, eli kyseessä vääränlaisen menestysevankeliumin ylikorostaminen. Armo, joka antaa luvan elää synnissä, sekä ihmisten korottaminen jne.
Näihin aikoihin toimi myös Toronton herätys, joka tunnetaan myös nimillä torontolaisuus, joka käynnistyi pastori John Arnottin seurakunnassa Kanadassa tammikuussa 1994 Toronto Airport Vineyard seurakunnassa, joka tunnetaan myös Toronto Airport Christian Fellowship:nä. Kyseinen seurakunta tuli poistetuksi Vineyard -liikkeen yhteydestä joulukuussa 1995 ja jatkoi toimintaansa itsenäisenä kirkkona. Toronton siunaus otettiin vastaan muutamissa suomalaisissakin seurakunnissa, esimerkiksi Suur-Helsingin seurakunnassa jne.
Marc A. Dupont ja hänen vaimonsa Kim asuvat nykyään San Diegossa, Kaliforniassa vierailu useasti Suomessa Toronton herätyksen aikoihin. Marc Dupont työskentelee nykyään Foothills Christian Churchin seurakunnassa El Cajonissa, Kaliforniassa. Marc työskenteli Toronto Airport Christian Fellowshipin seurakunnassa vuosina 1992–1996 kevääseen. Hän on myös kirjoittanut useita kirjoja. Yksi hänen varhaisista teoksistaan on kirja ”Toxic Churches”, joka käsittelee väärää motivaatiota seurakuntatyöhön ja siitä johtuvaa myrkyllisen uskon seurakuntien ansaan joutumista. Elämän kaikilla osa-alueilla on aina vähemmistö ihmisiä, jotka joskus parhaista aikomuksista huolimatta tekevät myrkyllisiä siitä, minkä piti olla hyödyllistä ja elämää antavaa. Niin on myös pieni määrä seurakuntia, jotka jotenkin muuttavat hyvän uutisen huonoksi uutiseksi. Myrkylliset seurakunnat on kirjoitettu sekä rohkaisevaan että herkkään tyyliin, ja se tunnistaa tehokkaasti sellaisten seurakuntien väärinkäyttöä kuvaavat ominaisuudet, jotka ylittävät vakavasti rajat ja näkevät Jumalan pojat ja tyttäret vain työkaluina ja voimavaroina. Marc käsittelee joitakin hengelliseen hyväksikäyttöön liittyviä vaikeita kysymyksiä, kuten miten Raamattua opettava seurakunta voi muuttua niin myrkylliseksi ja miten todella tunnistaa, mikä myrkyllinen seurakunta on ja mikä ei ole. Kirjan ydin ei kuitenkaan ole vain ongelmaseurakuntien osoittaminen tai väärinkäyttävien johtajien tuomitseminen. Tavoitteena on auttaa aitoja hengellisen hyväksikäytön uhreja toipumaan ja oppimaan uudelleen, että ”Herran ilo on heidän voimansa” ja että Jumalan palveleminen ja aktiivisuus terveessä seurakunnassa voi olla uskomattoman hyvää.
John Beveren ”Herran pelko” (KKJMK Oy 2001), jossa todetaan mm. näin: ”On ihmisiä, jotka ovat nopeita tunnustamaan Jeesuksen Pelastajaksi, Parantajaksi ja Vapauttajaksi. He tunnustavat suullaan Hänen herrautensa. Siitä huolimatta he alentavat teoillaan ja sydämen asenteillaan Hänen kunniansa katoavaisten ihmisten kunnian tasolle… Näen Jumalan kutsuvan ystävikseen Raamatussa ainoastaan niitä, jotka vapisevat Hänen Sanansa edessä ja läsnäolossa ja ovat nopeita tottelemaan, olkoon hinta mikä tahansa. Sen tähden Hän ei saa osakseen ansaitsemaansa kunniaa ja kunnioitusta tai muuten he tottelisivat Häntä välittömästi. He kunnioittavat Häntä huulillaan, mutta heidän Häntä kohtaan tuntemansa pelko on ihmiskäskyjen opettamaa… He uskovat itse asiassa, että heidän onnellisuutensa on etusijalla heidän Jumalan Sanaa koskevaan tottelevaisuuteensa ja Hänen kanssaan tekemäänsä liittoon nähden.. Menneinä kahtenakymmenenä vuotena saarnatuolien ja radioaaltojen kautta saarnaamamme sanomat ovat usein antaneet Jumalalle ’taivaassa olevan sokeri-isin’ ulkoasun, jonka halu on antaa meille mitä tahansa me haluamme, milloin tahansa me sitä haluamme. Se kutee lyhytikäistä tottelevaisuutta itsekkäistä syistä. Vanhemmat, jotka kasvattavat lapsensa sillä tavalla, päätyvät siihen, että heidän lapsensa ovat hemmoteltuja. Hemmotelluilta lapsilta puuttuu totinen kunnioitus auktoriteettia kohtaan, erityisesti, kun he eivät saa haluamaansa silloin kun he sitä haluavat. Heidän auktoriteetin kunnioituksen puutteensa saa heidät helposti loukkaantumaan Jumalaan… Kun kävin Jim Bakkerin luona vierailulla vankilassa, hän kertoi minulle, kuinka vankilan paahde oli saanut hänet kokemaan täydellisen muutoksen sydämessään. Hän koki ensimmäistä kertaa Jeesuksen Mestarina. Hän kertoi, kuinka oli menettänyt perheensä, papinvirkansa, ja kaiken mitä omisti, ja sitten löytänyt Jeesuksen.”
John Bevere ”Palava sydän – Syty intohimosta Jumalaan” ((KKJMK oy 2004), josta lainaus sivulta 34: ”Miksi Jumala asetti ihmisen Eedenin puutarhaan? Aadamia ei luotu sen tähden, että hän lähtisi saarnaamaan kaikkialle maailmaan. Häntä ei asetettu Eedeniin siksi, että hän rakentaisi siltoja tai pilvenpiirtäjiä. Ei, hänet asetettiin Eedeniin, jotta hän vaeltaisi yhteydessä elävän Jumalan kanssa. Siitä yhteydestä saattaa kasvaa pilvenpiirtäjät tai palvelutehtävät, mutta ne eivät ole hänen tarkoituksensa ihmisen olemassaololle. Seitsemän ensimmäisen uskoontuloni jälkeisen vuoden aikana kävin ja lopulta työskentelin suuressa seurakunnassa, joka korosti Jumalan lupauksia ja lahjoja. Se oli hyvin evankelioiva seurakunta, jolla oli intohimo levittää evankeliumin hyviä uutsia koko maailmaan, mutta evankeliumi, jota siellä saarnattiin painotti valtakunnan etuja pikemminkin kuin Jumalan tuntemisen kirkkautta… ’Kristinuskon päämäärä ei ole palvelutyö. Voit ajaa ulos demoneita, parantaa sairaita ja johtaa ihmisiä pelastukseen, mutta joutua silti kadotukseen.’”
John Bevere ”Näinkö sanoo Herra?” (KKJMK Oy 2008), josta lainaus sivulta 52: ”Kokouksissamme me kuulemme tällaisia sanoja: ’ Näin sanoo Herra: ’Minä tuon sinulle aviomiehen, ja hänellä on toisessa kädessään rahaa ja toisessa palvelutyö’’ Tai: ’Jumala ei tahdo sinun tekevän työtä… Hän vain laittaa ihmiset antamaan rahaa sinulle!’ Ei, nämä eivät ole kuvitteellisia kuvauksia. Nämä ovat sanoja, joita on kokouksissa annettu yleisölle, jotka tunnen henkilökohtaisesti. Nämä sanat ovat voineet miellyttää ihmisiä, mutta ovatko ne raamatullisia? Vahvistavatko ne heidän vaellustaan Jumalan kanssa? Vai kääntävätkö ne huomion takaisin heihin itseensä? … Pofetian pitäisi ohjata sydämemme kohti Jumalaa ja hänen teitään, ei ruokkia lihallisia halujamme ja saada meidät tuntemaan olomme hyväksi… Surullista kyllä, koska me kaipaamme niin kiihkeästi yliluonnollista ja aitoa profetiaa, monet eivät hengellisesti arvioi, vaan hyväksyvät vastuuttomasti kaiken. Jeesus sanoi selvästi: ’Katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä’ (Matt. 24:4). Vastuu on meidän!”
