Olen huomannut, että aika olemattomilla tiedoilla voidaan kirjoittaa juttuja erilaisiin medioihin tuulesta temmatuista asioista totena. Olen miettinyt mikä on motivaatio kirjoittaa tällaisia keksittyjä juttuja eri medioihin, jotka ei välttämättä pidä edes paikkaansa. Voisi jopa ajatella, että ne on kirjoitettu, jotta voisi tehdä kiusaa, vahingoittaa ja painaa koettu vastustaja alas pysyvästi.
Jyrki Hämäläinen ”Hopeinen kuu” (Otava 1996), josta lainaus sivulta 222: ”Vuonna 1968 Danny oli paitsi lavojen kuningas myös oman ohjelmatoimistonsa D-tuotannon vetäjä… Alalla vallitseva selkäänpuukotusmeininki ja julma kateus kohdistuivat aika rankasti Dannyyn, jota yritettiin kampittaa kaikin tavoin. Eräälle Hymy-lehden avustajalle tarjottiin iso tukko rahaa kilpailevan ohjelmatoimiston taholta, jos hän olisi syöttänyt perättömiä paskajuttuja Dannysta Hymyyn. Jorma k. Virtasen kunniaksi on mainittava, että hän haistoi palaneen käryä eikä juttuja julkaistu.”
Jyrki Hämäläinen ”Jyrki Hämäläinen” (Otava 2002), josta lainaus sivulta 202: ”Hymy-lehden menestys harmitti monia ja oli myös esikuvana… Tämä oli sitä 1960-luvun rajuutta… Mikään ei ollut pyhää. Pelin henki oli maukasta matalaotsaiselle, ja kaikkihan rakastavat skandaaleja, vaikka harva sen myöntää… Samoihin aikoihin saivat vankeustuomioita Urpo Lahtinen ja Jorma K. Virtanen, mutta valitusten jälkeen Lehtimiesten pätevä juristi Seppo Sinivaara sai tuomiot aina muutettua ehdollisiksi ja sakkotuomioiksi. – Minä olin vasta 23 enkä tajunnut valittaa. Nyt minut pistettiin monien mielestä hätävarjelun liioitteluna Keravan nuorisovankilaan. Annoin sieltä muun muassa haastatteluja vangin puvussa. Istuin tuomiostani 3 kuukautta.”
Marja Linnankivi, Terttu Levonen ”Kekkosten miniänä” (Kustannusosakeyhtiö Tammi 2010), josta lainaus sivulta 131: ”Urho Kekkonen yleensä tiesi, mitkä tahot hänestä huhuja sepittivät. Ne olivat kokoomuksen ja SDP:n liepeillä toimivia ’huhukeskuksia’, joissa levitettiin vartavasten järjestetyn luottamusverkoston välityksellä keksittyjä, liioiteltuja tai vääristeltyjä kertomuksia vastustajista… Yksi vuoden 1952 härskeimmistä juoruista oli ’tosi juttu’. Sen mukaan Urho Kekkosen vaarallinen suolisolmu oli peitetarina, kun vamma oli tosiasiassa syntynyt Kalle Kaiharin veitseniskusta miesten tapellessa humalapäissään jonkun naisen vuoksi. ’Tapahtuman’ kertoi tuttava, kasvoillaan vahingoniloinen ilme.”
Matti Ahde, Timo Hakkarainen ”Matti Ahde -sähkömies” (WSOY 2013), josta lainaus sivulta 236: ”Helmikuussa 1982, siis vähän ennen kuin minusta tuli ministeri, ilmestyi skandaalilehti Nykypostissa juttu otsikolla ’Kansanedustaja mukiloi ilotytön helsinkiläisessä hotellissa’. Tarinan kirjoittajaksi oli merkitty Timo Tervonen ja kuvaajaksi Harri Ahola. Juttu kertoi, kuinka ’siistin harmaaseen villakangaspukuun sonnustautunut nuorehko kansanedustaja’ iski keskellä päivää hotelli Intercontimentalissa ’Seijan’, kaksikymmentäseitsemänvuotiaan ilotytön, varasi ja maksoi päivähuoneen ja rakasteli siellä tytön kanssa. Kun ’Seija’ pyysi palvelustaan maksua, kansanedustaja sai raivokohtauksen ja pahoinpiteli tytön tainnoksiin… Pyysin eduskunnassa turvallisuusasioita hoitavaa valiokuntaneuvos Eelis Roikosta selvittämään, millaiseen näyttöön lehtijuttu perustui… Poliisi kävi läpi huonevaraukset ja muut dokumentit. Roikonen toimitti työnsä päätteeksi minulle lyhyen raportin. Siitä kävi ilmi, että päivähuoneen 308 oli maksanut 25.9.1981 valokuvaaja ’Mr. Ahola’… Seuraavassa numerossaan Nykyposti joutui julkaisemaan oikaisun ja myöntämään, että juttu oli sepitetty ja täysin perätön.”