Suomessa Karjalan rukoilevaisuuden perustaja on Henrik Renqvist e. Heikki Kukkonen Ilomantsista, joka koki paljon vaikeuksia ja väärin ymmärrystä uskoon tulonsa, sekä uskonsa harjoittamisen ja sen esille tuomisen vuoksi.
Juhani Salokannel ”Hengen paloa & Renqvist-Reenpäät kustantajina 1815-2015” (Otava 2015), josta sivulta 20 lainaus: ”Nuori pappi tarttui innolla työhön, niin innokkaasti että nostatti kolmessa vuodessa pienen hengellisen kansanliikkeen. Moinen into ja menestys suututtivat hänen esimiehensä – tuolloin kirkko ei odottanut seurakuntalaisilta minkäänlaista aloitteellisuutta, rahvaan omakohtainen uskoontulo, jopa kokoontuminenkin omin päin, oli ankarasti kielletty. Ja aivan kuin epäilyttävän liikehdinnän sytyttämisessä ei olisi ollut kylliksi, uusi apupappi äityi vielä moitiskelemaan kirkkoherran toimintatapoja… Porvoon piispa vei häneltä ensiksi viran, hän oli palkatta kolme vuotta ja kulki käräjiltä toisille, sitten hänet nimitettiin ylimääräiseksi saarnaajaksi Porvooseen. Sieltä tuli lähtö vankilasaarnaajaksi Svartholman linnoitukseen. Piispaksi oli edennyt taannoinen Ilomantsin kirkkoherra, joka kääntyi näin entistä suojattiaan vastaan. Svartholman entinen merilinnoitus Suomenlahden saaressa Loviisan lähellä toimi vankilana. Renqvist oli siellä miltei kymmenen vuotta ja tosiasiassa vankina itsekin, hän ei saanut poistua saarelta… Elinkautis- ja muiden vankien sielunhoitajana toiminen, karut asuinolot, rajoitukset yhteydenpidossa, kaikki tämä kuulostaa ankealta ja oli sitä aivan varmasti.”
Henrik Renqvistin syntymän 200-vuotisjuhlissa Ilomantsissa 5-6.8.1989 pidetyt saarnat ja puheet, Prof. Aimo Turunen ”Rukouksen ja taistelujen mies” sivulta 18: ”Herännäisjohtaja Henrik Renqvist, Suomen kirkon elämään voimakkaasti vaikuttanut uskonnollinen julistaja ja hengenmies, syntyi 1. elokuuta 1789 Ilomantsissa. Vielä nyt, vaikka on kulunut jo kaksi vuosisataa hänen syntymästään, hänen aloitteisella toiminnallaan on merkitystä monilla elämänaloilla. Ilomantsi oli 1700-luvun lopulla syrjäinen erämaapitäjä, mutta sen jylhä luonto, suuret salot, laajat vedet ja pitkät välimatkat pysähdyttivät ihmiset pohtimaan elämänsä sisältöä ja olemassaolon tarkoitusta. Uskonnollisilla kysymyksillä oli jo tuolloin tärkeä sijansa pitäjän asukkaiden mielissä. Henrik Renqvistin elämässä oli runsaasti vaikeita vastoinkäymisiä, mutta siihen sisältyi myös tiennäyttäjän ja syvällisen vaikuttajan aikaansaannoksia. Jo pelkästään talollisenpoika Heikki Heikinpoika Kukkosen kouluttuneisuus papiksi 1700- ja 1800-vaihteessa ja 1800-luvun alkuvuosina on elävää kulttuurihistoriaa, joka kuvastaa maalaisnuorukaisen hellittämätöntä pyrkimystä hänen uskonnollisen vakaumuksensa asettamaan opilliseen päämäärään. Kukkosten suku oli siitä alkaen, kun Ilomantsi suurissa väestön siirtymissä sai luterilaiset asukkaansa, asunut Sonkajan kylässä, viljellyt maataan, polttanut kaskea talollisten yleiseen tapaan, kalastellut ja metsästellyt. Talo on periytynyt isältä pojalle. Kukkosia on myös muualla Pohjois-Karjalassa, Savossa ja laajalti koko Itä-Suomessa ja muuallakin maassamme, mutta jo tällä Ilomantsilaisella sukuhaaralla on vuosisatainen historiansa. Vanhin Ilomantsin kirkonkirjoissa esiintyvä suvun jäsen oli talollinen Olli Kukkonen, synt. 1678 ja kuollut 1746.
Henrik Renqvist oli tässä sukupolviensa ketjussa isänsä Heikki Kukkosen vanhin lapsi, esikoinen, josta isä toivoi työnsä jatkajaa tilansa viljelijänä. Toive ei täyttynyt, sillä poika sai jo varhain vastustamattoman halun opintielle, ja merkillisellä tavalla tämä toive toteutui, vaikkei pitäjässä kouluja ollutkaan. Rovasti Juhana Molander, Ilomantsin silloinen kirkkoherra, tarvitsi pojilleen Juhana Fredrikille ja Kaarle Augustille kotiopettajan, ja heitä varten otettiin tähän tehtävään jumaluusopin ylioppilas J. D. Schröder. Kolmanneksi opetettavaksi tuli Heikki Kukkonen, Sonkajan poika, ja mitä hän oppi: puolen katkismusta ruotsiksi, joitakin latinan kieliopista ja kirjoitustaidon. Näillä tiedoillaan poika pääsi v. 1806 Kuopion triviaalikouluun, jossa kirkkoherra Molander oli aikaisemmin ollut opettajana. Kirkkoherra Molanderilla oli siten ratkaiseva vaikutus Sonkajan pojan opintiehen. Isä Heikki Kukkonen lienee ollut arvostettu talollinen, sillä tuskinpa rovasti muuten olisi ottanut hänen poikaansa omien poikiensa kanssa opinalkeita saamaan. Sonkajan Kukkoset olivat omassa ympäristössään muutenkin mainittavia ihmisiä, sillä heidän nimiään esiintyy mm. vanhoissa kansaomaisissa runosepitteissä. Ensimmäinen Sonkajaan tullut Kukkonen toimi vv. 1737-39 lautamiehenä.
Tuon ajan maalaisoloissa tuota tehtävää pidettiin niin suuressa arvossa, että sanaa lautamies käytettiin suorastaan puhuttelunimenä. Nuorelta Heikki Kukkoselta koulunkäynti keskeytyi, kun v. 1808 syttyi sota, historiassa tunnettu Suomen sota. Heikki Kukkonen oli tuolloin 19.vuotias ja hän ryhtyi harjoittamaan maakauppaa, osti maaseudun tuotteita, vei ne Sortavalaan ja toi sieltä tavaraa Savoon ja Pohjanmaalle myytäväksi. Kaupanteko onnistui ja tuotti pääomaa. On mainittu 1000 riikintaalerin ansioista. Yksi erikoispiirre siihen sisältyi. Heikki Kukkonen teki kauppaa myös virsikirjoilla ja hartausjulkaisuilla. Viimeksimainittujen joukossa oli Juhana Arndtin teos Totisesta kristillisyydestä, joka Renqvistin itseensä oli syvästi vaikuttanut. Nuorukaisiässä olleen kauppamiehen työalaksi kirjojen myynti oli tuhon aikaan harvinaista, jopa yllätyksellistä eikä sitä voine selittää mikään muu kuin koulunkäynti. Työ osoittaa joka tapauksessa nuoren miehen hengellistä suuntautumista. Kauppamatkoilla oli Heikki Kukkoselle muutakin merkitystä. Pohjanmaan rannikolla eli vielä varhaisemman herännäisyyden perintöä. Vuosien 1808-1809 sota johti Suomen irtautumiseen Ruotsista ja Suomen autonomian syntyyn Venäjän keisarikunnan suuriruhtinaanmaana. Pohjois-Savon ja Pohjanmaan herännäisyyden hengellinen yhteys säilyi ja kiinteytyi. Heikki Kukkonen joutui jo varhain kosketuksiin sellaisten herännäisjohtajien kuin pohjalaisen Juhana Lustigin, nilsiäläisen Paavo Ruotsalaisen ja kuopoiolaisen Pietari Väänäsen kanssa.
Uutta vaihetta Heikki Kukkosen elämässä merkitsi hänen siirtymisensä sodan jälkeen Turkuun suorittamaan teologisia opintoja. Siellä hän sai asunnon hurskaan kirjansitoja Juhana Agreliuksen luota, ja tällä miehellä tuli olemaan suuri vaikutus nuoren opiskelijan kehitykseen. Agrelius oli tunnustautunut Saksan pietistiseen uskonsuuntaukseen, ns. herrnhutilaisuuteen, jolla oli vaikutusta myös Heikki Kukkoseen. Agrelius neuvoi Kukkosta monissa asioissa ja nimenomaan hän antoi sysäyksen nimen muuttamiseen Heikki Kukkosesta Henrik Renqvistiksi, puhtaaksi oksaksi totisessa viinipuussa. Turussa Henrik Renqvist oli jatkuvassa yhteydessä uskonnollisten henkilöiden kanssa ja toimi mm. Tukholman evankelisen seuran kirja-asiamiehenä ja opintojensa ohessa teki jatkuvasti kirjallista työtä. Kun opinnot olivat jääneet sodan vuoksi hajanaisiksi, hänen oli suoritettava ylioppilastutkinto. Se valmistui toukokuussa 1815, ja todistuksen pappistutkinnon suorittamisesta hän sai yliopistosta 21. helmikuuta 1817.
Sen jälkeen hänet määrättiin Liperin kirkkoherran N. J. Peranderin apulaiseksi. Renqvistin esittäytyminen esimiehelleen tapahtui Porvoossa ennen Liperiin menoa. Kirkkoherran saama vaikutelma hänestä jäi kovin vaisuksi ja sitä pahensivat vielä piispa Alopaeuksen antamat tiedot Renqvistin hurmahenkisyydestä ja uskonnollisista harhakäsityksistä. Jo alku oli paha, mutta itse työ kävi vielä pahemmaksi. Syntyi valituksia, riitaa, rettelöitä ja oikeusjuttuja. Perander ja Renqvist olivat erilaisia miehiä ja heidän uskonkäsityksensä erilainen. Perander oli kaupunkiseurakunnissa toimiessaan tottunut kohteliaaseen seurusteluun ja mukavuuden tavoitteluun, Renqvist ankara puhtaan elämän kannattaja ja vaatija… Renqvistin ja Peranderin ristiriita johti lopulta siihen, että Renqvist v. 1825 siirrettiin Svartholman vankilan saarnaajaksi. Seurakuntatyö sai jäädä kymmeneksi vuodeksi, vv. 1826-1836. Vankilapapin työssä oli kuitenkin etunsa. Siinä Renqvist sai aikaa kirjalliseen työhön, joka Liperissä oli jäänyt vähiin. Kirjatyö oli tärkeä osa hänen elämäänsä. Hän kirjoitti, kustansi ja myi hengellisiä kirjoja. Renqvistin kustannustuotteiden määrä nouseen kaikkiaan 60:een, niistä neljä viidettä osaa käännöksiä… Henrik Renqvistin elämän loppuvuodet Sortavalassa olivat hänen elämänsä rauhallisinta aikaa. Renqvist kuoli 5.11.1866.”
Henkilökohtaisesti törmäsin uskonliikkeeseen vapautuessani alkoholismista (josta kärsin 20 vuotta) uskoon vuonna 1994 ja käymällä Suur-Helsingin seurakunnassa, sekä myöhemmin Järvenpään Vapaaseurakunta, jossa tein Venäjän- ja vankilatyötä. En löytänyt kuitenkaan paikaani näissä seurakunnissa, enkä muissa seurakunnissa joihin liityin ja minusta kasvoi myös menestysteologi pikkuhiljaa. Minun monet uskon ystäväni oli menestysteologeja, kuten evankelista Pekka Katajisto Tampereelta, vaikka minä itse olin köyhästä suvusta, mutta köyhät kuten minä haluamme löytää keinon rikastua ja päästä kurjuudestamme pois. Pekka Katajistolla oli Finnmissio yhdistys. Pekka Katajiston kanssa keskustelimme paljon uskomme perusteista evankelioimismatkoillamme neljän vuoden ajan Venäjällä ja Suomessa, vaikka emme olleet samaa mieltä asioista, mutta kunnioitimme toistemme näkemyksiä, sillä koin Pekan ottaneen minut oppipojakseen.
Omana kokemuksenani olen huomannut, että jotkut uskovat olevansa kaikkitietäviä, sillä jos heidän mielestään esimerkiksi seurakunnassa ollaan valitsemassa heidän mielestään väärä henkilö johonkin tehtävään, niin he mobilisoivat rukouspyyntöjen vyöryn, jotta tämä ei tapahtuisi ja muutenkin saattavat ryhtyä puhumaan pahaa tästä henkilöstä. Näiden uskovien mielestä heidän kokemuksensa olisi myös Jumalan tahto ja heidän näin täytyy varmistaa ettei Jumala sallisi tätä pahaa tapahtuvaksi, vaikka he eivät kysy oikeasti ensin Jumalan tahtoa tähän asiaan. Saattaa olla, että monet Jumalan lähettämät rukousvastaukset torjutaan näin, kun Jumalan antamaa oikeaaa lahjaa ei nähdä ratkaisuna tai Jumalan valitsema ihminen ei käy heille jostain syystä.
Jostain syystä näissä seurakunnissa kuitenkin ryhdyttiin puhumaan kaikenlaista pahaa minusta ja pahat puheet seurasivat aina seuraavaan paikkaan, jopa niin, että savustettiin pois eräästä näistä mainituista seurakunnasta.
Siihen aikaan muutamana kesänä vierailin Uppsalassa Livets Ordin, sekä heidän Eurooppakonferenssissa 28.7-1.8.2004 puhujina oli Ulf Ekman Ruotsi, John Bevere USA:sta, Clarence Wagne USA (Israel), Kong Hee Singapore, Stephen Sumrall USA:sta, Brian Houston Australiasta, Colin Dye Englannista. Olin vaikuttunut siitä, kuinka moni teki parannusta John Beveren puhuessa, joka oli puhumassa parannuksen saarnaa.
Olin myös Livets Ordin järjestämällä Israelin matkalla, sekä vierailin Ulf Ekmanin Suomen kokouksissa, myös Turun Elämän Sanassa ja heidän telttakokouksissa olen vieraillut, jossa puhui mm. Steve Hill jne. Laitoin merkille sen, että he keskittyvät Raamatun tiettyihin opetuksiin menestyksen saamiseksi jopa manipuloimalla yhteydessä olevia. Menestysteologialla monesti tarkoitetaan yleensä Uskon liikkeen käsitystä Raamatun opetuksista menestyksen avaimista. Nähdäkseni on joku väärinkäsitys, että meidän uskomme, ilman henkilökohtaista suhdetta Jumalaan voisi saada aikaan menestystä osaamalla siteerata oikein tiettyjä Raamatun kohtia tai uskomalla itsessämme olevaan uskoon.