Marlon Brando, Robert Lindsey ”Brando” (WSOY 1995), josta lainaus sivulta 228: ”Kun lehdistö sepitti minusta tarinoita, olin kuin en piittaisi siitä mitä minusta sanottiin ja mitä muut minusta ajattelivat. Taisin esittää välinpitämätöntä uskottavasti, mutta se oli pelkkä naamio. Sanomalehdet ja aikakauslehdet keksivät juttuja, jotka eivät olleet vain perättömiä vaan usein myös aiheettomasti rivoja, ja ne loukkasivat minua syvästi. Ärsyynnyin erityisesti Timen ja Lifen jutuista. Palkkasin tutkintatoimiston kaivamaan esiin kaikki emoyhtiö Time Inc:ia koskevat kiistämättömät kielteiset seikat, joita suinkin löytyi, kulutin noin 8000 dollaria pitkään selvitykseen yhtiön julkaisemista vääristellyistä ja väritetyistä uutisista ja menin sitten yhä uusiin televisio-ohjelmiin ja radio-ohjelmiin Timeä ja Lifeä parjaamaan.”
Brian Houston ”Elä, rakasta, johda – Paras on vielä tulossa” (Päivä oy 2015), josta lainaus sivulta 109: ”Australiassa laajempilevikkisten sanomalehtien suurimmat painokset ilmestyvät viikonloppuisin, ja yleensä lehden keskiaukeaman välissä on kiiltäväkantinen aikakauslehtiliite. Eräänä lauantaina, … jonka kannessa olimme Bobbie ja minä. Mikään tässä ei ollut eduksi meille. Olimme häpeissämme ja vihaisia, loukkaantuneita. Olimme naiivisti poseeranneet valokuvausta varten ja tehneet yhteistyötä artikkelin kirjoittajan kanssa useita viikkoja aikaisemmin, ja olimme yrittäneet olla mahdollisimman avoimia. Ja saimme siipeemme. Koimme, että meitä oli sumutettu ja meidät oli petetty ja puijattu uskomaan, että artikkeli olisi reilu ja tasapainoinen kuvaus meistä ja työstämme. Mutta ei se ollut. Artikkeli oli useita sivuja pitkä ja täyttä hämäystä; se vääristeli täysin motiiveistani ja vähätteli kaikkea, minkä puolesta liputamme.”
Jouko Ruohomäki ”Karismaattisuuden kutsu” (Aikamedia 2009), josta lainaus sivulta 111: ”Viimeisenä eurooppalaisista rukouksella parantajista esittelen ruotsalaisen Fredrik August Boltziuksen. Boltziuksen rukouksella parantamistoiminta Pohjoismaissa on ollut hyvin merkittävää. Siitä on kirjoitettu hyvin paljon niin myönteistä kuin kielteistäkin. Jälkimmäisen tapaiseen kirjoitteluun intoutuivat sanomalehdet, jotka eivät tyytyneet raportoimaan ihmeellisiä parantumistapauksia, vaan kirjoittivat täysin perättömiä artikkeleita.
F. A. Boltzius syntyi maaliskuussa 1836 Alstersin pitäjässä. Hänen isänsä kuoli vuonna 1851, jolloin Boltzius vain 15-vuotiaana joutui ottamaan vastuun kotitilastaan,.. Boltzius otti ohjeekseen Jaakobin kirjeen jakeet 5:14-15: rukoili, voiteli sairaan öljyllä ja pani kätensä sairaan päälle Herran nimessä. Öljy oli ainoastaan ulkonainen merkki. ’Se auttoi uskoani’, sanoi Boltzius… Kun parantumisia alkoi tapahtua, alkoi myös vaino. Sekä poliisit että nimismiehet pitivät häntä vaarallisena villihenkenä… Boltziuksen parantamistoiminta käsitti lähes tulkoon kaikkia sairauksia. Siitä on todistuksena yli 30 000 kirjettä, joita on säilytetty Värmlannin museossa nk. Boltziuksen huoneessa… Boltziuksen parantamistoiminta herätti ennenkuulumatonta ihmetystä, kiinnostusta ja vastustusta. Vuonna 1885 alkoi keskustelu Boltziuksen toiminnan ympärillä saada todellista vauhtia. Kritiikin kärjessä kulki Svenska Dagbladet, kun taas Aftonbladet ja Göteborgs Handels- och Sjöfarts-Tidning olivat hieman varovaisempia.” Katso lisätietoja:
https://sv.wikipedia.org/wiki/Fredrik_August_Boltzius
Georg C. Ehrnrooth ”Krokotiilien keskellä” (Schildts 1999), josta lainaus sivulta 47 alkaen: ”Hoven pikkukaupungissa Englannin kanaalin rannalla Brightonin länsipuolella oli jo vuosia asunut Anastasia (Stasie) Mannerheim, marsalkan vanhempi tytär… Stasien olin tavannut edellisen kerran hautajaisissa Helsingissä 4. helmikuuta 1951. Hän asui kaikkina näinä vuosina ystävättärensä Miss Olive Rooneyn kanssa pienessä talossa lähellä katolista kirkkoa. Syvästi uskonnollinen Stasie kävi joka päivä messussa… Hämmästyin ja suutuinkin sattuessani näkemään, mitä Matti Kurjensaari, kirjailija ja Simosen leirin vasemmistososialisti, kirjoitti kesällä 1973 vierailustaan Stasie Mannerheimin luona Lontoon ulkopuolella olevassa vanhainkodissa, jossa tämä asui elämänsä viimeiset vuodet. Stasie’a oli haastateltu VIP-nimiseen aikakauslehteen… Kurjensaaren mukaan Stasie ’ihailee presidentti Kekkosen ulkopolitiikkaa’… Tämän johdannon jälkeen Kurjensaari menee suoraan asiaan: Stasie on kuitenkin tyytymätön erään sukulaisensa toimintaan Suomen politiikassa. ’Eräs sukulaiseni on siellä teidän eduskunnassanne. Mutta minä en hyväksy hänen kannanottojaan. Hän toimii presidenttiä vastaan. Ja me kun uskoimme, että hän on oikea kansanedustaja.’ … Hänen lausumikseen väitetyt vastaukset kuulostavat korvissani täysin epäaidoilta, ja olin sentään keskustellut hänen kanssaan monta kertaa… Aisapari Kurjensaari-Nya Pressen ei siis hävennyt vetää Mannerheimia ja hänen tytärtään K-linjan järjestelmälliseen kampanjaan minua vastaan… Kurjensaari oli lähellä kommunisteja ja kannatti neuvostopolitiikkaa.”
Boris Jeltsin ”Jeltsin” (WSOY 1990), josta lainaus sivulta 111: ”En totu siihen ikinä. Joka kerta kun törmään panetteluun, provokaatioon, masennun hirvittävästi, kärsin, vaikka sietäisi jo oppia reagoimaan tunteettomasti ja tyynesti. En voi. Hiljattain minulle soitettiin useastakin paikasta ja kerrottiin, että puolueen kaupunginosakomiteoihin oli sujautettu kymmensivuinen anonyymi ehdokas Jeltsinin mustaamisopas. Varsin pian minullekin tuotiin yksi kappale. Pakottauduin lukemaan tekstin ja taas masennuin. En tietenkään siksi, että olisin kuvitellut valitsijoiden kääntävän selkänsä – oletan että normaali kunnon ihminen ei hyväksy tuollaista nimetöntä tekstiä. Hämmästyin ideologisen aparaattimme surkeutta, alennustilaa, jossa sen on turvauduttava äärimmäisen kataliin ja hävyttömiin tekoihin. Väärennöksen tekijää ei onnistuttu saamaan selville, mutta se oli peräisin melko korkeasta instanssista, koska aiheutti viipymättömiä ja aktiivisia toimenpiteitä. Puolueen kaupunginosaneuvostojen sihteerit kutsuivat yritysten ja organisaatioiden puoluejäseniä kaupunginosakomiteoiden saleihin ja lukivat sitten häväistyskirjoitusta ääneen.”