Nyt olen tullut siihen käsitykseen, että Raamattu ei edes yksiselitteisesti lupaa helppoa vaikeuksista vapaata ja ylellistä elämää uskoville, päin vastoin. Muistan 1990-luvulla kiistelyn Toronton herätyksen alukuperästä, että onko se paholaisesta vai Jumalasta, josta väiteltiin jopa TV:ssä ja ihmiset olivat ihmeissään mistä on kyse, kun molemmat väittelijät Paavo Hiltunen ja Seppo Pehkonen lukivat Raamattua ja löysivät näkemyksilleen siitä tukea, vaikka asia ei tullut yhtään sen selvämmäksi annettujen selvitysten kautta, sillä tuntui siltä, että selvityksissä kuvaannollisesti halkaistaan hiuksia. Varsinkin hovioikeudenneuvos Paavo Hiltunen oli mielestään oikeassa ja kirjoitti aiheesta kirjoja kuten ”Toronto-ilmiö läpivalaisussa” ja ”Super-uskovat”.
Veikko Pekki ”Lisää, lisää – Pyhän Hengen uudistus koskettaa!” (Kuva ja Sana 1995), josta lainaus sivulta 91: ”Vuonna 1990 perustettu Suur-Helsingin Seurakunta edustaa niin sanottuja uusia seurakuntia kotoisten kristillisyytemme kirjossa. Seurakunnan perustaja ja johtavana pastorina toimiva Rauno Kokkola on taustaltaan helluntailainen, mutta sanoo kokeneensa karismaattisen liikkeen enemmän kodikseen. Yhteiskristillisyys on aina ollut Rauno Kokkolan sydäntä lähellä. Hän ehti johtaa Suomen Yhteiskristillistä Raamattukoulua (SYKR) toistakymmentä vuotta… Suhe:ssa alettiin nimittäin pääsiäisen 1995 tapahtumien jälkeen pitää säännöllisesti kuutta viikkokokousta. Seurakunta on siitä lähtien ollut kuin pienois-Toronto… Puuttuva rengas työssä oli juuri Pyhän Hengen johto seurakunnassa. Me olemme itse koettaneet johtaa seurakuntaa, vaikka tuo johto kuuluisi Hänelle… Rauno Kokkola näkee tänä päivänä pahimpana vaarana seurakuntatoiminnassa uhkaavan rutinoitumisen…
Tämä kysymys pakottaa alituiseen valvomaan myös omaa tilaa. Jumalan edessä tulee säilyttää tietty herkkyys, jotta vältettäisiin kuolettava rutinoituminen.”
Menestyteologian nimellä kulkeva oppi ja sen pohjalta syntynyt uskonnollinen suuntaus tunnetaan myös nimellä Uskon Sana -liike. Menestysteologia tarkoittaa oppia, joka katsotaan perustuvan Kenyonin ja Kenneth Haginin opetuksiin. Menestysteolgiassa on kyse, että uskovilla on auktoriteetti itsenäisesti käskeä uskolla asioita tapahtumaan, ei noudattaen Jeesuksen esimerkkiä, sillä Jeesus teki vain sitä, mitä taivaallinen isänsä hänelle näytti ja antoi tehtäväksi, eli oli riippuvainen isästään. Meidän uskovienkin pitäisi olla riippuvaisia Jumalasta, eikä olla itsenäisiä toimijoita.
Monet menestysteologit uskovat, että oikea uskova ihminen ei voi tehdä syntiä, joka perustuu heidän Raamatun tulkintaansa. Heidän oppinsa mukaan ihminen on ruumis, sielu ja henki, ja koska henki on uudestisyntynyt, niin sellainen ihminen ei tee syntiä. Tämän opin mukaan uudestisyntyneen ihmisen henki on täydellisesti vanhurskas. Jos ihminen tekee syntiä, sitä tekee silloin sielu tai ruumis eli liha, eikä ihmisen uudestisyntynyt henki. Synti johtuu siitä, että henki ei ole vielä kasvanut täydeksi ihmiseksi hengellisesti..
Menestysteologisen näkemyksen mukaan usko sisältää ns. laillisia oikeuksia, jotka on opittava tuntemaan Raamatusta. Näihin näkemyksiin kuuluvat oppi ihmisen asemasta uutena luomuksena, oppi uskovan auktoriteetista ja vapautus lain kirouksesta, joka sisältää köyhyyden, sairauden ja kuoleman. Menestysteologien näkemyksen mukaan uudestisyntyneet ihmiset ovat osallisia Abrahamin siunauksista ja kaikista Raamatun lupauksista. Nämä rikkaudet pitää omistaa uskossa itselleen tunnustamalla positiivisesti uskoen saavansa kaiken tarvitsemansa ja visualisoimalla mielessään oikean tekniikan avulla nämä aineelliset rikkaudet itselleen, mutta joillakin saattaa olla kiusaus petoksella hankkia mikä heille mielestään kuuluisi.
Raamattu kertoo, että kaiken pahan juuri on rahan himo, josta 1Tim. 6:10 sanoo: ”Sillä rahan himo on kaiken pahan juuri; sitä haluten monet ovat eksyneet pois uskosta ja lävistäneet itsensä monella tuskalla.” Viimeisten päivien tuntomerkki on luettavissa 2Tim. 3:2-9 ”Sillä ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita, rakkaudettomia, epäsopuisia, panettelijoita, hillittömiä, raakoja, hyvän vihamiehiä, pettureita, väkivaltaisia, pöyhkeitä, hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia; heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Senkaltaisia karta. Sillä niitä ovat ne, jotka tungettelevat taloihin ja pauloihinsa kietovat syntien rasittamia ja monenlaisten himojen heiteltäviä naisparkoja, jotka aina ovat opetusta ottamassa, eivätkä koskaan voi päästä totuuden tuntemiseen. Ja niinkuin Jannes ja Jambres vastustivat Moosesta, niin nuokin vastustavat totuutta, nuo mieleltään turmeltuneet ihmiset, jotka eivät uskonkoetuksissa kestä. Mutta he eivät pitemmälle edisty, sillä heidän mielettömyytensä on käyvä ilmeiseksi kaikille, niinkuin noidenkin mielettömyys kävi ilmi.” Varoitus rahan himosta uskoville löytyy Hebr. 13:5 ”Älkää olko vaelluksessanne ahneita; tyytykää siihen, mitä teillä on; sillä hän itse on sanonut: ”En minä sinua hylkää enkä sinua jätä”. Minkälaisia seurakunnan kaitsijoiden tulisi olla, 1Tim. 3:3 ” 3. ei juomari, ei tappelija, vaan lempeä, ei riitaisa, ei rahanahne”
Jer.17:5-14. Näin sanoo Herra: Kirottu on se mies, joka turvaa ihmisiin ja tekee lihan käsivarreksensa ja jonka sydän luopuu Herrasta. Hän jää alastomaksi arolle eikä näe mitään onnea tulevan; hän asuu poudan polttamissa paikoissa erämaassa, asumattomassa suolamaassa. Siunattu on se mies, joka turvaa Herraan, jonka turvana Herra on. Hän on kuin veden partaalle istutettu puu, joka ojentaa juurensa puron puoleen; helteen tuloa se ei peljästy, vaan sen lehvä on vihanta, ei poutavuonnakaan sillä ole huolta, eikä se herkeä hedelmää tekemästä. Petollinen on sydän ylitse kaiken ja pahanilkinen; kuka taitaa sen tuntea? Minä, Herra, tutkin sydämen, koettelen munaskuut, ja annan jokaiselle hänen vaelluksensa mukaan, hänen töittensä hedelmän mukaan. Peltokana, joka hautoo, mitä ei ole muninut, on se, joka hankkii rikkautta vääryydellä; päiviensä puolivälissä hänen täytyy se jättää, ja hänen loppunsa on houkan loppu.” Kunnian valtaistuin, korkea ikiajoista, meidän pyhäkkömme paikka! Israelin toivo, sinä Herra! Kaikki, jotka sinut hylkäävät, joutuvat häpeään. ”Jotka minusta luopuvat, ne kirjoitetaan tomuun. Sillä he ovat hyljänneet elävän veden lähteen, Herran.” Paranna minut, Herra, niin minä parannun, auta minua, niin olen autettu. Sillä sinä olet minun ylistykseni.