Kristiina Sarasti Suomen Kuvalehti 49/2024 kirjoittaa otsikolla ”Miksi Venäjän valheista kannattaa kiinnostua, Pekka Kallioniemi?”, josta lainaus sivulta 46: ”Syyskuussa ilmestyi tietokirja Vatnik Soup- The Ultimate Guide to Russian Disinformaation, jonka Kallioniemi kirjoitti tanskalaisen kustantajansa Morten Hammekenin avustuksella. Siinä Kallioniemi erittelee laveammin, miten Kremlin propagandakoneisto toimii, mitä tarinoita se toistaa, ketkä valheita levittävät ja miksi tekevät niin… Kremlin valheet uppoavat hyvin kirjavaan joukkoon äärivasemmistoa äärioikeistoon. Länsimaiden lisäksi Venäjä on suunnannut disinformaatiota Lähi-itään ja Afrikkaan. Lähi-idässä se on tukenut terrorijärjestöjä Hamasia ja Hizbollahia sekä teokraattista Iranin islamilaista tasavaltaa. Muun muassa Burkina Fasossa ja Malissa se on rohkaissut kapinnallisryhmiä vallankaappauksiin.”
Minulla on myös omakohtainen kokemus perättömästä jutusta. Tämän väärän uutisen korjausta ja oikaisua oli vaan vaikea löytää seuraavasta lehden numerosta, sillä se oli vain riviteksti tekstien joukossa, kukakohan sen edes näki. Mielestäni olen joutunut kärsimään paljon sen jälkeen tästä.
Tämä juttu löytyy Hymy-lehdessä 2/2007 jossa oli Meri Martikaisen artikkeli ”Eduskuntavaalien vapaamuurarit” Lainaus Hymystä:
”Kristillisdemokraattisen puolueen tiettävästi ainoa vapaamuurariehdokas on Helsingin vaalipiirin Pentti Osmo Mattila Helsingistä. 51-vuotias ammattioppilaitoksen opettaja on Pyramidi-loosin 87:n jäsen, jonka tunnuslause on: ’Toinen toistamme tukien’. Mattilan muurariveljet samassa loosissa ovat asianajajia, varatuomareita, lakimiehiä – joukossa on myös yksi komissario sekä viihdetaiteilija Eino Grön. Pentti Mattila valittiin syksyllä 2006 Kristillisdemokraattien Malmin paikallisosaston puheenjohtajaksi ja Helsingin piirihallituksen jäseneksi. Hän on kansainvälisen Gideon-järjestön aluejohtaja.
Kristillisdemokraattisen puolueen puoluesihteeri Annika Kokon mielestä heidän ehdokkaansa vapaamuurariudella ei ole puoluepoliittista merkitystä. -En näe vapaamuurariuden olevan ristiriidassa puolueemme ideologian kanssa. En jaksa uskoa, että vapaamuurarijärjestö on enää samalla tavalla voimissaan, vaan on enemmänkin rinnastettavissa esimerkiksi Lions Clubin toimintaan, Kokko sanoi Hymylle.”
Tämän jutun sain selville, kun eräs tuttu vieraili työpaikallani ja kertoi, että minusta on juttu uudessa Hymy-lehdessä. Kysyin häneltä, että millaisesta jutusta on kyse? Hän sanoi, että olen kansanedustajaehdokas, joka kuuluu vapaamuurareihin ja jonka loosikin tiedettiin lehdessä. Olin hämmästynyt? Kielsin tämän olevan totta, mutta hän sanoi ymmärtävänsä minua kyllä, koska ajatteli etten halua vain kertoa siitä hänelle nolona asiana. Soitin Hymyn toimitukseen ja sitten artikkelin kirjoittaja soitti minulle takaisin kysyen toista etunimeäni. Sanoessani että se on Juhani, niin hän oli pahoillaan erehdyksestä. Toimittaja kertoi, että virhe tullaan oikaisemaan seuraavassa Hymy lehdessä. Sain seuraavaan lehteen myös hyvitysjutun, kuinka olin vieraillut Venäjän Karjalan Lahdenpohjan lastenkodeissa, sillä sain sinne yhteyden Volotisen sukuseuran kautta. Kaukaiset serkkuni olivat loikanneet 1920-luvulla Venäjän Karjalaan työläisten paratiisiin. Olin ollut töissä kuusi vuotta painajana mm. Hymy-lehteä painavassa syväpaino Helprint Oy:ssä 1974-1980, jonka yksi omistajista oli Lehtimiehet.
Perättömien tietojen levittäminen ja työpaikalla syrjiminen voi liittyä myös kristittyjen uskovien vainoon, jota olen myös kokenut, josta Jukka Norvanto ”Vainottu” (Perussanoma oy) kirjassaan selvittää. Raamatun vainoista totuus on: ”Kaikki, jotka tahtovat elää jumalisesti Kristuksessa Jeesuksessa, joutuvat vainottaviksi” (2. Tim. 3:12). Vaino saa erilaisia muotoja riippuen siitä, missä elämme. Jossakin päin maailmaa se on karkeaa kidutusta, toisaalla hienovaraisempaa. Olemmekohan me lännen kristityt unohtaneet, että Jeesus lupasi seuraajilleen kärsimystä, luopumista läheisistä ihmisistä, pilkkaa ja jopa kuolemaa hänen vuokseen?” Pastori Jukka Norvanto toimii medialähetystyötä tekevän Sanansaattajat ry:n palveluksessa. Hän on tullut tunnetuksi Raamattu kannesta kanteen -radio-ohjelmien opettajana ja mm. koko Raamatun kattavan, 54-osaisen Raamattu elämään -selitysteossarjan kirjoittajana.
Francis Frangipane ”Että he olisivat yhtä” (Itätuuli-Kustannus 2002), josta lainaus sivulta 66: ”Jotta voisimme ymmärtää Kristuksen kavaltamista, meidän on paneuduttava sen alkujuureen: purnaavaan henkeen. Kun lakkaamme näkemästä niitä monia asioita, joista meidän tulisi olla kiitollisia, alamme napista ja purnata ja helvetilliset ajatukset saavat yhä enemmän tilaa ajatusmaailmassamme. Muista, että Lusifer löysi vikoja Jumalasta taivaassa! Ei edes paratiisi riitä purnaavalle hengelle! Ole varuillasi, jos vihasi toista kristittyä kohtaan on saanut sinut juoruilemaan hänestä, varsinkin, jos hän on seurakunnan johtaja. Ole varuillasi, sillä et enää mukaudu Kristuksen kuvan mukaan vaan sen, joka luovutti Hänet vihollisten käsiin. Tietenkään tämä purnaava asenne ei rajoittunut Juudakseen. Se tarttui myös moniin mahdollisiin tuleviin opetuslapsiin ja juutalaisiin johtajiin. Ajattele: kaikkialla tapahtui ihmeitä ja Kristus oli juuri ruokkinut 5000 ihmistä, mutta silti suuri joukko ihmisiä alkoi arvostella häntä. ’Älkää nurisko keskenänne’, Jeesus varoitti (Joh. 6:43). Silti he jatkoivat… Tämä myrkky on levinnyt laajalle nykypäivän seurakunnissa. Sanon sinulle suoraan: Jumala ei halua purnaavien ihmisten edustavan Häntä maan päällä. Jos jatkuvasti juoruilemme, napisemme tai valitamme, meidän tulisi olla varuillamme: kulkemamme tie johtaa poispäin Kristuksesta.”