John Bevere ”Voitto erämaassa” (KKJMK 2006), josta lainaus sivulta 26: ”Jotkut näkevät auktoriteettiasemaan pääsynsä keinona palvella omia päämääriään, ei Jumalan. He käyttävät väärin Jumalan kansaa tyydyttääkseen omat mielihalunsa. Ja sivulla 138: ”Kaikki traditiot eivät ole pahasta, mutta kun ihminen toimii traditioihin nojautuen eikä sydämessään, hän tekee elottomia harjoituksia. Uskonnollisen hengen omaavalla ihmisellä on ulkoiset jumalisuuden muodot ja hän pitää tiukasti kiinni sitä, mitä Jumala ON TEHNYT, mutta vastustaa sitä, mitä Jumala nyt TEKEE. Näemme tällaisen käyttäytymiskuvion fariseusten ja muiden Jeesuksen ajan uskonnollisten johtajien kohdalla. He ylpeilivät olevansa Aabrahamin ja liiton lapsia. He väittivät olevansa Mooseksen opetuslapsia. Pitäen kiinni siitä, mitä Jumala OLI TEHNYT, he vastustivat keskellään olevaa Jumalan Poikaa. He puolustivat kiivaasti traditioitaan ja jumalanpalvelusmenojaan, mutta kun Jeesus tuli, hän haastoi kaikki mukavuus- ja vakausvyöhykkeet, ja sai heidät tajuamaan, ettei Jumala sopinut heidän laatikkoonsa.”
Matti Pyykkönen ”Jumala juoksupoika” (RV-kirjat 1991), josta lainaus sivulta 23: ”Napoleon Hill lienee vähemmän tunnettu Suomen kristillisissä piireissä. Kuitenkin hänen kirjansa ’Think and Grow Rich’ (Ajattele ja rikastu) on yksi aikamme bestsellereitä. Kirjaa on myyty n. neljä miljoonaa kappaletta eri puolilla maailmaa… Hill kertoo oppineensa nämä menestykseen johtavat lait ja tekniikan, jolla alitajunnan ja mielen voimia voidaan käyttää hyväksemme, ’ruumiittomilta hengiltä’… Edelleen hän kirjoittaa, kuinka nuo mestarit, henkioppaat, selittävät hänelle tätä salaista tietoa… David Wilkerson varoittaa: ’On olemassa paha tuuli… joka puhaltaa Jumalan huoneeseen pettäen joukoittain Jumalan valittuja… Kyseessä on Napoleon Hillin Think and Grow Rich -kirjan hengellistetty sovellutus. Tuo vääristelty evankeliumi yrittää tehdä ihmisistä jumalia. Heille kerrotaan: Kohtalosi riippuu mielessäsi olevista voimista. Mitä tahansa uskot, on sinun. Toteuta se sanoillasi. Luo se myönteisellä mielen asenteella. Menestys, onni ja täydellinen terveys ovat sinun, jos vain käytät mielessäsi olevia luovia kykyjä. Muuta unelmasi todellisuudeksi mielesi voimien avulla. Ei mikään oppi niin hylkää ristiä ja ihmissielun turmeltuneisuutta … se kiinnittää mielen vain ajalliseen hyötyyn. Jumalan pyhät, paetkaa tällaista!’ Jumalan seurakuntaan nämä tuulet ovat puhaltaneet mm. Norman Vincent Peale’in (Positiivinen ajattelu) ja Robert Schullerin (Mahdollisuusajattelu) välityksellä…
Menestysteologia, valtateologia, USA:ssa Word of Faith (Uskon Sana). Ruotsissa Livets Ord (Elämän Sana), Luova Sana, ovat nimityksiä opetuksille, joista tunnettu Jumalan mies David Wilkerson sanoo, että kysymyksessä on ’suurin harha ja eksytys, joka koskaan on uhannut Jumalan seurakuntaa’… Vaarallisimmat harhat tulevat aina oikeaoppisuuden kaapuun pukeutuneina. Jeesus Nassaretilaista kohtaan perkele käytti ’Kirjoitettu on’ -taktiikkaa. Kuolleeseen oikeaoppisuuteen ihastunut on helposti petettävissä. Jos Kirjoitukset eivät saa johtaa meitä Jeesuksen luokse eikä Hän saa paljastaa meille eksytysten takana olevaa henkeä, olemme oikeaoppisuudestamme huolimatta harhassa. Irralleen temmatuista Raamatun sanoista ja lauseista voidaan luoda Raamatun hengelle täysin vieras oppi… Oikeaoppisuus ja vilpittömyys itsessään eivät pelasta. Jeesus pelastaa. Uskomme ei ole aivovoimistelua opillisten oivallusten parrasvaloissa. Elävän uskon tuntee aina siitä, että se alkaa Jeesuksesta ja päättyy aina myös Häneen.”
Tomi Volotinen ”Menestys ihmeen varassa – Koulutuksen ja uskonnon kulttuuristen merkityksen yhtyminen menestysteologiassa” (Jyväskylän yliopisto, pro gradu -tutkielma 2005). Tomi Volotinen lähtee uskonnon evoluutiosta liikkeelle ja siksi sen tuomaan ihmislähtöisyyteen, eli tämän vuoksi Jumala ei ole antanut Raamattua ilmoituksena kansalleen Israelille. Tässä muutama lainaus Tomi Volotisen pro -gradu tutkielmasta: ”Tutkimukseni on tapaustutkimus, jossa tutkimani uskonnollinen yhteisö, pohjanmaalainen Sana ja Ylistys -seurakunta, edustaa edellä mainittua menestysteologiaa. Useimmat sen saarnaamat elämänkäytännöt ovat konservatiivisia, Raamatun tulkinta on fundamentalistista ja suhtautuminen moniin nykyajan sosiaalisiin ilmiöihin on torjuva. Maailman se katsoo olevan aivan tuhoutumisensa kynnyksellä, ja helvetin ikuisesta rangaistuksesta saarnaaminen kuuluu näkyvänä osana opetukseen. Sana ja Ylistyksen menestysteologia ei kuitenkaan hyljeksi kulutusta, vaikka se hyljeksii maailmaa. Siksi se toimii malliesimerkkinä siitä, miten samanaikaisesti sekä yhteiskuntaan mukautuminen että voimakas vastustaminen voivat olla mahdollista. Tämä antaa hedelmällisen lähtökohdan tarkastella, miten kaksi aivan eri aikakaudella syntynyttä aatetta yhdistyvät yhdeksi ideologiaksi.
Menestysteologia on silta traditionaalisen ja postmodernin kulttuurin välillä. Se markkinoi elämäntapaa, Jossa menestyminen on mahdollista postmodernissa maailmassa traditionaalisin keinoin. Tutkimus lähtee siitä näkökulmasta, että Sana ja Ylistyksen johtajat markkinoivat Jumalaa (Jeesusta) vastauksena tämän päivän ongelmiin ja haasteisiin. Päätutkimuskysymykseni ovat: l) mitkä ovat menestymisen sosiaaliset ehdot, eli minkälaisen sosiaaliseen järjestykseen ideologian vastaanottavan oletetaan sitoutuvan? 2) Miten kulutuksen ja uskonnon erilaiset ideologiat näkyvät menestysteologiassa? … Sana ja Ylistys -seurakunta toimittaa Rukouspalvelu-nimistä radio-ohjelmaa, joka lähetetään suorana tiistaisin kello 21 – 22 Järviradion kautta, jonka kuuluvuusalue on Keski-Suomi ja Pohjanmaa, ja Lähiradion kautta, joka kuuluu pääkaupunkiseudulla. Jokainen Rukouspalveluohjelma on tunnin mittainen, ja niissä puhujana on lähes poikkeuksetta lahkon johtaja pastori Veli Saarikalle. Analysoimissani ohjelmissa hänen avustajinaan toimivat vuorotellen Leo Sippola, Taina Saarikalle, Kirsi Saarikalle, Sari Rantala, Sabine Zimmer ja Harri Kiviniemi. Joissain lähetyksissä oli mukana ulkomaalaisia vierailijoita. Valitsin tarkastelun kohteeksi systemaattisesti vuodelta 2004 kaikki kuukauden viimeisimmällä viikolla lähetetyt ohjelmat. Yhteensä nauhoja siis kertyi kaksitoista kappaletta, joiden lisäksi valitsin satunnaisesti muutamia lähetyksiä lisää… Sana ja Ylistystä voi monissa näkemyksissään kuvailla konservatiiviseksi ja opissaan fundamentalistiseksi eli Raamattua pidetään erehtymättömänä Jumalan sanana. Se suhtautuu torjuvasti moniin nyky-yhteiskunnan valtaväestön jo hyväksymiin tai ainakin välinpitämättömästi suhtautumiin ilmiöihin, kuten esiaviolliseen seksiin, avoliittoon, avioeroon, aborttiin, masturbointiin, homoseksuaalisuuteen, tupakointiin, rockmusiikkiin, lävistyksiin, tatuointeihin, uskontojen väliseen vuoropuheluun, evoluutioteoriaan jne.
Uudestisyntyminen on avain välittömään yhteyteen Jumalan kanssa, ja se tarjoaa kokonaan uuden huolista vapaan elämän. Uudestisyntynyt saavuttaa Jumalan maailman tässä hetkessä – palkkio on välitön eikä odota tuonpuoleisessa… Helvetistä saarnaaminen on yksi keskeisimpiä teemoja ja ikuisen kadotuksen välttäminen nousee uskovan elämän keskiöön. Henkivallat, kiroukset, Saatana ja demonit ovat Sana ja Ylistyksen näkemyksen mukaan täysin konkreettisia asioita, joilla on vaikutusta jokapäiväiseen elämään.
Konkreetista pahaa vastaan uskovan on myös käytävä jatkuvaa taistelua. Terminologiassa maailma on jaettu lihaan ja henkeen, joista edellinen tuottaa kaiken pahan ja jälkimmäinen kaiken hyvän. Maailmankuva on siis tiukan dualistinen, jossa liha on Saatanan maailma ja henki Jumalan maailma. Jeesus on ainoa apukeino, jolla lihan maailma voidaan voittaa, joten tätä tuotetta myös markkinoidaan lääkkeeksi kaikkiin vaivoihin – sekä henkisiin että psyykkisiin. Sana ja Ylistyksen toiminnassa rahaa ja uskoa ei ole erotettu, vaan päinvastoin raha nousee keskeiseen rooliin. Pääperiaatteen mukaan jokainen kunnon uskovainen on velvollinen säännöllisesti antamaan ”kymmenyksiä” seurakunnan toimintaan. Opin mukaan ”Jumalan työhön” rahaa antamalla voi varmistaa, että myös itse pääsee osalliseksi taloudellisesta hyvinvoinnista. Se joka ei anna, ei myöskään usko Jumalan antamiin lupauksiin, eli ei edes ole oikeasti uskossa. Tämä muistuttaa yhdysvaltalaisten tv-saamaajien toimintaa, jossa saaman lopuksi ruutuun tulee tilinumero. Myös Sana ja Ylistyksen radio-ohjelmassa ja kotisivuilla tilinumeroon kehotetaan antamaan ”uhri” Jumalalle, jotta lisää sieluja saataisiin pelastettua ja jotta yksilön menestys elämässä olisi taattu…
Menestysteologiassa yhdistyy kaksi täysin eri aikakauden tuotosta: traditionaalinen kristinusko ja moderni kulutusaate. Siinä yhdistyvät kahden eri aikakauden ja kulttuurin dominoivimmat piirteet, mutta sen kannattaja ei kuitenkaan kykene resurssien puutteessa ja olosuhteiden pakottamana täysin astumaan postmoderniin maailmaan, jossa ylikorostuvat modernin piirteet, kuten kulutusta tukevat yksilökeskeisyys, hedonismi ja narsismi. Kulutusaatteeseen tukeutuva elämäntapa on taustalla saavuttamattomana ihanteena. ”Sinä tulet heijastamaan Jumalan elämäntapaa maanpäällä”. Jumalan elämäntapa on traditionaalinen uskonto yhdistettynä postmoderniin kulutusjuhlaan. Karismaattisen saarnamiehen markkinoima ihme voi tuntua houkuttelevalta vaihtoehdolta, jonka avulla voi ohittaa liian monimuotoiseksi käyneen näkyvän maailman lainalaisuudet ja päästä osalliseksi postmodemin kulutusparatiisin anneista saaden siten sosiaalista arvostusta myös ennen siirtymistä taivaalliseen paratiisiin. Menestysteologian Jumalaa ei markkinoida vain lohdun tuojana, joka hyvittää puutteen kuoleman jälkeen, vaan Jumala on yhtä kuin ihme, jonka velvollisuus on toimia uskovan elämässä käytännönläheisesti.”
Minäkin olen tutustunut Veli Saarikallen opetuksiin ja ollut yhteydessä häneen, kun hän piti kokouksia Helsingissä Kinaporin palvelukeskuksen salissa säännöllisesti yhdessä vaiheessa.
John Bevere ”Pelon murtaminen” (KKJMK 2007), josta lainaus sivulta 145: ”Herranpelko ei ole kuollut, Vanhan testamentin oppi. Se on elämän tie. Jos rakastat Jumalaa, pelkäät yksin häntä. Jumalanpelkosi nielee kaikki pienemmät pelkosi. Olen murheellinen kuullessani ihmisten puhuvan Jumalasta kuin hän olisi heidän juoksupoikansa. Henkilö, joka puhuu hänestä tällä tavoin, ei oikeastaan tunne Herraa. Jeesuksen läheisimmät opetuslapsetkin kutsuivat häntä Herraksi ja Mestariksi. (Joh. 20:28). Kun me suhtaudumme Herraan tuttavallisesti, me kadotamme näkökulman hänen oikeaan asemaansa.”
John Bevere (s. 1959) on yhdysvaltalainen evankelista, evankelisen raamattukoulun opettaja ja kirjailija, mutta ensin hän loi uraa menestyvänä insinöörinä. Tultuaan uskoon, niin hän jätti vanhempiensa Katolisen kirkon ja siirtyi 1980- ja 1990-luvuilla toimimaan Benny Hinnin alaisuudessa Orlandossa, Floridassa, nuorisopastorina ja myöhemmin Hinnin henkilökohtaisena avustajana. John Bevere ja hänen vaimonsa Lisa ovat palvelleet yhdessä vuodesta 1990 lähtien, sillä he perustivat John Bevere Ministries -järjestön. He asuvat Colorado Springsissä ja heillä on neljä poikaa nimeltä Addison, Austin, Alec (Alexander) ja Arden. Bevere haluaa ihmisten keskittyvän kokonaan Raamattuun, joka selvästi paljastaa Jumalan tahdon. Hän tekee tämän saarnaamalla ja puhumalla monissa kirkoissa Yhdysvalloissa ja ympäri maailmaa, internetissä ja kirjojensa kautta.