Myös Tri Oswald J. Smith kirjoittaa ”Basil Malof Venäjän apostoli – Kuvauksia pastori Basil A. Malofin elämästä” (Ristin Voitto 1971), jossa kerrotaan Basil A. Malofista Latviassa syntyneestä 28.7.1883 papista, joka suoritti pappistutkinnon Lontoossa vuonna 1907. Malof rakennutti Dom Evangelia kirkkorakennuksen 2000 ihmistä varten Pietariin, joka oli aina täynnä kaikenlaista väkeä. Malof karkotettiin tsaarin Venäjältä, sillä hän joutui myös uskonsa tähden vainojen kohteeksi.
Richard Wurmbrand ”Kristus rautaesiripun takana” (Kustannus Oy Uusi Tie 1969), jossa kerrotaan, että pastori Richard Wurmbrand oli evankelinen pappi, joka oli neljätoista vuotta kommunistien vankina ja kidutettuna kotimaassaan Romaniassa. Wurmbrand oli alkujaan menestyvä juutalainen. Vuonna 1936 hän sairastui tuberkuloosiin ja lähti vaimonsa Sabinan kanssa toipumaan pieneen vuoristokylään Romanian vuorille. Kylässä oli kristitty puuseppä, joka rukoili pariskunnan puolesta ja antoi heille Uuden testamentin. Richard kääntyi parantumisen seurauksena kristityksi ja myöhemmin myös hänen vaimonsa Sabina. Wurmbrandit pidätettiin moneen otteeseen toisen maailmansodan aikana ja he olivat usein kuolemanvaarassa. Sodan päätyttyä Wurmbrandit aloittivat salaisen lähetystyön maata miehittävien neuvostosotilaiden parissa. Vuonna 1945 he osallistuivat kommunistihallituksen järjestämään ns. ”Kulttien kongressiin”, jossa kirkonmiehet vannoivat uskollisuutta uudelle kommunistihallitukselle. Sabina käski miehensä ”pyyhkiä häpeä Jeesuksen kasvoilta”. Riskin tietäen Richard julisti kokoukselle, että ”kristityn tehtävä on korottaa yksin Kristusta. Wurmbrand pidätettiin 1948 ja hän vietti kaikkiaan 14 vuotta vankilassa uskonsa vuoksi.
Uskovien on hyvä muistaa myös, etteivät antaisi väärää todistusta lähimmäisestään, kuten Kymmene käskyä ja Katekismus sen selvittää meille, katso https://katekismus.fi/10kaskya/8.html Minäkin koin tällaisen tilanteen, kun hyvä ystäväni miesten saunaillassa ryhtyi kertomaan satuja minusta, jolloin kuulijat vihastuivat kerrottuun tarinaan ja kertoivat siitä pastorille, joka myös uskoi tämän valheen. Tässä on vain ongelmana, että jos kylvämme pahoja asioita puheissamme, niin jonkun ajan kuluttua joudumme sen niittämään omalle kohdalle, sillä Jumala ei anna itseään pikattavan, eikä se niittäminen tunnu enää yhtään hauskalta, jonka kustannuksella sai nauraa.
Opinnäytetyöt:
Essi Helmi Helena Martevo ”Faktojen puolella – Toimittajien näkemyksiä faktantarkistuksesta” (Helsingin yliopisto Valtiotieteellinen tiedekunta, Viestintä Pro gradu -tutkielma Maaliskuu, 2019)
https://helda.helsinki.fi/server/api/core/bitstreams/b0030fad-2e00-443b-8f56-6eeb98775ab9/content
Ina Kuula ”Lähettiläänä vainottujen kristittyjen ihmisoikeustyössä” (HUMAK, opinnäytetyö 2017)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/133634/Kuula_Ina.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Jesse Aarnio, Ilmari Pyykönen ”Secret Church – salaiset kokoontumiset – Perehdytysvideo Open Doors Finland ry:lle” (Diakonia-ammattikorkeakoulu Opinnäytetyö, 2020)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/348151/Aarnio_Jesse_Pyyk%F6nen_Ilmari.pdf?sequence=2
Kirjallisuutta:
Katleena Kortesuo ”Journalismin kuolema – Mitä medialle oikein tapahtui? (Tammi 2022)
Ari Haasio, Anu Ojaranta ”Valheen jäljillä” (Avain 2018)
Pentti Mattila 