Jotkut tahot ja henkilöt haluavat käyttää uskontoa keinona saavuttaa omat salatut päämääränsä, mikä voi johtaa lahkoutumiseen ja se satuttaa siihen osallistuneiden sielunelämää, kuten kertoo Peter Gembäck ja Annika Sohlander ”Knutbyn murha – Seurakunnasta kultiksi” (Docendo 2022), jossa kerrotaan Ruotsissa lähellä Uppsalaa Knutbyssä tapahtuneesta murhasta ja murhayrityksestä 2004. Seurakunnassa väärinkäytettiin valtaa, mikä ilmeni fyysisenä ja henkisenä väkivaltana, eli se oli seksuaalista hyväksikäyttöä, että pelolla hallitsemista, myös rahan ahneutta. Tässä kirjassa on pastori Peter Gembäckin omakohtainen tarina tästä.
David Pawson ”Matka Apostolien tekoihin” (KKJMK Oy 2016), josta lainaus sivulta 97: ”Etsimme ehkä seurakuntaa omalla asuinpaikallamme ja kiertelemme ympäri toivoen, että jokainen uusi seurakunta olisi parempi kuin edellinen. Sitten tulemme siihen tulokseen, että täydellistä seurakuntaa ei ole olemassa. Jos löytäisimmekin jonkun, he eivät ehkä olisi iloisia saadessaan meidät mukaansa. Mutta jos emme löydä täydellistä joukkoa omasta ajastamme, saatamme alkaa etsiä sitä menneisyydestä. Hämmästyn, miten monia sellaisia ihmisiä kohtaan, jotka elävät menneessä, joko puritaanien tai varhaisten metodistien tai reformoitujen tai jonkin muun kirkkohistorian ajanjakson keskellä, jonka he kokevat juuri oikeaksi. Mutta he eivät voi elää siinä ajanjaksossa, vaan meidän kaikkien on elettävä nykyhetkeä. Luulenpa, että äärimmäisin esimerkki tästä ovat ne, jotka kuvittelevat, että Uuden testamentin seurakunta oli täydellinen, ja jos me vain olisimme eläneet silloin, olisimme saaneet olla ihmeellisessä seurakunnassa. Mutta jos luemme Uutta testamenttia tarkasti, näemme, että seurakunta oli täynnä epätäydellisiä ihmisiä…
Paavali siis palasi takaisin vahvistamaan seurakuntia, koska kristityt ovat vahvoja, kun he ovat seurakunnissa, jotka noudattavat Uuden testamentin mallia, ja niinpä hän vahvisti uskovia. Miten hän vahvisti heitä? Kertomalla heille, että he olivat suurien vaikeuksien edessä? Älä koskaan usko evankelistaa tai saarnaajaa, joka sanoo: ’Tule Kristuksen luokse, niin pääset ongelmistasi.’ Usko niitä, jotka sanovat: ’Tule Kristuksen luokse, niin ongelmasi ovat vasta alkaneet.’ Menneet syntisi ovat historiaa, mutta vaikeutesi ovat edessäpäin. Paavali palasi takaisin noiden vastakääntyneiden kristittyjen luo nyt, kun he olivat kuherruskuukautensa loppuvaiheessa. He olivat nyt jälleen maan pinnalla, ja hän pystyi kertomaan heille, että meidän täytyy mennä Jumalan valtakuntaan monen ahdistuksen kautta – tällä alhaalla meillä on kovat oltavat…. Kovia aikoja on edessäpäin. Teistä tulee yhteisön hylkimiä- Te olette pyhiinvaeltajia matkallanne maailman läpi eivätkä ihmiset pidä teistä. Teille nauretaan, teitä pilkataan, te turhaudutte, teillä tulee olemaan vaikeaa, mutta te olette matkalla taivaan valtakuntaan. Olkaa turvallisella mielellä.”
Heikki Ylikangas ”Körttiläiset Tuomiolla” (Otava), josta lainaus sivulta 11: ”Tietysti jo katolinen kirkko oli varjellut ’opin puhtautta’ eli taistellut kaikkinaista harhaoppisuutta ja uskonnollista eriseuraisuutta vastaan. Se ei ollut kuitenkaan sellaista puhdasoppisuutta, joka hallitsi Ruotsin ja Suomen kirkkoa 1600-luvulta 1800-luvun puolimaihin saakka. Ero piili siinä, että katolisena aikana kirkko itse valvoi oppiaan; maallinen valta ei siihen suuremmin sekaantunut. Sitä vastoin myöhemmän eli ’varsinaisen’ puhdasoppisuuden luonteeseen kuului valtiovallan vahva holhous kirkon suhteen. Tässä mielessä puhdasoppisuuden alku palautuu uskonpuhdistukseen eli tarkemmin sanottuna Västeråsin valtiopäiviin vuonna 1527. Silloin kuningas Kustaa Vaasa – aatelin tuella ja Lutherin oppeihin nojautuen – murskasi lopullisesti niin kirkon taloudellisen kuin poliittisenkin mahdin… Vain rikoslaki tasaisesti ankaroitui heti uskonpuhdistuksen jälkeen Mooseksen lain tiukkojen määräysten voittaessa alaa. Lopulliseksi osoittautunut käänne tapahtui vasta 1590-luvulla. Vaasain kruunuun kurkottava herttua Kaarle takoi uskonnosta aseen, jolla taisteli katolista kuningas Sigismundia vastaan. Uppsalan säätykokouksessa 1593 laskettiin puhdasoppisuuden perusta. Säädyt julistivat Saksan protestanttien Augsburgin uskontunnustuksen vuodelta 1530 Ruotsin kirkon ydinopiksi, jota päätettiin puolustaa kakkinaisia muutospaineita vastaan… Kaarlen poliittiset vastustajat nujerrettiin ’paavillisina harhaoppisina’ samalla, kun poikkeamiset ’puhtaasta opista’ ankarasti kiellettiin.”
Joyce Meyer ”Ristiriidoista vapaa elämä” (Kuva ja Sana 2008), josta lainaus ”Miksi ihmisillä on niin valtava halu saada olla oikeassa? Miksi on niin vaikea olla väärässä? Miksi erimielisyyksissä on niin tärkeä ’voittaa’? Vuosien ajan minulla oli huono itsetunto, että minun oli oltava aina oikeassa, vain saadakseni jonkinlaista itseluottamuksen tunnetta. Niinpä kiistelin ja olin valmis menemään äärinmäisyyksiin saakka vain todistaakseni, että olin oikeassa. Joku aina kyseenalaisti näkemyksiäni, joten elin mahdottomassa tilanteessa yrittäessäni jatkuvasti vakuutella kaikille tietäväni kyllä mistä puhun. Miksi minun oli oltava oikeassa? Siksi, koska ylpeyteni oli vaarassa. Ylpeys haluaa epätoivoisesti näyttää älykkäältä ja hyvältä. Se haluaa ihailua, jopa meiltä itseltämme. Se haluaa ihailua jopa siinä määrin, että Obadjan kolmannessa luvussa sanotaan: ’Sinun sydämesi ylpeys on pettänyt sinut’ (Ob. 3). Ylpeys voi pettää meidät. Se voi saada meidät uskomaan, että olemme oikeassa silloin, kun tosiasiassa olemmekin väärässä… Ylpeys ei voi viedä voittoon.”
Olen miettinyt omatunto käsitettä, että mitä se oikein on. Kaikilla on varmaan omakohtainen kokemus siitä mitä se on. Netissä omaatuntoa luonnehditaan näin: Omatunto on ihmisen henkilökohtainen tuntemus tai sisäinen ääni, joka kertoo, onko toiminut oikein. Valitettavasti vasta jälkeenpäin monet pohtivat tekojensa järkevyyttä tai oliko teko moraalisesti oikein, sillä hyvin harvoin ihmiset etukäteen saavat suunnittelemansa teon oikeellisuudesta, jos sitä varten ei varaa aikaa. Omantunnon ajatellaan antavan intuitiivisesti oikean vastauksen, kun yksilö pohtii jonkin toimensa moraalista oikeutusta. Jopa Yhdistyneitten kansakuntien ihmisoikeuksien julistus vetoaa omatuntoon: ”Kaikki ihmisolennot syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä.”
Melkein jokaisessa kulttuurissa esiintyy omaatuntoa vastaava käsite. Muinaiset egyptiläiset puhuivat sydämen äänestä, ja sama sana esiintyy juutalaisten Vanhassa Testamentissa.
Omakohtaisena kokemuksena voin sanoa, että kun on tehnyt väärin, niin omatunto, jos se on vielä herkkä, eikä kovettunut, antaa siitä viestiä jollakin tavalla, ettei tullut tehtyä oikein. Mielestäni omantunnon ääneen voi reagoida monella tavoin, kuten olla samaa mieltä omantuntonsa kanssa ja tekee parannuksen korjaamalla jollain tapaa omaa käyttäytymistään. Yksi asioiden selvittämisen väistökeino on luvata tulevaisuudessa toimia paremmin, vaikka se on aina vaikeampaa, sillä väärinteoista voi tulla tottumus.
Omana kokemuksenani voin kertoa tavaksi kehittyneestä väärintekojen ongelmasta, sillä minulle oli kehittynyt alkoholismi, josta yrittämisestäni huolimatta en päässyt eroon. Tämä oli päässyt karkaamaan käsistä, vaikka omatunto varoitti ja läheiset, sekä työyhteisö kärsivät tästä ongelmasta.
Eräänä epätoivoisena yönä heräsin tähän voimattomuuteeni, joka oli viemässä elämääni tuhoon. Tunnustin mielessäni epäonnistumisieni pitkän putken itseäni ja lähimmäisiäni, myös työyhteisössä vastaan, sillä he kaikki joutuivat kärsimään ongelmastani. Ajattelin jatkoksi vielä, kun olin lukenut julkkisten ihmeellisistä uskoontuloista, että olisiko Jumala olemassa, joka voisi auttaa. Ja Jumala auttoi minua ja vapauduin täydellisesti alkoholiriippuvuudesta ja paranin alkoholismista.
Monet varmaan ajattelevat, että kun on tullut uskoon, niin ongelmat häviävät, kuin tuhka tuuleen. Uskovilla ei olisi synnin kanssa enää ongelmia, eikä voisi tehdä enää mitään pahaa, eli uskova olisi vain kiltti pyhä, koska Jumalan henki asuu uudestisyntyneessä ihmisessä. Varmaan aika nopeasti huomataan, ettei tämä ole totta, sillä elämme vielä täällä maan päällä samassa ruumiissa, jossa on vanha ajatusmaailma. Tosin henkemme on uudestisyntynyt, mutta ajatusmaailma tarvitsee mielen uudistusta, jotta itse ei voi saada aikaan, vaan se tulee Raamatun totuuksien kautta Pyhän hengen voimalla, ei omassa voimassa muita vakuuttamalla. Ruumiskin kärsii vieroitusoireista, sillä taivaassa saamme uuden ruumiin, näin uskon. Meidän tulee olla riippuvaisia Jumalasta, joka antaa anteeksi uudetkin synnit, jos tunnustamme ne, sillä Jeesus on uskollinen.
Jos ei tottele omaatuntoaan, niin kovettaa sydämensä, joka hiljenee, kuten Raamatussa kerrotaan Faaraon kokemista vitsauksista, kun ei toiminut Jumalan Mooseksen kautta puhuessa Israelin vapauttamisesta Egyptin orjuudesta. Jokaisella kerralla, kun Farao oli tottelematon, niin sydän koveni, eikä enää lopulta pystynyt tekemään parannusta.
Kirjallisuus ja lähteet:
Frank Bartleman ”Azusa-katu 312 – Nykyaikaisen helluntaiherätyksen juuret” (RV-kirjat 1986)
Jouko Ruohomäki ”Karismaattisuuden kutsu” (Aikamedia 2009)
Peter Gembäck ja Annika Sohlander ”Knutbyn murha – Seurakunnasta kultiksi” (Docendo 2022)
K. A. Pohjakallio ”Kirkko ja lahko” (Ristin voitto 1963)
K. E. Salonen ”Harhaoppista ihmistä karta” (1933)
Osmo Tiililä ”Salatiede päivänvalossa” (1937)
Joyce Meyer ”Ristiriidoista vapaa elämä” (Kuva ja Sana 2008)
Seppo Pehkonen ”Virtaus taivaasta” (Kustannusyhtiö Visio Oy 2022)
Seppo Pehkonen ”Syvemmälle” (Kustannusyhtiö Visio Oy 2019)
John Beveren ”Herran pelko” (KKJMK Oy 2001)
John Bevere ”Pelon murtaminen” (KKJMK 2007)
John Bevere ”Voitto erämaassa” (KKJMK 2006)
John Bevere ”Näinkö sanoo Herra?” (KKJMK Oy 2008)
John Bevere ”Palava sydän – Syty intohimosta Jumalaan” ((KKJMK oy 2004)
Matti Pyykkönen ”Jumala juoksupoika” (RV-kirjat 1991)
John Arnott ”Isän siunaus – Totuus Torontosta” (Kuva ja Sana 1996)
Stephen Hill ”Herätyksen palo” (aikamedia 2007)
Stephen Hill ”Radikaali kristitty” (Elämän Sanan Kustannus Oy 2003)
Lauri K. Ahonen ”Suomen Helluntaiherätyksen historia” (Päivä Oy, 1994)
Veikko Pekki ”Lisää, lisää! – Pyhän Hengen uudistus koskettaa! (Kuva ja Sana 1995)
Paul Raja-aho ”Älä luovuta – Never Give Up – Pioneerin polku – Rauno Kokkola” (Päivä Oy 2024)
Matti Wendelin ” TULE PYHÄ HENKI” (Omakustanne)
Hilkka Nieminen ”Pelastussotaa Suomessa 1889–1989″ (WSOY 1989)
Digi IRT ( Iso Raamatun Tietosanakirja)
Wikipedia
Opinnäytetyöt:
Tomi Volotinen ”Menestys ihmeen varassa : kulutuksen ja uskonnon kulttuuristen merkitysten yhtyminen menestysteologiassa” (Jyväskylän yliopisto, pro gradu – tutkielma 2005)
Henna Koivula ”KIELILLÄ PUHUMISEN ARMOLAHJAN MERKITYS HELLUNTAILAISUUDESSA” (Helsingin yliopisto, Uskontotieteen pro gradu -tutkielma 2016)
https://helda.helsinki.fi/server/api/core/bitstreams/4439ca6f-3dc7-4591-830a-0ccb93bd6063/content
Toni Terho ”Helluntailiikkeen spiritualiteetti. Tilastollinen tutkimus Helsingin Saalem-seurakunnan tilaisuuksiin osallistuvien spiritualiteetista” (Helsingin yliopisto, pro gradu -tutkielma 2005)
https://helda.helsinki.fi/server/api/core/bitstreams/edbcc4b5-5878-4560-bde4-55b4e0258bc5/content
Inkeri Rannila ”TIIVIISTÄ USKONNOLLISESTA YHTEISÖSTÄ IRROTTAUTUNEIDEN KOKEMUKSIA” (Diakonia-ammattikorkeakoulu DIAK Opinnäytetyö 2011)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/25583/Rannila_Inkeri.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Pentti Mattila 